Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 30.07.15 - klo:08:23
-
Mitä me olemme, luulemme olevamme ?
Mistä me pidämme kiinni ?
Mikä on muuttunut aikojen kuluessa, onko mikään ?
Aamu-tv:n keskustelijat puhuivat minusta hyvin.
Vieläkö pelätään vierasta, erilaista ihmistä, uskontoa ja kulttuuria ?
-
Mitä me olemme, luulemme olevamme ?
Mistä me pidämme kiinni ?
Mikä on muuttunut aikojen kuluessa, onko mikään ?
Aamu-tv:n keskustelijat puhuivat minusta hyvin.
Vieläkö pelätään vierasta, erilaista ihmistä, uskontoa ja kulttuuria ?
En katsonut ohjelmaa, mutta kuinka ollakaan kun mietin juuri näitä tässä yhtenä päivänä. En ole perinteisessä mielessä isänmaallinen enkä kunnioita perinteitä (enkä isien perinnäissääntöjä), mutta minulla on juuret Suomessa. Olen siis suomalainen, koska olenhan täällä syntynyt ja kasvanut ja elän täällä. Suomessa ehdottomasti parasta on monipuolinen luonto (jota kyllä yritetään vimmatusti tuhota kaivoksilla jne.) ja näillä korkeuksilla vielä neljä vuodenaikaa. Maailma muuttuu ihmisen toimesta (eihän se muuten muuttuisi mihinkään), joten ihminen on velvollinen pitämään huolta luonnosta. En pelkää vieraita kulttuureja enkä vieraita ihmisiä enkä uskontoja. En pelkää mitään :icon_cool:
-
Joitakin kulttuurivaikutteita on suomalaisuus sulattanut jokseenkin vaivattomasti itseensä. Tango on Argentiinasta ja Aku Ankka Yhdysvalloista.
-
Onneksi tusinassa on 12 ihmistä. Meitä mahtuu siihen monenlaisia. Minä vastaavasti kunnioitan perinteitä ja sellaisia arvoja.
-
Joitakin kulttuurivaikutteita on suomalaisuus sulattanut jokseenkin vaivattomasti itseensä. Tango on Argentiinasta ja Aku Ankka Yhdysvalloista.
Sauna on alunperin Siperiasta, josta se tuli suunnilleen samanlaisena Suomeen ja Ruotsiin. Siperiasta sauna meni intiaanien mukana Pohjois-Amerikkaan. Inkkarien sauna on periaatteessa samanlainen kuin meillä. Joulupukki olkipukkina tuli Ruotsista ja punanuttuisena lahjojen jakajana Saksasta. Pyhä Nikolaus tuli Välimeren maista. Joulukuusi tuli Saksasta. Suomen kieleen on tullut hirveästi sanoja venäjästä ja ruotsista. Niistäkin löytyy netistä.
Suomalaiset itse tulivat kai kahdestakin suunnasta? ja samoin kristinusko tuli sekä idästä että lännestä.
-
Saksalainen Weihnachtsmann voi alkujaan olla melkein minkä värinen vain. Punanuttuinen Santa on Coca Colan mainoskampanjasta peräisin. Taiteilija kampanjan pukkihahmojen takana oli muuten ahvenanmaalaista sukua.
-
Suomalaisuus muuttuu koko ajan, ottaa koko ajan vaikutteita muualta. Sitä muuttavat enimmäkseen suomalaiset itse. 800-luvun suomalainen, 1500-luvun suomalainen ja 1800-luvun suomalainen eivät tunnistaisi nykyistä Suomea. En minäkään halua museoida Suomea juuri sellaiseksi kuin se on nyt.
Olen kuitenkin tietynaikaiseen Suomeen tietyssä tilanteessa syntynyt suomalainen. Ei minulle olisi helppoa, jos minut yhtäkkiä tästä paikasta tempaistaisiin pois ja heitettäisiin jonnekin ihan toiselle puolen maapalloa asumaan. Varmasti törmäilisin kuin norsu posliinikaupassa, ja kaipaisin niitä asioita, jotka Suomessa toimivat. Sikäli oma maa on maailman paras, että olen tottunut täkäläiseen mentaliteettiin ja toimintatapoihin. Ei se silti tarkoita, että mikään ei voisi olla muualla paremmin tai ettei muualta jossakin asiassa voitaisi oppia ottaa.
Alan jopa hyväksyä sen, että joulupukki pukeutuu muodikkaasti punaiseen, vaikka valokuvien mukaan onkin minulle ensimmäiset lahjat jakaessaan vielä käyttänyt karvalakkia ja väärinpäinkäännettyä turkkia.
-
Meinasin ehdottaa punanuttuiseksi lahjojenjakajaksikin jenkkipukkia mutten ole nyt aivan varma. Mielestäni saksaa puhuvien alueitten perinnössä lahjat tuo Kristuslapsi ja ainakin Itävallassa se on mielestäni näin, ja Pyhän Nikolauksen päivää vietetään keski-Euroopassa monessa maassa kuten näissä ja Alankomaissa jokseenkin kun meillä on itsenäisyyspäivä, joko 6 tai 7 joulukuuta. Silloin annetaan pieniä lahjoja. Smyrnan piispa Nikolaus kun oli lapsirakas mies ja etenkin köyhille lapsille lahjoitteli omaisuuttaan
Sveitsiläisessä perinteessä lahjat annettiin jos niitä oli varaa antaa toisinaan jouluyönäkin mutta tavallisemmin loppiaisena itämaan tietäjien tuomien lahjojen muistona.
Näissäkin saattaa olla päällekkäisyyttä ja sekaannusta eivätkä kulttuurien rajat juhlatapoineen kulje tietysti nykyisten valtiorajojen ylitse, kielirajojen pikemminkin. Ne ovat vanhempaa perua. Poropaimentolaisia eli Suomen alueella paljon ennen viljelyskulttuurin voittoa, silloin saanelaiset vetäytyivät tunturialueille. Norjassa ja Ruotsissakin heitä liikkuu tuntuvasti etelämpänä, ja Suomen ja siperian kansojen kulttuurit ovat monin tavoin päällekkäiset. Siten sen luettelu mikä tuli mistäkin edellyttäisi sen hoksaamista että niiden keksintöjen "tullessa" ei tämmöisiä rajoja tunnettu.
Suomen kulttuuri- ja kansanuskonnon historia kuuluu selvästi itäiseen traditioon. Meillä ei tunneta skandinaavista jumalhovia, Thoria ja kumppaneita, eivätkä skandinaavit tätä maata joukkoon laskekaan.
Alueellisesti puhutaan fennoskandiasta. Ainakin koulussa opetettiin ja säätiedoittajat näkyvät saaneen saman opin.
-
Muttamutta. Itselläni on kollattuna siinä kahdeksan sukupolvea täällä asuneita ja pääasiassa tämän tapaista kieltä puhunutta joukkoa ja se riittää.
Isänmaanrakkaudesta on kirjoitettu hyvä kirja, olen mainostanut ennenkin, Vesa Mannisen Pojan polku isän tie. Kohti napaa. Se kertoo primitiivisen varhaisen narsismin muokkautumisesta kohti isänmaan tervettä rakastamista, se ei sano, me olemme paras ja arvokkain ja vain meille on tarjottava elintilaa, mutta on valmis puolustamaan niitä koteja jotka on rakennettu sille alueelle, jossa toisinaan tuhisten ja nahisten mutta kuitenkin yhteen kuuluen on puhuttu samoin ja pidetty samoja asioita arvokkaina --- kuten rehellisyyttä eikä vaikka sitä kuka nokkelimmin vedättää. Ja hiljaisuutta.
Meillä on kuin onkin rakastettavanamme oma maa, oma kieli, tänne vähitelken kotoutunut tapojen ja käytäntöjen sopivaisuuksien ja sopimattomuuksien kokoelma. On hyvä sitä välillä tuulettaa ja kysyä mikä nyt sitten kuuluu olla jollakin tavalla vain koska niin on aina tehty. Tosin tätä kohtaa parwmmin pikkupaikkakunnilla, no, yhtäläisesti Hesassa johon muotoutuu se oma Helsinki, paikat joissa käy ka bussinumerot jotka muistaa...
Mutta siinä että voi ja saa sanoa mistä on, kuka on, mitä kieltä puhuu, on tavaton rikkaus.
-
Poropaimentolaisia eli Suomen alueella paljon ennen viljelyskulttuurin voittoa, silloin saanelaiset vetäytyivät tunturialueille.
Minun käsittääkseni poropaimentolaisuus on kohtalaisen uusi ilmiö. Wikipedia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Saamelaiset#Siirtyminen_poronhoitoon) kirjoittaa siitä jotakin. Mutta voisi kumminkin olla perusteita vaatia, että Suomi saamelaisille ja suomalaiset takaisin... no jonnekin. Nykykäsityksen mukaan ei Volgan mutkaan.
-
Minun käsittääkseni poropaimentolaisuus on kohtalaisen uusi ilmiö. Wikipedia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Saamelaiset#Siirtyminen_poronhoitoon) kirjoittaa siitä jotakin. Mutta voisi kumminkin olla perusteita vaatia, että Suomi saamelaisille ja suomalaiset takaisin... no jonnekin. Nykykäsityksen mukaan ei Volgan mutkaan.
En tiedä sinun käsityksistäsi mitään, kuten en sitäkään mikä katsotaan uudeksi ilmiöksi, mutta wikipedia mainitsee sen alkuperän ajankohdasta aivan oikein tunnettavan erimielisyyttä. Eräopaskurssin eräänä etätehtävänä oli tähän teemaan perehtyminen koska kuljimme saamelaisalueella. Sitä ei tiedetä missä määrin edelleen huonosti kesyyntyvä poro otettiin osaksi ravintotaloutta, mutta paljon ennen 1800-lukua. Suurtokkia tosin saattoi hyvinkin kerääntyä pororikkaille vasta parisataa vuotta sitten.
Metsästys ja etenkin kalastus on kuulunut elinkeinoihin aina, ja pororyhmien mukana tehtävä kulkeminen päättyi yllättävän myöhään, sillä yhä elää saamelaisia joiden perheet kulkivat kesän tullessa kohti Norjan rannikkoa ja sieltä talveksi tunturiin. Ei niillä rajoilla kyselty passeja.
Saamen kielessä on murteita niin tosin, että helpompaa on monien puhua keskenään norjaa. Kolttakulttuuri on oma lukunsa.
-
Viimeeksi tänään olen lukenut lehdestä mitä suomalainen kaipaa ulkomailla asuessaan kotimaasta. Ruisleipää ja salmiakkia. Moni on kertonut myös Fazerin Sinisen kuuluvan niihin.
Supisuomalaisia ovat muutama lehmärotu, suomenhevonen, suomenajokoira ja pystykorva ja Suomen Lapinkoira.
Mämmi on kotoperäinen ruokalaji, vai onkohan ? Sama voi olla Karjalanpaistin kanssa. Piirakatkin ovat tulleet Idästä päin.
-
Idän ja lännen raja kulkee maamme halki sen kummemmin tunteita nostattamatta. Hyvä niin! Jugoslavia oli myös sen molemmin puolin ja hajosi verisessä sodassa. Meillä raja merkitsee vain joidenkin perinteiden erilaisuutta. Läntinen ruokaperinne perustuu lieden ja itäinen uunin käyttöön. Lännessä saunotaan vihdalla ja idässä vastalla.
-
Lännessä lehmät on itikoita :icon_eek: ja jossain päin lakat on hilloja :icon_eek:
-
Ja jossain päin poimitaan vatukoita (mesimarjoja) ja toisaalla vatukot ovat vattujen kasvupaikkoja.
-
Idän ja lännen raja näkyy paitsi murteissa ja ruokakulttuurissa myös esim. uskomusperinteessä. Viipurilaisen ja eteläpohjalaisen jälkeläisenä olen aistinut tuota kulttuurieroa koko elämäni. Nyt raja kulkee sisässäni, ja työelämässä ja liiketoiminnassa on ollut erittäin kätevää, kun on voinut tilanteen mukaan valita karjalaisen supliikin ja pohjalaisen isäntämielen välillä.
Ruokaperinteessä selvä ero on ruisleivässä. Niinpä me stadiin ajautuneet vanhat lappeenrantalaiset vaihtelemme vinkkejä siitä, missä leipomossa maltetaan hapattaa ruisleipä niin, että länsisuomalaisen maha menee sekaisin.
Mutta kumpi on suomalaisempi ilmiö, heinäseiväs vai pizza? Wikipedian mukaan heinän kuivaus seipäällä yleistyi koko Suomessa vasta toisen maailmansodan jälkeen ja jatkui 80-luvun alkuun saakka - siis muutama vuosikymmen. Ensimmäinen pizzeria perustettiin Haminaan 1961 ja Lappeenrantaan 1964, ja 70-luvun alkuun mennessä se oli jo perusjuttu ainakin Helsingissä.
Mt
-
Heinäseiväs on nostalgisempi. Lapsena muistan aina Herättäjajuhlamatkoilla viihdyttäneeni itseäni katselemalla auton ikkunasta heinäseipäitä. Tänä päivänä kuitenkin valitsen näistä vaihtoehdoista pizzan. Sitä saa takahikiän huoltoasemien baareistakin. Jopa Etelä-Pohjanmaaltakin, vaikka muuten pizza sopii enemmän itäsuomalaiseen piirakkaperinteeseen.
-
Eikä kukaa vieläkää taija sannoo onk suolane tuimaa :003:
-
Viimeeksi tänään olen lukenut lehdestä mitä suomalainen kaipaa ulkomailla asuessaan kotimaasta. Ruisleipää ja salmiakkia.
Juu, tämä on jännä, olen tätä joskus miettinyt ja sitä kaipaisinkohan salmiakkia itse, kun en sitä osta. Muttamutta. Yskänlääkkeen pitää maistua salmiakilta ja kurkkukipuun auttaa ainoastaan salmiakki joten lääkekaapista tulisi niitä löytyä.
Minä ihan totta huomasin sen salmiakkihelpotuksen kurkkukivussa ja mietin mistä se johtuisi. Se oli fysiologian kurssia ja luettiin tulehdussolujen rientäessä paikalle syntyvästä sitkeästä limasta joka ärsyttää kipuhermopäätteitä ja mietiskelin saattaisiko salmiakki joka suola on, jatkuvasti imettynä ja nieltynä kerätä nestettä niinkuin ammoniumsuola kerää ja auttaa sitä limaa irtoamaan jolloin se nielaistaan osin ja osin yskäistään.
Tämä on aivan omaa suomalaista lääkintäneuvontaa, mutta yksi ulkomainen kollega joka oli rantautunut avioteitse ja puhui hyvää kieltä harrasti emsinsuolaa ja meillä oli kiintoisa suolakeskustelu jonakin päivystysyönä joskus silloin joskus.
Siis edelleen lujasti luotan salmiakkiin kurkkukivussa.
Yskänlääketilanteessa uskon voima on luja :003:
-
Tuo itäisen ja läntisen kulttuurin raja on sikäli kiinnostava että läntinenkään suomi ei ole kuulunut vanhaan skandinaaviseen uskoon ja kulttuuriin. Jos joku tietää Ruotsin sisäisistä rajoista tai vanhoista uskomuksista ja muinaisuskonnoista olisi se sikäli kiinnostavaa, että tietämäni mukaan Suomn muinaisuskontoon ei olisi millään alueella kuulunut aasojen valtakuntaa, Thoria, Frejaa ja keitä niitä nyt oli. Frejan kehtokin kuuluu sijainneen Tanskassa kansallislaulunsa mukaan.
Siihenhän kuului esimerkiksi vanhusten tapa jossakin hypätä jyrkänteeltä jotta eivät jäisi lastensa rasitteeksi. Kun taas muistaisi lähteen mutta ei.
-
jossain päin lakat on hilloja :icon_eek:
Joo, jossain on lakatkin valmiiksi hilloina pitkin suota. Säästyy säilömisvaivalta.
mitä suomalainen kaipaa ulkomailla asuessaan kotimaasta. Ruisleipää ja salmiakkia. Moni on kertonut myös Fazerin Sinisen kuuluvan niihin.
Ruisleipää varmaan kaipaisin, nimenomaan kokonaan rukiista. Paitsi jos ulkomaa on sopiva kohta Venäjällä, niin siellä sitäkin voisi olla.
Läntinen ruokaperinne perustuu lieden ja itäinen uunin käyttöön.
Pohjalainen keittokirja: Otetaan lientä (esim. vettä, maitoa, piimää, kaljaa tai verta) ja kokkareita (esim. perunoita, klimppejä, lihaa, veripalttua, rusinoita tai kalaa) ja tehdään niistä soppa. Lientä ja varsinkin kokkareita voi hyvin olla useaa sorttia. Näin saadaan yhdellä reseptillä luotua parituhatta eri ruokalajia.
En usko, että on puhtaasti suomalaisia ruokalajeja, paitsi ne jotka jokin nimenomainen kokki on itse keksinyt ja jotka vasta joukkotiedotuksen aikakausi on sen jälkeen tuonut yleiseen tietoisuuteen. Eiväthän suomalaiset minään yhtenäisenä kansakuntana ole alueitaan asuttaneet niin että koko porukka olisi syönyt samaa.
-
Pohjalainen keittokirja: Otetaan lientä (esim. vettä, maitoa, piimää, kaljaa tai verta) ja kokkareita (esim. perunoita, klimppejä, lihaa, veripalttua, rusinoita tai kalaa) ja tehdään niistä soppa. Lientä ja varsinkin kokkareita voi hyvin olla useaa sorttia. Näin saadaan yhdellä reseptillä luotua parituhatta eri ruokalajia.
:repee: :repee: :repee: :repee: :repee:
Mul muutes on sekä toi liäsi et toi niiku uuni. :003:
-
Ensinnä. Heimorakkaus. Olipa kiva kuulla et siekii mt, oot lappeenrantalaisii. Onks muitakii ko karjalaisenkyösti, mie ja sie ? Muistelin myös Viipurin olevan meille yhteinen .
Karjalainen soppii hyvi yhteen pohjalaisen kans, mut mie ainakii taijan olla rasisti usseisii hämäläisii nähen.
Lappilaiset ovat minusta eri heimoa kuin stadilaiset, vaikka eivät saamelaisia olisikaan.
Muovaako ympäristö ? Onko laakeiden peltojen isäntämies varmempi kuin pientilallinen korven rämpijä ?
Ruokakulttuurin varma suomalainen on ainakin Hapanvelli jota virolahtelaiset juhlivat kesäisin Klamilan Hapanvellijuhlilla.
Kerran oon maistant, enkä enää huoli. Hernerokkaan sekotettaa ruisleipätaikinaa !!!
-
Tuo itäisen ja läntisen kulttuurin raja on sikäli kiinnostava että läntinenkään suomi ei ole kuulunut vanhaan skandinaaviseen uskoon ja kulttuuriin. Jos joku tietää Ruotsin sisäisistä rajoista tai vanhoista uskomuksista ja muinaisuskonnoista olisi se sikäli kiinnostavaa, että tietämäni mukaan Suomn muinaisuskontoon ei olisi millään alueella kuulunut aasojen valtakuntaa, Thoria, Frejaa ja keitä niitä nyt oli. Frejan kehtokin kuuluu sijainneen Tanskassa kansallislaulunsa mukaan.
Siihenhän kuului esimerkiksi vanhusten tapa jossakin hypätä jyrkänteeltä jotta eivät jäisi lastensa rasitteeksi. Kun taas muistaisi lähteen mutta ei.
Viikingit kävivät kyllä Suomen alueella, mutta lähinnä rannikoilla. Todisteena käynneistä on löytynyt koruja mm. Thorin vasaroita. Thor oli suomalaisten Ukkoon verrattava jumalhahmo. Suomalaisilla oli omat jumalansa: ukko, tapio jne. Nykyisin Thorin vasaran voi nähdä hevimiehen kaulassa.
-
Idän ja lännen raja maassamme muodostui kai viikinkiaikaa myöhemmin. Sehän noudattaa suurin piirtein Pähkinäsaaren rauhan rajaa.
-
Ulkomaalaiset antropologit sanovat, että suomalaisinta on kahvipöytäkursailu. Tuli mieleen, kun eilen taas olin siihen osallistumassa itsekin :003:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/25/pahvinen-kahvimuki-poydanreunalla-taman-paivan-trofee
-
Ulkomaalaiset antropologit sanovat, että suomalaisinta on kahvipöytäkursailu. Tuli mieleen, kun eilen taas olin siihen osallistumassa itsekin
Minä olen vissiin vähän huonokäytöksinen, kun en osaa osallistua tuohon kursailuun oikein, lähinnä alkaa ärsyttämään mokoma. Kun kerran käsketään pöytään, niin sillon mennään.
Joskus totean reippaasti, että minulla on tämmöinen ruustinnageeni - ja menen sitten itse ensimmäisenä. Ei kyllä kukaan ole näyttänyt nyrpeää naamaa, vaan ovat tulleet perässä kahvijonoon.
-
Joku on paikantanut sen erityisesti hämäläiseksi käytöskoodiksi. :003: Saattaa löytyä perääkin sillä alue oli kartanokulttuurista rikas ja säädyllisyyden noudattaminen ylenpalttista eli ottaako ruustinna ennen everstinnaa ja milloin kutsutaan opettajatarta kuten pakollinen pullaviipale ja pikkuleipä ennen täytekakkua oli välttämätöntä ja mitä isot edellä pieneläjät perässä.
Sikäli että lähisukujuuria on Hämeestäkin niin siellä muistan lapsena ihmetelleeni miksi kukaan ei mene ottamaan vaan täti pyytää ja pyytää, tätiparka, eikö ne kuuntele vai mikä on.
Lähdettä en muista mutta se on olemassa :003: paremmin tutkittuun havaintoon.
-
Ukko ylijumala oli toki mutta juttu onkin siinä etteihän täällä pakanoita oltu :003: vaan siinä, että jumalat olivat erit, ja vastaavia kuin täältä löytyy idempää. Ei lännempää. Juuri koetan tuskitella läpi suomalaista samanismia joka yrittää olla katsaus menneeseen vaikka nuo jutut opin uskontotieteen peruskurssilla.
Samoin täällä on elänyt meditatiivisempi perinne ja runsaasti on langettu loveen verraten skandinaaviseen kulttuuriin.
-
Ulkomaalaiset antropologit sanovat, että suomalaisinta on kahvipöytäkursailu. Tuli mieleen, kun eilen taas olin siihen osallistumassa itsekin :003:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/25/pahvinen-kahvimuki-poydanreunalla-taman-paivan-trofee
Tuollaista se juuri oli. Muistan pikkupoikana Savosta ja vähän vanhempana Keski-Suomesta että Siioninvirsiseuroissakin ainakin meillä kotona oli tuo sama kaava, ettei kukaan ilennyt lähteä ekana kahvipöytään. Joskus taisi olla niin, että papin piti aloittaa. Muistan vaan ne yhdet seurat kun oli neljä pappia niin ryntäsikö ne sitten kaikki yhtä aikaa kahvia ottamaan? :kahvi: Yksi oli Alpo Järvi. Sitten ne leipomukset. Piti olla piirakoita, kakku ja pullaa ym. Äiti aloitti leipoa jyystämään hyvissä ajoin ennen siioninvirsi-, ompelu- ym. seuroja. Piirakoita aina kehuttiin kovasti kun ne oli noissa maakunnissa vähän harvinaisempia. Äiti oli näet Kiihtelysvaarasta kotoisin ja osasi tehdä niitä.
-
Pitää olla nöyrä ja häpeillä. Sitä se on. Olisiko papiston opettamaa alusta asti.
Kursailu kuului myös karjalaisuuteen. Jopa venäläiset elokuvat näyttävät kuinka ainakin talonpoikaisemännät sopottavat moneen kertaan: Ottakaa, ottakaa hyvät vieraat, ottakaa !
Meillä syötiin äsken kauppareissulta ostetut mustatmakkarat. Pidän sitä hämäläisenä heimoruokana. Ainakin tamperelaisena. Kai nämä Hollolan emnännätkin sitä laittoivat teurastusaikana. Samoin tuuvinki on hämäläinen. Luulen.
Veripalttu on kai tullut Ruosista. :017:
-
Espanjassa jossain päin tehdään niin mustanmakkaran tapaista makkaraa, että on mennyt täydestä, kun ravintola on pöydässä tarjonnut mustaamakkaraa espanjalaisen ruoan osana. Ja varmaan muuallakin makkarantekotaitoisella verensyöntialueella tehdään verimakkaroita, kun se on ennen ollut niin kätevä tapa säilöä verta. Ne sitten muistuttavat toisiaan enemmän tai vähemmän. Mustamakkara-nimellä on tehty useammanlaista makkaraa. Jo Helsingissä asuessani miellyin Tapolan tuotteeseen, ja olin pettynyt, kun jossain ruokalassa mustamakkara-annokseni makkara osoittautui ihan toisenlaiseksi (taisi sisältää vähemmän ryynejä).
Wikipediakin kertoo mustamakkara-asioista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Mustamakkara. Enpä tiennytkään, että nimi on noin uusi. Kauppahallissa on Teivon lihan myymälä, siellä on hyvää tapolamaista makkaraa. Olisiko ollut sitten tuo Savupojat, jonka makkarasta en pitänyt. Tai sitten vielä jonkin muun firman verimakkaraa on myyty nimellä mustamakkara.
-
Pitää olla nöyrä ja häpeillä. Sitä se on.
Enpä usko. Se nyt vaan kuuluu suomalaiseen kahvinjuontirituaaliin eikä siinä mielestäni mitään negatiivista ole.
-
^Minusta se on jotenkin mielenkiintoisen ristiriitaista. Pointti lienee vahvistaa sosiaalista arvojärjestystä (vanhat ensin, arvostetussa ammatissa toimivat ensin), mikä on ymmärrettävää. Toisaalta ulkopuolisen silmissä tapa varmaan näyttää omituisen epäkohteliaalta emäntää kohtaan: hän on tehnyt suuren työn kahvipöydän eteen, ja sitten näyttää kuin tarjoomukset eivät kelpaisikaan, valmiiksi kuppeihin kaadetun kahvin annetaan jäähtyä jne. Ja sitten on vielä se viimeisen palan kanssa kursailu, joka pahimmillaan johtaa ruoan haaskuuseen (kuten se viimeinen jäätelöpala, jota torstaina kyläillessäni kukaan ei kehdannut ottaa).
-
Jossakin ruoan jättäminen lautaselle on kohteliasta: olen saanut tarpeeksi. Jossakin se on epäkohtelias merkki siitä, ettei ruoka maistunut.
-
Kursailusta. Minusta on ilmeistä, että tällaiset lauseet joita olen kuullutkin; " Enhän nyt minä ! Mites ny minä ensin, menkää te paremmat ihmiset ensin. Ruustinna esinnä. Siä olet vanhemp ku miä ! " kuvaavat tekonöyryyttä ja tekoalemmudentunnetta.
Nykyään lapset saavat ensin. Se on oikein.
Meidän nuoprempi tytär jättää aina. Minä en siitä pidä. Olen opetettu leipäpalalla pyyhkimään lautasen. Teenkin sitä joskus kotona kun on ollut hyvä soossi.
-
^Joissakin laihdutusohjeissa käsketään jättää lautaselle aina edes jotakin, olisiko siitä kysymys? Psykologinen juttu, joka huijaa uskomaan, että on saanut tarpeeksi.
Se on sitä ruokapula-aikojen opetusta, että kaikki on syötävä. Nykyään vaikka ruoka olisi kuinka maukasta, on parempi olla syömättä niin paljon kuin haluaisi. Joissakin maissa on ollut kerjäläiset sitä varten, että ei tarvitse ahtaa itseään ähkyyn.
-
Enpä usko. Se nyt vaan kuuluu suomalaiseen kahvinjuontirituaaliin eikä siinä mielestäni mitään negatiivista ole.
Samat sanat ja ajatukset. Höpsispöpsis koko nöyristelylle, sehän meni nähdäkseni päinvastoin. Oli fiiniä tietää tavat. Siitä sai olla ylpeä. Kahvi kyllä jäähtyi kuppeihin sen näin tapahtuvan, kun piti päässään arpoa vielä ikäjärjestystäkin, nuorempi ei saanut ohittaa vanhempaa. Se oli hyvin tärkeätä ja oikeastaan kaunista jos ei mennyt överiksi.
Pidin siitä että opetettiin odottamaan. Maalla kun meitä oli kolmatta tusinaa olisi tullut yleinen hulina muuten. Lapsi saa ensin jos on kyseessä ateria jota on odotettu. Silloin saivat pienimmät ensin ja isot serkut kuten minä, odotimme omaa lautasellistamme. Herkkupöydässä voidaan harjoitella hyviä tapoja, kärsivällisyyttä, oman vuoron ilo on kahta suurempi. Lastenpöydässäkin voidaan harjoitella, jos ja kun usein sellainen katettiin tilanpuutteen tähden erikseen.
........
Minä olen miettinyt tätäkin... Nalle Wahlroos ei minulle ole enää suomalainen ja om vi möts, så tar jag som självklarhet att vi talas svenska. Portugaliin paenneet saavat valita kielen wielleicht, ma io preferisco italiano, naturalmente.
-
^Tuo on kyllä herkkä homma tuo ikäjärjestyksen arpominenkin tilanteessa, jossa ei oikeasti tiedä, minkä ikäisiä ihmiset ovat. Sitä saattaa joku rouvasihminen varsinkin loukkaantua, jos vanhemmakseen käsketään ensin ottamaan.
-
Tuo on kyllä herkkä homma tuo ikäjärjestyksen arpominenkin tilanteessa, jossa ei oikeasti tiedä, minkä ikäisiä ihmiset ovat. Sitä saattaa joku rouvasihminen varsinkin loukkaantua, jos vanhemmakseen käsketään ensin ottamaan.
Tilanteen laukaisemiseksi voi käyttää läppää: aakkosjärjestyksessä ahneet ensin.
-
^Tuo on kyllä herkkä homma tuo ikäjärjestyksen arpominenkin tilanteessa, jossa ei oikeasti tiedä, minkä ikäisiä ihmiset ovat. Sitä saattaa joku rouvasihminen varsinkin loukkaantua, jos vanhemmakseen käsketään ensin ottamaan.
Alkaakohan se kuulua menneeseen aikaan. Sinänsä kyllä noin, nythän jokaisen on oltava ikuisesti nuori :003: joten tuo jättää kahvit kylmenemään kerrassaan, tuo periaate.
Muistan kyllä nolona yhä mokani kerran kaksi tai jotain. Olisi sopinut lasten ottaa vain pipari tai pulla mutta se pulla oli tosihyvää ja olisin hakenut lisää, sillä kohdin kaikki jäykistyi. Olin vieraassa seurueessa silloin. Tavallaan hiffasin kyllä nähdessäni kuinka toiset lapset toimivat mutta ahneus voitti, tai makeannälkä. Tai nälkä. Kumma että sellainen saattaa vieläkin hatuttaa, ja oikeastaan syystä.
Ei joka mielitekoa tarvitse tyydyttää ja olisin pärjännyt yhdellä pullaviipaleella ihan hyvin.
-
Ehkäpä emäntänä jos vieraileva rouvasväki rupeaa kursailemaan, voinkin tokaista että onhan se kuulemma niinkin että kylmä kahvi kaunistaa.
-
Uus-suomalaisia harrastuksia ? Suopotkupallo, eukonkanto, löylynoton kisat,
saappaanheitto, kännykänheitto ym.
Uusintako on värijuoksu ? http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/08/01/tuhannet-halusivat-juosta-ja-sotkea---katso-kuvat-lahden-variestejuoksusta
-
Meitä sanotaan usein metsäläisiksi. Siinä on paljon perää. Kun monet muut eurooppalaiset pelkäävät metsää, meille se on kodikas rauhoittumisen paikka.
-
Yhteenkään uussuomalaiseen harrastukseen en ole osallistunut, ja metsässä pelkään eksyväni! Ja jos on kovin louhikkoista niin lisäksi taittavani nilkkani. Olen kaupunkisuomalainen.
Minun Suomeani taitaa olla kirjastolaitos ja se, että luotetaan enemmän yhteiskunnan instituutioihin kuin omiin sukulaisiin. Ei voi lapseton luottaa siihen, että kyllä hänet vanhana sitten veljen tyttären miniä hoitaa.
-
Ehkäpä emäntänä jos vieraileva rouvasväki rupeaa kursailemaan, voinkin tokaista että onhan se kuulemma niinkin että kylmä kahvi kaunistaa.
Meillä todettiin joskus kotiinpäin ajellessa että olisi voinut todeta, korjataan sitte pois. Säästyy tiskiä ja toisekseen, kyllä te liikaa syöttekin. Harmi että ennätin kaataa... :003:
-
Yhteenkään uussuomalaiseen harrastukseen en ole osallistunut, ja metsässä pelkään eksyväni! Ja jos on kovin louhikkoista niin lisäksi taittavani nilkkani. Olen kaupunkisuomalainen.
Minun Suomeani taitaa olla kirjastolaitos ja se, että luotetaan enemmän yhteiskunnan instituutioihin kuin omiin sukulaisiin. Ei voi lapseton luottaa siihen, että kyllä hänet vanhana sitten veljen tyttären miniä hoitaa.
Tässä menen minä kahtiahalki, mutta siivotessani löysin ikivanhan joulukalenterin ja ihmettelemään miksi tämmösen säästin. Siinä oli kaupunkikuva. Tosin kuvasi lähinnä barokkityyliin pykättyä saksalaistyylistä torinäkymää eli etäällä se vielä oli esimerkiksi Itä-Pasilasta, muttei mitään sinisiä hankia ja sauhuavia pirttejä. Samoin näköjään olin säästänyt semmoisen joulukortin ja johduin miettimään aivan samoin.
Jos elää valtaosan elämästään kaupungissa pääsemättä metsiin ne jäävät kaukaisemmiksi kuin toivoisikaan. Jokin " metsä kirkkoni olla saa " on monelle silmäntekevälle erinomainen excuse kun pyytävät puhujaksi ja jotainhan sitä pitäis. Sitten loruillaan hölynpölyjä tyyliä tämä, vaikka juuri heille kristinusko merkitsee kai jos jotakin niin tätä: kenelle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan. "Oikeamielisyyttä minä tahdon enkä uhria... Vie pois minun edestäni virttesi pauhu, minä en tahdo kuulla sinun harppujesi helinää, mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro (Amoksen kirja muistista vapaasti soveltaen).
Mutta pitkälle toista kymmentä vietin neljäsosan vuotta maaseudulla, josiin ihan viljelymaisemassa niin talousmetsien tuntumassa ja jälkensä jätti sekin, ja siellä olin onnellisin. Totta kai nytkin olisin landella. Ei vain ole minne mennä. Lapsuuden kesäkodin tulevaisuus enon kuoltua on epävarma, se kai myydään, hän sen aikanaan halusi lunastaa ja vain äitini pani hanttiin.... Eikä siellä tosin ole kylällä enää kauppaakaan, siitä on tullut paremman väen kakkoskotikaukio.
Metsää ja vielä eläinsuojelumetsää olisi se pikkuinen tontti jolle isä uudisraivasi mökin mutta sen käsitän, ettemme me nyt ole tervetulleita vaikka täysin toisin on ollut. Se on heidän, vain heidän eikä kenenkään muun, ja siellä taitavat elää heidän kahdenkeskiset raivaajamuistonsa. Ei elämää ihmisen mittatikulla mitata mutta ennakoitavaa on, että heistä toinen on lähtövuorossa.
Yhden vuoden haluaisin elää siellä, jos mahdollista. Tahtoisin seurailla eläinten puuhia ja kiikaroida lintuja. Minulla on, mutta ne on vanhuksilla koska he kiikaroivat mielellään ja tuntevatkin erityisesti merilintuja paljon.
Tousinaan olen miettinyt mökin vuokraamista Tammiosta. Mutkikasta ja tarvittaisiin tähän joku. Lapsi 3 ja Vävykand saivat siltä puolelta edullisemman tarjouksen, siis downtownista, hyvä heille.