Naurulla peitetään usein häpeä.
Nauruun purskahdetaan toisinaan myös oivalluksesta: no niinhän se on, mitä minä tällä Leenaa kiusaan.
Tuohon saattaa kätkeytyä toki häpeä tai nolostuminen. Mutta oivaltava nolostuminen kasvattaa tai oikeammin, vapauttaa: Leena ei olekaan kaikki lääkärit. Kaikki lääkärit ei olekaan Leena. Leena onkin vain Leena, ja Leena oli jo lukioaikana hyvä ystäväni, Leenan kanssa käytiin sunnuntai- iltaisin kävelyllä ja juteltiin kaikkien maailman ihmisten kuulumiset ja samaa voin minä jatkaa. Kun Leena onkin se sama Leena. Ehkä Jeesus- nappi takinkäänteestä puuttuu.
.................
Häpeä on terve ja terveellinen tunne. Ihan kuin syyllisyys. Niitä vain on vaikea erottaa toisistaan. Syyllisyys odottaa rangaistusta, häpeä katsoo taaksepäin; tarvitsiko minun......
Elämästä ei tulisi mitään ilman niitä, kumpainenkin ohjaa käytöstä suuntaan, joka ei tee toiselle pahaa. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, ja Anne pysähtyi silloin oivaltaessaan, Leenasta on tosiaan kenkkua saada syytökset niskaansa tilanteesta jossa hän ei ollut mukana. Ja taidanpa pi tää sitä tapana, eli jos lopettais.
Muistan analyysistani ne kohdat kun transferenssi ratkesi, ne kuuluu päättyvän nauruun. No piti ainakin mulla paikkansa. Että joopa, tuo on istunu hiljaa puoli vuotta ja minä olen kehitellyt siitä vaikka mitä rosvojuttuja.
Juteltiin sitten muusta.
.....................
Kun näistä jompi kumpi sitoo ihmisen ———- kuten erään potilaani, joka häpesi tekemätöntä tekoa, se oli jäänyt ajatuksiin, ja lopulta selvitettiin mikä oli hävettävää ————— tai usein kohdatut ihmisen, joka menee poliisille antamaan itsensä ilmi taposta, ja ” tapettu” elää ja voi hyvin, on oikeus etsi.ä apua itselleen.
,,,,,....................
Seppos, ei pysähdytä tuohon puheluun.
Eläydy niihin jotka tulivat tänne rähjäämään, ja puhuivat aika kamalia. En pääse itse eteenpäin, katkaisiko Marja välit, koska kenties häpesi sitä öistä rähäkkää?
Pulmana on, etten taida tuntea kovin hyvin, hän ikään kuin oli yrittämässä ystävyyteen, mutta jokin piteli——.minä olisin niin mielelläni ollut ystävä, eli tällä puolen kaikki oli kunnossa, kun hän vaikka toi siilitarvikkeita joita oltiin tilattu ulkomailta ja pyysin että jäisi kahville tai jotain, oltiin v a r o v a s t i pääsemässä jutteluväleihin. Niin arkaa pyrkimistäkään en ole kohdannut, hän tuntui miettivän koko ajan mistä mie tykkäisin...... Liikaa! Ehkä se menee hänellä niin. Hänes vaan on jotain hyvin hyvää.
Tuttavista on tullut kavereita, kavereista ystäviä. Ihmettelin kuin se on niin hiipivää. Ja kun haluisin tietoonsa tuon, hän ennätti tulla rakkaaksi. Koki nyt minut miten vaan. Tuommonen riita on yks tyhjän kanssa. Rakkaal en nyt tarkoita siis mitään eroottista meininkiä.
.................