No taidanpa taas paljastaa tämän vanhoillisuuteni, ei sille mitään mahda, että monessa asiassa vain ajattelen näin. :wink: Eli hyväksyn kyllä eron, mutta vain äärimmäisenä keinona. Tilastoja lukiessa tulee mieleen, että lapsiparat... Jos ja toivottavasti kun joskus sattuu se oikea omalle kohdalleni, niin yritän ainakin omasta puolestani olla yhdessä loppuun asti, mutta sehän riippuu tietysti toisesta osapuolestakin, yksin se ei onnistu, jos toinen ehdottomasti haluaa erota. Mieluummin suosisin pitkää seurusteluaikaa, jos se olisi keino välttää erot, kuitenkin naimisiin mieluummin ennen lasten tuloa.
Onneksi oma lähipiirini on välttynyt eroilta. Yksi serkku tosin on eronnut lyhyen avioliiton jälkeen, mutta heillä ei ollut lapsia, mutta nyt on sitten avoliitossa uuden naisen kanssa ollut useita vuosia ja taitaa olla kolmas lapsi tulossa. Hyvä näin. Sitten muistaakseni yksi äitin serkku on eronnut, kun asuvat erillään, en tosin ole ihan varma, onko ero virallinen. Kuitenkin on joitakin semmoisia tapauksia perhetuttujen kohdalla, että ovat asuneet erillään jopa parikin vuotta ja sitten todenneet, että parempi olla yhdessä ja nyt ovat sitten umpirakastuneita ja ovat aloittaneet kokonaan "uuden" avioliiton ja sen huomaa. Olenkin sitä mieltä, että ihmiset eroavat liian helposti. Monesti unohdetaan papin sana "niin myötä kuin myös VASTAmäessä. Ei voi olettaa, että kaikki olisi aina yhtä jännää kuin alussa, vaan arki on arkea ja itse en hyväksy eron syyksi sitä, että alkoi olla "tylsää".
Jos ei ole lapsia, niin kyllä sen eron jotenkin kakistellen sulattaa, mutta jos pariskunnalla on lapsia, niin pitää olla aika pätevät syyt eroamiseen. Lasten etu pitäisi olla aina etusijalla. En minä sitä sano, että yhdessä hinnalla millä hyvänsä, en suinkaan. Väkivaltaisia avioliittoja ei pitäisi jatkaa. Samoin jos aina riidellään, niin ero on parempi, mutta ensin pitää yrittää sovitella riidat, eikä heti ensimmäisestä mutkasta kääntyä. Pettämiset ovat myös pätevä syy eroon petettävän kohdalla. Kuitenkin itse luen "synniksi" sen, että eroaa uuden rakkauden vuoksi, synniksi sille, joka hyppii uuden perään. Koskaan ei saisi tuomita, ja siksi "synti" on huono sana, mutta minkäs minä sille mahdan, kun ei vain mene kaaliin, että tuollaista peliä pidetään. En minä kuitenkaan eroa automaattisesti syntinä näe, vaan ennemminkin eron syyt voivat olla syntejä, jolloin ne menevät puolisoille eri tavoilla. Toivottavasti joku ajattelee, mitä ajan takaa. Ja sitten se, että avioliitossa pitäisi antaa tilaa toiselle. Tiedän tapauksia, joissa ollaan liian mustasukkaisia ja ei uskalleta päästää toista minnekään. Koti ei saa olla vankila. Kuitenkin aina ensin keskustelut ja muut lievemmät keinot.
No, siinä tuli joitakin minun mielestä päteviä ja ei-päteviä eron syitä. Ero on siis äärimmäinen keino, ja itse ihailen pariskuntia, jotka menneistä vaikeuksista huolimatta myöntävät, että yhdessä on parempi ja liitto jatkuu onnellisena.
Siinä taisi tulla jo tilitys omalta kohdaltani, että mitä itse ajattelen asioista. Kuitenkin jokainenhan voi olla omaa mieltänsä. Yhteenvetona, että ihmiset eroavat mielestäni liian helposti ja eivät usein ole miettineet tarpeeksi avioliittoon mennessään, mitä se tarkoittaa. Ei muutoin voi selittää erojen määrän noin jyrkkää kasvua.
ps. Ja bonuksena sanon sen, että en pane yhtään vastaan, kun lesket menevät uusiin naimisiin. Minun mielestä avioliitot ovat tällöin päättyneet niinkuin Jumala on säätänyt ja sen jälkeen aloitetaan puhtaalta pöydältä.