Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: juhani - 07.05.05 - klo:16:38
-
Mä tykkään Eino Sormusen käsitteestä "armon ja rakkauden etiikka" ja nykyinen kirkko ei pidä siitä. 8)
-
Hieman laajempi alustus voisi selventää tätä asiaan vihkiytymättömille? :)
Lainaus lähteestä http://www.teolinst.fi/luennot/mk041110.html
Armon etiikka on Eino Sormusen suosittama luterilaisen etiikan luonnehdinnaksi ja Tiililä siihen osin liittyy. Sormunen voi sisällyttää nimitykseen yhtäältä rakkauden, kiitollisuuden ja nöyryyden, jotka nousevat armon pohjalta ja kuuluvat uuteen elämään, yhtäältä hän voi torjua jumalasuhteesta ja eettisyyden perusmotiiveista tehokkaasti armon vastakohdat, joita ovat Sormusen mukaan teot, ansio ja arvo.
Jos tuolla kohdalla tarkoitetaan, että Jumalan armo ja rakkaus ihmistä kohtaan aikaansaa ihmisessä rakkautta, kiitollisuutta ja nöyryyttä, niin olen samaa mieltä. Mutta teot, ansio ja arvo armon vastakohtia? Vanhurskautuksessa armo ja ihmisen omat teot ovat toki vastakkain, mutta mielestäni vain tässä yhteydessä. Kristitty on toki osallinen Jumalan armosta, mutta ei se tarkoita sitä, että olisi sama, mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä. Ihmisen teot eivät ole armon vaatimus, vaan seurausta siitä. Voisiko myös ihmisen ansion ja arvon käsittää siten, että ne ovat seurausta armosta?
-
Voisiko myös ihmisen ansio ja arvo käsittää siten, että ne ovat seurausta armosta?
Ööh. Enpä muuta sano kuin gg.
t. nimim myyrä van hurskanen
-
Eino Sormusen käsitteestä "armon ja rakkauden etiikka"
Pääsin Soopelin löytämän linkin avulla Sormusen oman kirjan jäljille.
Piispa Sormunen (Lutherin siveysoppi ja nykyaika. Porvoo: WSOY 1936. s. 61-62.) pohtii sopivaa nimitystä kuvaamaan luterilaisen etiikan omalaatuisuutta. Hän hylkää nimitykset "henkietiikka" ja "vanhurskauttamisen" tai "uskon etiikka", ja ehdottaa, että (kursivoinnit Sormusen, hakasulkeissa olevat huomautukset minun):
Voitaisiin käyttää myös nimitystä armon etiikka. Tämä nimityshän ensinnäkin ilmaisee sitä paradoksia, jonka pohjalta siveellinen [=eettinen] rakkaus, kiitollisuus ja nöyryys nousee jatkuvasti. Lisäksi nimityksellä Lutherin yhteydessä on se suuri etu, että se ilmaisee arimman kohdan, minkä Luther ihmisen toiminnassa tunsi: ettei vain armon vastakohta, teot, ansio, arvo, pääsisi hiipimään jumalasuhteeseen.
Sormunen jatkaa armosta rakkauden ja uskon merkitykseen etiikassa.
Toinen luterilaisen etiikan perustuntomerkki on, että se on sanan täydessä mielessä uskonnollista etiikkaa. Se ei, kuten filosofinen etiikka, rakenna ihmisen myötäsyntyisiin kykyihin ja luontovarustukseen, ei myöskään, kuten katolinen etiikka, armon kerta kaikkiaan vapauttamaan tahtoon. Kristityn ihmisen vapaus, hänen siveellinen toimintansa, vuotaa joka hetki ja yksinomaan jumalasuhteesta, elämän perustapahtumasta: syntien anteeksiantamuksesta. Ilman uskoa syntyy vain kuolleita tekoja, ei elävää, vapaasti Jumalan agapeesta [=pyyteettömästä rakkaudesta] vuotavaa toimintaa. Henki merkitsee kokonaan Jumalasta riippuvaisena olemista. Ilman Jumalaa ei ole siveelliseen tekoon tarvittavaa hyvää tahtoa. ... Emme voi lähteä tekoon rakkauden omistajina, vaan uskovina. Uskossa eikä rakkaudessa on evankelisen [merkitsee tässä: protestanttisen] etiikan ydin.
Juhani todennäköisesti ajaa takaa sitä, että meidän kirkkomme etiikassa on nähtävissä sellaisia moraalia korostavia elämää ohjaavia, normatiivisia, piirteitä, jotka pohjautuvat suoraan esim. Raamatun käskyyn. Niiden soveltaminen näyttää joskus vaativan sivuuttamaan armollisuuden ja rakkauden kanssaihmistä kohtaan.
Kun meissä olisikin niin paljon rakkautta, kun voisimme "lähteä tekoon rakkauden omistajina" (Sormunen), ei mitään normatiivista etiikkaa eli sääntöjä tarvittaisikaan. Mutta minun ja ilmeisesti Sormusenkin mielestä me olemme rakkauteenkin ja armoonkin pohjautuvissa ratkaisuissamme Jumalan varassa: "Ilman Jumalaa ei ole siveelliseen tekoon tarvittavaa hyvää tahtoa."
Siksi jos vaikkapa jokin Raamatun eettinen ohje halutaan kumota tai korvata uudella, paremmin meidän mieleemme sopivalla ohjeella, on hyvin nöyrästi ja herkästi kyseltävä, että nouseeko tämä halu todella siitä rakkaudesta, joka on lähtöisin uskosta. Raamatun ja Jumalan rakkauden laki on täynnä vaatimuksia ja tuomioita, ja Jeesus on korvannut sen armon etiikalla. Mutta uudestaan lain alle joudutaan kun korvataan Jumalan rakkauden laki maailmanrakkauden lailla. Sormunen: "idealistis-humanistinen tie luterilaisesti katsoen on pääasiassa samojen tuomioitten alainen kuin on uskonnollisen etiikan piirissä lain tie."
-
Minulla körttipötkyllä on moraalinen esikuva - ystävä, joka on saanut sudanilaisen hurskaan muslimikasvatuksen 8)
-
Mihin tarvitaan moraalista esikuvaa??
-
Useita moraalisia esikuvia on ollut minulle. Isä ja äiti, mummut ja paapat, hyvät ystävät, mutta... ei Jumalaa. Jumppu on jättänyt etiikan meidän käsiin. Ei ole kristillistä etiikkaa. 8)
-
Joo meni ohi.
-
Mihin tarvitaan moraalista esikuvaa??
Kysymys on Juhanille, mutta sallinet että minäkin kommentoin. Ehkä "esikuvasta" puhuminen tuo vääriä mielleyhtymiä. Puhuisin mieluummin toisten ihmisten esimerkistä, joka ainakin minua rohkaisee luottamaan, että nämä ja nämä virheet voi välttää, tai puutteellisuuksistaan huolimatta voi elää jotenkin säädyllisesti. Että hyvä elämä, jolla ei ihan hirveästi vahingoita toisia eikä itseään, on mahdollista. Ei niin, että sillä jotain ansaittaisiin tai että moraalisesti kyseenalainen elämä olisi huonompaa tai vähäarvoisempaa.
Moraali on elämää varten, ja se on opittava ihan samalla tavalla kuin muutkin elämän asiat. Yksi oppimista edistävä asia on esimerkki, ja miksei moraalisesti esimerkillistä ihmistä voisi jossain suhteessa pitää esikuvana.
Jumppu on jättänyt etiikan meidän käsiin.
Niin valitettavasti on, ja hyvin tietäen, että meidän käsityksemme hyvästä ja pahasta ja varsinkin siitä, mikä kulloinkin on oikein ja mikä väärin, ovat puutteellisia synnin aiheuttaman turmeluksen vuoksi. Siksi Hän joutuu ohjaamaan meitä näissäkin asioissa edelleen.
Ei ole kristillistä etiikkaa.
Tällä Juhani viittaa siihen nykyään suosittuun ajatukseen, ettei ole olemassa erityisesti kristillistä etiikkaa, vaan etiikka on yleismaailmallinen asia. Sama etiikka sitoo kristittyä ja ei-kristittyä.
Tämän mukaan kaikkia ihmisiä ohjaa luonnollinen moraalilaki, ja kristittyjenkin tulisi perustaa oikean ja väärän ratkaisut siihen, ei esimerkiksi Raamattuun.
Käsityksen taustalla näen kolme ideologista lähtökohtaa.
1. Lutherin ylitulkinta. Luther piti 10 käskyä edelleen tärkeinä, mutta näki niissä "elämän oman lain". Hän ei kuitenkaan sanonut, että se vielä riittää. Jeesus opetti etiikkaa, ja siitä Sormunen (katso edellä) puhuu "armon etiikkana". Jumala vaikuttaa ihmisen etiikan muodostukseen omatunnon kautta, ja se taas Lutherin mukaan toimii oikein vain Raamattuun sidottuna. Tässä astuu usko kuvaan mukaan (Sormunen: "Emme voi lähteä tekoon rakkauden omistajina, vaan uskovina. Uskossa eikä rakkaudessa on evankelisen etiikan ydin.") Kristillistä (tai nykyaikana: muuta eettistä) opetusta saamattoman ihmisen omatunto ei välttämättä toimi oikein.
2. Uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä ei nykyaikana julkisuudessa voitaisi puolustaa kristinuskon erityislaatuisuutta missään, myöskään eettisessä suhteessa. Toisaalta erityisen kristillisen etiikan kieltäminen pyrkii takaoven kautta ujuttamaan kristillistä arvomaailmaa muille "yleisenä etiikkana" ja luonnollisena moraalilakina.
3. Kristillisyyden ja etiikan erottaminen tekee mahdolliseksi uskoa ja jopa opettaa toisin, kuin itse elää. Raamatun eettiset vaatimukset on helpointa kuitata sanomalla, ettei tässä ole mitään, mitä minun järkeni ei jo minulle kertoisi. Silti Raamatulle voi edelleen antaa tilaa uskoa koskevissa asioissa, kun nämä jaetaan kätevästi kahteen "uskon ja rakkauden koriin". Tässä voi hairahtua kahdessa kohtaa: ensiksi pannaan Raamatun oikein tai väärin tulkittu opetus väärään koriin, sitten valitaan tilanteeseen sopimaton kori, eli vedotaan rakkauteen kun pitäisi luottaa uskoon tai toisinpäin. En ymmärrä mihin tällainen uskon ja rakkauden toisistaan erottaminen perustuu.
-
Monesti tulee osoitettua jollekulle, joka on antanut syötin, mutta täällä saa vapaasti kaikki vastata. Täällä ei ole henkilökohtaista osastoa. Kiitos vaan vastauksestasi. Olen teknologi enkä eksegeetti ja käytän useinmiten minimalista kieltä. Se sopii parhaiten minulle, mutta ei keskusteluihin. On ihan kiva olla erilainen täällä. Pidän klassisesta musiikista, en ole sitten tippaakaan humanisti jne., mutta viihdyn körttiseuroissa, kun ne ovat niin yksinkertaiset.
Se mikä hämmästyttää tässä eniten on Jumalan suuruus ja se ettei Jumala suutu, vaikka Hän joutuu kuuntelemaan meidän ihan älyttömiä, itsekkäitä ja omaa etua tavoittelevia huolia, kun emme usko ja luota häneen tarpeeksi.
-
Nöyrimmät kiitokset Seppos, Tuukka, Soopeli, Myyräpartio etc. 8)
-
Pääsin Soopelin löytämän linkin avulla Sormusen oman kirjan jäljille.
Piispa Sormunen (Lutherin siveysoppi ja nykyaika. Porvoo: WSOY 1936. s. 61-62.) pohtii sopivaa nimitystä kuvaamaan luterilaisen etiikan omalaatuisuutta. Hän hylkää nimitykset "henkietiikka" ja "vanhurskauttamisen" tai "uskon etiikka", ja ehdottaa, että (kursivoinnit Sormusen, hakasulkeissa olevat huomautukset minun):
Voitaisiin käyttää myös nimitystä armon etiikka. Tämä nimityshän ensinnäkin ilmaisee sitä paradoksia, jonka pohjalta siveellinen [=eettinen] rakkaus, kiitollisuus ja nöyryys nousee jatkuvasti. Lisäksi nimityksellä Lutherin yhteydessä on se suuri etu, että se ilmaisee arimman kohdan, minkä Luther ihmisen toiminnassa tunsi: ettei vain armon vastakohta, teot, ansio, arvo, pääsisi hiipimään jumalasuhteeseen.
Sormunen jatkaa armosta rakkauden ja uskon merkitykseen etiikassa.
Toinen luterilaisen etiikan perustuntomerkki on, että se on sanan täydessä mielessä uskonnollista etiikkaa. Se ei, kuten filosofinen etiikka, rakenna ihmisen myötäsyntyisiin kykyihin ja luontovarustukseen, ei myöskään, kuten katolinen etiikka, armon kerta kaikkiaan vapauttamaan tahtoon. Kristityn ihmisen vapaus, hänen siveellinen toimintansa, vuotaa joka hetki ja yksinomaan jumalasuhteesta, elämän perustapahtumasta: syntien anteeksiantamuksesta. Ilman uskoa syntyy vain kuolleita tekoja, ei elävää, vapaasti Jumalan agapeesta [=pyyteettömästä rakkaudesta] vuotavaa toimintaa. Henki merkitsee kokonaan Jumalasta riippuvaisena olemista. Ilman Jumalaa ei ole siveelliseen tekoon tarvittavaa hyvää tahtoa. ... Emme voi lähteä tekoon rakkauden omistajina, vaan uskovina. Uskossa eikä rakkaudessa on evankelisen [merkitsee tässä: protestanttisen] etiikan ydin.
Juhani todennäköisesti ajaa takaa sitä, että meidän kirkkomme etiikassa on nähtävissä sellaisia moraalia korostavia elämää ohjaavia, normatiivisia, piirteitä, jotka pohjautuvat suoraan esim. Raamatun käskyyn. Niiden soveltaminen näyttää joskus vaativan sivuuttamaan armollisuuden ja rakkauden kanssaihmistä kohtaan.
Kun meissä olisikin niin paljon rakkautta, kun voisimme "lähteä tekoon rakkauden omistajina" (Sormunen), ei mitään normatiivista etiikkaa eli sääntöjä tarvittaisikaan. Mutta minun ja ilmeisesti Sormusenkin mielestä me olemme rakkauteenkin ja armoonkin pohjautuvissa ratkaisuissamme Jumalan varassa: "Ilman Jumalaa ei ole siveelliseen tekoon tarvittavaa hyvää tahtoa."
Siksi jos vaikkapa jokin Raamatun eettinen ohje halutaan kumota tai korvata uudella, paremmin meidän mieleemme sopivalla ohjeella, on hyvin nöyrästi ja herkästi kyseltävä, että nouseeko tämä halu todella siitä rakkaudesta, joka on lähtöisin uskosta. Raamatun ja Jumalan rakkauden laki on täynnä vaatimuksia ja tuomioita, ja Jeesus on korvannut sen armon etiikalla. Mutta uudestaan lain alle joudutaan kun korvataan Jumalan rakkauden laki maailmanrakkauden lailla. Sormunen: "idealistis-humanistinen tie luterilaisesti katsoen on pääasiassa samojen tuomioitten alainen kuin on uskonnollisen etiikan piirissä lain tie."
:icon_eek:
-
Aika vanha ketju.
Olen kyllä juhanin kanssa samalla aaltopituudella tästä asiasta, vaikka en kaikesta hänen tuumailuistaan.
Hermo menee mullakin moralistien kanssa.
En nyt sano, ettäkö ei saisi siitä puhua, mutta jos puhutaan, niin kyselevällä mielellä.
Eli jos joku alkaa, että ei maahanmuuttaji tai nuorisolta kiellettävä jotain, niin tulisi seuraavana tulla kysymys miksi ja sitten tulisi sitä diskuteerata puolin ja toisin.
Pahinta on, kun joku alkaa moralisoimaan ilman, että edes kuuntelee toisen argomentteja asiasta.
Toi seksuaalinen tasa joku juttu, niin miksi siitä ei voi keskustella ilman kauheaa paatosta, niin homojen kuin heteroiden puolelta.
EI vaan hampaat irvessä, niin ollaan puolta ja toista.
Moralismi on kyllä aika kaukana Jeesuksen evankeliumeista ja Hänen vaelluksestaan, vaikkakin hänellä paloi käämi joskus ja hän vastasi joillekkin moralisteille aika kovasti, mutta lisäsi myös aina, että isäinne lakeja te vaaditte, mutta kumpi on parempi laki vai laupeus, kuka teistä ei mene hakemaan määkivää lammasta rotkosta sapattina, tai jotain sinnepäin.
Jeesus ei minusta ollut lain ja moraalin vaatija, vaan ihan muuta.
Sellainen ihmistä rakastava ensisijaisesti ja sitten vasta jotain moraalisia neuvoja antava, mutta ei hän niitä vaatinut ja tuominnut, vaikka joku hölmö teki just vastoin, kuin hän neuvoi. Esimerkiksi joku paranneetu, niin Jeesus sanoi, et älä nyt ala toitottaa, en mä tänne oo tullut miksikään paranjaksi tullut, mullla on toi ihmisen kohtaaminen vähän isommalti,
-
Toisaalla käydyssä keskustelussa arveltiin, että spn-neutraali avioliitto on saatanan juoni, jolla se haluaa hävittää Suomen kirkon. Taidettiinpa niputtaa mukaan vielä vanha kysymys naisista kirkon virassa.
Jos kyseessä on saatanan juoni, se lienee pirun ovela harhautus, jolla saadaan moralistit kinaamaan epäolennaisista pikkuseikoista, kun isompiakin asioita on kirkon edessä. Tarkoitan sotia, riistoa, pakolaisia, väkivaltaa, ilmastonmuutosta, luonnonkatastrofeja, nälkää, sairautta...
-
Toi SPN ? Sukupuolineutraali avioliitto oli siitä kiva, että Räsänen sai sillä tavalliset ihmiset huomaamaan kuinka kaukana todellisista arjen kysymyksistä kirkon jengi on.
Virossa oli joku kohu jostain nuorison seksikäyttäytymisestä ja siellä nuoret sanoi, että tehkää lakejanne, mutta ette tiedä mitään seksihullusta ajastamme jossa elämme.
Kumpa kirkko ei alkaisi moraalinvartijaksi, vaan pysyisi siinä mitä Jeesus opetti, armahtaminen ja lähimmäisen rakastaminen.
Kirkon vaatimuksen moraaliseen, opilliseen ja muuhun menee ihan ohi nykyihmisten tason.
En haluaisi, että kirkko lakkaisi olemasta kirkko, mutta josko pitäytyisi siinä mihin se on kutsuttu.
Mitähän Jeesus sanoi Pietarille, kun antoi ne avaimet? Tai kyseli.
Vastaukset oli ainakin ruoki lampaitani ja jotain.
-
hyvä... :eusa_clap:
-
Toisaalla käydyssä keskustelussa arveltiin, että spn-neutraali avioliitto on saatanan juoni, jolla se haluaa hävittää Suomen kirkon. Taidettiinpa niputtaa mukaan vielä vanha kysymys naisista kirkon virassa.
Jos kyseessä on saatanan juoni, se lienee pirun ovela harhautus, jolla saadaan moralistit kinaamaan epäolennaisista pikkuseikoista, kun isompiakin asioita on kirkon edessä. Tarkoitan sotia, riistoa, pakolaisia, väkivaltaa, ilmastonmuutosta, luonnonkatastrofeja, nälkää, sairautta...
-
Välillä rasittaa, syvästi ja suuresti, että moraalilla tarkoitetaan vain sukupuolista käyttäytymistä ja sen vartioimista.
Eikö yhtäläisesti moraalia etiikkaa sun muuta merkitse ihan moni muu juttu. Jos puhuttaisiin köyhistä ja tukehtuvaisista (kun ilmasto muuttuu, KTS Intia) ja patistettaisiin tekemään edes se jätteiden lajittelu ja vilkaisemaan omaa nettoa, jotta kuinka on, kuin suomalainen lastentarhanopettaja joutuu lähettämään vanhimman tenavan jonottamaan leipää, eli raitis tupakoimaton jne perhe ei tule toimeen kahden aikuisen palkalla, niin olisko siinä jotain jossa olisi ihan paikallaan pitää m o r a a l i s a a r n a. Kysyä, erottaako kuulija oikean ja väärän.
Armosta lässyttämiseen välillä väsyy, jos ei usko että se itseä koskee kumminkaan.... no varsin silloin.no yleensä, että tehkää ja käyttäytykää ihan miten lystättää, armoa riittää.
Tai kun sille ei oikein löydetä sitä perustusta. Tulee väistämättä vaikutelma, että Jumala on dementti vaariska, joka ei enää jaksa seurailla, mitä luomakunta hääri.
Tai mihin uskon pikemmin, joka antaa mennä, kun kerran meitä ei kiinnosta kuin kaikkinainen oma vauraus ja hyvinvointi.
-
Otit esiin hyvin oleellisen kysymyksen.
Miksi on puhuttu vuosisadat lähes vain sukupuolimoraalista, ja siinä sivussa unohdettu köyhät, sairaat ja muut apua tarvitsevat.
Nyt maksamme sitä velkaa raskaimman jälkeen.
-
Välillä rasittaa, syvästi ja suuresti, että moraalilla tarkoitetaan vain sukupuolista käyttäytymistä ja sen vartioimista.
Eikö yhtäläisesti moraalia etiikkaa sun muuta merkitse ihan moni muu juttu. Jos puhuttaisiin köyhistä ja tukehtuvaisista (kun ilmasto muuttuu, KTS Intia) ja patistettaisiin tekemään edes se jätteiden lajittelu ja vilkaisemaan omaa nettoa, jotta kuinka on, kuin suomalainen lastentarhanopettaja joutuu lähettämään vanhimman tenavan jonottamaan leipää, eli raitis tupakoimaton jne perhe ei tule toimeen kahden aikuisen palkalla, niin olisko siinä jotain jossa olisi ihan paikallaan pitää m o r a a l i s a a r n a. Kysyä, erottaako kuulija oikean ja väärän.
Armosta lässyttämiseen välillä väsyy, jos ei usko että se itseä koskee kumminkaan.... no varsin silloin.no yleensä, että tehkää ja käyttäytykää ihan miten lystättää, armoa riittää.
Tai kun sille ei oikein löydetä sitä perustusta. Tulee väistämättä vaikutelma, että Jumala on dementti vaariska, joka ei enää jaksa seurailla, mitä luomakunta hääri.
Tai mihin uskon pikemmin, joka antaa mennä, kun kerran meitä ei kiinnosta kuin kaikkinainen oma vauraus ja hyvinvointi.
[/quote
Ohoh nyt pena iskenyt oleelliseen.
Ikävää vaan, että pikkaisen kuullosta sosialistiselta saarnalta.
Vaikka onhan tuossa Jumala aspekti.
Pitää oikein ajatuksen kanssa lukea toi useamman kerran myöhemmin.
Pena otti kunnolla kantaa. Oikein Heruttajien vanhojen hengessä.
Toi ilmastointi hössötys nyt menee ohi, kun en asu Intiassa ja koe sitä tukehtumista, mutta jos toi ilmasto jätetään, niin armosta pena kirjoitti hyvin.
Ei Jumala ole mikään hyvätahtoinen ukko, kun vaan hymyilee taivaassa dementoiotuneena.
Aika vahva oli penan purkaus ja itse nyt vaan ihan ohimennen otan kantaa.
Armosta pena antoi kuvan mikä varmaan useimmilla on.
Minusta armo on vieläkin laveampi kuin penan moraalinen raja antoi rajan.
Armo kuitenkin, kun koskettaa, eikä ole vaan joku käsite, niin koskettava armo muuttaa ihmisen.
Siihen mun Jumalan armo on armoa minkä käsitän armoksi.
Voidaan puhua ja miettiä armoa, mutta on myös armoa jonka voi kohdata ja joka muuttaa ihmisen.
Penalta hieno purkaus.
Tollaista kaipaisin foorumille enempi.
-
Ohoh nyt pena iskenyt oleelliseen.
Ikävää vaan, että pikkaisen kuullosta sosialistiselta saarnalta.
Vaikka onhan tuossa Jumala aspekti.
Pitää oikein ajatuksen kanssa lukea toi useamman kerran myöhemmin.
Pena otti kunnolla kantaa. Oikein Heruttajien vanhojen hengessä.
Toi ilmastointi hössötys nyt menee ohi, kun en asu Intiassa ja koe sitä tukehtumista, mutta jos toi ilmasto jätetään, niin armosta pena kirjoitti hyvin.
Ei Jumala ole mikään hyvätahtoinen ukko, kun vaan hymyilee taivaassa dementoiotuneena.
Aika vahva oli penan purkaus ja itse nyt vaan ihan ohimennen otan kantaa.
Armosta pena antoi kuvan mikä varmaan useimmilla on.
Minusta armo on vieläkin laveampi kuin penan moraalinen raja antoi rajan.
Armo kuitenkin, kun koskettaa, eikä ole vaan joku käsite, niin koskettava armo muuttaa ihmisen.
Siihen mun Jumalan armo on armoa minkä käsitän armoksi.
Voidaan puhua ja miettiä armoa, mutta on myös armoa jonka voi kohdata ja joka muuttaa ihmisen.
Penalta hieno purkaus.
Tollaista kaipaisin foorumille enempi.
-
Tähän penan purkaukseen vielä:
Lainaus:
vilkaisemaan omaa nettoa, jotta kuinka on, kuin suomalainen lastentarhanopettaja joutuu lähettämään vanhimman tenavan jonottamaan leipää, eli raitis tupakoimaton jne perhe ei tule toimeen kahden aikuisen palkalla, niin olisko siinä jotain jossa olisi ihan paikallaan pitää m o r a a l i s a a r n a. Kysyä, erottaako kuulija oikean ja väärän.
_________________________________-
Pena nyt voisi ystävällisesti kertoa meille mikä on ratkaisu tohon ongelmaan?
Itse olen valmis antamaan toisen vaate kerran tai mitä Jeeus vaati, mutta nyt minusta pena hyppäsi politiikan puolelle, joka onkin vaikea laji.
Pahasti on tasa arvo ja uu sekaisin kun penan esimerkin mukaan lastentarhanopettaja vaimoineen tai ukkoineen ei tule toimeen, vaikka molemmat töissä.
Ihan tottahan toi on ja suuri vääryys.
Onko sitten ongelma moraalinen.
Onko ongelma siinä, kun Suomi maksaa somaliallaisille, kun ei hätää näe omassa maassaan tai irakilaisten taloihin ja ylläpitoon miljardeja joka on pois lastentarhaopelta.
Onko ongelma, että on liikaa ministereitä ja palkat heillä käsittämättömät?
Jotka tulee meiltä kovasti työtä tekeviltä?
Pena puhuu asioista siis ongelmista, mutta miten nää tulisi oikoa.
Itse olen valmis elämään samoilla tulooilla kuin köyhä lastenterhaopettaja, jos se ketään auttaisi.
Penan esittämät ongelmat ilman muuta kuin penan moraalinen omatunto ei pitkälle vie.
Satutti kyllä kovasti penan kirjoitus joka oli kait moraali kysymykseen suunnattu vain.
Kevennyts.
Auto ajoi kokonaisen näkkileivän yli,.
Toinen huusi, kulta olet ihan murusina.
Naura nyt sit.
-
Pena nyt voisi ystävällisesti kertoa meille mikä on ratkaisu tohon ongelmaan?
Enhän minä ole mikään vuoriston viisas vanhus. Moraalista ja moralismista ajattelen kuitenkin, että moralisti pyrkii olemaan toisten silmissä hyvä ihminen - mitä se sitten merkitseekin. Moraalinen taas pyrkii tekemään toisille ihmisille hyvää. Sitä hyvän tekemistä olisi enemmän kuin ehtii ja jaksaa tehdä. Ongelmana on sekin, että yhdestä näkökulmasta hyvä asia voi toisesta suunnasta katsoen olla seurauksiltaan onneton. Kirkon tehtävä on kai vahtia moraaliakin, mutta ennen kaikkea nähdä ihmisten hyvien pyrkimysten ohi armolliseen Jumalaan, jolta kaikki hyvä on lähtöisin.
-
Miten tota sekottiko 5-veisaaja Penan ja mun vai onko minulta menny jotain ohitte... veikkaan viimemainittua sattumusta.
Oon miettinyt sitä 2 maan kansalaisuutta ja vastustanu ajatusta hiljaa ittekseni. Vasta tässä luulin ymmärtäneeni etteihän siinä mitään eskapismia ole, vaan minua sitoo Jumalan moraalilaki tän maan lainsäädännön ohessa. Moraalia olis joskus ajatella sitä....ja se on kai muutaki kuin kuudetta käskyy ja miten peitot heiluu.
Poliittinen se saarna ei tarkoittanu olla. Joku ”pane leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme touon halla” olisi kai asenne, jota ajattelen, kun mietin perhettä jolla on minimalistinen budjetti ja lapsi leipäjonoissa. Tietysti maan päällä ratkaisu on poliittinen, siksi meidän tulisi rakastaa verojamme. NäIn sanoi professori Jouko Lönnqvist. Minusta hän oli viisas mies. Politiikkaa edustavat myös kauppasopimukset ja muut joilla koetetaan ylläpitää maailmanrauhaa. Ettei se onnistu, no, moni ei taida viimeisillään ajatella sitä mikä olisi Jumalan tahto eli se politiikka ei riitä, olkoon uusliberalismia tai sosialismia tai mitä tahaan.
-
Muistan kyllä eläneeni ajan, jona opin että mitään täydellistä armahdusta ei ole, että Kristus vain maksoi käsirahan kuolemallaan ja loppu tienataan kilvoittelulla itse.
Se oli kamalaa aikaa, ihmettelin kuinka nuo voi puhua siitä niin tyynesti. Että eihän siitä voi seurata kuin epätoivoa. No minut kiskoi kuiville yks körttipastori joka selitti että armo on täydellinen ja sovitus valmis ja kokonainen. Oli hyvä tavallaan että tuli tehtyä se ekskursio, sillä en olisi tiennyt kuinka suuresti elämä on aina levännyt täyden armon varassa.
Että näinkin.
-
Homo-keskustelut ovat käristyneet Päivi Räsäsen kirjoitettua kirkon moraalista, sen minkä nyt viimeeksi kirjoitti.
Taas osa kirkkokansasta on ottanut ja eronnut kirkosta, Päivi itse soutaa ja huopaa.
Vähin erin alkaa ymmärrys isääntyä. Tiedetään että sukupuoliakin on enemmän kuin kaksi.
Ymmärretään että eräät rakastavatkin samaa sukupuolta enemmän kuin vastakkaista. Se mitä sänkypuuhiin tulee, on jokaisen oma asia. Siinä on heteropareillakin monia variaatioita 'hoitaa homma'.
Onko vammaisten sukupuolisuus , ja missä asteessa, yleisen moralismin asia ?
Tähän ' jotsenlauluun' minut nostatti tämä ESS-kolumni tänään:
https://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/art2549869
Aamulla Jaakko Heinimäki sanoi myös jotakin asiaan liittyvää MTV:n aamu tv-ssä.
Se oli jotakin oluen juonnista ja makkaran syömisestä. Letkautus PR:n päin, kaiketi.
-
Toisaalta ymmärrän Päivin jyrkän kannan homoutta vastaan, kun hän tulkitsee sen Raamatun sanan vastaiseksi ja ei sitä voi kieltää, että eikä Raamatun kirjoitukset hyvin yksiselitteisesti tuomitse homouden.
No sitten on tämä toinen puoli jossa toiset väittää vastaan ja sanovat Raamatun kokonaisilmoituksen tai isokuvan siellä olevan hyväksymisen ja lähimmäisen rakastamisen käsky.
En itse jaksa ottaa koko asiaan mitään isompaa kantaa sen voimakkaammin, kun enhän minä tiedä mitä on olla homo.
Enkä tiedä onko juoppous sen kummempi asia.
Raamatun kirjoitukset ei ainakaan ilmestyskirja 2:18 jakeessa lupaa hyvää juopoille.
Se eniten koko asiassa rassaa on toi ehdottomuus osapuolten välillä ja verinen loukkaantuminen, jos on erimieltä.
Vapaiden suuntien ehdottomuus tulee esille keskusteltaessa kasteestakin, jos niille sanoo, että kaste on yksin Jumalan armoteko ei ihmisen teko tai jotain, niin hyvä ettei kivitetyksi joudu.
Uskonnolliset tunteet on kyllä pelottavan voimakkaita.
Ihmetellä täytyy miksi ei asioista voi keskustella ilman mieletöntä kiihkoa?
Vähän kuin Jussi Halla Aho, häntä vastaan käy milloin suvakit, milloin äärinationalistit, mutta hän vaan rationaalisesti järkevästi rauhallisesti vastailee.
-
Kirjoitit hyvin Viisveisaaja. Emme me kukaan ole v a r m a s t i oikeassa, mutta oman käsityksemme voimme ilmaista.
Käsitykseni on matkalla muuttunut, eenkä ole siitä lainkaan pahoillani. Mikä on se joka on sen muuttanut. Oman ymmärrykseni kasvaminen Jeesuksen sanojen ja opetuksen kautta.
Jos joku osaa Raamatun sanasta sanaan ja tietää mitä mikäkin merkitsee, hän on jotakin inhimillistä suurempaa. Varjelkoon Herra meitä sellaisestä tietämisestä ja sen vallaksi muuttamisesta.
-
Arvostaisin ennen muuta johdonmukaisuutta. En tajua miten voi olla hyväksymättä homosuhteita, jos hyväksyy heteroille uudelleen avioitumisen. Tai veriruokien syömisen. Paavali siinä asiasa vähän sooloili, lipesi siitä mitä yhdessä päätettiin.
Pitkä tukka miehillä erityisesti ihmetyttää. Sehän Paavalin mukaan häpeäksi ja mainitaan siinä samassa missä käsketään naisten peittää päänsä ja olla hiljaa seurakunnassa. Kuitenkin esim. ortodoksimunkeilla monella pitkä liuhuletti oikein. Ruokkoamattomudesta kyllä jossain vaiheessa historiaa tuli hurskauden merkki, se kun kertoo ettei kroppaansa kinnitä liikaa huomiota (ja siitä muslimit kristittyjä pilkkasivat, heille kun taas on määräys huolehtia hygieniasta hyvin), mutta ihmettelen miten pitkä tukka silti on voitu sallia. Räsänenkin julkisuudessa harmitteli kun poikansa joutuu armeijaan mennessään leikauttamaan pitkät kiharansa. Ja taisi tehdä jopa aloitteen, että miehille ja naisille olisi armeijassa samat tukkasäännöt. Kannatan sitä kyllä, mutta Paavali oli hiusasioissa eri linjoilla.
-
Mun mielestä Paavali kun kävi keskustelun apostolien kanssa, niin päättivät, että pakanat, siis me ei valittua kansaa, niin meille riittä, että ei ton haureuden kanssa liioiteltaisi ja emme söisi verta tai oliko se lihaa joka on pyhitetty epäjumalille.
No aika löysät neuvot sieltä tuli.
Eihän Raamattu todellakaan ole mikään lakikirja, mutta hyvät ja terveelliset elämän ohjeet sieltä kyllä löytää.
Sanalaskut on minusta yksi parhaista elämän ohjeita vilisevä kirjoituskokoelma.
Hyvä on kyllä varmaan Koraanissakin ja kiinalaisissa filosofien kirjoituksissa ja Budhan oliko Intilaisessa tarustossa.
Oikeestihan kristinuskossa on kyse suhteesta Jumalaan Jeesuksen ristin kuolemaan uskomalla meidän edestä.
Toi suhdehan se on ratkaisevaa, ei se miten hyvin me onnistutaan jossain moraalisesti hyvässä vaelluksessa tai mitä muilta vaadimme.
-
Kahden maan kansalaisuus viehättää minua sitä enemmän mitä vanhemmaksi tulen. Pesäeroa maailman kanssa en ole tehnyt hengellisessä mielessä, enemmän siksi, kun minua on ruhjottu riittävästi, niin ei uskalla joka paikkaan mennä. Rauhoittumiseen on ollut aikaa. Kaikenlainen oma suunsoitto on tullut vaivaksikin asti.
-
Muistan nuoruudesta, miten seurakuntanuorten kesken ruvettiin pähkäilemään saako ihminen ylipäänsä tehdä hyvää... Vaarana kun olisi lähinnä körttikielellä omavoimaisuus.
Se oli outo johtopäätös. Kai nyt saa hyvää tehdä, vaikka sillä ei Jumalan armon kanssa olisi mitään tekoa.
............
Tultiin kertaalleen herättäjäjuhlilta ja matka oli pitkä niin joku innostui pitämään matkaseurat. Muistan puheen Raamatusta. Kuinka joku innostuu lahjapaperista enemmän kuin sisällöstä.
Sen muistan, ja jäi sana mieleeni kun mietin kirjavia määräyksiä pään peittämisestä, hiusten pituudesta, seksuaalisen suuntauksen vaihtamisesta, kun homo ei sitä ole vaihtanut, ja muuan Jeesuksen sanaa rikkaalle nuorukaiselle: Pidä käskyt. Ja kun tämä oli sujunut alusta saakka, mene, myy kaikki, lahjoita rahat köyhille, tule sitten ja seuraa minua.
......................
Tästä käytiin joku kotikeskustelu, ja vanhukset oli mieltä, että siinä oli sen nuorukaisen arka paikka.
Kun taas itselleni on ollut joskus se gal. kirjeen puhe kielestä, joka meissä on vääryyden maailma, pieni tuli joka sytyttää suuren metsän.
Luulen, että moraalista, siis oikeasta ja väärästä saisi saarnata. Eikö joskus sanottu, jotta saisi tulla lakia ja evankeliumia.... Jotta ihminen huomaa, mistä hänet on armahdettu, mikä on annettu anteeksi.
.."...........
Ja ihan johdonmukaisesti kerrotaan vertaus kahdesta palvelijasta joka saa anteeksi suuren velan, ja käy oitis toisen palvelijan kimppuun jostain pikkuvipistä.
Puhuukohan Raamattu itse kelleen sen mukaan, mikä on tarpeen... Samoin seurapuhe, saarna, hyvä kirja.
-
Puhuukohan Raamattu itse kelleen sen mukaan, mikä on tarpeen... Samoin seurapuhe, saarna, hyvä kirja.
Viisas tätini käytti sanontaa 'on kirkastunut'. Raamatusta tai saarnasta kirkastuu itse kullekin mitä kenellekin. Eiköhän se ole Pyhän Hengen työtä.
-
Viisas tätini käytti sanontaa 'on kirkastunut'. Raamatusta tai saarnasta kirkastuu itse kullekin mitä kenellekin. Eiköhän se ole Pyhän Hengen työtä.
On se kumma, kun vanhemmaksi tulee, niin armo kirkastuu, tai valistaa kasvonsa mun aikalaisten kielellä.
Vanhana ja lapsena sitä kun ei vaan tajua, niin suhtautuu asioihin, et miten Henki sen todeksi ilmoittaa.
Teologisista asioista tai muista, mistä ollut ties kuinka vahvaa mielipidettä, niin ei enään.
Armon varassa tässä porskutellaan ja armoa anotaan.
Nykyään jengi kiistelee ties mistä moraalisista jutuista, seksuaalisuudesta ja ties mistä.
Eihän Jumalan tuntemisesssa ja armonalla vaeltamisesta ja armahtamisessa ole siitä kyse.
Kuka kumma perkele se aina kyselee onko Jumala noin sanonut, onko toi syntiä tai toi.
Oo perkele hiljaa.
Sekoitat vaan, ei meitä ole kutsuttu moralisoimaan, vaan armon alla vierellä kulkemaan ja kertomaan armahtavasta Jumalasta.
Minusta Jeesus ei moralisoinnut, vaikka moralisteille useasti hermostu, et te kirjanoppineet lyötte läksyn läksyn päälle ja kiusaatu tyttöä kaivolla jja ties mitä..
Onneksi heränneet ei moralisoi.
Jos joku soi, niin rock and roll.
-
Viisveisaaja:
Armon varassa tässä porskutellaan ja armoa anotaan.
Nykyään jengi kiistelee ties mistä moraalisista jutuista, seksuaalisuudesta ja ties mistä.
Eihän Jumalan tuntemisesssa ja armonalla vaeltamisesta ja armahtamisessa ole siitä kyse.
...
Samaan olen päätynyt. Mielenkiintoinen matkani eri seurakuntien ja oppien parissa on takanapäin. Ei oppi ole pelastuksen tie. Se tie on ristintie, omakin.
Nyt on levon aika uskon ja armon varassa viipyminen. Josko vielä uutta annetaan se otetaan, mutta ei ihmisiltä.
Virret ja rukous pitävät tiellä ja kotikirkko jossa ei juurikaan moralisoida. Ehtoollisessa om moraalin loppu.
-
Mitä se armon alla oleminen käytännössä on?
Voiko armoa olla, jos ei ole lakia eli kaikenlaisia moraalisäädöksiä ja muita ohjeita?
Jos voi niin mistä armon alla armahdetaan?
Voiko Jumalaa tuntea, jos ei tunne Hänen tahtoaan eli käskyjään?
Minulla on ymmärrys, ellä armoa ei voi olla ilman lakia. Laki kyllä voi olla ilman armoa.
-
5veisaaja voisi lukea Jeesuksen vuorisaarnan.
-
Minulle itselleni armo ei ole vielä juurikaan kirkastunut, ensimmäisellä luokalla vielä ollaan ja toivossa mennään eteenpäin, että siihen lisää valoa saisin.
Mikä lie alue, jossa ollessa ollaan "armon alla"? Se on kaikesta päätellen huomattavasti suurempi, syvempi ja eri tavoin laajempi ja erilainen kuin itse osaan nähdä.
Nyt yritän kuvata tätä armo-asiaa laittamalla päähäni menneen ajan körttiläisyyden silmälasit:
Armon alle tulee ihminen, kun hän ymmärtää Jumalan Raamatussa olevien käskyjen ja kieltojen ja määräysten alla, että hän on näiden lakipykälien suurensuuri rikkoja.
Ei amon alle tulevan pidä ryhtyä selittelemään lakia pois ja näin ikäänkuin päästämään itsensä pinteestä ilman armoa.
Armon alle tulevan syntisen ei myöskään pidä halveksia Jumalan käskyjä niin, että niitä vähättelee.
Ei hänellä ole varaa osoittaa ylimielisenä/halveksien sormella ihmisiä, jotka lukevat hänelle Raamatusta Jumalan käskyjä (eli moralisoivat) ja kieltoja, ikäänkuin ne Jumalan käskyt ja kiellot olisivat jotenkin vääriä.
Hän haluaa pysyä armon alla siksi, että hän yrityksisään huolimatta rikkoo Raamatun moraalisääntöjä.
Hän saattaa jopa tuntea kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka lukevat hänelle Raamatun lakia: ajaahan tuo laki hänet entistä kiinteämpään suhteeseen Sovittajansa, Jeesuksen kanssa.
Kun kieleltään laki, tullaan samalla kieltäneeksi myös armo ja armon ala.
-
Mikä lie alue, jossa ollessa ollaan "armon alla"? Se on kaikesta päätellen huomattavasti suurempi, syvempi ja eri tavoin laajempi ja erilainen kuin itse osaan nähdä. lainaus karjalaisenkyöstiltä
R-m: Olemme kaikessa ja aina armon alla. Luotammeko siihen ?
-
Kysytkö palvelushintaa, kysytkö kuinka kannattaa.
Nousetko vastarintaan, ellet ajassa arvoa saa.
Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla.
Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla.
Mikä on tuonut sun tähän, mikä on vaikutin lähtöösi sun,
riittääkö ajassa vähän, askeleet unohdetun.
Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie.
Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie.
Suurta on kutsumusvyötä kantaa, suurta on hengessä palaa.
Armoa kaikkensa antaa, itkeä itkunsa salaa.
Kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa,
Kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa.
Riemuiten astukaa työhön, varisee vaipuvat tähkäpäät.
Päivä jo painuupi yöhön, illan hämyssä vielä näät
korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa,
korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa.
Report lyrics
Jukka Leppilampi Lyrics
https://www.youtube.com/watch?v=2E7oNNgkWSI
-
Minusta körttisessä liikkeessä on hyviä sanontoja armon ymmärtämiseksi. Ei ihminen omilla töillään voi itseänsä pelastaa. Jumala on suuri ja salattu, me olemme pieniä. Luteen huokaus Saharassa on enemmän kuin ihmisen oma yritys armonsa eteen. Anteeksi nyt vain tällainen puujalkavertaus.
-
Voiko armoa olla, jos ei ole lakia eli kaikenlaisia moraalisäädöksiä ja muita ohjeita?
Voi.
Jos voi niin mistä armon alla armahdetaan?
Ei mistä vaan mihin.
Armo on se kaikki minkä saa lahjaksi, ja lahjaksi saa paljon enemmän kuin mitä saa anteeksi. Armoa on muuallakin kuin tuomioistuimessa.
Voiko Jumalaa tuntea, jos ei tunne Hänen tahtoaan eli käskyjään?
Joiltakin osin voi. Opetammehan, että vastakastetulla pikkulapsellakin on usko. Silloin Jumala on syli jossa on autuus olla, ja myöhemmin tajuaa sen armoksi, sillä ei ole mitään tehnyt sitä ansaitakseen.
Mutta ei varmaan täysin voi tuntea. Laki, tahto ja käskyt tulevat ajankohtaisiksi ehkä myöhemmin. Jos ei ole ennen sitä mitään saanut, ei ole myöskään mitään menetettävää, ei huonoa omaatuntoa koska ei ole kenellekään velkaa, eikä mikään rangaistuksen uhkakaan tepsi. Paljon on pitänyt jo saada, jotta voi kokea lain itseään velvoittavaksi.
Minulla on ymmärrys, ellä armoa ei voi olla ilman lakia. Laki kyllä voi olla ilman armoa.
Taisin juuri väittää toisin, eli vasta jos on saanut jotain, niin laki toimii: jos tuntee hyvän antajaa kohtaan kiitollisuutta, haluaa noudattaa hänen tahtoaan. Tai vähintään se raadollisempi mekanismi, eli jos on saanut jotain hyvää, ei halua sitä rangaituksena menettää. Jollei ole saanut mitään, ei voi mitään menettää.
Etsitään eri asioita varmaan. Sinulle tuo syyllisyys lienee keskeistä, ja ymmärrät armon sen kautta.
-
Voiko armon olemassa olo ja armon kokeminen olla eri asiat?
Uskon että Jumalan armo ihmistä kohtaan on olemassa.
Mielestäni ihminen ei voi kokea armoa ennen kuin on kokenut oman syntisyytensä,
riittämättömyytensä jne...
Oma syntisyys kai tulee esille sitä kautta että on olemassa Jumalan laki jota emme
pysty täyttämään.
Jumalan laki, tahto, rakkaus ja armo on raamatussa luettavissa joka sivulta.
-
Näyttää siltä, että termi "armo" ymmärretään ainakin kahdella erilaisella tavalla.
Tapa 1)
Ihminen lukee Raamattua ja törmää tuon tuostakin erilaisiin moraalilakeihin ja muihin säädöksiin, kieltoihinja käskyihin.
Sitten ihminen katsoo itseensä ja huomaa, että hän on rikkonut näitä lakeja vastaan ja edelleenkin yrityksistään huolimatta rikkoo. Rikokset ovat sitä luokkaa, että hän ei pysty rikkomuksiaan mitenkään hyvittämään.
Näin on syntynyt tarve armolle, eli syntien anteeksiantamukselle, jota Kristuksessa ihmiselle tarjotaan.
Tämän armon alla elävät vain ne ihmiset, joiden silmät ovat avautuneet Jumalan käskyille ja sitä kautta omalle syntisyydelleen ja Jumalan tarjoamalle anteeksiantamukselle armosta.
Muut eivät ole kiinnostuneet tästä armosta.
Tapa 2:
Tällä termillä "armo" tarkoitetaan Jumalan ihmiselle antamia lahjoja ja mahdollisuutta toteuttaa itseään: kaikki, mitä meillä on, on lahjaa.
Tämä armo ilmenee fyysisenä ja henkisenä terveytenä ja siinä, että aineelliset olosuhteet ovat hyvät, eli siten, että ihminen kokee, että hänen tarpeensa ovat tyydytetyt.
Voidaan myös sanoa, että armo ilmenee sillä tavoin, että ihminen kokee itsensä onnelliseksi.
Tämän armon piirissä ovat kaikki ihmiset.
Aurinko paistaa taivaalla kaikille ihmisille eikä erottele ihmisiä minkään ominaisuuden perusteella.
(Tämän armokäsityksen piiriin toki liittyy monia erilaisia vivahteita/koulukuntia, esim. että onko myös onnettomuudet armoa vaiko ei ja elääkö taloudellisessa kurjuudessa oleva ihminen tämän armon alla vaiko ei, mutta pohditaan niitä yksityiskohtia myöhemmin, jos tarpeen)
-
Joskus käytettävien termien (=sanat) merkitys on hyvä määritellä, jotta puhuttaisiin samaa kieltä.
Epäselvyys sanojen merkityksessä johtaa väärinymmärryksiin ja varsinkin silloin tulee väärinymmärryksiä, jos yksittäisellä sanalla voidaan tarkoittaa erilaisia asioita.
-
Näyttää siltä, että termi "armo" ymmärretään ainakin kahdella erilaisella tavalla.
Tapa 1)
Ihminen lukee Raamattua ja törmää tuon tuostakin erilaisiin moraalilakeihin ja muihin säädöksiin, kieltoihinja käskyihin.
Sitten ihminen katsoo itseensä ja huomaa, että hän on rikkonut näitä lakeja vastaan ja edelleenkin yrityksistään huolimatta rikkoo. Rikokset ovat sitä luokkaa, että hän ei pysty rikkomuksiaan mitenkään hyvittämään.
Näin on syntynyt tarve armolle, eli syntien anteeksiantamukselle, jota Kristuksessa ihmiselle tarjotaan.
Tämän armon alla elävät vain ne ihmiset, joiden silmät ovat avautuneet Jumalan käskyille ja sitä kautta omalle syntisyydelleen ja Jumalan tarjoamalle anteeksiantamukselle armosta.
Muut eivät ole kiinnostuneet tästä armosta.
Tapa 2:
Tällä termillä "armo" tarkoitetaan Jumalan ihmiselle antamia lahjoja ja mahdollisuutta toteuttaa itseään: kaikki, mitä meillä on, on lahjaa.
Tämä armo ilmenee fyysisenä ja henkisenä terveytenä ja siinä, että aineelliset olosuhteet ovat hyvät, eli siten, että ihminen kokee, että hänen tarpeensa ovat tyydytetyt.
Voidaan myös sanoa, että armo ilmenee sillä tavoin, että ihminen kokee itsensä onnelliseksi.
Tämän armon piirissä ovat kaikki ihmiset.
Aurinko paistaa taivaalla kaikille ihmisille eikä erottele ihmisiä minkään ominaisuuden perusteella.
(Tämän armokäsityksen piiriin toki liittyy monia erilaisia vivahteita/koulukuntia, esim. että onko myös onnettomuudet armoa vaiko ei ja elääkö taloudellisessa kurjuudessa oleva ihminen tämän armon alla vaiko ei, mutta pohditaan niitä yksityiskohtia myöhemmin, jos tarpeen)
Jälkimmäisestä poistaisin lihavoimani kohdat. Kuulostavat turhan menestysteologialta. Varmaan joku niinkin ajattelee, mutta en pidä niita asiassa olennaisina. (Ehkä siis harjoitan tuota "jos tarpeen" -pohdintaa.) Maininta armon ilmenemisena siten, että ihminen kokee itsensä onnelliseksi, on vähän kyseenalainen. Kai pikemmin on kysymys tapahtuvan hyväksymisestä, mutta onko se onnellisuutta jos voi vilpittömästi sanoa "tapahtukoon Sinun tahtosi"?
Eikö jo se ole armoa, että saat olla olemassa? Etkö ole siitä kiitollinen? Sinuthan voitaisin pyyhkäistä hetkessä pois.
Anteeksiantamus-armon kaipuu taas ei edellytä Raamatun lukemista, sillä sitä voi kokea lukutaidotonkin ja tietenkin muutkin kuin kristityt.
Isä meidän -rukous sisältää nuo kummankin. Sen että pyytää väärintekemisiään anteeksi, pyytää että saa mitä tarvitsee, ja pyytää Isän tahdon toteutumista, mikä se tahto sitten onkin, eli näkee sen hyvänä ja armona.
-
Mitä se armon alla oleminen käytännössä on?
Voiko armoa olla, jos ei ole lakia eli kaikenlaisia moraalisäädöksiä ja muita ohjeita?
Jos voi niin mistä armon alla armahdetaan?
Voiko Jumalaa tuntea, jos ei tunne Hänen tahtoaan eli käskyjään?
Minulla on ymmärrys, ellä armoa ei voi olla ilman lakia. Laki kyllä voi olla ilman armoa.
Mielestäni armon alla oleminen käytännössä on armonvälineissä eli sanassa ja sakramenteissa.
-
Armo on laajempi käsite kuin anteeksianto. Köyhyys, sairaus, alistettuna oleminen ja muu kärsimys ovat asioita, joista vapautuminen on armoa.
-
Paraneminen spitaalista jne. Jos ihmeparanisin, armohan siihen vaikuttaisi, oikein jytkyarmo.
Kuitenkin tykkäsin kovasti öppiäisen lainaamasta Köpin tekstistä ja lihavoinneista siinä.
Oltiin juuri muutettu Hovinsaarelta Kotkansaarelle ja katselin ikkunasta, äiti mikä tuo talo on ja mikä tuo jne. Mikä tuo nätti.
Se on vapaakirkko, mutta sinne et saa koskaan mennä, äiti sanoo. Muistaahan tuon kun on kirkko johon ei saa koskaan mennä, hyvä tavaton. Vissiin elinikänsä siinä kulttuurissa. Miksen äiti, meitsi kysyy tyrmistyneenä.
Ne opettaa että rikastuminen ja terveys on merkkejä siitä, että Jumala aivan erityisesti rakastaa sinua ja se on väärin neuvottu. Siellä sanotaan, että siitä tietää Jumalan rakastavan, että saa paljon rahaa pankkiin, mutta Jumala rakastaa erityisesti köyhiä, heikkoja ja sairaita. Että se siis on sitä armoa.
Nelivuotiaalle aika jytyä tekstiä. Muistan koko sen tilanteen, äiti imuroi ja järjesteli muuton jälkeen ja minä roikuin ikkunalla: äiti mikä.... äiti mikä.... äiti kerro mikä....
......................
Eittämättä toivoisin, että olisi hieman yleisempää ottaa terveys ja sairaus, paraneminen ja kelvottomat lääkärit, sillä olenhan minä tavannut niitä joilta menee kaikki solmuun kun tulee lääkäripotilas ja pahinta kun entinen oppilas, Jumalan kädestä. Ihan J u m a l a n kädestä.
Mietin sitä Lärkkulla- kokemusta. Oli ihan rottamaista että piti filmata muuta kuin ihan on, mutta enemmän ja useammin olen muistanut ” svenskatalande pappia joka selitti ettei se minulle opetettu ollut kristinuskoa” . Körttipapin oma pettymys Kotkan seurakuntanuoriin oli käsitettävä, vaikka hatutti ettei hän saanut korviaan auki eli olis tarvittu yksi effata, kun selitin etten ollut mukana, en koko seudulla enää. Ja että häivyin. Hänhän se kiskoi minut kuivalle maalle kun eksyin ortodoksiseen kirkkoon enkä siis ole koskaan ollut niin hukassa.
Semmoinen keventää vihaa. Yksi raivo raastaa ihmistä 25 tuntia. Nostaa stressihormonitasoja, verenpainetta, aiheuttaa suorastaan tärisevyyttä ja sitten sitä maalataan leveällä telalla: Kun kirkko aina.... Kun lääkärit aina,.....Kun remppamiehet siis aivan aina,....
.................
Totta sitä pitää korjata virheet ja virheistään tietoinen on valppaampi niitä oikaisemaan. Mutta kun me tiedämme niin vähän. Jos se olikin Jumala, ja armoa jota emme tasan ymmärrä.
-
Mielestäni armon alla oleminen käytännössä on armonvälineissä eli sanassa ja sakramenteissa.
Meillä käytettiin käsitteitä lain alla oleminen ja armon alla oleminen.
Ensin mainitulla tarkoitettiin että ihminen on raskaasti ahdistunut omasta syntisyydestä, että Jumalan laki painaa hänet ihan lusuun. Se on raskasta hengellistä elämää. Raamattu tuntuu puhuvan ainoastaan tuomion sanoja, armo koskee toisia.
Luther olisi hyvä esimerkki ennen kuin löysi Roomalaiskirjeestä vapauttavat sanat.
Armon alla olemisella tarkoitettiin eräänlaista ” vapauteen Kristus vapautti meidät” luottamusta, Joh 3:16 koskee minua, Jumala pelastaa minut, on pelastanut 2000 vuotta sitten.
..................
Nämä oli siis viitoslaisia termejä, tai ainakin opin ne sellaisella seudulla jossa tämä liike lujasti vaikutti. Eihän silloin valkattu, minkä liikkeen tilaisuuteen tästä mentäisiin. Kouluvuosina nuorisotyöstä yritettiin ekumeenisia kutsuja, eli pyydettiin kylään hellareita ja vapiksen nuoria, tuli vain pulma kun tila loppui. Hyvä jos itse mahduttiin.
Lain alla opiskeltiinkin kun opiskeltiin opintolainalla, se oli joku vitsi olevinaan. Tuotiin tuliaisina ihan eri liikkeen ylioppilaskotiin.
-
Mihin tarvitaan moraalista esikuvaa??
Mielestäni moraalista esikuvaa tarvitaan siksi, koska moraali kuuluu jokaisen ihmisen olemukseen. Siksi moraalisen kehityksen kannalta on välttämätöntä, että luterilainen kristitty körttiläinenkin aktiivisesti Pyhän Hengen johdatuksessa pitää moraalisena esikuvanaan Kristusta moraaliin liittyvissä kysymyksissä, joita ovat muun muassa ihmisen elämä, epäoikeudenmukaisuus, syyllisyys, anteeksiantamus, kärsimys ja kuolema. Valitettavasti nykyisenä jälkikristillisenä aikana piispojen ja pappien arvostus moraalisina esikuvina laskee koko ajan, koska heidän pasuunan äänensä paimenina antaa liian usein epävireisen äänen.
-
Kovinkin epävireisen äänen. Entinen piispa avionrikkojana kelpasi sosi-alidemokraatisen puolueen kansanedustajaksi.