Herännäisyydessä on hyvin paljon hyvää. Yksilöllisyys on mainitsemassani uskonnollisessa liikkeessä ainakin omien kokemuksien mukaan otettu mainiosti huomioon. Herännäisyydessä pyritään ymmärtämään ihmistä/ihmisiä, vaikka ei ihmisen äärimmäisen toilauksia ehken hyväksyttäisikään. Tosin ääritekoja ei ole syytä hyväksyä missään. Mutta noin niin kuin kokonaisuudessaan: Herännäisyyden piiristä on kasvanut, ehken armonymmärrryksen vuoksi, kelpo väkeä. Moni meistä on ollut osaosallisena siihen.
Vertaillaanpa: Laestadiolaisuuden joukosta on viime vuosina noussut hyvin paljon tilitys- ja valituskirjailijoita. Heitä on painettu, eivätkä he ole saaneet olla sellaisia kuin ovat. Minä olen saanut, olen saanut mennä, tulla, olla, pohtia, sanoa ja väitellä ihan pikkupojasta. Riittävän monessa paikassa minua on myös kuultu.
Nelisenkymmentä vuotta olen saanut olla H-Y:n jäsen - ikijäsen, ainaisjäsen -. Ennemmin eroan kirkosta kuin H-Y:n jäsenyydestä.
Olen tätä liikettä seurannut syntymästäni saakka. Olen kirjoittanut sellaista, että joillakin on niin sanotusti "karvat nousseet pystyyn". Mutta yhtä lailla kuin mitä olen jopa nauttinut omista teksteistäni, olen huikeasti nauttinut oivaltavista vastateksteistä.
Näissä merkeissä. Matkatkaamme niin monille juhlille kuin Jumala suo.