Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Viisveisaaja - 30.07.16 - klo:11:37
-
Ois kiva muistella missä kaikkialla sitä on tullut budjattua :)
Niin ja kiva ois kuulla muidenkin muuttoliikenteestä.
Penalla aika kiehtovaa muuttelua, oon aika kade.
Jotenkin en saa lähdetyksi Afrikkaan käymään, vaikka rahastakaan ei ois kiinni, mut jotenkin vaan se manner on jäänyt.
Siis kuuntelin tätä biisiä
https://www.youtube.com/watch?v=NAkL9EIxCq0&index=17&list=PL6QhxT_WvIHk11AcL7yNg1U_Vcc9k6ljO
Jossa Kim on tornissa ja käy läpi Köbenhavn ian :)
Iski mieletön nostalgian tunne :)
Taitaa shakin soida tossa biisissä.
Saman tornin huipulla itsekkin ollut polvet täristen.
Ihan Kristianin vapaakaupungin veiressä, vaikkakin ei paras torni katella kaupunkia :)
Siis niinku Iltornvejen oli se mesta, ku tuli mieleen.
Se oli Fredeverk issä.
Sellainen iso kumpu kaupungin vieressä ja sitä kutsuttiin tulivertiotorniksi, vaikkakin se meidän asunto oli siellä alempana, joku katolialaisten rahoittama slummilähiö, josta parhaat muistot ja pahimmat ja selkäsaunat joita annettiin ja otettiin.
Siellä oli ihan sika hauskaa oli Jania ja Henningiä ja ties mitä jengiä jonka kanssa heiluttiin.
Ikävä, et muuten mun vanhemmat on ollut ehkä pikkasen hyvä osaisia ja joutunut elään kaikenmaailman tylsissä kaupungin osissa.
No en nyt koko romaanista kirjoita ildtornvegen ajasta ainakaan vielä.
Kussas ja missäs työ olette asunneet ?
-
Olen asunut sangen tylsästi eli ensimäinen, josta minulla on muistoja oli grynderi Paavo Nurmen rakennuttama talo Helsingn Pihlajatiellä. Sieltä mutimme 1948 Puu-Käpylään osoitteeseen Pohjolakatu numero 20. 1952 Oylympialaisten päätyttyä perheemme onnistui saamaan aravan ja muutimme Käpylän toiselle laidalle Koskelantie 9 C 23. Isän työpaikan siirryttyä Lauttasaareen muutimme 1959 osoitteeseen Lauttasaarentie 36, josta jo kahden vuoden kuluttua osoitteeseen Lielahdentie 7 aB eli vain pari sataa metriä. Lapsuuteni päättyi 1969, kun menin naimisiin entisen tyttöystäväni kanssa ja muutin Tuusulan hänen virka-asuntoonsa. 1973 ostimme oman asunnon muutaman sadan metrin päästä kirkkoneuvoston sitä puollettua ja kirkkohallituksen annettua luvan siihen. Siinä asuimme vuoteen 1984 asti kunnes muutimme pari taloa alamäkeen asuntoon, jossa asumme kunnes pari viikoa sitten muutimme Hyrylä Cityyn kerrostoon hissillä. Siinä lyhyenä listana asumukseni.
-
Osoitteita on kertynyt useita vaikka paikkakuntia vain neljä varsinaista.
Synnyin Lappeenrannassa, josta muutin neljävuotiaana Renkomäkeen joka oli silloin Orimattilaa, nykyään Lahtea. Sieltä muutimme vuonna 1955 Kärkölän Järvelään. Itsenäistyin 1963 ja muutin Lahteen Laaksokadulle, sieltä Sammuttajankadulle, sieltä avioiduttuani Pohjanakanpolulle. Lapsien synnyttyä Aniankadulle. Hämeenlinnaan muutimme 1966 Turuntielle. Rakensimme talon Pekolankadulle. Muutimme takaisin Lahteen 1968, ensin Kivimäentielle kunnes osaketalomme valmistui Pussikadulle, jossa asuimme 13 vuotta.Vuodesta 1981 olemme asuneet tässä rakentamassamme talossa Kilpiäisissä.
Tämä on evakkotytölle, vihdoin, rakkain ja pysyvin paikka kaikista .Asuminen kaksikerroksisessa talossa tuntuu aika´ajottain työläältä, mutta nyt kun luovuimme mökkeilystä tämä vielä sujuu. Itse olemme rakentaneet ja itse tehneet lähes kaiken mitä meillä huushollaukseen kuuluu. Isommat remontit on jo teetetty.
-
Mulla kuudes osoite, koko ajan Kanta-Hämeessä. :039:
On muutakin käynyt mielessä, mutta taitaapi vanhuus tulla eteen...
...jaa taitaa olla seitsemäs tai kahdeksas osoite...niitä varhaisia en muista...
vanhemmat joskus kertoneet...valokuvien kertomaa..
-
Jos mietin, niin oudoin paikka missä ollut osoite on Aabenrå, mut Fledensburg on myös, ja anteeksi huono kirjoittelu, luki lukihäiriötä vähän ja kielioppia opettelen, mut kaverit sanoo, et se menee jo hyvin :)
-
Toisinaan puhe " kivimuureista" tai " pölyisistä kaduista" kuulostaa joko romantisoinnilta tai hyvän kasvuympäristön halventamiselta. Vaikka kuin, niin suuri kerrostalo jossa kasvoi paljon keskiluokkaisia kakaroota oli hyvä paikka. Synnyin hevosvetoiseen Suomeen ja kadut pöllysivät ajoittain koska olivat vielä hiekkaa. Pikkukaupungissa ihmiset tunsivat toisensa ja Helsinki oli suuri paha paikka pari vuotta ja opiskeluihin ryhtyminen toisaalta haikeaa, toisaalta siten pääsin parhaiten siitä hengellisestä suuntauksesta joka kotiseudullani vallitsi ja vähän villitsikin ja lähdin halusta.
Olen opiskellut Joensuussa ja siis siitä tuli alkuaan kaupunki jossa viihdyin hyvin, kaunis kuin mikä, mutta olisiko ollut syynäkin tieto tilapäisyydestä. Ei sitten ollut oikein mitään aihetta jäädä niihin maisemiin. Pysähdyin palatessani Kouvolaan vetämään henkeä kunnes löysin pikku-hitasin kaupungin laidalta ja viihdyn kyllä. Elämä vei valikoimatta kuten kai piti. Täällä vielä ollaan, eli en sitten edes kuollut kun olisin voinut :003: Jos olisi mahdollista ollut tämä juttu olisi värikkäämpi, ja majailua Suomen Lapissa kuin Italian Umbriassa tässä mukana. Ei näinkään ole ollut tylsää.
-
Nykyään asun Kaskisissa ja olen opetellut tälläisessä rauhassa asumista kaukana kaikesta.
Onhan tässä ollut totuttelemista, mutta hyvin menee ja kyllä kunhan saan sellaisen auton, jossa on kaasujouset alla, niin elämä hymyilee kaikin puolin.
Kaksikielisyyteen olen jo tottunut ja monikielisyyteenkin eripaikoissa asuneena, mutta suomenruotsalaist ja kantasuomalaiset kyllä täällä riitelevät aikalailla.
Suomenruotsalaiset tekevät täällä ja Vaasaa myöten vain 3% rikoksista.
Heillä on oma yhteisöllinen kontrolli kait tai joku, mutta noin se menee ikävä kyllä.
Taitaa heidän rikoksensakin olevan täälläpäin, että joku kantasuomalainen käy heidän päälle tai haukkuu liikaa ja siitä suututaan.
Sinänsä ymmärrän suomalaisten katkeruuden ruotsalaisuutta kohtaan, kun silloin kun Suomi oli Ruotsin vallan alla, niin he saivat Suomesta kaikki parhaat rannikko alueet ja saaret.
No oli miten oli, niin ihminen tuntuu olevan aika sopeutuvainen.
-
Olen seilannut tätä rakasta Suomen niemeä ympäriinsä ja välillä piipahtanut ulkomaillakin eli:
Synnyin Helsingissä (Kulosaari) 1966, josta muutto Teekkarikylään Espooseen, kun sinne valmistuivat ensimmäiset perheasunnot.
Sieltä siirtyminen vanhempien kotikaupunkiin Kuopiion 1969 ja asuminen Niiralassa ja Puijonlaaksossa. Siirtyminen Pohjois-Karjalan puolelle Outokumpuun 1972, jossa kävinkin koulut. Välissä reilun vuoden keikka isän työn vuoksi Etelä-Koreaan. Avioiduttani sain kirjat Kotkaan 1987, vaikka oma opiskelupaikka olikin Turussa. Miehen valmistuttua ja saatua työpaikan Turusta, piti Turun ottaa meidät molemmat kirjoille. Lama iski ,työpaikka meni ja minäkin sain ammattipaperit,joten paluu P-Karjalaan eli Kontiolahdelle 1991. Sieltä esikoista viimeisilläni odottaessa kutsui Lähestystalo Helsingissä 1992. Kurssin jälkeen seilasimme pariin otteeseen Suomen ja Porttugalin väliä, ennenkuin muuttokuorman osoite oli Angola. 2 ½ vuotta sujui siellä. Paluu ensin Helsinkiin ja sieltä Lahteen, Mukkulaan 1997. Nyt asumme saman kadun varrella toisessa osoitteessa, mutta onhan tuota jo nähty maailmaa.
-
Memekin on elellyt moniaalla.
Jos tähän liittää uutta ketjua avaamatta missä sain asua kesäisin niin siinä, vot, olin rikas joskaan en ehkä kuten äkkinäinen ajattelisi. Silloin saimme kaikki asumapaikan jossa metsäni puutarhani ei ollutkaan mikään Prisman pakasteallas. Olen pikku lapsesta oppinut marjastamaan niin että niistä riitti myydä marja-autoon eli äiti ei himoinnut kaikkea soppiinsa ja piirakoihinsa, pakastinta ei meillä ollut tosin kaupungissakaan.
Oli myös kasvismaa, laajahko, villiytymään päässyt puutarha vadelmikkoinensa, omenapuita ynnä suvun yhteinen pelto perunalla ja siitä nosto syksyn tullen eli aikuiset kuokkivat me keräsimme mukulat ämpäriin.
Oli määrätty vahinko että se sitten jäi perikunnan jälkeen enoistani sille joka kuoli ja jonka vaimo tokikin on reilu ihminen tavallansa ja noin mutta ei oikein tajunnut sitä komentoa eli että meitä oli niin suuri joukko tavallaan kyllä ahtaissa oloissa. Lapsihan pitää sitä vain hauskuutena. Toisaalta hyvin suuri perhe ei ollut innostunut sen ylläpitoon työntämään varoja varsinkaan koska kolmatta polvea ei kuultu ja nyt meillä jossa olisi pidetty se yhteisenä vaan koska toisilla ei niin koska ei ole tavattu riidellä se meni näin ja nyt tämän enon kuoltua meiltä saattaa mennä vieraille tämä jo menetettynä surtu.
Paljonhan siellä tehtiin, siis työ ei maksa vaan tarveaineet ja kun viimeksi kävimme sisaren kanssa niin olivat rakennukset hiukka painuneet. Se olisikin suurempi ongelma.
Ravinto siis ei käynyt joko ollenkaan kalliiksi tai maksoi vain siemenperunan ja ylipäänsä siemenen verran. Se on juttu jonka nyt tahtoisin, sillä vastoin väitettä köyhän ei ole ykdinkertaista syödä terveellisesti. Tietty sieltä tavallaan lähdettiin sovinnolla jo kun äidin nuoremmat sisarukset perustivat perheitä. Mikäön hautaa-kala-kasvimaan-nurkkaan ei pitänyt uudessa paikassa myyrää loitolla, siellä esiintyi muuan ahkera uurastaja joka korjasi sadon ennen meitä ja tallettikin kaiken, mutta siellä saatiin kalaa paljon, verkoilla.
Ja marjapensaita on. Ja metsää. Jos olisi olla luumupuita ja omenapuita niin omenista tekisin mehuja ja soseita ja viettäisin terveellistä elämää mustikkametsässä. Sato on jokseenkin loistava. Samoin ei mikään ole ihan niin hyvä kuin puolukkamehu, sokeroimaton pakastettu itsetehty ja kyllä karpalokin käy ja nokkosta poimisin mielelläni, sen osaan. Teetä tein opuskeluaikaan mustaherukan lehdistä, on hyvää.
Kylmäkellareita ja varastoja ei enää ole, jos olisi hankkiutuison johknkin vaikka marttojen ruokapiiriin ja jos olisi ehyt hellauuni niin leipoisin leipäni itse. Olen kerran tajuttomana hapuillut ilmeisesti itseäni ylös senkin sen luukun rivan avulla ja sepä on irronnut. Nyt lämpö vuotaa.
Ostan joskus siihen uuden hellauunin.
-
Osoitteita on kertynyt useita vaikka paikkakuntia vain neljä varsinaista.
Synnyin Lappeenrannassa, josta muutin neljävuotiaana Renkomäkeen joka oli silloin Orimattilaa, nykyään Lahtea.
Tämä on evakkotytölle, vihdoin, rakkain ja pysyvin paikka kaikista .Asuminen kaksikerroksisessa talossa tuntuu aika´ajottain työläältä, mutta nyt kun luovuimme mökkeilystä tämä vielä sujuu. Itse olemme rakentaneet ja itse tehneet lähes kaiken mitä meillä huushollaukseen kuuluu. Isommat remontit on jo teetetty.
Anteeksi, en ole tästä nyt varma mutta kuinka minulla olisi käsitys ettei Lappeenrantaa olisi evakuoitu sotavuosina? Olet tosin sotien jälkeen syntynytkin, mutta jos ajatellaan vanhempia. Itselläni on ystävä jonka vanhemmat perustivat kotinsa luovutetulle alueelle. Hän on syntynyt pahnanpohjimmaisena sitten jo Suhmuraan Joensuun liepeille, eli evakkoperheen tyttäreksi.
Historian harrastajakaan ei aivan satavarmaksi rohkene sanoa jokaisen kaupungin tyhjentämistä. Kotkaa ei evakuoitu, pommitusten tähden tosin väestöä siirrettiin mahdollisimman paljon kaupungista. Sataman takia sitä pommitettiin suhteessa väkilukuun niin että jonkin laskelman mukaan kuului niihin pahoin vaarallisiin seutuihin.
Niin tosin kuului Koskenkorvakin, koska Molotovin cocktail tehtiin viinapulloon ja oletettiin että niitä tehtailtiin kossutehtaassa mikä nyt piti vajavaisesti paikkaansa.
-
Isä evakuoi äidin ja minut. Äiti oli raskaana.
-
Evakuointi tarkoittanee tarkasti ottaen alueen tyhjentämistä asukkaista. Suomalainen sana 'evakko' antaa asialle yksilöllisen sävyn, jota sillä ei välttämättä ole. Jos halutaan niuhottaa - tunnette minut - isä evakuoi kodin lähettäessään äidin ja tyttären evakkoon. :017:
-
Nykyään sanotan evakoiksi niitäkin jotka ovat vesivahingon tms. syyn takia väistöasunnoissa.
Olen evakkojen lapsi joka evakuoitiin Lappeenrannan pommituksilta. Asuimme hyvin lähellä rautatieasemaa. Isä oli sotapoliisi ja näki tilanteemme näin.
Ymmärrän kyllä evakuoinnin tarkoittavan isojen asuma-alueiden tyhjentämistä.
Lappeenrannan tilanteesta yleisemmin en tiedä.
-
Olen evakkojen lapsi joka evakuoitiin Lappeenrannan pommituksilta. Asuimme hyvin lähellä rautatieasemaa.
Nähtävästi aseman seutu evakuoitiin todennäköisenä pommitusten kohteena.
-
Juu, ei ne varmaan minun takia ! :003:
-
Aiheen innoittamana etsin osoitteemme Lappeenrannassa. Se oli Ratakadun varrella joku talo lähellä Armilan koulua. Sen muistan ja Peltolan lastentalon Kauppakadun varrella, niissä jaettiin Amerikan apua, mm. luumukeittoa.
Löysin tämän vanhijen karttojen palvelun, josta on muutakin iloa minulle;
http://koti.kapsi.fi/timomeriluoto/Sivut/Paasivu/KARTAT/Kaupunkikartat/Kaupunkikartat.html
-
Ahaa, en vain ole tottunut ajattelemaan itseäni evakkotytöksi. Äitini evakuoitiin heti Talvisodan syttyessä juuri Enäjärven kylään, isäni puolestaan Tampereelta johonkin jonne hänet ja vuotta vanhempi veli otettiin turvaan.
Nämä evakuoinnit kuitenkin kumpikin merkitsivät yksittäisten perheiden vapaaehtoista lähtöä tai varattomien lasten siirtoa tilapäisesti vaaranalaisesta kotikaupungista seudulle joilla pommituksien aiheuttama hengenvaara oli pienempi. Desantteja pudotettiin juuri tuonne mihin äidin perhe lähti, sehän sijaitsi lähellä Kouvolaa, risteysasemaa, useita siltoja ja rataosuuksia ja asukkaita varoitertiin liikkumasta metsässä ja muutoinkin pitämään silmänsä auki.
Olen tottunut ajattelemaan evakon tarkoittavan henkilöä joka asui paikkakunnalla, joka kokonaan tyhjennettiin virallisin määräyksin, ei siis vapaaehtoisesti eikä oma-aloitteisesti. Tällöin siirroista vastasi valtiovalta ja osoitekin oli jokin tietty joskaan ei aivan katuosoitetta tai maat alon piharakennusta myöten. Kiinnostuin L-rannan kohtalosta kaupunkina vain.
Kai nykyisin evakoiksi kutsutaan heitä, jotka siirrettiin virallisin määräyksin kyläkunnittain ja vielä siten, että he aika suuressa määrin sijoittuivat tietyille paikkakunnille. Lähteä siis täytyi. Juntusrannan ja Hossan kylät aikanaan jäivät siinä loppukaaoksessa evakuoimatta ja asukkaiden kohtalo oli karu. Heidät nähtiin Suomessa isänmaanpettureina.
-
Evakuointi tarkoittanee tarkasti ottaen alueen tyhjentämistä asukkaista. Suomalainen sana 'evakko' antaa asialle yksilöllisen sävyn, jota sillä ei välttämättä ole. Jos halutaan niuhottaa - tunnette minut - isä evakuoi kodin lähettäessään äidin ja tyttären evakkoon. :017:
Niinpä, sanotaan minun myös evakuoivan kotini kirjahyllyä :003:.
Jos isä toimii oma-aloitteisesti, täällä toinen niuho, kyseessä ei ole evakuointi eli tyhjennys (ei koske vain tyhjennystä värstöstä, vrt evacuate of oxygen). Evakuointi merkitsee historiassamne alueellista väestösiirtoa valtiovallan määräyksestä. Se saattoi olla tilapäinen, Karjalaanhan myönnettiin paluulupia jatkosodan aikana, joskin siellä jäivät tilapäiseksi iloksi. Eihän sinne luvatta lähdetty.
Tarkastan tämän, mutta jokin rajakylä ei niin kaukana Enäjärvestä tyhjennettiin myös, jäi Pariisin rauhanteon uudessa rajalinjauksessa Suomelle eli sinne palattiin pysyvästi. Tarkastan etten selitä luuloja niistä rajakylistä. Näitä on myös Lapissa ellen oppinut väärin siellä liikkuessani oppailta.
-
Juu, ei ne varmaan minun takia ! :003:
Sinun takiasi muiden mukana. :eusa_angel:
-
:-\
Taas muutettu.
Eli nykyään olen Punkalaitumella.
Aion pitää siis busineksista välivuotta, kun kävi jo hermoille se veivaaminen, mutta mihinkäs sitä hyeena pääsee pilkuistaan. Kyllä tässä jotain on veivattu, vaikka tyhmässä haasteettomassa työssä.
Onko kukaan muu foorumilaisista muutellut?
Punkalaitumella on kiva budjaa näin kaupukilaisena ja maalaisena.
Jostain syystä ne pitää täällä mua enempi kaupunkilaisena. Ihmettelen sitä kun ihan körttiläisittäin pidän matalaa profiilia ja maanläheisyyttä yllä.
Eli en pullistele ja varmaan selkään saisin jos niin.
Moneskohan kymmenes asunto tämäkin on? :)
Öppis ilmeisesti on kehä 1 sisäpuolelta ja Pohjois Haaga pohjoisin paikka kussa käynyt, mutta miten muut?
-
Onko kukaan muu foorumilaisista muutellut?
Muuttojen lukumäärä on toinen juttu ja muuttomatkojen pituus toinen. Lapsuudessani olen muuttanut kolme kertaa noin 9000 kilometrin päähän. Nyt miä asun Karhulas.
-
Öppis ilmeisesti on kehä 1 sisäpuolelta ja Pohjois Haaga pohjoisin paikka kussa käynyt, mutta miten muut?
:icon_biggrin: Se oli joku muu, jolla tuo tilanne. Olisiko ollut Donpate?
Siis minähän olen virallisesti maalta, syntymäpaikka Jyväskylän maalaiskunta. Jotain silloista Jyväskylän esikaupunkia Keljonkangas kai oli, ja asunto taisi olla joku omakotitalon yläkerta, jollaisessa nuoretparit niihin aikoihin kai ihan yleisesti asuivat. Mitään en siitä muista, ja sitten muutimme Jyväskylän ihan keskustaan.
Sitten Liperin kautta Joensuuhun. Liperi on Joensuun kyljessä. Opiskelemaan pääkaupunkiseudulle, ensin asuin Vantaalla, sitten lähemmäs kolmikymppisenä vasta pääsin kehäkolmosen sisäpuolelle Helsingin Vallilaan. Seurustelun takia tuli ensin yksi uusi Vantaa - Helsinki -kierros, ja sitten Nokian kautta Tampereelle, jossa nyt jo kolmannessa asunnossa kirjoittelen. Jyväskylässä ja siellä kehäkolmosen sisäpuolella ehdin asua kahdessa asunnossa.
Jos tässä jotain johtoajatusta on, niin olen lähestynyt kaupunkeja aina "maallta" käsin, viereisestä maalaiskunnasta tai entisestä sellaisesta. Kaupunkilainen kuitenkin tunnen olevani, kun eihän minulla ole autoakaan.
Nyt voi olla muutosta tiedossa taas, sillä yksi pääkaupunkiseudun työnantaja vaikutti kovin kiinnostuneelta. Ensi viikolla ehkä haastattelu. Mieluummin kyllä täällä Tampereella asuisin, mutta minkäs teet jos en täkäläisille työnantajille kelpaa :-\. Ikävä jättää ystäviään tänne, joillekin tiedän olevani tärkeä. Kun voisi tehdä työt etänä.
Inari taitaa olla pohjoisin paikka, jossa olen käynyt, mutta siis vain käynyt.
-
Jyväskylän maalaiskunnan Tikkakoskelle perustimme ensimmäisen kotimme. Kirjahyllyssäni on erään kirjamyyjän kirjoja vieläkin. Kirjojen sisäsivulla on vanhahtavalla kirjoituksella teksti "kirjaterveisin Teitä tervehtii K Vuoksenturja Keljo". Sen jälkeen tusinan verran kokomuutoja, mikä ei ole niin kivaa. Nyt pitää asua kahta tasavertaista kotia maalla ja kaupungissa. Jos voisin valita, niin maalla asuisin päätoimisesti.
-
Miulko on sukulaisii, siirtolaisii, Keski-Suomes, nii myös Tikkakoskel asu yks serkku.
Hää ol siel ilmavoimii palvelukses. Foorumilainen LarsMikael, alias vaivattu sielu tunskii Teuvo Tikan. Ny hyökii assuut tieätäiksee Jyväskyläs.
Laskin jot mie oon asunt Lahes kuuves er osottees. Hauskin kavunnimi mis asuttii on Pohjanakanpolku. Siel oli mei ensmäne yhteine koti.
Hämeenlinnas meil oli kaks osotetta, muil paikkakunnil mis oon asunt vaa yks.
-
Olen syntynyt Akaassa...siis sanaristikoiden entisessä kunnassa.
Joskus sitä häpesin, nyt olen siitä ylpeä. Se siis Pirkanmaan puolella nippa nappa.
Sen jälkeen olen pyörinyt pelkästään Kanta-Hämeessä.
Nyt kahdeksas asuinpaikka.
Pisin muuttomatka ollut noin 30 km.
Lyhin muuttomatka 100 metriä, saman taloyhtiö sisällä yksiöstä kaksioon. : )
Muuten siitä taloyhtiöstä alkoi sivutoimiset isännöintihommani 40 vuotta sitten.
Siinä talossa sitten 2-3 vuotta sitten hommani päättyi varsin ikävällä tavalla.
Eipä tullut 40 vuotta täyteen...kuten ei päätyössänikään, sieltäkin potkaistiin turhana pihalle.
Muutama muu homma vielä jatkuu kuitennii.
-
^Onpa iso taloyhtiö, jos sen sisältä löytyy sadan metrin muuttomatka :icon_surprised:
Oma lyhin muuttomatkani on samaa luokkaa ja suuntautui naapuritaloon. Kätevästi sai nokkakärryillä ja muutamalla vuokratulla muuttolaatikolla siirrettyä koko irtaimiston, vaikka sitä paljon olikin. Poutaiset viileät lokakuun päivät, niin ei kastuneet tavarat sateessa eikä muuttajat hiestä. Töistä otin lomaa operaatiota varten.
Olen kummallinen, pidän muuttamisen niistä käytännön toimista, pakkaamisesta ja purkamisesta siis. Mutta koska kiinnyn paikkoihin niin aina se kirpaisee sydäntä.
-
Heh...no eipä, kaksi rivitalonpätkää, yhteensä 16 asuntoa, ja taloilla pieni etäisyys.
Jäljellä olevat "taloni" 4-7 asunnon rivareita muutama.
Mielenkiintoista, kaikki erilaisia, osassa on hankalia asioita...asiat riitelee, ei ihmiset.. :023:
-
Jatkanpa sitten tähän keskustelua sulkeutuneen linnut-ketjun lopusta (http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=4451.msg201220#msg201220)... kun ei asia liity enää lintuihin.
Vähän järkyttyneenä luin että vanha Nepenmäen koulu on siis purettu (https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/100835-nepenmaen-vanhan-koulun-purkaminen-alkoi). Vastahan sinne rakennettiin se uusi puoli, uusi jumppasali jne. Tai siis näköjään 70-luvun lopussa; no sehän oli vasta äsken :)
Aika aikaansa kutakin, tietenkin. Kuitenkin pidin entisen kouluni arkkitehtuurista, ja jos tilaisuus olisi tullut, olisin mielelläni käynyt vielä haistelemassa luokkahuoneiden ilmaa. Ja pihasta mäntyineen pidin myös, ja etenkin alempien luokkien puolelta löytyvästä isosta kivestä.
Hassua kun maailmalla on satoja vuosia vanhoja rakennuksia niin miten ne meillä niin nopeasti puretaan? Mitähän siihen on tulossa tilalle? Jaa, uusi koulu näköjään.
Ihan sydänparkaa kylmää kun näen tuon purkamiskuvan :'(. Kiinnyn rakennuksiin herkästi.