Samalla toivon, että kastamattomat pienokaiset eivät joudu helvettiin.
Miksi joutuisivat?
Opit kasteesta taisivat kehittyä, ei aivan varhaiskirkon aikaan, vaan siinä vaiheessa kirkon elämää, kun todettiin ettei maailma loppunutkaan, Jeesus vielä palannutkaan, ja piti ensinnäkin puolustaa kristinuskon terveeksi katsottua ydintä ( haluan sanoa että tervettä) eli apologeettain ajalla. Pitkään jokainen meistä tietää homman menneen niin, että isäntä kääntyi kristityksi, otti kasteen, kastatti vaimonsa, tenavansa, orjansa orjattarensa. Jotakin kasteesta piti opettaa jossain vaiheessa jälkipolville, mutta dogmatiikastahan siinä kysymys on. Se on ihmisten hapuilevaa yritystä selittää pyhyyttä, toimia Jeesuksen seuraajina hänen laillaan kastetta myöten. Muistan tilanteen, jossa jäin itse höntisti yhden ehtoollispöydän ulkopuolelle, ja tuntui torvelta mennä yksinään. Olisin kai karannut ellei pappi olisi nyökännyt rohkaisten päätään. Hän luki lauseen, jota en unohda. Se meni på andra inhemska, mutta oli se kohta jossa sanotaan: Te kaikki olette hänen kuolemaansa kastetut.
Tuo alku saattaa nyt vaikuttaa kasteen väheksynnältä. Niin en tarkoita. Jumala istutti minut tähän aikaan ja tällaiseen maaperään - vanhempani antoivat kastaa minut ja itsestäänselvyytenä liittivät minut omaan kirkkokuntaansa. Jos mitätöisin kasteeni, pilkkaisin Jumalaa - minut luotiin tänne, tähän maailman elämän vaiheeseen, ja minun palvelutyöni kuuluu tänne myös.
Ja minut kastettiin mihin?
Kristuksen kuolemaan.
Sen kun vielä kuuli siinä yksinään, jäi tuo minulle mystinen lause kuin kaiverrettuna mieleen.
Kyllä kastamattomista pidetään huoli - eivät he jää sitä paitsi useinkaan omasta syystään. "Kun minut korotetaan, minä vedän kaikki tyköni". Minut kastettiin johonkin jota en edes taida ymmärtää, ja minulle se on suureksi lohdutukseksi niinä hetkinä, joina kysyn itseltäni, muistaako Jumala minua luoneensa. Eräs hienoista tämän päivän seurojen annista täytyy tähän tuoda. Kun Paavolle tuotiin sana hänen poikansa murhasta, hän - kuinka pitkän ajan kuluttua, ei tiennyt puhuja - kuitenkin sanoi: Muisti, muistipa sentään. Jumalan kädestä rohkeasti juotu tuskan malja! Ei Jumala unohda luotujansa, kastettiin tai ei, mutta joka kasteen saa, saa siitä iloita ja siihen myös turvata. Sanotaan niinkin, ettei esirukousten lapsi mene hukkaan (perustelut??). Mutta joka tapauksessa: Ainakin silloin vanhempani vetosivat Jumalaan minun puolestani. Seurakunta rukoili puolestani.