SV 99 Salattu Herra, valtakunnassasi
VK 386 https://www.youtube.com/watch?v=sa2RYg6AA8Y
1. Salattu Herra, valtakunnassasi
ei kuolevainen kestä valoasi,
niin syvä meidät peittää pimeys.
Me kasvojasi, Herra, tunne emme,
se valo, jolla kohtaat sydämemme,
on salaisuus.
2. Salattu armopäätös meitä ohjaa.
Sen avaruutta, laupeuden pohjaa
me emme koskaan pysty mittaamaan.
Se, kuinka Isä antoi ainoansa,
Poikansa meille armohelmastansa,
on salaisuus.
3. Salattu suuri päivä, jolloin kerran
kasvoista kasvoihin saan nähdä Herran,
käyn juhlajoukkoon häntä kiittämään.
On kiire uuteen toivoon nostetulla,
jo tänä päivänä voi Ylkä tulla.
Oi salaisuus.
Johann Eusebius Schmidt 1714, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, A.-M. Raittila 1979, SV 2016
94
1 Salattu Herra, valoss’ asuvainen,
Johon ei tule kukaan kuolevainen,
Voi kuinka suur’ lie pimeyteni,
Kosk’ peität kasvos, valos meilt’ varjoot?
Ja vaikka tuntemistas kyll’ tarjoot’,
Oot salattu.
2 Salattu aivoitus, joss’ armollansa
Jumala johdattaapi lapsiansa
Täyttäen suurta armopäätöstään;
Aivoitus, jonka mukaan Poikans’ antoi
Ja jumaluuden helmast’ avun kantoi,
On salattu.
3 Salattu turva, jossa sieluraukkaa
Virvoittaa murheen alla niinkuin kaukaa
Kuuluva armon ilosanoma;
Sinulle Jeesus elämätä tuopi,
Anteeksi salaisetkin syntis suopi, --
Salattu se.
4 Salattu tieltä uuden syntymisen
Elämä ompi armost’ eläväisen,
Salattu sisällinen kristitty;
Ei maailma voi tuta armon lasta,
Joll’ ompi uusi luonto Jumalasta
Ja salattu.
5 Salattu kallio, kuin myrskyt kestää
Ja rakennuksen hukkumasta estää,
Salattu luja toivon ankkuri,
Se valkeus kuin luonnon valon voittaa,
Se perintö, kuin armon lapsell’ koittaa,
On salattu.
6 Salattu voima uskoss’ elävässä,
Rakkaudessa kuormaa kärsivässä,
Rukouksess’ kuin ylhäält’ avun saa,
Kärsiväisyydessä, kuin kaikki voittaa,
Toivossa, jolle elo kuoloss’ koittaa
Salattu on.
Malmivaara 1893
Jos katsomme säkeistöt 1 ja 2, niin huomaamme miten uudessa versiossa uudistaja on keskittynyt kielen uusimiseen ja runotekniikan parantamiseen, muuttamatta paljoakaan silsällön.
Uudessa versiossa on vain kolme säkeistöä, kun Malmivaaran versiossa on kuusi. Uudistaja on korvannut neljä säkeistöä yhdellä. Malmivaaran versiossa kuvaillaan kristityn sisäistä elämää sen jälkeen kuin hän on saanut armon. Hän näkee uudestisyntymisen, uuden luonnon sisäisesti ja salaisesti imestyvän, salatun toivon ankkurin myrskyjen keskeltä, ja kasvavan voiman uskossa, rakkaudessa, kärsiväisyydessä voiton toivossa. Kaikki tämä kuuluu uskon kilvoitteluun. Eskatologiaa on käsitelty parilla vihjeillä vain.
Kaikki tämän maan päällinen uskon kilvoittelu ja sisäisen, salaisen armon työ ihmisessä on uudesta versiosta jätetty pois. Saadaan armo ja hypätään suoraan taivaan iloihin ilman kilvoittelua ja ilman armon työtä sielussa. Koko salaisuus on jätetty pois. Tämä on hyvin selvä teologinen muutos. En ota kantaa siihen, kumpi teologia on parempi, raamatullisempi, tai luterilaisempi. Totean vain, että valtava muutos on, joka menee hyvin paljon yli vain kieli- ja runotaidon korjauksia.
Alan ymmärtää, miksi astuin kusiaispesään kääntämällä Malmivaaran Siionin virsiä. Jos on teologiassa muutos, niin tietysti yritetään peittää vanhaa ja olla niinkuin mikään ei olisi tapahtunut. 1970-luku oli kristinuskossa ympäri maailmaa muutoksen aika, joka liittyi Vatikaanin toisen kirkolliskokoukseen, joka sinänsä vaikutti Suomessa virsikirjan uudistamiseen. Teologiset muutokset piilotettiin niin sanotun virsikirjan uudistamisen taakse, ja sama tapahtui myös Siionin Virsissä.
