Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 03.02.21 - klo:20:06
-
SV 36 Murheinen sydämemme
https://www.youtube.com/watch?v=4mMzjcZjhNQ
1. Murheinen sydämemme
on syystä rauhaton:
etsimme, epäilemme,
uskomme heikko on.
Palvella haluamme
Herraamme, Jumalaa,
vaan usein kumarramme
maallista mammonaa.
2. Kuin publikaani kerran
syntinsä tunnustain
edessä seisoi Herran
rintaansa lyöden vain,
niin mekin rukoilemme:
syntistä armahda.
Puhdista sydämemme,
vahvista rauhalla.
3. Suo vilpistelemättä
ja taiten vaeltaa.
Lapsesi Isän kättä
ja hoivaa kurkottaa.
Sen suot, ja siksi täällä
soi virsi kiitoksen,
jos arkaillen maan päällä,
taivaassa pauhaten.
Jaakko Haavio 1971, uud. SV 2016
-
Vapahtajamme Jeesus Kristus. Sinä olet tie, totuus ja elämä. Ilman sinua kuljemme omia teitämme ja kadotamme päämäärän, ikuisen elämän. Varjele, ettei yksikään päivä vieraannuttaisi meitä sinusta eikä se, mikä on katoavaista, himmentäisi katoamattomuutta. Valaise meitä ristisi valolla, jotta ymmärtäisimme, miten paljon tänäänkin meitä rakastat. Sinulle olkoon ylistys ikuisesti. :eusa_pray:
Kun päivä iltaan ennättää
1.
Kun päivä iltaan ennättää,
yön varjoon maisema kun jää,
niin kysyn sydämeltäni,
miten taas vietin päiväni.
2.
Olenko rauhaa nauttinut
ja ristin juureen taipunut?
Pyysinkö sieltä neuvoa?
Voi Jeesus, minut armahda.
3.
On sydämeni kylmennyt
ja harhateille eksynyt.
Siis Hengelläsi Pyhällä
valaise, auta, lämmitä.
4. Jos langettaisit tuomion
sen mukaan, kuinka syytä on,
pelkäisin, enkä tohtisi
eteesi tulla, tuomari.
5. Vaan täytit lain. Nyt tiedän sen:
on armahdettu syntinen,
suoritit kaiken velkani,
siis sinussa on turvani.
6.
Suo kaikki synnit anteeksi.
Lahjoita vanhurskautesi.
Saan yksin ansiostasi
näin olla sinun omasi.
Ulrika Sofia Nordencreutz 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2011
-
Jumala, taivaallinen Isämme. Me kiitämme sinua siitä, että pidät meistä huolen, viet lähteitten äärelle, kun kuuma ja kuiva tuuli puhaltaa ylitsemme. Sinä nostat syliisi, kun uhkakuvat tunkeutuvat mieleemme. Sinä vakuutat, että olet suurempi kuin pelkomme tulevaisuuden kynnyksellä. Pidä meidät joka päivä turvapaikassamme, sinun läheisyydessäsi, ja täytä sydämemme ilolla ja rauhalla. Kuule rukouksemme Jeesuksen nimessä. :eusa_clap:
Taas päivän kirkas valo
1. Taas päivän kirkas valo,
maan, meren voima, ilo,
verhoaa kasvonsa
valaistuansa meitä
ehtooseen ehtineitä
kauniisti matkalla.
2. Vaan, sielu, muista silloin,
kun päivä sammuu illoin,
aikaasi rientävää.
Viikkosi viimeisetkin
väistyvät määrähetkin,
kun ilta ennättää.
3. Siis pidä mielessäsi
tulevaa lähtöäsi
virroilta Baabelin.
Armahtavaisen Herran
eteen me käymme kerran
taivaisiin pitoihin.
4. Nyt menen vuoteelleni
ja nukun, Jeesukseni,
armahtamanasi.
On taivaan valtakunta
siis totta eikä unta
jo eläessäni.
5. Sieluni riemu täyttää,
kun mietin, miltä näyttää
sen hetken ihanuus,
kun Isä rientää vastaan
syleillen omaa lastaan
ja alkaa ikuisuus.
Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016
-
"Erityisiä rukouksia ei pidetä, joskin seuroissa voi olla loppurukous. Herännäisyydessä katsotaan, että veisuu on rukousta."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Her%C3%A4nn%C3%A4isyys#Seurat
Toinen syy saattaa olla se, että "erityisillä rukouksilla" on joskus teeskentelevä sävy.
-
Rakas Vapahtaja. Pyhä ristisi, sovituksen puu, kohoaa tänäänkin seurakuntasi keskellä. Ole ylistetty ristinkuolemastasi ja sovituksen sanasta, jota saamme kuulla. Varjele, ettei mikään valhe pimentäisi meiltä pelastuksen tietä eikä ristin selkeää sanomaa. Kun omaatuntoamme painaa syyllisyys ja rauhattomuus hämmentää mieltä, auta meitä parantumaan ja löytämään rauha sinun haavoissasi. Sinulle olkoon ylistys ikuisesti. :eusa_pray:
Pois aurinko jo painui vuorten taaksi
1.
Pois aurinko jo painui vuorten taaksi,
pois tämä päivä kulki ainiaaksi.
Kaikkine riemuineen ja murheineen
se mennyt on, ei saavu uudelleen.
2.
Sinua, Herra, kiitän elämästä,
päivistä menneistä ja myöskin tästä.
On kädessäsi kulku kohtalon.
Tahtosi, Isä, tapahtukohon.
Johann Christoph Rube 1712. Suom. Ilta Koskimies 1923. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1986. | Sävelmä: Ranskassa 1542.
-
Iankaikkinen Jumala. Kellot soittavat elämän ja kuoleman viestejä, ilon ja murheen sanomaa. Kiitos elämästä, sen kaikista lahjoista, aamun, keskipäivän ja illan hetkistä. Kiitos rakkaista ihmisistä ja vastuusta, kiitos siunauksestasi, jota ilman ei mikään tekomme puhu hyvyyden ja rakkauden kieltä. Puhdista meidät anteeksiantamuksellasi ja anna meidän juhlavaatteisiin puettuina päästä kirkkaaseen ja katoamattomaan päivään. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. :eusa_pray:
Sinun luoksesi, Jeesus, nyt tulla suo
1.
Sinun luoksesi, Jeesus, nyt tulla suo,
yön varjot kun päivän jo voittaa.
Taas yön lepo rauhaisa meille tuo,
vain luonasi valkeus koittaa.
Suo loppu kerran kuolossa autuas.
2.
Olen käskysi rikkonut, tiedän sen,
ja murhetta sinulle tuotan.
Nyt tuomion, Herrani, ansaitsen,
vaan toivossa ristiisi luotan.
Suo loppu kerran kuolossa autuas.
3.
Anna päiväni kulkea kanssasi
ja yön yli rauhassa maata.
Suo, että ei henkeni nukkuisi,
ettei saisi kilvoitus laata.
Suo loppu kerran kuolossa autuas
Aukusti Oravala 1937, uud. VK 1986
-
VK 168 Suo Herra sama Henki meille
1.
Suo, Herra, sama Henki meille
kuin annoit kerran apostoleille.
Hän heidät johti vaarain teille
rohkeina viemään sanaa kaikille.
He veivät armokutsun maailmaan,
Henkesi auttoi siihen uskomaan.
2.
Siis anna saman Hengen yhä
ohjata kaikkialla työtäsi,
ja kutsu vielä, Herra pyhä,
työntekijöitä valtakuntaasi.
On paljon kypsynyttä eloa,
vaan vähän väkeä on pellolla.
3.
Kun itse käskit, Herra, meitä
työntekijöitä työhön anomaan,
niin kasvojasi ethän peitä,
vaan riennä seurakuntaa kuulemaan.
Me saamme luottaa lupaukseesi,
tänäänkin täytät pyynnöt kansasi.
4.
Hengellä väkevällä täytä
sanasi uskolliset saarnaajat.
Työnäky jälleen heille näytä,
kun into pettää, voimat uupuvat.
Kun pyhää nimeäsi saarnataan,
niin saatanalta voima murretaan.
5.
Suo, että avun Siion saisi
uhrisi väkevästä voimasta,
se voima kansat vapahtaisi
ja päästäisi ne valheen vallasta.
Oi saavu, Herra, itse auttamaan,
Henkesi tulta heitä päälle maan.
6.
Maan kylmät, synkimmätkin loukot
valaise sanallasi kirkkaiksi,
ja kaukaistenkin kansain joukot
tuo yhteen pyhään seurakuntaasi.
Myös Israelin kansaa paimenna,
Kristusta tuntemaan se johdata.
7.
Näin hoida, Herra, kirkkoamme.
Henkesi anna yhä uudestaan
myös rohkaisemaan nuoriamme
työhösi, paimenvirkaan astumaan.
Suo, että aikain halki kansasi
kaikille toivon sanaa kantaisi.
Karl Heinrich von Bogatzky 1750. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Saksassa 1690.
-
SV 14 Kaipaan, Jeesus, sua
https://www.youtube.com/watch?v=kKFHbjzToK0
1. Kaipaan, Jeesus, sua
ristiinnaulittua
minun tähteni.
Sinulle nyt toisin,
jos sen tehdä voisin,
kaikki huoleni
toivoen ja usko-en,
että tahdot kruunun mulle
suoda vaivatulle.
2. Vaadit parannusta,
uskon kilvoitusta,
Jeesus, minulta.
Mutta huono tässä
olen tehtävässä:
puuttuu voimia.
Paranen vain vaivainen,
sinä jos suot parannuksen,
uskon uskalluksen.
3. Eksyn yksin yössä.
Toivottoman työssä
armon kadotan.
Etsin tietä taivaan,
mutta vaivun vaivaan,
nousen, lankean,
nostaen ja kantaen
minut armohelmaan paina,
hoida, Jeesus, aina.
Väinö Malmivaara 1933, uud. J. Haavio 1971
-
SV 26 Peura janoissansa
https://www.youtube.com/watch?v=ElVVQ7LzPtw
1. Peura janoissansa
rientää kiiruissansa
vesilähteen luo.
Niin myös sielulleni
seura Jeesukseni
virvoituksen tuo.
Haluton jos luonto on,
henki huokaa saadaksensa
sanan iloksensa.
2. Tunnontuskissani
sana Jumalani
mieltä rauhoittaa.
Löydän voiman siitä,
kun ei oma riitä
vastaan kuolemaa.
Uskoa ja toivoa,
rohkeutta, uutta mieltä
löydän aina sieltä.
3. Rinnallani kulje,
huolenpitoon sulje
heikon ristintie.
Irti käytöksestä
itsekeskeisestä
minut, Jeesus, vie.
Rukoilen ja tiedän sen,
että olet vierelläni,
tunnet elämäni.
4. Kiitos, Herra, että
virvoittavaa vettä
meille lahjoitat:
Että uskon viljaa,
vakaasti ja hiljaa
meissä kasvatat.
Näkemään ja löytämään
päästä meidät ihmeitäsi,
Herra, lähelläsi.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016
-
SV 86 Nyt maailman ahdistavan
1. Nyt maailman ahdistavan
pois häätää tahdon juoniensa tähden.
Se viettelee ja lupailee,
vaan Jeesukseni seuraan silti lähden.
Maailman meille suoma
orjuuden kyyneljuoma
vain pettää, enkä saata
sen äärellä viivytellä.
Nyt polkuna on oikea
tie kohti taivaan maata.
2. Turmeltumus, sen asumus
on ristiriitaisessa rinnassani.
Kun voitan sen, taas havaitsen:
se päätään nostaa kiusauksissani.
On rauha Jeesuksessa,
ja häneen turvatessa
sarastaa päivän koitto.
Siis iloitsen, kun taistellen
käyn tietäni, ja toivoni
on taistelussa voitto.
3. Vei kuolemaan niin katkeraan
ristille tiesi, rakkain Jeesukseni.
Haavasi saa nyt vahvistaa
minua alla ahdistuksieni.
Sait tuskan maljan juoda,
kun tahdoit meille suoda
synneistä armahduksen.
Siis seisahdun ja polvistun
näin eteesi, ja sieluni
saa rauhan, puhdistuksen.
4. Niin iloisin käyn sydämin
kun, Jeesus, kuljet tässä rinnallani.
Se lohdutus ja huojennus
on murheissani, kiusauksissani,
kun kuormiani kannat
ja uuden voiman annat,
virvoitat matkalaisen.
Jeesukseni, seurassasi
näin uskossa ja toivossa
käyn loppuun matkan maisen.
5. Nyt Isän maa jo kangastaa.
Luoksesi, Jeesus, sinne tulla saanko?
Kun matkan pää jo häämöttää,
sen ihanuuteen minut saatetaanko?
On kaipuu kahlehtinut
sen kirkkauteen minut.
Odotan noutajaani.
Kun matkaa teen ja Jeesukseen
jos uskallan, niin saavutan
taivaisen kotimaani.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
Jukka Perko soittaa: https://www.youtube.com/watch?v=6oEWLZRTK5Q
-
SV 27 Lahjoita, Herra, Henkesi
1. Lahjoita, Herra, Henkesi
valoksi sydämeeni,
niin että korjaan suuntani,
kun huomaan eksyneeni.
Minulla lapsen oikeus
on tulla Isän luokse.
Suo armostasi aavistus,
niin etten karkuun juokse.
2. Minua tutki, tunnenko
syntini pohjaan asti,
pois kitkenyt sen olenko,
ottanut vakavasti.
Olenko uusi luomus näin?
Vai vanhako jäi valtaan,
se, joka mielin itsekkäin
pakenee auttajaltaan?
3. On totuus epämieluinen
ja kiusallinen kuulla.
Olenko pikkusieluinen?
Taidanko liikaa luulla?
Nyt alleviivaa virheeni,
se minun täytyy kestää.
Oi Jeesus, oljenkorteni,
voit hukkumasta estää.
4. Nyt pyydän: Herra armahda.
Tee usko eläväksi.
Ynseä mieli karkota,
tee häijy lempeäksi.
Kun hedelmistä tunnet puun,
suo minun kasvaa niitä.
Elämän puuhun siunattuun,
itseesi, minut liitä.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015
-
SV 55 Nyt herätkää, te murheelliset juuri
1. Nyt herätkää, te murheelliset juuri
ja muistakaa: on Herran armo suuri
etsinyt teitä yöstä orjuuden.
Hän armoon kantaa, luopukaa nyt muusta
ja kuulkaa rohkaisua Herran suusta.
Siis valvokaa!
2. Nyt herätkää, kun armon valo hohtaa
ja syntisen näin pimeässä kohtaa.
Aukaisee silmät sokaistuneetkin.
Siis seuratkaa nyt valoon Jeesustanne,
ettette eksy, joudu suunniltanne.
Siis valvokaa!
3. Nyt valvokaa! Näin Jeesus pyytää teitä.
Ei särkyneitä luotansa hän heitä.
Jo vaalenevat Luojan vainiot.
Hän kutsuu kaikki tuomiolle kerran.
Syntiset luottakaa vain armoon Herran.
Siis valvokaa!
4. Nyt valvokaa, te, kaipauksessanne,
niin ettei sammu liekki lampustanne,
ja odottakaa Herraa saapuvaa.
Hän sytyttääkin toivon, uskon jälleen
rohkaisten, muistuttaen ystävälleen:
Siis valvokaa!
Ludwig Andreas Gotter 1695, ruots. Mose och Lambsens wisor 1720, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, L.-M. Renko 2015
-
SV 91 Tulkaa työtä tekeväiset
1. Tulkaa työtä tekeväiset,
kaikki, kaikki taakan kantajat,
armahdusta etsiväiset,
kuorman, kuorman alla horjuvat.
Herra Jeesus kutsuu meitä
omiin töihin eksyneitä,
sydämen hän virvoittaa,
heikon uskon vahvistaa,
tuntee matkan,
tuntee matkan kulkemamme,
nostaa taakan harteiltamme.
Helpottuu jo päivän helle.
Kiitos olkoon,
kiitos olkoon Jeesukselle.
2. Katsot, Jeesus, säälivästi
puoleen, puoleen köyhän syntisen,
kutsut häntä lempeästi
tieltä, tieltä synnin vaarojen.
Luoksesi en löydä minä,
ellet johda sinne sinä.
Tartu käteeni ja vie,
ole, Jeesus, itse tie.
Sinne käännä,
sinne käännä aina mieli,
missä kiitosta soi kieli,
missä pyhät Pyhän kohtaa.
Voiton kruunu,
voiton kruunu siellä hohtaa.
3. Taakka suloinen ei paina,
milloin, milloin meille annat sen.
Jeesus, pitkäperjantaina
kannoit, kannoit kuorman syntien.
Jäljissäsi käyden löydän
taivaallisen juhlapöydän.
Pääsen suureen kunniaan:
ystäväsi olla saan.
Veisaan virttä,
veisaan virttä Karitsalle.
Pyyntö nousee Jumalalle:
anna minun ottaa vastaan
yksin armo,
yksin armo ainoastaan.
Tuntematon pohjoismaalainen, suom. viim. 1786, Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, J. Löytty 2014
-
SV 178 Me tänään hätäilemme
1. Me tänään hätäilemme
keskellä muutosta,
etsimme rukousta,
kivulle sanoja.
Työn haaste tehokkuuteen,
tie outo aikaan uuteen
voi voimat uuvuttaa.
2. Voimansa, rohkeutensa
myös moni menettää,
kun elämässä löydy
ei omaa tehtävää.
Arvossaan poljettuja,
juuriltaan raastettuja
armahda, Herramme!
3. Takaisin anna meille
taas toivo, uskallus
työhön ja huomispäivään
rohkea luottamus.
Siunaa ja hoida meitä,
syliisi hellään peitä
rakkaamme, perheemme!
Jouko Ikola 2000, uud. SV 2016
-
Jumalani, Jumalani SV 73 Jaakko Löytty
https://www.h-y.fi/siionit/jumalani-jumalani.html
1. Jumalani, Jumalani,
miksi minut hylkäsit?
Etkö kuullut huutoani,
eksyneen kun unohdit?
2. Jumalani, Jumalani,
öin ja päivin vaikeroin.
Ahdistus on vieraanani,
varjoni vain nähdä voin.
3. Jumalani, Jumalani,
minä olen mato maan.
Kylmä multa, kuolemani
pitävät jo otteessaan.
4. Jumalani, Jumalani,
älä jätä minua.
Olet ainut auttajani.
Muista minut, armahda!
Video julkaistaan oikeudenomistajan luvalla.
-
SV 106 En voi saada lepoa
1. En voi saada lepoa
maailmasta sielulleni.
Onnea en saavuta.
Turhaan juoksen kierrokseni.
Etsin kestävämpää pohjaa,
Herra, minut tielle ohjaa.
2. Tiedän, syli Jeesuksen
minulle on aivan avoin.
Hän on kärsivällinen
rakastavan äidin tavoin.
Kertovat sen ristin haavat:
kurjimmatkin armon saavat.
3. Hänen läsnäoloaan
kaipaa köyhä sydämeni.
Tahdon kuulla uudestaan,
että vuoksi syntieni
Jeesus ristin kantaa jaksoi,
verellänsä kaiken maksoi.
4. Hiljennyn siis ristin luo.
Vaimentukoot epäilykset.
Rauhan minulle hän suo,
peittää armoon erehdykset,
perintöni, hankkimansa,
hänellä on hallussansa.
5. Luottamusta enemmän
pyydän vielä sisimpääni,
pyydän ihmettelevän
mielen, että Herran ääni
vielä minussakin soisi,
ilon sydämeeni toisi.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016
-
VK 302 Sinua Jeesus odotan
1.
Sinua, Jeesus, odotan
ja sydämeeni halajan.
Se itsellesi valmista
ja huoneeksesi kaunista.
2.
Sinulle portit aukaisen,
pois raivaa esteet sydämen.
Se Hengelläsi pyhitä,
sen ovi sulje synniltä.
3.
Oi valon lähde ainoa,
yö sielustani karkota,
hyvyydelläsi rohkaise
ja Hengelläsi valaise.
4.
Tee köyhä sielu rikkaaksi
aarteilla laupeutesi.
Lahjoita rauha, viisaus,
rakkaus, voima, luottamus.
5.
Niin tahdon Herran kunniaa
sanoilla, töillä julistaa
ja katsoa sen voitoksi,
kun vain saan olla omasi.
Heinrich Georg Neuss 1699. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Saksassa 1648.
-
VK 61 Ken tahtoo käydä Herran askelissa
https://www.youtube.com/watch?v=plwSrJAg3tM
1.
Ken tahtoo käydä Herran askelissa,
ken tahtoo käydä Herran askelissa,
käy tietä vehnänsiemenen:
kuin siemen hänkin kuolee,
kuin siemen hänkin kuolee.
2.
Hän kulkee tietä kaiken luomakunnan,
hän kulkee tietä kaiken luomakunnan.
Se täytyy loppuun kulkea.
Ja elämän se antaa,
ja elämän se antaa.
3.
Ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja myrskytuulet pyyhkivät.
Ja pieni siemen kuolee,
ja pieni siemen kuolee.
4.
Niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
ja siemen muuttuu leiväksi.
Ja toinen ruokkii toista,
ja toinen ruokkii toista.
5.
Sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
ja nyt hän meille kaikille
on elämä ja autuus,
on elämä ja autuus.
Huub Oosterhuis 1965. Suom. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Ranskassa 1856.
-
SV 57 Taivainen tuomari
1. Taivainen tuomari,
oikea tuomioissa,
ei tuomiolta poissa
yksikään olla saa,
se kaikki saavuttaa.
Minua, Jeesus, estä
myös hengen kylmyydestä
ja auta valvomaan
niin, että voiton saan,
kun taistelussa näännyn,
puoleesi, Herra, käännyn.
Vain kuolemasi on
turvani verraton.
2. Nyt, Vapahtajani,
kuin lapsi edessäsi
lähellä sydäntäsi
hartaasti rukoilen:
puhdista saastainen.
Kun omatunto soimaa,
suo verestäsi voimaa,
ja pilkkakruunusi
suo kunniakseni,
niin että voisin jatkaa
iloisin mielin matkaa
ja kerran luonasi
riemuita iäti.
3. Siis palvelukseni
pyhitän Paimenelle,
hän johtaa laitumelle
laumansa suuren luo.
Hän minun olla suo
myös siellä hoidossansa.
Siunattu Herran kansa.
Sen keskuudessa saan
asua ainiaan.
Jeesusta, joka antoi
kaikkensa, ristin kantoi,
kaikkeni antaen
uskossa palvelen.
4. Siis aamen sanon nyt
ja veisaamasta lakkaan.
Ylistys Isän rakkaan
ei pääty kuitenkaan.
Näin vuoroin veisataan.
On Jumalalla valta.
Siis soikoon kaikkialta
nyt kiitos Isälle,
Pojalle, Hengelle.
Näin Kolminaisuus pyhä
ajasta aikaan yhä
hallitkoon kaikkia
maassa ja taivaassa.
Tuntematon, suom. F. Axberg 1783, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971
-
VK 80 Rakkauden, armon lähde
https://www.youtube.com/watch?v=MnB_9BiuA8k
1.
Rakkauden, armon lähde
Jeesus ompi pohjaton!
Ken ois kuollut synnin tähden,
niin kuin Jeesus kuollut on?
Ken ois eestä pilkkaajainsa,
vainoojainsa, murhaajainsa
käynyt kovaan kuolohon?
2.
Jeesus on sen yksin tehnyt,
yksin hän, ei kukaan muu.
Hän on vaivat, tuskat nähnyt,
joit ei kertoa voi suu.
Nöyränä hän kaiken kantoi,
nöyränä hän henkens antoi
vuoteenansa ristinpuu.
3.
Minkä tähden kaiken vaivan
Jeesus kärsinyt on niin?
Rakkaudestansa aivan
meihin kurjiin syntisiin
Jeesus astui kuolon vaivaan
avatakseen meille taivaan,
meidän tähden kärsi niin.
4.
Miksi tuskan kalvaa annat
sieluas, sä syntinen?
Miksi syntein taakkaa kannat?
Katso, Kristus kantoi sen!
Sovitusta saarnatahan,
rohkaistu siis uskomahan
anteeksanto syntien.
5.
Armo kuuluu sulle juuri,
sulle, raukka kurjinkin,
vaikka rintaas tuska suuri
kalvaa liekein polttavin.
Kaikkein synnit Jeesus kantoi,
kaikkein tähden itsens antoi
ristiin, kärsimyksihin.
Simo Korpela 1900. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Viljo Mikkola 1941.
-
SV 95Armon suurin taideteos
https://www.youtube.com/watch?v=XldMYlwYnmI
1. Armon suurin taideteos,
kallis yksinkertaisuus,
siinä uskolle on kruunu,
rakkaudelle kantavuus.
Kaiken pohjana jos emme
pidä taivaan armoa,
orjuutta on vapautemme,
työt ja toimet turhuutta.
2. Jeesusta kun ainoastaan
katsoo sielu levoton,
siinä, ristin kärsijässä,
kaikki tarpeellinen on.
Siinä yksinkertaisuutta
oppia saa syntinen,
armahdusta aina uutta
ihmetellen, kiittäen.
3. Joka seuraa Jeesustansa
sinne, minne johtaa hän,
joka hänen askelissaan
löytää kutsun tärkeimmän,
häntä kiehtoo arjessansa
yksinkertaisuuden tie,
häntä, Jeesus, rakastamaan,
palvelemaan muita vie.
4. Siispä kaikki armon lapset
armohoitoon turvatkaa.
Kiirehtikää Herran vaunuun,
pois ei kukaan jäädä saa.
Pyytäkää nyt Vapahtajaa
ajamaan ja ohjaamaan.
Hänpä tietää, milloin kovaa,
milloin hiljaa kuljetaan.
5. Vaaroja on matka täynnä
yli vuorten, virtojen.
Tietä emme itse näytä,
Herra kyllä tekee sen.
Älkää mistään huolehtiko,
hän tuo kaiken mukanaan.
Pois jo kaikki turha pelko,
nukkukaa te vaunuun vaan.
August G. Spangenberg, ruots. 1745. suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, uud. 1.−3. säk. L. Ravantti 2016, 4.−5. säk. SV 2016
-
SV 199 Nyt kutsuu paasto hiljaisuuteen
1. Nyt kutsuu paasto hiljaisuuteen,
seuraamaan tietä Kristuksen.
Sen matkan tuskaa, ankaruutta
vain väistää mieli maallinen.
On sietämätön ristin tie,
kun oman kunnian se vie.
2. On työläs työ ja toivotonkin
sydämen kovuus tunnustaa,
niin Herralle kuin läheisille
särkynyt sisin paljastaa.
Mieluummin näytän hymyillen
vain julkisivun ehyen.
3. Oi Herra, koske sydämeeni,
tahtosi tielle taivuta.
Lyö särö väärään varmuuteeni,
kun olen tuhkaa, tomua,
niin rohkeasti havaitsen
myös pahuuteni salaisen.
4. Suo rohkeutta matka päättää
Kristuksen ristin juurelle.
On siellä lohtu, turvapaikka
tien särkemille sieluille.
Toivona risti säteilee,
syntiset yössä valaisee.
Jouko Ikola 2000
-
VK 39 Oi Jeesus hyvyyttäsi
1.
Oi Jeesus, hyvyyttäsi
ylistää tahdomme.
Puhtaaksi verelläsi
tee omatuntomme.
Me tuomme lahjana
vain köyhän sydämemme.
Jää itse turvaksemme,
uskomme uudista.
2.
Suurimman armon meille
ristisi kirkastaa,
murheeseen vaipuneille
tuo toivon sanomaa.
Veressä kalliissa
on apu hätään, vaivaan,
tie valmistettu taivaan,
pois syösty kuolema.
3.
On, Jeesus, nimi suotu
sinulle suloinen
ja siinä ilmituotu
on autuus ihmisten.
Nimesi vapahtaa,
siis ole Jeesuksemme,
sinua rukoilemme,
ainoaa auttajaa.
4.
Kun jälleen aloitamme
me uuden vuotemme,
nöyrästi tunnustamme
sinua, Herramme.
Aikamme pakenee,
kiinnitä sydämemme
nimeesi, Jeesuksemme,
valppaiksi meidät tee.
5.
Henkesi armo anna,
päivämme siunaa niin,
ja rauhan tiellä kanna
aikoihin tuleviin.
Suo, että uskossa
sinua palvelemme,
tielläsi riemuitsemme
autuuden toivosta.
Haqvin Spegel 1686. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Kaarle Martti Kiljander 1867, komitea 1984. | Sävelmä: Toisinto Pieksämäeltä.
-
VK 63 Oi rakkain Jeesukseni
https://www.youtube.com/watch?v=VfDU1PV4d2M
1.
Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.
2.
Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.
3.
Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.
4.
Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.
5.
Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.
6.
Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.
Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Hans Leo Hassler 1601.
-
VK 220 Oi Jeesus viimeisenä yönä
https://www.youtube.com/watch?v=dtU6RSdzr2k
1.
Oi Jeesus, viimeisenä yönä,
ennen kuin kävit kuolemaan,
rakkautesi suuren työnä
soit liiton merkin autuaan.
Lahjasta tästä, Jeesuksemme,
sinulle kaikuu kiitoksemme.
2.
Nauttiessamme ehtoollista
uudelleen elpyy muistosi.
Taas sydän tuntee taivaallista,
palavaa rakkauttasi.
Taas elävämmin aavistamme
sen mitä kärsit puolestamme.
3.
Ja omatunto vapiseva
taas tyyntyy, kun me kuulemme:
On maksanut jo Vapahtaja
painavan, suuren velkamme.
On kaikki synnit sovitettu,
haavoihin Herran upotettu.
4.
Ruumiisi ruokani on pyhä,
veresi hengen virvoittaa.
Saa heikko usko voimaa yhä,
kun armo meitä vahvistaa.
Rohkaise, Herra, sydämemme
uskossa kilvoitellaksemme.
5.
Myös toisiin kristittyihin liittää
yhteinen leipä meidätkin.
Ruumiisi jäseninä kiittää
sinua saamme, armoisin.
Nyt yksi leipä meille suodaan
ja henki yksi meihin luodaan.
6.
Suo, että siteen välillämme
nyt armopöytä vahvistaa
ja rakkauteen keskenämme
se sydämemme uudistaa.
Kiinnitä meidät autuuteesi
ja armahtavaan sydämeesi.
7.
Ja kerran alta turmeluksen
ruumiimme nousee kirkkaana.
Me siitä saamme vakuutuksen
jo täällä ehtoollisessa.
Suurelle ehtoollisellesi
vie meidät, Herra, taivaaseesi.
8.
Näin kalliit lahjat pöydässäsi
suot meille, Uhrikaritsa.
Oi kiitos kärsimyksestäsi,
sen hedelmistä kaikista.
On tässä esikuvan tavoin
jo meille taivaan autuus avoin.
9.
Ylistys olkoon armostasi,
suuresta rakkaudesta.
Kanssamme pyhät taivaassasi
kiittävät, Jeesus, sinua.
Ja siellä vasta kaikuu kerran
kuin vetten pauhu kiitos Herran.
1.
Oi Jeesus, viimeisenä yönä,
ennen kuin kävit kuolemaan,
rakkautesi suuren työnä
soit liiton merkin autuaan.
Lahjasta tästä, Jeesuksemme,
sinulle kaikuu kiitoksemme.
2.
Nauttiessamme ehtoollista
uudelleen elpyy muistosi.
Taas sydän tuntee taivaallista,
palavaa rakkauttasi.
Taas elävämmin aavistamme
sen mitä kärsit puolestamme.
3.
Ja omatunto vapiseva
taas tyyntyy, kun me kuulemme:
On maksanut jo Vapahtaja
painavan, suuren velkamme.
On kaikki synnit sovitettu,
haavoihin Herran upotettu.
4.
Ruumiisi ruokani on pyhä,
veresi hengen virvoittaa.
Saa heikko usko voimaa yhä,
kun armo meitä vahvistaa.
Rohkaise, Herra, sydämemme
uskossa kilvoitellaksemme.
5.
Myös toisiin kristittyihin liittää
yhteinen leipä meidätkin.
Ruumiisi jäseninä kiittää
sinua saamme, armoisin.
Nyt yksi leipä meille suodaan
ja henki yksi meihin luodaan.
6.
Suo, että siteen välillämme
nyt armopöytä vahvistaa
ja rakkauteen keskenämme
se sydämemme uudistaa.
Kiinnitä meidät autuuteesi
ja armahtavaan sydämeesi.
7.
Ja kerran alta turmeluksen
ruumiimme nousee kirkkaana.
Me siitä saamme vakuutuksen
jo täällä ehtoollisessa.
Suurelle ehtoollisellesi
vie meidät, Herra, taivaaseesi.
8.
Näin kalliit lahjat pöydässäsi
suot meille, Uhrikaritsa.
Oi kiitos kärsimyksestäsi,
sen hedelmistä kaikista.
On tässä esikuvan tavoin
jo meille taivaan autuus avoin.
9.
Ylistys olkoon armostasi,
suuresta rakkaudesta.
Kanssamme pyhät taivaassasi
kiittävät, Jeesus, sinua.
Ja siellä vasta kaikuu kerran
kuin vetten pauhu kiitos Herran.
Johann Rambach 1719. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Saksassa 1714.
Johann Rambach 1719. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Saksassa 1714.
Luokitus: Pyhä ehtoollinen
Oi Jeesus, viimeisenä yönä,
ennen kuin kävit kuolemaan,
rakkautesi suuren työnä
soit liiton merkin autuaan.
Lahjasta tästä, Jeesuksemme,
sinulle kaikuu kiitoksemme.
2.
Nauttiessamme ehtoollista
uudelleen elpyy muistosi.
Taas sydän tuntee taivaallista,
palavaa rakkauttasi.
Taas elävämmin aavistamme
sen mitä kärsit puolestamme.
3.
Ja omatunto vapiseva
taas tyyntyy, kun me kuulemme:
On maksanut jo Vapahtaja
painavan, suuren velkamme.
On kaikki synnit sovitettu,
haavoihin Herran upotettu.
4.
Ruumiisi ruokani on pyhä,
veresi hengen virvoittaa.
Saa heikko usko voimaa yhä,
kun armo meitä vahvistaa.
Rohkaise, Herra, sydämemme
uskossa kilvoitellaksemme.
5.
Myös toisiin kristittyihin liittää
yhteinen leipä meidätkin.
Ruumiisi jäseninä kiittää
sinua saamme, armoisin.
Nyt yksi leipä meille suodaan
ja henki yksi meihin luodaan.
6.
Suo, että siteen välillämme
nyt armopöytä vahvistaa
ja rakkauteen keskenämme
se sydämemme uudistaa.
Kiinnitä meidät autuuteesi
ja armahtavaan sydämeesi.
7.
Ja kerran alta turmeluksen
ruumiimme nousee kirkkaana.
Me siitä saamme vakuutuksen
jo täällä ehtoollisessa.
Suurelle ehtoollisellesi
vie meidät, Herra, taivaaseesi.
8.
Näin kalliit lahjat pöydässäsi
suot meille, Uhrikaritsa.
Oi kiitos kärsimyksestäsi,
sen hedelmistä kaikista.
On tässä esikuvan tavoin
jo meille taivaan autuus avoin.
9.
Ylistys olkoon armostasi,
suuresta rakkaudesta.
Kanssamme pyhät taivaassasi
kiittävät, Jeesus, sinua.
Ja siellä vasta kaikuu kerran
kuin vetten pauhu kiitos Herran.
Johann Rambach 1719. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Saksassa 1714.
Luokitus: Pyhä ehtoollinen
1.
Oi Jeesus, viimeisenä yönä,
ennen kuin kävit kuolemaan,
rakkautesi suuren työnä
soit liiton merkin autuaan.
Lahjasta tästä, Jeesuksemme,
sinulle kaikuu kiitoksemme.
2.
Nauttiessamme ehtoollista
uudelleen elpyy muistosi.
Taas sydän tuntee taivaallista,
palavaa rakkauttasi.
Taas elävämmin aavistamme
sen mitä kärsit puolestamme.
3.
Ja omatunto vapiseva
taas tyyntyy, kun me kuulemme:
On maksanut jo Vapahtaja
painavan, suuren velkamme.
On kaikki synnit sovitettu,
haavoihin Herran upotettu.
4.
Ruumiisi ruokani on pyhä,
veresi hengen virvoittaa.
Saa heikko usko voimaa yhä,
kun armo meitä vahvistaa.
Rohkaise, Herra, sydämemme
uskossa kilvoitellaksemme.
5.
Myös toisiin kristittyihin liittää
yhteinen leipä meidätkin.
Ruumiisi jäseninä kiittää
sinua saamme, armoisin.
Nyt yksi leipä meille suodaan
ja henki yksi meihin luodaan.
6.
Suo, että siteen välillämme
nyt armopöytä vahvistaa
ja rakkauteen keskenämme
se sydämemme uudistaa.
Kiinnitä meidät autuuteesi
ja armahtavaan sydämeesi.
7.
Ja kerran alta turmeluksen
ruumiimme nousee kirkkaana.
Me siitä saamme vakuutuksen
jo täällä ehtoollisessa.
Suurelle ehtoollisellesi
vie meidät, Herra, taivaaseesi.
8.
Näin kalliit lahjat pöydässäsi
suot meille, Uhrikaritsa.
Oi kiitos kärsimyksestäsi,
sen hedelmistä kaikista.
On tässä esikuvan tavoin
jo meille taivaan autuus avoin.
9.
Ylistys olkoon armostasi,
suuresta rakkaudesta.
Kanssamme pyhät taivaassasi
kiittävät, Jeesus, sinua.
Ja siellä vasta kaikuu kerran
kuin vetten pauhu kiitos Herran.
Johann Rambach 1719. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Saksassa 1714.
-
SV 110
Ristillä loppuun asti
1. Ristillä loppuun asti
työn tehnyt Jeesus on.
Hän mursi pahan vallan,
syntimme tuomion.
Ihmisyys kadotettu,
eksyksiin unohdettu,
löydetään uudelleen.
2. Syntisten Vapahtaja,
sinulle kunnia!
Elämän, toivon annoit,
ihmisen puoltaja.
Antauduit tuskaan, vaivaan.
Lahjoitit meille taivaan.
Sen autuus meidän on.
3. Herätä meidät, Herra,
jo epäuskosta
ja kuolleet luutkin nosta
elämään haudoista.
Suo uusi kevät meille
oksille kuivuneille,
niin silmut aukeaa.
4. Mieleni hiljetessä
ristiä muistelen.
Kasvoja kärsineitä
ääneti katselen.
Rakkaus kutsuu lastaan,
toivona rientää vastaan,
juhlaansa johdattaa.
5. Kaikkia luotujasi
näin kutsut, Jumala.
Tahtoosi antautumaan
opetat minua.
Kalleimman lahjan annat:
syntisen taakan kannat,
virvoitat nääntyneen.
6. Näin olkoon tästä lähin
uskoni, oppini:
myös viimeinen ja vähin
saa olla omasi.
Henkesi jatkuvasti
ohjatkoon loppuun asti
armosta elämään.
Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2012
-
VK 78 Vieraalla maalla kaukana
https://www.youtube.com/watch?v=09NZUQwWkfc
1.
Vieraalla maalla kaukana
on kumpu kivinen.
Sen koloon kerran iskettiin
puu ristin muotoinen.
2.
En, rakas Jeesus, ymmärtää
voi kärsimystäsi,
vaan luotan, että sovitit
myös minun syntini.
3.
Sä kuolit, että pääsisin
Jumalan lapseksi
ja taivaan tiellä seuraisin
sinua, Herrani.
4.
Taivaaseen portin aukaisit,
kun voitit kuoleman,
ja siksi aina sinua,
oi Jeesus, rakastan.
Cecil Frances Alexander 1848. Ruots. Britt G. Hallqvist 1955. Suom. Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Englannissa 1734.
-
SV 93 Ristille nostan katseeni
1. Ristille nostan katseeni
ja huokaan Jeesukselle:
Apusi anna, Herrani,
kurjalle syntiselle.
On edessäsi uupunut,
Jumalaa vastaan rikkonut.
Vain laupeutta pyydän.
2. Vangitun kahleet katkaiset.
Et tullut tuomariksi.
Ja synnit verenpunaiset
teet lumivalkoisiksi.
Sinulle avaan sydämen
ylpeän, kylmän, nälkäisen.
Anteeksi kaikki anna.
3. Saan rohkeuden elämään,
kun johdat, Jeesus, tiellä.
Jos polkuni vie pimeään,
käyt vierelläni siellä.
Jos kylvötyön teen kyynelin,
on korjuun riemu kuitenkin,
kun sinä kasvun annat.
4. Suo uskon lepo hiljainen,
kun kuolo kerran pauhaa.
Vihollisista viimeinen
ei voita taivaan rauhaa.
Kun varjelet, niin vaellan
myös taipaleista vaikeimman,
Voittaja, seurassasi.
5. Soi, sielu, laula, kahleeton!
Nyt veisaa uusin kielin!
Herralla kaikki valta on.
Ylistä vapain mielin.
Kajahtakoot nyt taivas, maa
Karitsan suurta kunniaa.
Se soikoon ikuisesti.
Olof Gren 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2013
-
VK 44 Jerusalem katse nosta
1.
Jerusalem, katse nosta,
kaikki kansat, katsokaa!
Öisen taivaan pimennosta
uusi tähti kohoaa.
Se on Herra Jeesuksemme,
hän on tullut keskellemme.
2.
Synkät varjot pakenevat
aamutähden noustessa.
Kirkkaat säteet valaisevat
maailmaamme taivaasta.
Autuas, ken matkallensa
Jeesuksen saa seuraksensa.
3.
Pimeässä harhailimme
ennen Herran tuloa.
Hämärässä hapuilimme
ilman taivaan toivoa.
Maallisiin vain kiintyi mieli,
maasta yksin kertoi kieli.
4.
Mutta koska päämme päällä
valon lähde aukeni,
paisteellaan se heleällä
kolkon tiemme valaisi.
Halki korven yön se loisti,
ahdingon ja tuskan poisti.
5.
Nyt se tähti eksymästä
estää meitä tiellämme.
Jeesus, lahjastasi tästä
iloisesti kiitämme.
Valtakunnassasi meitä
johda aina uskon teitä.
6.
Anna, Jeesus, rakkautta
uskon meissä synnyttää.
Anna rauhaa, viisautta,
Hengen hyvää hedelmää,
että täällä kaikkeen vaivaan
säteilisi armo taivaan.
7.
Ilmesty, oi Jeesus, meille
turvaksemme murheessa.
Voitto anna uupuneille,
kirkas kruunu taivaassa.
Ilossamme, itkussamme
olet, Herra, valonamme.
Johann Rist 1655. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Saksassa 1719.
-
SV42 Ei näy kyntäjää missään
1. Ei näy kyntäjää missään
eikä maamiestä jyvävakkoineen.
Virsi soi ikävissään,
noukkii sanoja pellonpientareen.
Etsin lohtua Herran
tähän sydämen murhehuoneeseen.
Mistä löytäisin kerran
hiukan iloa siihen, mitä teen?
Kyllä syntinenkin veisata saa,
huutaa avuksensa Vapahtajaa,
siksi laulan ja siksi veisaan.
2. Sota kauhea pauhaa,
laittaa lapsensa pakoon juoksemaan,
eikä sielujen rauhaa
ole maan päällä olemassakaan.
Tähän pimeään loukkoon
alas astumaan pyydän Kristusta,
sillä pyhien joukkoon
tuskin milloinkaan olen kuuluva.
Kyllä syntinenkin veisata saa,
huutaa avuksensa Vapahtajaa,
siksi laulan ja siksi veisaan.
3. Ikävissään nyt veisaa
ilman toivoa orja Baabelin,
vaikka apua ei saa,
eikä näy tietä, laulaa kuitenkin.
Virsi Siionin riittää,
kelpaa armosta edes vilaus.
Vielä en osaa kiittää,
sydämestä kun nousee valitus.
Kyllä syntinenkin veisata saa,
huutaa avuksensa Vapahtajaa,
siksi laulan ja siksi veisaan.
Jaakko Löytty 1996, © Warner/Chappell Music Finland, julkaistu kustantajan luvalla
HERÄTTÄJÄ-YHDISTYS
-
SV 79 Tuomitse, Herra, tee niin kuin tahdot
https://www.youtube.com/watch?v=_NzVsJEES6Q
1. Tuomitse, Herra, tee niin kuin tahdot,
siihen on sinulla valta.
Syntini taakka maahan jo painaa,
pääsenkö koskaan sen alta?
2. Tuomitse, Herra, virheeni kaikki,
puutu jo turmelukseeni.
Sinua vastaan, myös lähimmäistä,
tunnustan taas rikkoneeni.
3. Armahda, Herra, Kristuksen tähden,
anteeksi kurjalle anna!
Ei ole muuta toivoa täällä,
ellet nyt lastasi kanna.
Jaakko Löytty 1988, uud. 2015, © Warner/Chappell Music Finland, julkaistu kustantajan luvalla
-
VK 81 On taisto tauonnut Golgatalla
https://www.youtube.com/watch?v=niyuK_5aEAM
1.
On taisto tauonnut Golgatalla,
on pilkkahuuto jo vaiennut,
ja ristiinnaulitun ristin alla
on joukko ystäväin harvennut.
Yön hämärässä
nyt työhön tässä
on heitä rakkaus ohjannut.
2.
Herransa ruumiin he ristin päältä
nyt alas ottavat itkien
ja yrttitarhaan sen vievät täältä.
Jo hauta Joosefin kätkee sen.
Se voiteinensa
ja liinoinensa
jää suojaan kallion viileyden.
3.
On Herran hauta niin pyhä hauta,
sen yli valkeus leimahtaa.
Ei sinetti eikä kivi auta,
kun sinne enkeli kiiruhtaa.
Niin kuolemalta
jo murtui valta.
Sen usko yksin voi aavistaa.
4.
Kaikille Herrassa nukkuneille
vain lepokammio hauta on,
ja sama toivo on suotu meille:
on Kristus elämä loputon.
Aamuna Herran
myös meidät kerran
hän luokseen taivaaseen vievä on.
Rurik Calamnius 1923. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Ilmari Krohn 1923.
Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolem
-
Ilta on tullut, Luojani
1.
Ilta on tullut, Luojani,
armias ole suojani.
Anteeksi synnit antaen
rauhalla siunaa Jeesuksen.
2.
Jos vielä uuden päivän saan,
lapsenas auta kasvamaan,
niin että taivaan kirkas sää
täällä jo saisi lämmittää.
3.
Lapsena hoida taivahan
keskellä vieraan maailman.
Täällä jo taivas rintaan luo,
nukkua helmaas nyt mun suo.
Säk. 1 englantilainen viim. 1800-luvun alkupuolelta. Säk. 1 suom. lastenlehdessä Varpunen 1860. Uud. ja säk. 2–3 mahd. Aune Krohn 1931. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Sofie Lithenius 1895.
-
Päivä tykööm´ pois kulkee
https://www.youtube.com/watch?v=geNqrnKAXDA
-
Oho, Köyhä sieluni
HSHL 139
https://www.youtube.com/watch?v=kZCW_hMozeE
Oho, köyhä sieluni, kuljetkos vaan yksin? et, vaan Jeesus kulkee myös kanssas käsityksin.
2.Jesus tahtoo sieluani autuaaksi saattaa, murheen kautta sydäntäni paratuksi laittaa.
3. Jesus antaa pimeyden tulla päälleni totta, että valokseni aina sanansa mahdan ottaa.
4.Jesus sallii uskolleni koetukset tulla, että voiton kruunu kallis olis kerran mulla.
5. Käskee mun vaan pysymään Hänen puheissansa, että yksi olisin oppilapsistansa.
6. Kysykäämme paimenilta, miss' on Jesus vielä? Sanovat: että lampaitansa kaitsee ristin tiellä.
7. Ristin tie on oikia ja kuolettaa se lihaa, sill' ei liha himoinensa pääse taivaan pihaan.
8. Uskolla, toivolla, rakkaudella käykäämme ristin sotiin, koska sodat päättyvät, tullaan taivaan kotiin.
9. Koto kaunis taivahissa olkoon maalinamme, niin on ristin alla riemu täällä jo kulkeissamme.
10. Loppu kaikkein lähestyy, matka pian päättyy, voitosta silloin veisataan, kun suru iloksi kääntyy.
11. Taivaan portit avettuina meille ovat kohta, taivaan sali kirkkahana kunniasta hohtaa.
12. Uudet taivaat ja uusi maa odottavat meitä, Aabraham siellä helmoihinsa korjaa väsyneitä.
13. Hurskauden vaattehilla puetetut saamme seurata aina Karitsata, laulain kiitostamme.
-
HSHL 122 Mun rauhan' ja lepon'
https://www.youtube.com/watch?v=RITz3FJuOdc&t=8s
Mun rauhan' ja lepon' on Jesuksess' ain,
sill' Jesuksen kuolost mä elämän sain:,:
2. Siit sielun' ja ruumiin' nyt iloitsee vaan,
ett' syntisen' syödä ja juoda Hänt' saan. :,:
3. Nyt murhe ja valitus poijes on jään'
sill' mä olen jäsen ja Hän on mun pään. :,:
4. Hän, pää, on jo noussut, Hän nostaa myös mun,
siit' iloitsee sielun' ja veisaa mun suun. :,:
5. Sill' rikkaat ja viisaat ne jäävät ain' taan,
mä vaivaisena syntisenä armon ain' saan. :,:
6. Mun Jesuksen' elää, niin elän myös mä,
sill' Jesus on elämän Herra ja pää. :,:
-
Karitsall' kiitos olkohon (Achrenius 58)
https://www.youtube.com/watch?v=saWNxc9SGM4
Karitsall' kiitos olkohon alat', kosk' teurastettu on, ja hinnan ijät kelpaavan maksoi edest' kaiken maailman.
2 Se verens synnist' puhdistaa, kuin vuosi viidest' haavasta; täss' synnin makso kullainen, ot' vastaan vaan, o syntinen.
3 Hänen verens se kulta on, kuin tuottaa isän suosion; Hän meitä rakastaaksens ott', sill' poikans saalis olemm' tott'.
4 Se sinun vioist' pelastaa, Saatanaa vastaan puolustaa, pese itses veress' karitsan, niin sull' on puku taivahan.
5 Sill' puvull' käyt sä taivaaseen, pyhäin kanssa iloiseen, siell' haavans paljon maksanee, autuus niissä löytynee.
6 Viel' ne nyt auki seisovat, niiss' kalliit lampaat makaavat; viel' sullekin on sija jään', joudu vaan lähteen tykö tänn'.
7 Veri, kun vuosi kivun kanss' Jesuksest' ristiss' riippuissans, on kelvann', kelpaa edestän', mun, sinun, kaikkein ihmisten.
8 Nyt kiitos, kunnia totuudess' olkoon edest' rakkautes, Sun vaivas, tuskas, kuolemas, täss' olen, Jesus omanas.
9 Niin olen ijät' omanas, Sä olet myös mun uskon kanss'; Sinussa ijankaikkisest' tott' rauhaa nautin riemuisest'.
-
Iltarukous
Jumala, taivaallinen Isämme. Me kiitämme sinua siitä, että pidät meistä huolen, viet lähteitten äärelle, kun kuuma ja kuiva tuuli puhaltaa ylitsemme. Sinä nostat syliisi, kun uhkakuvat tunkeutuvat mieleemme. Sinä vakuutat, että olet suurempi kuin pelkomme tulevaisuuden kynnyksellä. Pidä meidät joka päivä turvapaikassamme, sinun läheisyydessäsi, ja täytä sydämemme ilolla ja rauhalla. Kuule rukouksemme Jeesuksen nimessä.
Iltavirsi:
https://www.youtube.com/watch?v=r7O1LuaaJgI
-
VK 567 Sh, kuinka kevät hohtaa
https://www.youtube.com/watch?v=jrvBWCnvAiE
1.
Ah, kuinka kevät hohtaa
ja kukkii, tuoksuu maa!
Näin Luoja meidät kohtaa
ja hyvyys valloittaa.
Niityllä riemuissansa
eläimet hyppivät,
ja linnut lauluillansa
Luojaansa kiittävät.
2.
Nyt, Herra, ylistämme
keväästä sinua.
Suo laihon kylvämämme
varttua runsaana.
Et vallastasi horju,
vaan hoidat elämää.
Pois halla, tuho torju
ja turvaksemme jää.
3.
Suo Hengen valon loistaa
pimeään sydämeen
ja esteet tieltä poistaa
uskoon ja vapauteen.
Oi Herra, sielu täytä
sanasi riemulla
ja armon suuruus näytä
Kristuksen voitossa.
4.
Myös työni, Herra, anna
sinua ylistää.
Suo voimaa, että kannan
Henkesi hedelmää.
Näin, Herra, Hengelläsi
minua johdata
ja aina edessäsi
tahtoosi taivuta.
Martin Behm 1606. Suom. Hilkka Norkamo 1967, Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Johann Steurlein 1575.
-
Rukous:
Rakas Vapahtaja. Pyhä ristisi, sovituksen puu, kohoaa tänäänkin seurakuntasi keskellä. Ole ylistetty ristinkuolemastasi ja sovituksen sanasta, jota saamme kuulla. Varjele, ettei mikään valhe pimentäisi meiltä pelastuksen tietä eikä ristin selkeää sanomaa. Kun omaatuntoamme painaa syyllisyys ja rauhattomuus hämmentää mieltä, auta meitä parantumaan ja löytämään rauha sinun haavoissasi. Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.
Paavon virsi:
https://www.youtube.com/watch?v=uZlQ35vy38A
-
VK 285 Voi mihin raukka juoksisin
sävel: https://www.youtube.com/watch?v=jpXMKOqmMeQ
1.
Voi, mihin raukka juoksisin
ja mistä avun saisin?
Maan ääriin vaikka kulkisin,
niin turhaan vaeltaisin,
kun kalliin armonaikani
tuhlaten käytin, Herrani,
tein tahtoasi vastaan.
2.
Oi Herra kärsivällinen,
eteesi täytyy tulla.
Maan tomu olen, syntinen
tunnolla tuomitulla.
Ei kukaan silloin kestäisi,
jos mukaan oikeutesi
sä löisit kuivaa kortta.
3.
Ah, sammuu uskonlamppuni,
jos sen et hoida tulta,
ja yöhön vaipuu sieluni,
jos en saa voimaa sulta.
Sanasi anna valoksi
ja Pyhä Henki oppaaksi,
mä niitä ikävöitsen.
4.
Lähteenä ole janoisen,
nälkäisen ruokkijana.
Kun eksyn korpeen syntien,
niin ole paimenena.
Oksalle ole runkona
ja ontuvalle sauvana.
Lain tuomioista päästä.
5.
Jo sydän kylmä sulata
ja loista aurinkona,
sokean ole valona
ja vangin auttajana.
Virvoita kuollut elämään,
vahvista heikko kestämään
ja hoida turvatonta.
Lars T. Nyberg 1745. Suom. Elias Lagus 1790, uud. Wilhelmi Malmivaara 1891. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Pohjanmaalta.
-
VK 549 Isämme, kiitos päivästä
https://www.youtube.com/watch?v=-YFTQbmhyek&list=RD-YFTQbmhyek&start_radio=1
1.
Isämme, kiitos päivästä,
kun varjo illan leviää,
ja kiitos, että kuormamme
anteeksianto nostaa pois.
2.
Kuin päivä painuu syliin yön
ja virrat mereen juoksevat,
niin virtaa kohti sinua
sydänten kiitos, kaipaus.
3.
Keskellä yön ja pimeän
Kristuksen armo vartioi.
Yön lepo ruumiin virkistää.
Vain usko valvoo, valaisee.
4.
Siis riisu jälleen, Herramme,
pelon ja valheen verkot pois.
Pois kaikki kiista tyynnytä,
sulata kylmyys, ylpeys.
5.
Isän ja Pojan Hengessä
Kristuksen nimeen pyydämme:
Isämme, sulje meidät taas
armosi syliin avoimeen.
Aamen.
Aurelius Ambrosius 300-luvun lopulla. Säk. 1–2 suom. Konstantin Siitonen 1884. Koko virren ruots. Anders Frostenson 1968. Suom. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Keskiajalta.
-
SV 91 Tulkaa työtä tekeväiset
1. Tulkaa työtä tekeväiset,
kaikki, kaikki taakan kantajat,
armahdusta etsiväiset,
kuorman, kuorman alla horjuvat.
Herra Jeesus kutsuu meitä
omiin töihin eksyneitä,
sydämen hän virvoittaa,
heikon uskon vahvistaa,
tuntee matkan,
tuntee matkan kulkemamme,
nostaa taakan harteiltamme.
Helpottuu jo päivän helle.
Kiitos olkoon,
kiitos olkoon Jeesukselle.
2. Katsot, Jeesus, säälivästi
puoleen, puoleen köyhän syntisen,
kutsut häntä lempeästi
tieltä, tieltä synnin vaarojen.
Luoksesi en löydä minä,
ellet johda sinne sinä.
Tartu käteeni ja vie,
ole, Jeesus, itse tie.
Sinne käännä,
sinne käännä aina mieli,
missä kiitosta soi kieli,
missä pyhät Pyhän kohtaa.
Voiton kruunu,
voiton kruunu siellä hohtaa.
3. Taakka suloinen ei paina,
milloin, milloin meille annat sen.
Jeesus, pitkäperjantaina
kannoit, kannoit kuorman syntien.
Jäljissäsi käyden löydän
taivaallisen juhlapöydän.
Pääsen suureen kunniaan:
ystäväsi olla saan.
Veisaan virttä,
veisaan virttä Karitsalle.
Pyyntö nousee Jumalalle:
anna minun ottaa vastaan
yksin armo,
yksin armo ainoastaan.
Tuntematon pohjoismaalainen, suom. viim. 1786, Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, J. Löytty 2014
-
VVK 1701 virsi 383 siani annan Herran huomaan
siani annan Herran huomaan, Hän tekee
kaikk' tahtons' jälkeen: Jos minä viel'
Saan elää tääll', En sitä kiell', Ketästä minä pelkään?
2. Mun aikan' on, Ja myös elon Herran Juma-
lan kädess'; Kaikk' hiuskarvan', Mun Jumalan'! Olet
arvann', Sinä minua autat hädäss'.
3. Suur' surkius Ja vaivaisuus On täällä mur-
heen laaksoss': Lyhykäinen on Meidän menom', Ja kaikk'
elom', Tääll' surkias' surun alhoss'.
4. Multa ja tuhka On ihmis rukka, Alast' mail-
maan tuotu: Myötäns' ei hän Tuo yhtäkään Rääpäl-
täkään, Kuoltuans' on hauta suotu.
5. Ei rikkaus, Ei viisaus Ketäkään auttaa tienne,
Eik' mitään tääll' Kasva maan pääll', Jonka väell'
Kuolema kuollut lienee.
6. Tänäpän' terve, Huomenna kirves Ompi puun
juureen pantu, Jos kukoistanet Kuin kukkaiset, Kuitenki
kuolet, Ja mätänet niinkuin kanto.
7. Yks' toisen perään, Kuoleman erään, Nyt täältä
poijes kulkee, Ja unhotetaan Hän sitt' pian, Kosk' siir-
tää sian, Niin kuollo kunkin sulkee.
8. Aut' Jumalan'! Ajattelemaan, Ett' kuolema kaikki
kalvaa, Ja täytyy pois, Vaikk' ei joku sois', Ja pal-
jon vois'; Tasan kaikk' kuolem' arvaa.
9. Sen synti saattaa, Ett' kuollo kaataa Ihmiset
ilman esteett': Hän maahan lyö, Ja kaikki syö: Ei
voima, ei työ Voi hänen edessäns' kestää.
10. Tääll' ei paljon Ole tarjon' Ihmisell' ilon ai-
kaa: Kosk' tahtoo Jumal', Niin täydell' turvall', Hä-
nen siipeins' suojall', Tahdon minä muuttaa majan.
11. Jos synti puree, Ja sydän suree, En armostas
epäile koskaan: Sill' uskon vahvast', Ett' Kristus tai-
vaast' Kuoleman haudast' Tahtoo minun ylös nostaa.
12. Jesus, Herran', Kuoli kerran, Minun suurten
syntein edest': Sitt' hän päännäns' Ylös nous' jäl-
lens', Ja minun verelläns' Pelasti pirun kädest'.
13. Jos kuollo vaivaa Ja sydänt' kaivaa, Omas
ain' olen Jumal'; Joko elän, Joko kuolen, Sinun omas
lienen, Kuin voitit minun suurell' voimall'.
14. Se toivo juur', Ja ilo suur' Minull' ris-
tin alla lienee, Ett' viimeis päivän' Mun riemull'
tiedän Ylös haudast' käyvän'; Sitt' Isä minun iloon
vienee.
15. Minun Jumalan' Ja Vapahtajan' On kaikki
luuni luken': Ei yhtäkään Pienintäkään Kadota hän:
Vaan jällens' nahall' pukee.
16. Sitt' nähdä saan Minun Jumalan' Kasvot ja
silmät kirkkaat, Kaupungiss' uudess', Ja autuudess',
Ijankaikkisuudess', Ilon kanss' ilman pilkatt'.
17. O Jesu jalo! Sydämmen halu, Kuin syntini
kaikki kannoit, Sulje minua tääll' Sun haavais sisäll',
Rakkaall' kädell', Kuins lupasit ja vannoit.
18. Amen sanon, Ja viimein anon Sinult', o ra-
kas Jesu! Ett' sieluni viet, Sitä oikiaa tiet', Iloon
ijät', Laulamaan voiton veisuu!
Johann Leon, (saks.) s. n.1530 † 1597.
-
VVK 1701 252
Jesus ystävän' on paras, Jonk' ei ver-
taa löydy viel'; Pitäiskö mun joskuss'
vaarass' Häntä hyljäämähän tääll'? Ei kenkään pois
minua viene Minun rakastajan', Yksi meidän tah-
tom' lienee, Tääll' ja ijäisesti ain'.
2. Hän edestän' kärsei kuollon, Nyt kenk' minua ka-
dottaa? Isän viel' rukoilee tykön', Ja mun vanhurs-
kauttaa. Ken siis tahtoo kantaa päällen Sen, kuin hän
on valinnut? Hukuttaa ken taitaa hänen, Jonk on suo-
jaans' ottanut?
3. Vakaisest' siis siihen luotan, Ett'ei kuoll' eik' elo-
kaan Eroita mua Jesuksestan', Ei enkelit, hädätkään;
Eikä mikään luoduist' muista, Nykyisist' taikk' tulevist',
Pois mua Jumalastan' suista, Rakkahasta Jesuksest'.
Jakob Arrhenius, (ruots.) s. 1642 † 1725.
http://koraali.fi/mp3/N252.mp3
-
https://www.lsry.fi/wp-content/uploads/2020/10/87_Vvk_252.mp3
VVK 1701 252
Jesus ystävän' on paras, Jonk' ei ver-
taa löydy viel'; Pitäiskö mun joskuss'
vaarass' Häntä hyljäämähän tääll'? Ei kenkään pois
minua viene Minun rakastajan', Yksi meidän tah-
tom' lienee, Tääll' ja ijäisesti ain'.
2. Hän edestän' kärsei kuollon, Nyt kenk' minua ka-
dottaa? Isän viel' rukoilee tykön', Ja mun vanhurs-
kauttaa. Ken siis tahtoo kantaa päällen Sen, kuin hän
on valinnut? Hukuttaa ken taitaa hänen, Jonk on suo-
jaans' ottanut?
3. Vakaisest' siis siihen luotan, Ett'ei kuoll' eik' elo-
kaan Eroita mua Jesuksestan', Ei enkelit, hädätkään;
Eikä mikään luoduist' muista, Nykyisist' taikk' tulevist',
Pois mua Jumalastan' suista, Rakkahasta Jesuksest'.
Jakob Arrhenius, (ruots.) s. 1642 † 1725.
http://koraali.fi/mp3/N252.mp3
-
SV 175 Herra, siunaa kotia
1. Herra, siunaa kotia,
siunaa perhettämme.
Varjele nyt vaaroista
koko elämämme.
Lähellesi ikävöin,
ole läsnä päivin, öin,
hyvä Jumalamme.
2. Arkipäivän harmauteen
usein uppoamme.
Anna ilo sydämeen,
ole toivonamme.
Lähellesi ikävöin,
ole läsnä päivin, öin,
hyvä Jumalamme.
3. Auta meitä heikkoja,
muuten jaksa emme.
Jakamista opeta
toinen toisillemme.
Lähellesi ikävöin,
ole läsnä päivin, öin,
hyvä Jumalamme.
4. Herra, anna rakkauden
kasvaa kodissamme.
Ohjaa tiemme yhteinen,
kuule rukoustamme.
Lähellesi ikävöin,
ole läsnä päivin, öin,
hyvä Jumalamme.
Jaakko Löytty 1988
-
SV 35 Jos niin kuin lapsi itkeä
1. Jos niin kuin lapsi itkeä
ja ikävöidä voisin,
jos uskollinen ystävä
sinulle, Jeesus, oisin,
niin armolapsi iloinen
tuntisin olevani,
Jumalani,
ja ääni kiitoksen
kaikuisi sielussani.
2. Armosi, Jeesus, kaikki on:
tie, sauva, lepo, suoja.
Se ravinto on verraton,
syvimmän toivon tuoja.
Päiväni tässä turvassa
elämään valon tuovat,
lohdun suovat,
vaan ilman sinua
ne varjon tielle luovat.
3. Kun levokseni sinut saan,
tuot rauhan elämääni,
en muualta saa milloinkaan
lohtua ikävääni.
Siis tule, rakas Herrani,
ja anna rauha syvä,
enentyvä.
Vain sinun luonasi
on mieli aina hyvä.
4. Jos kiellät rakkautesi,
niin mistä avun saisin?
Taas menettäisin toivoni
ja kaiken kadottaisin.
Siis vedä minut kokonaan
elämään seurassasi
voitostasi
ja kilvoittelemaan
turvissa kuolemasi.
5. Jos armoasi päiviini
ja siunausta saisin,
niin lähimmäisten parhaaksi
taas työni toimittaisin.
Kun sinulta saan neuvoja,
voin kasvaa viisaammaksi,
valvovaksi,
elämän matkalla
sinulle kunniaksi.
6. Kun lähdön tullen hätäilen
ja pelkään kuolemaani,
suo minun, suuren syntisen,
turvata auttajaani.
Myös viime hengenvedossa
suo toivo sinuun panna,
armo anna,
kätesi voimalla
taivaaseen, kotiin, kanna.
Paul Gerhardt Johann Arndtin rukouksen pohjalta, ruots. J. Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2015
-
VK 509 Herra elämääni
https://www.youtube.com/watch?v=TyssJccLXII&list=PLXulO9WBYWbVeZDMNlZ4A5mWGqewpcvra&index=17
Herra, elämääni
valvo, etten harhaan
vaeltaisi täällä
ohi ihmisten.
2.
Herra, auta aina,
etten ketään paina,
etten toisten taakkaa
suuremmaksi tee.
3.
Vierelläni kulje,
askeleeni ohjaa,
etten väisty, milloin
kutsut auttamaan.
4.
Sydäntäni ohjaa,
anna minun, Herra,
armossasi kasvaa,
olla ihminen.
Gustav Lohmannin laulun (1961) pohjalta Juhani Forsberg 1966 ja Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Hans Puls 1961.
-
VK 312 uistan päivää autuasta
https://www.youtube.com/watch?v=MZF5O-PHbbc
1.
Muistan päivää autuasta,
jolloin Jeesus löysi mun,
syntein tähden tuomitun,
tilastani kauheasta
nosti minut olalleen,
otti aivan omakseen.
2.
Maistaa Herra mun jo antoi,
kuinka onkaan suloinen
läsnäolo Jeesuksen.
Syntini hän kaikki kantoi,
päästi alta orjuuden
lahjoittaen autuuden.
3.
Armo suuri Vapahtajan
aarteekseni tullut on,
se on katoamaton.
Jääköön tyhjä riemu ajan,
hänessä on iloa,
ihmeellistä lepoa.
4.
Hän on turva turvattoman,
hän on apu kiusatun,
lohduttaja vaivatun.
Milloin vuoksi huolettoman
vaelluksen horjahdan,
toivon hänen nostavan.
5.
Hän on ilo itkeväisten,
väärien vanhurskaus,
hän on tyhmäin viisaus.
Rikkaus hän kerjäläisten,
hän on pyhyys kurjimman,
hyvyys kaikkein huonoimman.
6.
Hän on minun paimeneni,
minä hänen lampaansa,
kuulun hänen laumaansa.
Häntä kaipaa sydämeni,
hänen seurakunnassaan
laitumella käydä saan.
7.
Jeesus, rohkeutta anna,
että sinun kanssasi
kilvoittelen matkani.
Autuaitten joukkoon kanna
ylistämään sinua
uuden virren riemulla.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Suomalainen toisinto.
-
http://koraali.fi/mp3/N061.mp3
II. Kuningas Davidin Psalmit.
Psalmi 67.
61.Jumala päällem' armahtakoon, Ja hyvästi
siunatkoon meitä, Kasvons' ylitsem' valis-
takoon, Antakoon meit' armoillans' peittää: Että me
maan pääll' tuntisim' Hänen tiens' ja oppins' vah-
van, Pakanoitten seass' myös kuulisim' , Kristuksen mei-
dän Lunastajam' Kunnian ja kiitoksen saavan.
2. Koko mailma sinua kiittäköön, O Herra! jokai-
sell' kielell', Kaikki kansa myös iloitkoon, Nyt veisaten
hyvällä mielell'; Ettäs tänne tahdoit tulla Oikeutta te-
kemään kaikill': Sen saamme myös sinust' kuulla, Ettäs
nuhteet anteeks' annat niill', Jotk' armoo kerjäävät sulta.
3. Sinua myös kansa kiittää mahtaa, Ja ylistää
sangen suurest', Ett' kukin aina nähdä saa, Maan he-
delmän kantavan tuoreest': Siunatkoon meit' Isä ja
Poika, Siunatkoon Pyhä Henki myös! Peljätköön ku-
kin maan paikka Herraa suurta ja väkevät' työss':
Sen päälle me sanomme amen.
Martin Luther s. 1483 † 1546.
-
http://koraali.fi/mp3/N028.mp3
II. Kuningas Davidin Psalmit.
Psalmi 86. V. k. N:o 28.
70.Tänn', Herra, korvas kallista, Puoleen' si-
nuas käännä, Apus kanss' älä kaukana
Ole, vaan avuksen' riennä! Sill' olen köyhä vaivai-
nen, Sinuhun kuitenkin turvannen; Mun sielun' kätke aina.
2. O Herra, ole laupias! Sill' joka päivä huu-
dan: Sun auta aina palveljatas, Ja suuri lievit' tus-
kan'. Mun anna nähdä ilo suur'; Sill' minä ikävöit-
sen juur' Sun perääs sydämmestän'.
3. Sill' sinä olet armias Kaikill' avuks' huutaville,
Kuule mua, kosk' olen vaivass', Etten jäis' synnin
tielle; Sill' synnin palkka rangaistus Ompi, vaan nöyrä
rukous Ei sinult' hyljätt' liene.
4. Ei ole sinun vertaistas Epäjumalten joukoss',
Eik' löydy kussaan kaltaistas Töiss' suurissa ja neu-
voiss': Ei estää taida yksikään, Taivaass' enää kuin
maassakaan, Niit', kuin sä tehdä tahdot.
5. Siis kaikki kansat rukoillen Sull' nöyräst' kii-
tost' tuokoon, Osota ties myös minullen, Siin' mie-
len' kiini olkoon, Ett' suurta nimees pelkäisin Ja to-
tuudessas pysyisin, Joss' vahvan levon löydän.
6. Siis sinull', Herra Jumala, Mä kiitost' veisat'
tahdon, Eik' mikään vaara kamala Mua peljät', koska
tarjon' Mull' ompi sinun hyvyytes; Sill' sinä tuotit
mun edes Syvimmäst' helvetistä.
7. Mun päällen' koriat karkaavat Ja sieluan' väi-
jyilevät, He ylpiäst' perki puhuvat, Sun, Herra, un-
hottavat: Vaan sinä olet laupias, Kärsivä ja vihaan
hidas, Sangen hyvä ja vaka.
8. Siis käännä sinuas puoleeni, Vahvista palve-
liatas, Ett' minun vihamieheni Näkisit sinun valtas,
Ett's pyörit aina apunan', Ja tuskiss' lohduttajanan',
Jost' vihan suopa häpee.
Cornelius Becker, (saks.) s. 1561 † 1604.
-
SV 246 Autuus ja riemu on kaikilla meillä
1. Autuus ja riemu on kaikilla meillä,
joille sen taivaassa Jumala suo.
Ei sitä tunneta maailman teillä
ennen kuin saavumme Jumalan luo.
Ihmisen kielellä ei saata toistaa
ihmettä ylhäällä aukenevaa:
Kristuksen kasvoista rakkaus loistaa,
armoa täynnä on toivomme maa.
2. Laupias Jeesus, nyt voimia anna
kruunumme puolesta taistelemaan,
alttiiksi meidän suo kaikkemme panna,
ettei vain uupuisi ainoakaan.
Tahtomme velttous, maailman huolet
saattavat henkemme heikentymään.
Kiusaajan ampumat polttavat nuolet
viiltävät haavoja iskiessään.
3. Uskossa heikkoja Hengellä täytä,
taivuta toivoon ja rakkauteen,
taitoa anna ja voimamme käytä
sinun ja toistemme palvelukseen.
Hoida jo haavamme, joita me saamme,
johdata luoksesi murheista maan.
Sinne me, turvaten Vapahtajaamme,
pääsemme voitosta riemuitsemaan.
4. Laupias Herramme, elämän tiellä
säilytä sille jo ennättäneet.
Muista myös kirkkaudessasi siellä
omille teillensä kiirehtineet.
Herätä meitäkin kiusojen alta
valvomisestamme huolehtimaan.
Sinulla yksin on kunnia, valta.
Sinuun nyt luotamme, Vapahtajaan.
Gustaf Stenman 1801, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2015
-
Jumala, taivaallinen Isämme. Me kiitämme sinua siitä, että pidät meistä huolen, viet lähteitten äärelle, kun kuuma ja kuiva tuuli puhaltaa ylitsemme. Sinä nostat syliisi, kun uhkakuvat tunkeutuvat mieleemme. Sinä vakuutat, että olet suurempi kuin pelkomme tulevaisuuden kynnyksellä. Pidä meidät joka päivä turvapaikassamme, sinun läheisyydessäsi, ja täytä sydämemme ilolla ja rauhalla. Kuule rukouksemme Jeesuksen nimessä.
https://www.youtube.com/watch?v=ElVVQ7LzPtw
-
SV 142 Kevätillan yllä
https://www.youtube.com/watch?v=7pAnwXXMQdw
1. Kevätillan yllä
tuuli hiljaa kulkee.
Kauneutta tulvien
luonto syliin sulkee.
2. Siinä taaskin tunnen
levon, suloisuuden.
Luoja pukee luoduilleen
puvun puhtaan, uuden.
3. Koska, Isä, kiitän,
jos en tänään, tässä?
Annat yli äyräitten
hyvää elämässä.
4. Valo viipyy mailla,
kutsuu ruohon kukkaan.
Auta, etten minäkään
täällä elä hukkaan.
Irja Hiironniemi 1992, uud. 2005
-
http://koraali.fi/mp3/N019.mp3
19.Kehu kielen', Muista mielen' Kiitä Jesuksen
hyvyytt', Taivaast' hamast' Astun' alas,
Ihmisyydess' ilmaantunut, Meihin mieltyi, Tänne tuli,
Neitseen kohdust' syntynyt.
2. Ilmei kävi, Ihmeet nävyit, Opin opetti au-
tuudest', Sitt' piinattiin Ja surmattiin, Meidän syn-
timme edest', Meit' ett' säästäis', Poijes päästäis' Ka-
dotuksest', pirun kädest'.
3. Kuolemaan menness', Ehtoon' ennen, Ehtoo-
atrian asetti, Ruumiins' ruaks', Verens' juomaks', Lei-
väss', viinass' sovitti, Meillen syötää, Ja myös juo-
taa, Kuolemans' muistoks' kaiketi.
4. Salaus suuri Täm' on juuri, Uskoll' ymmär-
rettävä, Leipä ei muutu, Ruumis siin' suotu, Ynnä
yhteen otettava: Salaa saadaan, Tavall' taivaan, Ruu-
mis suulla nautittava.
5. Taito ei tiedä, Tieto ei tähdä, Ymmärrys ei
ymmärrä, Ruumis leiväss', veri viinass', Kuinka
suulla nautitaan: Sana saattaa, Kristus täyttää, Mun
tietää eksymättä.
6. Kristus syödään Ja myös juodaan, Ei hän sen
vuoks' vähene, Ruumiill' leiväss', Verell' viinass',
Kokonans' kummassak' ollenee, Muruss' niin on, Kai-
kess' kuin on, Kokonans' Kristus pysynee.
7. Niin se paha, Kuin se hyvä, Leiväss', viinass'
molemmin, Suulla syöpi, Suulla juopi, Ruumiin, ve-
ren molemmin. Kuolema pahall', Elämä hyväll', Eri
osa on molemmill'.
8. Paha on vieras Katumatoin täss', Uskotoin Her-
ran sanoin; Eikä parane, Aina pahenee, Tieten pysyy
synniss' pahoin, Synniks' syöpi, Tuomioks' juopi, Ot-
taa kadotuksen ansion.
9. Syntejäns' katuva, Sydämmest' sureva, Ojeta
elämätäns' tahtoin, Hyvä täss' lienee, Uskoo tiennee,
Herran omiin asetus-sanoin, Herran kuoleman Pitäin
oman', Sill' synnist' pääsneens' uskoin.
10. Tälle pöydäll', Sydämmell' nöyräll', Armoi ker-
jäten astukaam'. Herran kuolemall' Ostetut olemme,
Täll' uskoll' näin nautitkaam': Kuin tott' nautitsem',
Niin tott' tietkääm' Anteeksi syntim' saavam'.
11. Näin laupiaasti Meit' lunasti Kristus kuole-
mallans' kovall'. Taivaan taritsee, Ruokkii, ravitsee
Ruumiill', verelläns' meit' omall'; Meihin hän yhdis-
tyy, Meillen omistuu, Virvottain meit' alinomat'.
12. Jesus kiitett', Ijät' ylistett', Ruumiillans' meit'
ruokkimast', Vahvistamast', virvottamast', Verelläns'
synnist' viruttamast', Ynnä Isän, Hengen Pyhän Kun-
nia nyt, kuin alust' hamast'.
-
Pyhä Jumala, sinä olet säätänyt meille työn ja levon ja antanut sanasi voimanlähteeksi. Ravitse meitä armollasi, niin että sielumme ja ruumiimme
iloitsee sinussa, elävässä Jumalassa. Kiitämme sanastasi, joka heijastaa ylösnousemuksen valoa ja vakuuttaa, että Poikasi Jeesus Kristus on voittanut pimeyden ja pahan vallat. Ole meitä lähellä uuden viikon alkaessa ja vapauta meidät luottamukseen ja toivoon. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.
VK 305 Jeesus ruokit sanallasi
https://www.youtube.com/watch?v=GFuJXwlOOsU
-
SV 239 Nyt yhdessä jo lähtekää
https://www.youtube.com/watch?v=ATx-W239Nyt yhdessä jo lähtekää
1. Nyt yhdessä jo lähtekää,
iäisiin häihin pyrkikää.
Mukaanne kaikki pyytäkää,
niin ettei kukaan pois vain jää.
2. Myös tulkaa, heikkouskoiset,
te väsyneet ja murheiset
nyt taivaan tietä kulkemaan
ja Herran virttä veisaamaan.
3. Kun maailman me jätämme
ja tyhjän riemun hylkäämme,
niin jäävät turhat murheemme,
ne esteenä on matkalle.
4. Nyt saavu, Henki Jumalan,
käy kanssa tiellä kulkevan
ja näytä taivaan valoa,
niin meille Jeesus kirkasta.
5. Lamppumme saata palamaan
ja öljystäsi loistamaan.
Häävaatteet pidä puhtaina
Jeesuksen veren voimalla.
6. Tiellesi meidät totuta,
suo neuvoasi kuunnella.
Eteesi kaikki puutteemme,
oi Armon Henki, kannamme.
7. Me tiellä Ylkää kiitämme
ja taivaan häistä puhumme.
Kun määränpää ei vielä näy,
pyydämme, edellämme käy.
8. Me Golgatalla lepäämme
ja kuormat sinne laskemme.
Myös kirkastukseen kulkee tie,
kun Jeesus Taaborille vie.
9. Me taistelemme uskossa,
kun odotamme kruunua.
Ja kun me häihin saavumme,
soi silloin uusi virtemme.
10. Kun vihdoin saapuu Sulhanen,
me vastaan käymme veisaillen
ja sytytämme lamppumme,
oi terve, rakas Herramme.
Tuntematon viim. 1786, uud. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, W. Malmivaara 1893, VK 1938, J. Löytty 2015
-
http://koraali.fi/mp3/N262.mp3
VI. Katumus-virret.
V.k. N:o 262.
1.Jesusta tahdon kiittää, Kuin minun syn-
tini kantoi, Uskoll' itseni häneen liittää,
Kuin kasteessa vannoin, Hänen nimens' tahdon kan-
taa, Hamaan kuolemaan ast', Se murheess' levon an-
taa, Päästää myös mun hädäst'.
2. Jesu, kuin mieles rikoin, Töill', puheill', ajatuksill',
Minua verelläs virutit vihdoin, Holho minua sen tur-
vill'. Rukoilen piinas kautta, Ettes olis' minull' vihainen,
Teinhän paljon pahuutta, Jota valitan vaivainen.
3. Synnissä olen siinnyt, Synniss' äitin' minun sai,
Syntisess' elämäss' kiini Rippunut olen ain'; Ann' an-
teeks', älä näit' soimaa, Sinun armohos turvaan, Si-
null' siihen on voimaa, Auta alt' synnin kuorman.
4. Niin kauvan kuin mailmass' Suot mun elää ja olla,
Pyydän sinult' ikänä ilmass', Ett' syntin' mahtais' kuolla;
Se tapahtuu piinas kautta, Ja sen Pyhän Hengen, Kuin
hän armollans' auttaa, Uudistaa sydäntän'.
5. O Jesu kointähti! Kuin pimiäss' valaiset, Sinä
suruss' apuuni ehdi, Sydäntän' rohvaise, Sinun sanas
kautta kirkkaan Minull' lohdutus lainaa, Suo ett'en tu-
lis pilkkaan, Ilo itkust' anna.
6. O Jesu, Isä oma! Sinua nöyräst' rukoilen,
Ole tykönän' alinomaa, Sitt' hyväss' turvass' olen;
Anna armos minun saada, Koskan täältä lähden, Ett'en
helvettiin kaadu, Suo taivaan iloo nähdä.
Hans T. Thomesen, (tansk.) s. 1532 † 1573.
-
VK 506 Jeesus, tänne tulit meitä
https://www.youtube.com/watch?v=NcaUr6cy7Eo
1.
Jeesus, tänne tulit meitä
etsimään ja auttamaan,
langenneita, eksyneitä
valon tielle saattamaan.
Rakas Jeesus, ystäväni,
suostun sinun kutsuusi.
Tahdon antaa elämäni
luottavasti haltuusi.
2.
Majaksesi sydämeni
puhdista ja valmista.
Sinä itse, paimeneni,
iloon auta, vapahda.
Paina, Jeesus, sisimpääni
sana, suuri lahjasi.
Siinä kuuluu armon ääni,
sieluun virtaa rauhasi.
3.
Miksi pelkään mielessäni,
miksi usein ahdistun?
Ympärillä, itsessäni
kovan tunnen taistelun.
Auta, etten syntiin juokse,
ettei valhe harhaan vie.
Armoistuimesi luokse
näytä turvallinen tie.
4.
Lisää, Jeesus, uskoani,
anna toivo kestävä.
Auta, etten matkallani
pelkää kantaa ristiä.
Pidä, Jeesus, minut tiellä
ystäväisi joukossa.
Nyt ja taivaassasi siellä
riemuita saan voitosta.
Säk. 1–3 Johan Olof Wallin 1816. Suom. Elias Lönnrot 1867. Uud. Kaarlo Rietrikki Kares 1937. Virsikirjaan 1938. Uud. ja säk. 4 Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Gustaf Düben 1674.
-
Aurinko nyt mailleen vapuu
https://www.youtube.com/watch?v=1GdwrYc5e7A
-
SV 92 Huoneen ristin hiljaisuuteen
https://www.youtube.com/watch?v=wmz3YqU5usA
1. Huoneen ristin hiljaisuuteen
Kristus meille valmistaa,
rukouksen salaisuuteen
särkyneitä johdattaa.
Kuorman alla uupuneinkin
lepopaikan siellä saa.
2. Siellä Kristus siunaa meitä
levollaan ja rauhallaan.
Ketään ei hän yksin heitä
epätoivoon uupumaan.
Vaatimusten ahnaat äänet
vaientaa hän kokonaan.
3. Kivun, tuskan raskaan taakan,
pimeämme salaisen,
syytöstemme kivikuorman,
elämämme sairauden
hartioilleen Kristus ottaa
alimmaksi taipuen.
Jouko Ikola 2000
-
http://koraali.fi/mp3/N090.mp3
II. Kuningas Davidin Psalmit.
90.Hädässän' huudan Herraa Kaikesta sydäm-
mest', Ah, auta tällä kerrall', Jesu, armol-
lisest', Avaa sinun korvas vielä Kuulemaan huutoan',
Älä minult' apuus kiellä, Murheiss' ja tuskissan'.
2. Jos oikeun jälkeen synnit Tahtoisit tuomita,
Niin hukkuisim' kaikk' tyyni, Enk' vois' mitään vas-
tata; Mutt' sinä armost' rikas, Hidas olet vihaan
Sille, kuin tuntee vikans', Ja rientää katumaan.
3. Kaiken minun turvan' panen, O Herra! sanas
pääll': Siittä ain' avun saanen, Ehk' kuinka kävis'
tääll'. Sielun' ain' Herraa toivoo, Ja häntä odottaa,
Kuin vartia yöllä valvoo, Ja päivää toivottaa.
4. Israel', lujast' luota Ain' Herran hyvyyteen,
Hän sinull' avun tuottaa, Ja auttaa autuuteen; Hän
synnit anteeks' antaa, Suuresta armosta, Israelill'
avun kantaa, Ja tuskist' pelastaa.
Clement Marot, (ransk.) s. n. 1495 † 1544.
-
SV 34 On luja Herran sana
https://www.youtube.com/watch?v=Icwu8VxWwtw
1. On luja Herran sana,
syntinen siihen luottaa saa,
kun taakka painavana
maan matkalaista ahdistaa.
Niin muista, ahdistettu:
On Jeesus syntynyt,
ristille ripustettu,
vaan elää aina, nyt.
Syntistä rakastaa hän.
Olethan syntinen.
Armossaan julistaa hän
pyhäksi suuren syntisen.
2. Suo, Jeesus, totuudeksi
myös minun tämä huomata.
Paljasta syntiseksi,
pois väärä rauha karkota.
Herätä sydämeni
vihdoinkin huomaamaan:
On saastaa pyhyyteni
silmissä vanhurskaan.
Vain ulkokultaisuutta
on oma hurskaus,
kun jumalattomuutta
on koko sisin olemus.
3. Nyt maahan, armahtaja,
jalkaisi juureen lankean.
Sydänten puhdistaja,
vaivaani tässä valitan.
Vain sinulla on valta
pois ottaa rangaistus
ja taittaa kuolemalta
sen ruoska, kadotus.
Haavaisi tähden anon:
suo kaikki anteeksi.
Tyydyttää sielun janon
vain sinä saatat iäksi.
Jonas Hellman 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2015
-
VK 115 Oi Luoja, lohduttajamme
https://www.youtube.com/watch?v=mXrUY8qTrcs
1.
Oi Luoja, lohduttajamme,
ja Henki, pyhittäjämme,
opettajamme oikea,
totuuteen meitä johdata
ja armollasi kaunista.
2.
Taas laumaan etsi eksyneet,
turvaasi nosta harhailleet,
katkaise kahleet syntien
ja hoida haavat sielujen.
Vie meidät joukkoon pyhien.
3.
Osoita armos avaruus
ja estä mielten katkeruus.
Sydänten poista sokeus,
ylhäältä anna viisaus,
luo meihin sanas rakkaus.
4.
Puhdista häijyt sydämet,
pois perkaa juonet, petokset.
Mielemme vastahakoinen
taivuta tielle Kristuksen
äänellä hyvän Paimenen.
5.
Murheessa muista, ilo suo,
käy itse itkevien luo!
Varjele turvattomia,
vapisevia vahvista
ja meissä usko uudista.
6.
Suo meille ilo ilostas
ja anna rauha rauhastas,
niin elpyy toivo, rakkaus.
Anteeksi anna ahneus,
kuihduta kauna, kateus.
7.
Opeta Isää tuntemaan,
Kristusta, Poikaa, kuulemaan,
lunastajaamme luottamaan
ja ristin alla ainiaan
sinussa kiinni riippumaan.
8.
Nyt Isälle ja Pojalle
ja Hengelle myös Pyhälle
kunnia, kiitos iäinen!
Jumalan kolmiyhteisen
ylistys kautta aikojen!
Hemminki Maskulainen osittain virren 111 pohjalta virsikirjaan 1605. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1510-luvulla.
-
http://koraali.fi/mp3/N368.mp3
368
.Aurinko nyt on laskenut, Ja päivä
meiltä kulunut, Yö synkiä siaan kul-
keepi, Valkeuden ulos sulkeepi.
2. O Isä! sinull' kiitoksen Annan Poikas kautt'
Kristuksen, Ettäs mun olet suojellut, Ja vaaroist' kai-
kist' varjellut.
3. Sinä minun olet säästänyt Kuolemast' ja myös
päästänyt Perkeleen pahoist' petoksist', Tuskist', kivuist',
kiusauksist'.
4. Sinun, Isä taivaallinen, Kiitos olkoon ijankaik-
kinen. Mitäs tiedät minun rikkoneen, Ann' anteeks', ole
armollinen.
5. Ei löyd' yhtään koko maan pääll', Kuin syn-
nist' ompi vapa tääll', Syntini minä tunnustan, Si-
nun armoas julistan.
6. Syntini minä tunnustan, Tiedät minun niitä
katuvan: Kuul' armollisest' huokauksen', Ann' anteeks'
kaikki rikoksen'!
7. Tykönän' pysy tänä yön', Enkelis minun kätkeköön!
Ett'en joutuisi yhteenkään Syntiin, vahinkoon, häpiään.
8. Ann' mun rauhass' levätä, Ja sitte iloll' he-
rätä; Niin kiitän sinua iloisest', Isä Jumal' ijankaik-
kisest', Amen.
Kaspar Stolshagen, (saks.) s. 1550 † 1594.
-
SV 55 Nyt herätkää, te murheelliset juuri
1. Nyt herätkää, te murheelliset juuri
ja muistakaa: on Herran armo suuri
etsinyt teitä yöstä orjuuden.
Hän armoon kantaa, luopukaa nyt muusta
ja kuulkaa rohkaisua Herran suusta.
Siis valvokaa!
2. Nyt herätkää, kun armon valo hohtaa
ja syntisen näin pimeässä kohtaa.
Aukaisee silmät sokaistuneetkin.
Siis seuratkaa nyt valoon Jeesustanne,
ettette eksy, joudu suunniltanne.
Siis valvokaa!
3. Nyt valvokaa! Näin Jeesus pyytää teitä.
Ei särkyneitä luotansa hän heitä.
Jo vaalenevat Luojan vainiot.
Hän kutsuu kaikki tuomiolle kerran.
Syntiset luottakaa vain armoon Herran.
Siis valvokaa!
4. Nyt valvokaa, te, kaipauksessanne,
niin ettei sammu liekki lampustanne,
ja odottakaa Herraa saapuvaa.
Hän sytyttääkin toivon, uskon jälleen
rohkaisten, muistuttaen ystävälleen:
Siis valvokaa!
Ludwig Andreas Gotter 1695, ruots. Mose och Lambsens wisor 1720, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, L.-M. Renko 2015
-
http://koraali.fi/mp3/N109.mp3
O ihminen, ajattel' aina Piinani pääll' ja
vaivan'; Niin minä sinull' jällens' lai-
naan Elämän ja taivaan, Itses minun päällen' turvaa,
En ole minä ylön julma, Minäpä sinun lunastin.
2. Enpä minä sinua ostan' Kullall' eli muull' ra-
hall', Enk' helvetist' ylös nostan' Juonill' ja pahall'
tavall'; Mutt' omall' minun hiellän', Ja sangen kal-
liill' verellän': Miks'et näitä ajattel'?
3. Mailman kunniaa sinä pyydät, Sen pääll' suu-
resti luotat: Käskyni poijes sysäät, Sill' murheen pääl-
les tuotat; Rikkautt' sinä aina tahdot, Mutt' kipuni
ylön katsot, Ja piinani unhohdat.
4. Katsos kukkaisii kedoll', Kuin suloisest' he kasva-
vat: He sangen kauniill' ehdoll' Ihanast' leitsottavat.
Salomo, se suuri herra, Ei ollut yhdenkään niiden verta,
Kaikessa kunniasans'.
5. Katsos nyt matelevaisii, Kuink' Herra heit' ra-
vitsee; Niin myös kaikkii lentäväisii, Joill' tarpeet myös
taritsee; Kaarneen pojat ottaa huomaans', Ja korjaa
heitä suojaans', Eik' ketään nälkään kuolet'.
6. Joka rahaa ahnettii liiaks', Ja kuolemani unhot-
taa, Se hänell tuleepi piinaks', Ja helvettiin pudot-
taa. Jos sinä siis halaat taivaas', Muist' missä minä
olin vaivass', Mink' piinan minä myös kärsein.
7. Jos sinä sen uskot vahvast', Niin et tule pe-
tetyks', Mutt' pääset helvetin vaivast', Tulet taivaas'
vedetyks'; Siell' saat sitt' iloss' olla, Ja minun oppini
kuulla, Isäni aina myös nähdä.
8. Kiitos, kunnia Jumalan Olkoon ijankaikkisest',
Pojan myös pidäm' turvanam', Suloisen oppins' edest'.
Armons' hän lainatkoon meille, Muistaa hänen pii-
nans' päälle, Ain' vahvan uskon kanssa.
-
Lauantai
Iankaikkinen Jumala. Kellot soittavat elämän ja kuoleman viestejä, ilon ja murheen sanomaa. Kiitos elämästä, sen kaikista lahjoista, aamun, keskipäivän ja illan hetkistä. Kiitos rakkaista ihmisistä ja vastuusta, kiitos siunauksestasi, jota ilman ei mikään tekomme puhu hyvyyden ja rakkauden kieltä. Puhdista meidät anteeksiantamuksellasi ja anna meidän juhlavaatteisiin puettuina päästä kirkkaaseen ja katoamattomaan päivään. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.
https://www.youtube.com/watch?v=lzhzDS4FO1Y
-
VK 563 Ilta on tullut Luojani
https://www.youtube.com/watch?v=Hm212072tyE
1.
Ilta on tullut, Luojani,
armias ole suojani.
Anteeksi synnit antaen
rauhalla siunaa Jeesuksen.
2.
Jos vielä uuden päivän saan,
lapsenas auta kasvamaan,
niin että taivaan kirkas sää
täällä jo saisi lämmittää.
3.
Lapsena hoida taivahan
keskellä vieraan maailman.
Täällä jo taivas rintaan luo,
nukkua helmaas nyt mun suo.
Säk. 1 englantilainen viim. 1800-luvun alkupuolelta. Säk. 1 suom. lastenlehdessä Varpunen 1860. Uud. ja säk. 2–3 mahd. Aune Krohn 1931. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Sofie Lithenius 1895.
-
SV 5 Sun armoasi anomaan
https://www.youtube.com/watch?v=KDYzYt21ZGY
1. Sun armoasi anomaan
ja näkemättä uskomaan
opeta, Herra väkevin,
näin pyydän mielin hätäisin.
2. Suo rohkeutta, että saan
päällesi heittää kokonaan
puutteeni, suuret syntini
ja sinuun panna toivoni.
3. En kyllin ole köyhtynyt.
Rakkaampi olisitkin nyt,
jos armossasi kasvaisin,
runsaampaa rauhaa nauttisin.
4. Näin köyhänä ja kurjana
ja sokeana, rampana
luoksesi auta tulemaan,
niin että vapahduksen saan.
5. Suo, että aina valvoisin,
lupauksiisi luottaisin.
Veresi synnit pyyhkisi
ja rauhan toisi sieluuni.
6. Nyt heitän kaikki vikani
päällesi, Vapahtajani.
Kun kärsit, kuolit tähteni,
rauhoita omatuntoni.
7. Kun oma pohja vajoaa,
niin armo yhä kannattaa.
Sen päällä, niin kuin kallion,
minulla turvapaikka on.
Johan Holmberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2013
-
SV 96Eivät köyhyys, rikkaus
1. Eivät köyhyys, rikkaus,
tahtominen, juokseminen,
eivät hyvyys, hurskaus,
etsiminen, löytäminen
ihmistä tee autuaaksi.
Herra tekee vanhurskaaksi.
2. Eivät omat ratkaisut,
hyvän osan ostaminen,
itsekuri ankarin,
ruumiin, sielun piinaaminen
ketään nosta pyhemmäksi
eikä Herran ystäväksi.
3. Eivät lankeemuksemme,
harharetket elämämme,
arki synnin särkemä,
teot joita häpeämme
armon ihmeen voimaa estä.
Herra nostaa syvyydestä.
4. Eivät mielen masennus,
arjen taistoon uupuminen,
sairauden ankaruus,
lohduttomin hylkääminen
Herran armotyötä estä,
risti loistaa pimeydestä.
5. Eivät omat tekomme,
hyvyytemme, pahuutemme
muuta työtä Herramme,
kun hän toimii parhaaksemme.
Herra riisuu, Herra pukee,
omaksensa köyhän lukee.
6. Puutoksemme tuntien
käymme luokse Armahtajan.
Ristiltään hän julisti
uuden pelastuksen ajan
suvullemme syntiselle:
istui armon istuimelle.
Lars T. Nyberg 1745 ja Jouko Ikola Lars T. Nybergin virren pohjalta (2.–4. säk.) 2011, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Ikola 2011
-
http://koraali.fi/mp3/N009.mp3
nr 10
1. Isä meidän ylhääll' taivaass'! Me köyhät kuin
olem' vaivass', Tulem' sinulta rukoilemaan,
Ja kaikkii tarpeit' anelemaan; Kuule, Herra, meidän
rukouksem', Ota myös vastaan huokauksem'.
2. Ann' aina nimes pyhitettää, Ja sanas puhtaast'
opetettaa. Aut' että me väärät opetukset Välttäisim',
ja myös erhetykset, Sinun opissas pysyisim', Sinust'
myös hyvin puhuisim'.
3. Lähestyköön valtakuntas, Enetyks' tulkoon seu-
rakuntas, Ann' monta siihen täällä tull', Ja sitte i-
jankaikkisest' oll'. Pyhä Henki meit' suojelkoon, Ja pi-
run vallast' varjelkoon!
4. Sun tahtos olkoon niin maassa Kuin se tapah-
tuu taivaassa. Aut' että me sinua kuulisim', Ja tus-
kiss' nöyrät olisim'; Mitä meiss' on pahaa sisuu, Se
sinä, Herra, pois riisu.
5. Ann' meill' jokapäiväinen leipä, Ja kaikill' tar-
peill' lahjoit' meitä, Tee ikäväks', kuin meillä on, Ja
sinä meillen olet suon'. Kaikest' riidast' ja sodasta, O
Herra, meitä pelasta!
6. Meidän rikoksem' ja vikam' Anna anteeks', Herra,
pian, Niinkuin me tahdom' mielelläm' Unhottaa mei-
dän vihamiestem', Heidän nuhteens' ja vääryytens',
Koskas, Herra, meit' nöyrytät.
7. Älä meit' johdat' kiusaukseen, Eli myös synnin
horjaukseen, Johon meit' kiusaaja vetää, Kuin tahtoo
meit' alat' pettää: Häntä vastaan seisoo aina, O Isä,
meill' voimaa lainaa!
8. Kaikest' pahast' ja hädästä, O Herra! meit' aina
päästä, Sekä tääll' terveen' ollesam', Ett' taudis' ja
myös kuollesam'; Ota silloin sielu huomaas, Ann' hä-
nen tulla sinun suojaas.
9. Näiden päälle, kuin me anom', Herra, me nyt
Amen sanom', Ja uskom' vahvasti sen pääll', Ettäs
ne tahdot antaa meill': Sill' sinä olet antias, Jumala
kaikkivaltias.
Martin Luther, (saks.) s. 1483 † 1546.
-
SV 32 Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä
1. Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.
2. Sä lupaat hengellemme virvoituksen
ja sydämelle rauhan, lohdutuksen,
kun vaivattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.
3. Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen,
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.
4. Vaan miten sokeana nähdä voisi,
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi?
Mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?
5. Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
sun kunniaasi korven kulkijan.
6. Vaan minä pelkään kuolemaa ja yötä,
jää kantamatta ristini sen myötä.
Kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.
7. Siis ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.
8. Voimallas ryöstä saalis Saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
armosi tuntemiseen minut vie.
Wilhelmi Malmivaara 1888, uud. VK 1938, VK 1986, J. Löytty 2015
-
VK 209 Herra, siunaa, auta meitä
https://www.youtube.com/watch?v=AJd6HurY10E
Herra, siunaa, auta meitä,
vaaroissa myös varjele.
Ole meille armollinen,
kasvoillasi valaise.
Käännä meihin kasvosi,
anna meille rauhasi.
Isän, Pojan, Pyhän Hengen
kunnia ja kiitos! Aamen.
-
Tule kanssani Herra Jeesus
https://www.youtube.com/watch?v=rBrU5Domd00
-
VK 184 Mä kauniin tiedän kukkasen
https://www.youtube.com/watch?v=kzhRQ3Uj_no
1.
Mä kauniin tiedän kukkasen,
se mulle ilon antaa.
Se kukkasista suloisin
ja ihanin
taivaasta tuoksun kantaa.
2.
Se kaunis, kallis kukkanen
on Herran sana pyhä.
Se näyttää tietä autuuden
luo Kristuksen.
Se loistaa meille yhä.
3.
Tie Kristus on ja elämä
kaikille etsiville.
Hän päästää heidät synnistä,
vääryydestä,
tuo lohdun murheisille.
4.
Hän kutsuu luokseen jokaisen,
ken vaivain taakkaa kantaa.
Hän väsynyttä virvoittaa,
hän armahtaa
ja meille rauhan antaa.
5.
Edestä kaiken maailman
hän tuli tänne vaivaan.
Hän kärsi ristinkuoleman
niin katkeran,
aukaisi meille taivaan.
6.
Hän sanallansa lohduttaa
ja sakramenteillansa.
Hän uskoamme vahvistaa
ja holhoaa
uskollisuudessansa.
7.
Johdata, Paimen, laumaasi,
niin että taivaan saamme.
Tee meidät ystäviksesi,
veljiksesi,
oi Jeesus Kristus. Aamen.
Saksalainen n. 1560. Ruots. Peder Dåleman 1583. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867. | Sävelmä: Saksassa 1589.
-
SV 33Koska riemuvuoden iloisen
1. Koska riemuvuoden iloisen
Herrani koittaa suo?
Koska pääsen maasta orjuuden
kahleitta Herran luo?
Vieraana kautta maailman
näin murheen matkaa teen,
vaan tiedän juhlan alkavan,
kun pääsen taivaaseen.
2. Koska silmilläni nähdä saan
sieluni ystävän,
joka kulki ristinkuolemaan?
Nyt missä lienee hän?
Hän ystäväkseen merkinnyt
on minut, syntisen.
Ja vaikka poissa viipyy nyt,
hän saapuu, tiedän sen.
3. Rakas Vapahtaja, lankean
rukoillen eteesi.
Sinun helmoihisi halajan,
lepoosi, Herrani.
Kasvoista kasvoihin jos saan
sinua katsella,
rauhoitun viimein kokonaan
ja olen turvassa.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa ja J. Löytty 2016
-
SV 174 Oi Herra, koti rakenna
https://www.youtube.com/watch?v=FvMcfHiY5k4
1. Oi Herra, koti rakenna
sanasi siunaamille
ja anna aamu aamulta
armosi uusi sille,
niin että rauhan majana
riemun ja murheen aikana
se heille suojan soisi.
2. Se koti, jonka rakennat,
on huone rukouksen.
Huolia siinä huojennat,
tuot tuskiin virvoituksen.
Niin anna heille siunaus,
myös usko, toivo, rakkaus
ja halu toista auttaa.
3. On koti, jonka valmistat,
valaistu sanallasi.
Ravitse siinä asuvat
myös ehtoollisellasi.
Kuin Emmaukseen konsanaan
ilmesty leipää murtamaan
myös meidän atrialle.
4. Rakentamaasi kotiin tuo
ystävät, seurakansa.
Sen parhaat neuvot meille suo
ja virret veisaamansa.
Kun päättyy kilvoituksen tie,
parempaan kotiin meidät vie
ja voiton kruunu anna.
Väinö Malmivaara 1933, uud. J. Haavio 1971, SV 2016
-
236
http://koraali.fi/mp3/N040b.mp3
1. Kuul', Jumal', rukouksemme! Suo meille
Henkes lahja, Ett' kuin sinuun uskal-
lamme, Sua oikein kiittää mahdam', Ja sanaas har-
taast' kuultelem', Saam' vahvistuksen uskollem', Ja
kristillisest' eläm'.
2. Suu avaa kaikkein paimenten Sun käskys saar-
naamahan, Ja taivaallisen totuuden Pelkäämätt' puhu-
mahan; Vaan sinun tahtos, Jumala, Ann' edes tuoda
voimalla, Eik' meiltä sitä salat'.
3. Avaa myös, Jumal' korvamme, Ja valais' mei-
dän mielem', Ett' sanas tarkast' kuulemme, Kanss' sy-
dämmehem' kätkem', Ett' oikein sanas ymmärräm', Ja
tahtos jälkeen ain' eläm'; Niin sanas tekiäks' tulem'.
Johannes Utenhovius, (alankom.) s. 1520 † 1565.
-
Löytyihän tuo virsi netistäkin runoilijan nimen avulla: https://hymnary.org/text/o_lord_give_heed_unto_our_plea
-
SV 99 Salattu Herra, valtakunnassasi
VK 386 https://www.youtube.com/watch?v=sa2RYg6AA8Y
1. Salattu Herra, valtakunnassasi
ei kuolevainen kestä valoasi,
niin syvä meidät peittää pimeys.
Me kasvojasi, Herra, tunne emme,
se valo, jolla kohtaat sydämemme,
on salaisuus.
2. Salattu armopäätös meitä ohjaa.
Sen avaruutta, laupeuden pohjaa
me emme koskaan pysty mittaamaan.
Se, kuinka Isä antoi ainoansa,
Poikansa meille armohelmastansa,
on salaisuus.
3. Salattu suuri päivä, jolloin kerran
kasvoista kasvoihin saan nähdä Herran,
käyn juhlajoukkoon häntä kiittämään.
On kiire uuteen toivoon nostetulla,
jo tänä päivänä voi Ylkä tulla.
Oi salaisuus.
Johann Eusebius Schmidt 1714, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, A.-M. Raittila 1979, SV 2016
-
SV 99 Salattu Herra, valtakunnassasi
VK 386 https://www.youtube.com/watch?v=sa2RYg6AA8Y
1. Salattu Herra, valtakunnassasi
ei kuolevainen kestä valoasi,
niin syvä meidät peittää pimeys.
Me kasvojasi, Herra, tunne emme,
se valo, jolla kohtaat sydämemme,
on salaisuus.
2. Salattu armopäätös meitä ohjaa.
Sen avaruutta, laupeuden pohjaa
me emme koskaan pysty mittaamaan.
Se, kuinka Isä antoi ainoansa,
Poikansa meille armohelmastansa,
on salaisuus.
3. Salattu suuri päivä, jolloin kerran
kasvoista kasvoihin saan nähdä Herran,
käyn juhlajoukkoon häntä kiittämään.
On kiire uuteen toivoon nostetulla,
jo tänä päivänä voi Ylkä tulla.
Oi salaisuus.
Johann Eusebius Schmidt 1714, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, A.-M. Raittila 1979, SV 2016
94
1 Salattu Herra, valoss’ asuvainen,
Johon ei tule kukaan kuolevainen,
Voi kuinka suur’ lie pimeyteni,
Kosk’ peität kasvos, valos meilt’ varjoot?
Ja vaikka tuntemistas kyll’ tarjoot’,
Oot salattu.
2 Salattu aivoitus, joss’ armollansa
Jumala johdattaapi lapsiansa
Täyttäen suurta armopäätöstään;
Aivoitus, jonka mukaan Poikans’ antoi
Ja jumaluuden helmast’ avun kantoi,
On salattu.
3 Salattu turva, jossa sieluraukkaa
Virvoittaa murheen alla niinkuin kaukaa
Kuuluva armon ilosanoma;
Sinulle Jeesus elämätä tuopi,
Anteeksi salaisetkin syntis suopi, --
Salattu se.
4 Salattu tieltä uuden syntymisen
Elämä ompi armost’ eläväisen,
Salattu sisällinen kristitty;
Ei maailma voi tuta armon lasta,
Joll’ ompi uusi luonto Jumalasta
Ja salattu.
5 Salattu kallio, kuin myrskyt kestää
Ja rakennuksen hukkumasta estää,
Salattu luja toivon ankkuri,
Se valkeus kuin luonnon valon voittaa,
Se perintö, kuin armon lapsell’ koittaa,
On salattu.
6 Salattu voima uskoss’ elävässä,
Rakkaudessa kuormaa kärsivässä,
Rukouksess’ kuin ylhäält’ avun saa,
Kärsiväisyydessä, kuin kaikki voittaa,
Toivossa, jolle elo kuoloss’ koittaa
Salattu on.
Malmivaara 1893
Jos katsomme säkeistöt 1 ja 2, niin huomaamme miten uudessa versiossa uudistaja on keskittynyt kielen uusimiseen ja runotekniikan parantamiseen, muuttamatta paljoakaan silsällön.
Uudessa versiossa on vain kolme säkeistöä, kun Malmivaaran versiossa on kuusi. Uudistaja on korvannut neljä säkeistöä yhdellä. Malmivaaran versiossa kuvaillaan kristityn sisäistä elämää sen jälkeen kuin hän on saanut armon. Hän näkee uudestisyntymisen, uuden luonnon sisäisesti ja salaisesti imestyvän, salatun toivon ankkurin myrskyjen keskeltä, ja kasvavan voiman uskossa, rakkaudessa, kärsiväisyydessä voiton toivossa. Kaikki tämä kuuluu uskon kilvoitteluun. Eskatologiaa on käsitelty parilla vihjeillä vain.
Kaikki tämän maan päällinen uskon kilvoittelu ja sisäisen, salaisen armon työ ihmisessä on uudesta versiosta jätetty pois. Saadaan armo ja hypätään suoraan taivaan iloihin ilman kilvoittelua ja ilman armon työtä sielussa. Koko salaisuus on jätetty pois. Tämä on hyvin selvä teologinen muutos. En ota kantaa siihen, kumpi teologia on parempi, raamatullisempi, tai luterilaisempi. Totean vain, että valtava muutos on, joka menee hyvin paljon yli vain kieli- ja runotaidon korjauksia.
Alan ymmärtää, miksi astuin kusiaispesään kääntämällä Malmivaaran Siionin virsiä. Jos on teologiassa muutos, niin tietysti yritetään peittää vanhaa ja olla niinkuin mikään ei olisi tapahtunut. 1970-luku oli kristinuskossa ympäri maailmaa muutoksen aika, joka liittyi Vatikaanin toisen kirkolliskokoukseen, joka sinänsä vaikutti Suomessa virsikirjan uudistamiseen. Teologiset muutokset piilotettiin niin sanotun virsikirjan uudistamisen taakse, ja sama tapahtui myös Siionin Virsissä.
-
SV 100 Salattu voima uskonelämässä
1. Salattu voima uskonelämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun tuo.
Rakkaus, joka katkeruuden voittaa
ja kaunan murtaa, riidan raunioittaa,
on salattu.
2. Salattu tie, vain yksinkertaisille
se aukeaa, ei itsetietoisille.
Rampakin sillä kulkee joutuisaan.
Hän juoksee tiellä kohden kotiansa
ja luulee eksyksissä ontuvansa.
Tie salattu.
3. Salattu taito. Järki ei nyt riitä.
Maailman viisaus ei tiedä siitä.
Ei paljas sanan tieto käsitä.
Sen hulluudeksi täällä moni sanoo,
se tietää kaiken, silti etsii, janoo
— on salattu.
4. Salattu suoja, johon Herra peittää,
kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää
ja vainon alle, vaaran pimentoon.
Kun sielu yksin jää ja pelkoon nääntyy,
se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy,
on salattu.
Johann Eusebius Schmidt 1714, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, uud. A.-M. Raittila 1979, SV 2016
-
SV 100 Salattu voima uskonelämässä
1. Salattu voima uskonelämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun tuo.
Rakkaus, joka katkeruuden voittaa
ja kaunan murtaa, riidan raunioittaa,
on salattu.
2. Salattu tie, vain yksinkertaisille
se aukeaa, ei itsetietoisille.
Rampakin sillä kulkee joutuisaan.
Hän juoksee tiellä kohden kotiansa
ja luulee eksyksissä ontuvansa.
Tie salattu.
3. Salattu taito. Järki ei nyt riitä.
Maailman viisaus ei tiedä siitä.
Ei paljas sanan tieto käsitä.
Sen hulluudeksi täällä moni sanoo,
se tietää kaiken, silti etsii, janoo
— on salattu.
4. Salattu suoja, johon Herra peittää,
kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää
ja vainon alle, vaaran pimentoon.
Kun sielu yksin jää ja pelkoon nääntyy,
se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy,
on salattu.
Johann Eusebius Schmidt 1714, suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, uud. A.-M. Raittila 1979, SV 2016
Niinpä. Olisi tästäkin sanottavaa. Sen jälkeen mitä olen kokenut, olisin taipuvainen näkemään tässä askel vielä eteen päin, pois päin Malmivaaran mystiikasta nykypäivään pintapuoliseen teeskentelyyn, jossa tekorakkaus korvaa uudestisyntymisen, ja kansa on polarisoitunut. Syytetään toisia itsetietoisina ja maailman viisauden palvoojina ja tekopyhästi esiinnytään nöyrinä. Tunnistan samanlaisia sanoja, joilla minua vastaan on hyökätty, kun olen muka etsinyt kunniaa ja asemaa ja seuraan maailman viisautta, sillä että rohjenin kääntämään Malmivaaran Siionin Virsiä ja laittamaan ne tänne. En tosiaan tiennyt, että körtit yrittävät peittää omaa historiaansa. En olisi muuten tehnyt sellaista. En ole sellainen. En mene järkyttämään ihmisiä eri uskonsuunnissa tahallani. Syntini kääntäessäni Malmivaaran Siionin Virret oli täysin tahdomatta. Kuitenkin, olen sitä mieltä, että körtit olisivat voineet paremmin hoitaa asiaa. En ymmärrä miksi väen vängällä körtit haluavat vihollisia, kun voisimme olla ystäviä.
-
Niinpä. Olisi tästäkin sanottavaa.
Tämän virren kohdalla kannattaa panna merkille sen uudistajaksi merkitty Anna-Maija Raittila. https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna-Maija_Raittila
Raittilan juuret olivat vanhoillislestadiolaisuudessa, mutta hän erosi siitä 1960-luvun kiistojen yhteydessä elämänsanalaisuuden haarautuessa erilleen. Hän palasi 2000-luvulla takaisin entiseen uskonyhteisöönsä.
Raittilalla oli keskeinen rooli ekumeenisen Taizé-liikkeen ajatusten levittämisessä Suomeen 1970-luvulta lähtien. Hän toimi Sinapinsiemen-yhdistyksessä ja oli perustamassa Omenapuukylää Halikon Vartsalaan 1979. Morbackan yhteisö oli Omenapuukylän toiminnan jatkaja. Hän on kääntänyt lukuisia Taizé-liikkeen vaikutuksesta syntyneitä hymnejä ja lauluja (ns. Taizé-hymnejä).
-
Tämän virren kohdalla kannattaa panna merkille sen uudistajaksi merkitty Anna-Maija Raittila. https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna-Maija_Raittila
Raittilan juuret olivat vanhoillislestadiolaisuudessa, mutta hän erosi siitä 1960-luvun kiistojen yhteydessä elämänsanalaisuuden haarautuessa erilleen. Hän palasi 2000-luvulla takaisin entiseen uskonyhteisöönsä.
Raittilalla oli keskeinen rooli ekumeenisen Taizé-liikkeen ajatusten levittämisessä Suomeen 1970-luvulta lähtien. Hän toimi Sinapinsiemen-yhdistyksessä ja oli perustamassa Omenapuukylää Halikon Vartsalaan 1979. Morbackan yhteisö oli Omenapuukylän toiminnan jatkaja. Hän on kääntänyt lukuisia Taizé-liikkeen vaikutuksesta syntyneitä hymnejä ja lauluja (ns. Taizé-hymnejä).
Opistkeluaikanani Ranskassa Taizé oli olemassa, muttei niin suosittua tai kuuluisaa kuin nyt. Olen ennakkoluuloinen, sillä professori, joka ei katsonut minua suopeasti rakasti Taizéta. Kun kuunnellaan radion aamuhartausta joka aamuna syödessämme, huudahdetaan "Voi ei, taas Taizé!" tai sitten "Oi ihanaa, taas Siionin virsi!"
-
VK 549 Isämme kiitos päivästä
https://www.youtube.com/watch?v=-YFTQbmhyek&list=RD-YFTQbmhyek&start_radio=1
1.
Isämme, kiitos päivästä,
kun varjo illan leviää,
ja kiitos, että kuormamme
anteeksianto nostaa pois.
2.
Kuin päivä painuu syliin yön
ja virrat mereen juoksevat,
niin virtaa kohti sinua
sydänten kiitos, kaipaus.
3.
Keskellä yön ja pimeän
Kristuksen armo vartioi.
Yön lepo ruumiin virkistää.
Vain usko valvoo, valaisee.
4.
Siis riisu jälleen, Herramme,
pelon ja valheen verkot pois.
Pois kaikki kiista tyynnytä,
sulata kylmyys, ylpeys.
5.
Isän ja Pojan Hengessä
Kristuksen nimeen pyydämme:
Isämme, sulje meidät taas
armosi syliin avoimeen.
Aamen.
Aurelius Ambrosius 300-luvun lopulla. Säk. 1–2 suom. Konstantin Siitonen 1884. Koko virren ruots. Anders Frostenson 1968. Suom. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Keskiajalta.
-
Hieno tutuksi tullut keskiaikainen virsi.
-
SV 222 Nyt vastaan ota, Herrani
1. Nyt vastaan ota, Herrani,
mieluusti ehtoouhrini,
kun sinulle sen kannan.
Kuuntele, ole armoinen,
suun laulaa suo ja sydämen,
kun virren soida annan.
Voimia uusia
haluaisin, että saisin
kiitokseni
veisata taas, Jeesukseni.
2. Nyt kiitän, Paimen, sinua,
kun yhä kaitset minua
näin kärsivällisesti.
En löydä edes sanoja,
kun ajattelen armoa,
rakastat suloisesti.
Herrani, armaani,
anna jatkaa taivaan matkaa
seurassasi
armon valtakunnassasi.
3. Vahvista, Herra, uskovat,
tee näkeviksi sokeat,
kaatuneet maasta nosta.
Heikoille tule turvaksi,
isättömille isäksi,
huolehdi ravinnosta.
Kokoa, johdata
köyhä kansa poluiltansa
juhlaan suureen
valtaistuimesi juureen.
4. Nyt älä muista vihassa
rikoksiani, Jumala,
vaan anteeksi ne anna.
Kun yöksi ilta pimenee,
kirkkaaksi sydämeni tee,
suo sinuun toivo panna.
Murheeton mieli on:
lähestyvä yö on hyvä,
suojanani
kunhan viivyt, auttajani.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016
-
VK 572 Taas kukkasilla kukkulat
https://www.youtube.com/watch?v=FGNJp3dqkA8
1.
Taas kukkasilla kukkulat,
oi Herra, kaikki vyötät
ja laumat lukemattomat
taas laitumilla syötät.
Näin kaikki maa nyt iloissaan
sinulle laulaa kiitostaan,
julistaa kunniaasi.
2.
On täynnä vettä virtasi,
janoiset siitä juotat
ja runsaan siunauksesi
maan kasvulle nyt tuotat.
Lehteen ja kukkaan, Luoja, saat
auringon nousun, laskun maat
iloksi ihmisille.
3.
Taas, Herra, askeleistasi
maa uhkuu muhevuutta.
Ajallaan annat sateesi,
saa pellot voimaa uutta.
Näin, Herra, vuoden kaunistat
ja työmme siunaat, vahvistat,
suot nousta kultaviljan.
4.
Jumala, hiljaisuudessa
sinua Siion kiittää.
Kansaasi siunaat rauhalla,
kaikille armo riittää.
Anteeksi annat velkamme,
pois nostat raskaan kuormamme,
me siitä riemuitsemme.
5.
On autuas, ken olla saa
Jumalan kartanoissa,
ylistää Luojan kunniaa
pyhien asunnoissa,
kun hyvyydellä huoneesi,
rauhalla läsnäolosi
ravitset, Herra, meitä.
Elias Lönnrot 1871. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Toisinto Raumalta.
-
VK 270 Enkö Herraa Jumalaani
https://www.youtube.com/watch?v=wjzcUn7q5R8
1.
Enkö Herraa Jumalaani
riemuvirsin kiittäisi!
Enkö suurta auttajaani
ylistäisi hartaasti!
Pohjatonta laupeutta
lapsilleen hän osoittaa,
Isän sydän armahtaa
täynnä pelkkää rakkautta.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
2.
Niin kuin kotka siivillänsä
poikiansa peittelee,
niin hän minut kädellänsä
armiaasti suojelee.
Äidinkohdussa jo antoi
muodon, hengen, elämän,
sieltä tähän hetkeen hän
huostassansa hoiti, kantoi.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
3.
Eipä ollut Poikansakaan
liian kallis hänelle,
kuolemaan hän antoi rakkaan
elämäksi minulle.
Ääretön on Herran hyvyys!
Vaikka heikko henkeni
kuinka tarkoin miettisi,
tutkimaton on sen syvyys.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
4.
Pyhän Hengen johdattamaan
Herra antaa sanassaan,
elämääni hallitsemaan
tiellä taivaan kunniaan.
Uskon kirkkaan, puhtaan liekin
sytyttää hän sydämeen,
johtaa minut autuuteen,
valaistu on kuolontiekin.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
5.
Sielustani huolen kantaa,
armollaan hän ruokkii sen.
Ruumiilleni hän myös antaa
kaiken, mitä tarvitsen.
Milloin taito oma puuttuu
taikka olen voimaton,
Herra heikon voima on,
vahvaksi näin heikko muuttuu.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
6.
Maailmamme aarteinensa
hallintaamme Herra soi,
luomakunnan luotuinensa
hyödyksemme meille loi.
Minne silmä, tieto kantaa,
runsaasti on lahjoja,
joita Luoja, kaitsija,
luoduillensa aina antaa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
7.
Silmäni kun uneen suljen,
Herrani jää valvomaan.
Taas kun uuteen aamuun kuljen,
uuden armon aina saan.
Ellei kasvot Herran armaan
jäisi tiellä saattamaan,
sieluni ei tuskistaan
koskaan toipua vois varmaan.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
8.
Vaikka väijyy sieluani
vihollinen, kiusaaja,
ei se koskaan Herrastani
tempaa irti minua.
Herra torjuu voimallansa
kaiken pahan päältäni
johdattaen juoksuni
Hengellänsä, armollansa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
9.
Niin kuin isä ei voi kieltää
rakkautta lapseltaan,
joka vastoin isän mieltä
harhaan kulkee toisinaan,
niin myös Herra hoitaa lastaan
rakkauden vitsalla
eikä koston miekalla,
armoon sulkee ainoastaan.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
10.
Vaikka joskus ankaralta
tuntuu Herran kuritus,
Herralla on siihen valta,
häntä ohjaa rakkaus.
Minut syntiin hukkumasta
Isä tahtoo varjella,
siksi ohjaa luoksensa
ristin tietä taivaan lasta.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
11.
Eikä ole, uskon kyllä,
risti luotu iäksi.
Ei sen vaiva enää yllä
tuolle puolen matkani.
Talven tuimat tuiskut poistaa
jälleen suvi suloinen,
niin myös jälkeen vaivojen
ilosta saa silmä loistaa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.
12.
Sinulla on Isän sydän,
niin myös Isän rakkaus.
Herra, lapsenasi pyydän:
Kuule uskon rukous.
Auta, että armostasi
täällä aina päivin, öin,
ajatuksin, puhein, töin
etsin, Herra, kasvojasi.
Ja kun loppuu aikani,
ylistää saan iäti.
Paul Gerhardt 1653. Suom. Otto Immanuel Colliander 1874. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Johann Schop 1641.
-
VK 600 Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
https://www.youtube.com/watch?v=KAAulwEIr70
-
Vuoden 1886 virsikirja
III. Kristillinen elämä.
2. Uskon-virsiä.
b. Jumalan armollisesta varjeluksesta.
Dav. 71 psalmi.
http://koraali.fi/mp3/F234.mp3
Nro 279
1.Sinuhun turvaan, Jumalan', Mua hä-
piästä säästä! Ah ole aina apunan'
Ja pilkan alta päästä! Ol' armoinen, Mä rukoilen,
o Herra, hurskauten'; Sä linnani Ja turvani, Vah-
vista heikkouten'!
2. Mua päästä vääräin käsistä, Joukoista pahain
auta, Saatanan, synnin siteistä Pelasta armos kautta!
Mun turvani Vaivoissani Ain' olit tähän asti; Jo
tullessan' Maailmahan Mua autit armoisasti.
3. Sä olet kerskaukseni, Toivoni, turvaajani
Hamasta nuoruudestani Vakainen vartijani; Sun
kätes loi, Mun ilmi toi Syntyissän' äidistäni, Se
suojelee, Mun varjelee Tääll' elinpäivinäni.
4. Ihmisten jouduin pilkaksi Ja ihmeeks kama-
laksi, Vaan kuitenkin mun kieleni Sua kiittää armoi-
saksi; Sun sanasi On turvani, Se oikein opettaapi,
Ett' avullas On autuas, Ken sinuun uskaltaapi.
5. Jos suot mun tulla vanhaksi, Ruumiini hei-
kontua, Niin älä, rakas Isäni, Silloinkaan hyljää
mua; Vihollinen Vahingoksen' Pyytääpi kaikki teh-
dä, Ett houkuttais, Niin ett'en sais Valoa kasvois'
nähdä.
6. Hyvyyttäs täysin arvata Ja mitata ken voipi?
Vaan sit' en koskaan unhota, Siit' ylistyksen' soipi;
Sun hyvyytes Ja laupeutes Mä kätken sydämessän',
Ja muille myös Sun armotyös Tuon ilmi eläessän'.
7. Sun voimas mull' on voimana, Se tielläs
mua käyttää; Siis kiitostas voin veisata, Myös
muille tiesi näyttää. Mun pelastit Ja opetit Jo
varhain nuoruudessan', Myös varjele, Nyt suojele
Heikossa vanhuudessan'!
8. Sun voimaas tahdon julistaa Ja armoasi
kiittää, Ett' lasten lapset lausua Myös tietäisivät
siitä; Ei ääriä, Ei määriä Sun viisaudellasi! Vaikk'
syvyyteen Lyöt hirmuiseen, Taas nostat voimallasi.
9. Sä suuriakin suruja Mun annat täällä mais-
taa, Vaan avun hetken tultua, Suot elon uuden
paistaa; Mun pelastat, Ja uudistat Rauenneen toi-
von mulle; Siis mielellän' Ja kielellän' Kiitoksen
kannan sulle.
Haqvin Spegel, (ruots.) s. 1645 † 1714.
-
SV 195 Jumalan Poika sydäntemme
https://www.youtube.com/watch?v=q5POoymHikA
1. Jumalan Poika sydäntemme
oljilla tyytyy nukkumaan,
seimessä hengenköyhyytemme,
vain murheen korret vuoteenaan.
Nyt saakoon lapsi alaston
lämpöisen uskon kapalon.
2. Laupias Jeesus, meitä auta.
Me tyhjyytemme tunnemme.
On sydämemme synkkä hauta,
vaan elämällä täytä se.
Mahdottomia virvoita
syntymäseimen armolla.
3. Herätä usko sydämissä,
kun epäusko säikyttää,
ja riennä apuun sinne, missä
kiusaus kaiken hämmentää.
Huojenna huolten painoa
ristin ja vaivan aikana.
4. Nyt kiitos olkoon Jeesukselle,
hän syntyi Vapahtajaksi!
Pois väistyköön jo murheen helle.
Jeesus on minun iloni.
Herrassa vaivat vaikeat
voitoksi kerran muuttuvat.
Abraham Achrenius 1769, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, SV 2016
-
SV 18 Immanuel jos valollaan
https://www.youtube.com/watch?v=kXoRcqucA4Y
1. Immanuel jos valollaan
saa aavikonkin kukkimaan,
sieluni kuivaa maisemaa
hän voisiko myös kostuttaa.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
2. Iloa pyydän hiukkasen,
jos armossasi annat sen.
Tuo ristin valo hämärään,
suo kasvun ihme elämään.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
3. Oi, Jeesus, joudu auttamaan,
sanaasi saata uskomaan
ja auta kallis jyvänen
idulle peltoon sydämen.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
4. On omat voimat ehtyneet,
jo vajoavat askeleet.
Vaan Herra saapuu sittenkin,
janoonhan muuten nääntyisin.
Ah, riennä, Jeesus, köyhän luo.
Lunastustyösi lohdun tuo.
Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938, K. Pispa 2011
-
VK 389 Jumalan haltuun annan
https://www.youtube.com/watch?v=DVCqD4_auas
1.
Jumalan haltuun anna
nyt tiesi, tarpeesi
ja Herran huomaan kanna
surusi, murheesi.
Hän, joka sinut loi,
sinulle hengen soi,
tarpeesi kaikki tietää.
Hän auttaa tahtoo, voi.
2.
Niin heitä haltuun Herran
ristisi, vaivasi,
ne armossansa kerran
hän kääntää parhaaksi.
Ennen kuin luuletkaan
hän ehtii auttamaan,
ja ristit, tuskat, vaivat
hän poistaa aikanaan.
3.
Lujasti mieleen paina
ja älä unohda:
on lapsillensa aina
laupias Jumala.
Hän uskovaisiaan
ei hylkää milloinkaan,
vaan huolen heistä kantaa,
on heidän suojanaan.
4.
Siis Herran tietä kulje
vakaana uskossa
ja sydämesi sulje
maailman himoilta.
Ja armahtajaasi
vain luota alati.
Jos mikä täällä kohtaa,
hän kulkee kanssasi.
5.
Jos joudut epäilyksiin,
kun murheet saartavat,
niin Herran kädet yksin
sinua kantavat.
Kaikissa vaiheissa
on Herra turvana.
Hänelle kiitos olkoon
armonsa avusta!
Andreas Oilenius 1734. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867, Elias Lönnrot 1869. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Hollannissa 1539 / Ruotsissa 1697.
-
SV 49 Syntien paulasta irrota meidät
https://www.youtube.com/watch?v=6vU4sxngqfw
1. Syntien paulasta irrota meidät,
joudu jo, Jeesus, ja voimasi tuo.
Heikot ja horjuvat helmaasi nosta,
johda ja kanna ne laumasi luo.
Siellä on meille nälkiintyneille
kylliksi ruokaa, sen armosi suo.
2. Vihreille niityille johdata meidät,
sanasi laidun on ihmeellinen.
Vie veden ääreen ja virvoita siellä
lähteestä armon ja laupeuden.
Luo ilomieli, suo pyhä kieli
kiittäen veisata murheellisten.
3. Kosketa, Jeesus, myös sielujen pohjaa,
saata ne armoa tarvitsemaan.
Herätä meidät ja Hengellä ohjaa
syntimme nöyrästi tunnustamaan.
Herättyämme sydämestämme
taivuta sinua palvelemaan.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
-
SV 107 Se autuas on aivan
1. Se autuas on aivan
ja siunatuksi jää,
ken Vapahtajan luona
huoletta levähtää
ja pienen lapsen lailla
omia töitä vailla
on hänen huomassaan.
2. Hän touhuilee kuin lapsi,
ei suotta laskelmoi,
hän rukoilee ja kiittää
ja veisaakin, jos voi.
Hän katsoo Jeesukseensa
ja tietää voittaneensa
aarteista kalleimman.
3. Jos myötäinen on taival,
hän kiitollinen on
ja kohtaa tyynin mielin
myös raskaan kohtalon.
Hän huolet kaikki antaa
armahtajansa kantaa
ja lohdun siitä saa.
4. Hän uskoo, että luokseen
on Jeesus astunut
ja ristinkuolemallaan
tien uuden aukaissut.
Se vapauteen johtaa,
kun synnin orja kohtaa
syntisten auttajan.
5. Immanuel, sen tiedät,
ja tiedän minäkin:
töin, sanoin, ajatuksin
kun sinut tuomitsin,
sait viitan purppuraisen,
ja orjantappuraisen
toin kruunun päähäsi.
6. Nyt, Jeesus, ota vastaan
sieluni syntinen.
Se puhdista, suo sille
jo rauha taivainen.
On autuas se hetki,
kun päättyy mainen retki
ja kotiin tulla saan.
7. Niin malttamattomasti
luoksesi ikävöin.
Odotan, pyydän, huokaan
ja kiitän päivin, öin.
Toivoa pidän yllä,
jos, Jeesus, sanot kyllä,
niin en voi pettyä.
Anders Odhelius (And. Odel) 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa ja J. Julkunen 2015
-
VK 597 Sinua Luoja taivaitten
1.
Sinua, Luoja taivaitten,
tottelee liike tähtien,
aurinko, kuu ja kaikki maa
sinua, Herra, kumartaa.
2.
Varjele matkalaisia
ruumiin ja sielun vaaroilta.
Ohjaamaan itse meitä käy,
ei selvää suuntaa aina näy.
3.
Hoidathan meitä kaikkia
niin kotona kuin matkalla.
Toisiimme liitä lujemmin
ja läheisemmin, rakkaammin.
4.
Kanssamme ole, Jumala,
niin lähellä kuin kaukana.
Ystävät jälleen yhteen tuo
ja rakkaat rakkaittensa luo.
Percy Dearmer 1906. Suom. komitea 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Loys Bourgeois 1551.
-
SV 172 Isämme, pyhitetty
1. Isämme, pyhitetty
nyt olkoon nimesi,
taivaassa ylennetty
ja vahva iäti.
Suo meille siinä suoja
myös tänä päivänä,
Isämme, kaiken Luoja
ja apu väkevä.
2. On, Jeesus, Vapahtaja
sinulla nimenä.
Siis auta, Puolustaja,
ja torju syyttäjä.
On Jeesus-nimessäsi
pelastus yksistään.
Tee pyhittämistäsi
alttiita kiittämään.
3. Myös Pyhä Henki, anna
sieluumme virvoitus.
Lahjoita taivaan manna
ja pyhä kirkkaus.
Suo Herran kunniaksi
päivämme pyhittää.
Tee sydän palavaksi
ja oppaaksemme jää.
4. On hyvä Herraa kiittää
ja hänen nimeään.
Jumalan armo riittää
sydämeen syyttävään.
Hän antaa uskon kilven
ja voiman Hengestään.
Luo todistajain pilven
vie meidät kiittämään.
Väinö Malmivaara 1933, uud. SV Lisävirsiä 1938, J. Haavio 1971, SV 2016
-
http://koraali.fi/mp3/N396.mp3
396.Me kuin eläm' maan päällä, Olemme
kuoleman salvoss', Keltä muulta apuu
saam' meille, Tässä surkiass' alhoss', Kuin sinult' Herra
yksiäns! Me mahdam' itkee nyt hartaast', Ett' me si-
nun vihoitim' karvaast'. Pyhä Herra Jumal'! Pyhä
väkevä Jumal'! Pyhä laupias Vapahtaja! Ja vahva
auttaja: Älä ann' meit' kaatuu koskaan Kuoleman kat-
keran tuskaan: Armahda meidän päällem'!
2. Me kuin synnilt' vaivataan, Mahdam' suuresti
huolla, Häneen aina turvatkaam', Kuin tahtoi edes-
täm' kuolla: Sen Kristus teki yksinäns', Hän otti pääl-
lens' kuoleman, Jonk' all' meidän piti oleman, Pyhä
Herra Jumal'! Pyhä :,: Älä anna myös meitä Helve-
tin tuleen heitettää, Armahda meidän päällem'!
3. Me kuin häijyst' meitäm' käytämme, Ja aina
synniss' eläm', Kuka riettaudet peittänee, Kuin ovat
tulleet päällem'? Se Pyhä Henki yksinäns' Synnit sy-
dämmest' pois pyyhkii, Hyvät halut siaan lykkii. Pyhä
Herra! :,: Älä meit' pois kadota, Eik' kuollon hautaan
vajota, Armahda meidän päällem'!
Martin Luther, (saks.) s. 1483 † 1546.
-
Mua siipeis suojaan kätke :eusa_pray:
https://www.youtube.com/watch?v=XxtpUiYGmsg
-
SV 118 On kaita Herran tie
1. On kaita Herran tie,
se vaivan alle vie.
Jos sillä tiellä lienet,
niin muista: köyhät, pienet
kantavat Herran iestä
seuraten Ristin Miestä.
2. Vaan riemuitakin saa
se, jota johdattaa
Herramme seurassansa
armollaan, voimallansa.
Jos painava on taakka,
hän auttaa loppuun saakka.
3. Matkalla taivaaseen
oppaaksi eksyneen
ei oma järki riitä,
et valoa saa siitä.
Valona kirkkaimpana
on tiellä Herran sana.
4. Hän sinut armahtaa,
et synnin palkkaa saa.
Et uuvu puolitiehen,
hän saattaa matkamiehen
armossaan taitavasti
perille, kotiin asti.
5. Lieneekö yhtäkään,
ken kantaa ristiään
nöyrtyen alle painon
ja tuskan, pilkan, vainon,
sen tiedät, Jeesus, yksin,
kruunattu kärsimyksin.
6. Siis hoida minua
horjuvaa, heikkoa
ja liitä seuraajiisi,
rakkaisiin ystäviisi,
niin ettei mitään puutu.
Armo ei koskaan muutu.
Abraham Achrenius 1769, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014
-
VK 176 Pois pelko Herran kansa
1.
Pois pelko, Herran kansa!
Ken voisi peljättää,
kun Herra armollansa
laumansa piirittää.
Nimemme Jumalalla
on aina muistissaan,
ajalla ahtaimmalla
hän rientää auttamaan.
2.
Pois ihmispelko heitä
ja pelkää Jumalaa.
Ken kulkee Herran teitä,
häneltä avun saa.
Maailman nytkin voittaa
vain usko Kristukseen,
hän antaa armon koittaa,
tuo rauhan kansalleen.
3.
Hän, Herra, voimassansa
rakentaa kirkkoaan
Hengellään, sanallansa
ja armolahjoillaan.
Hän ihmeitänsä näyttää
voi vielä kansassaan,
sen toivon kerran täyttää,
sen nostaa kunniaan.
4.
Nyt nouskoon, kristikansa,
ylistys Herran luo.
Hänelle kiitostansa
sanoilla, töillä tuo!
Hän kotkan siivin kantaa
sinua taivaaseen,
ja vaivan jälkeen antaa
hän levon lapsilleen.
https://www.youtube.com/watch?v=b0d54J7Ha7w&list=RDb0d54J7Ha7w&start_radio=1
Säk. 1–3 mahd. Michael Weisse 1544. Ruots. ja säk. 4 Isak August Björklund 1903. Suom. Martti Ruuth 1903. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Tanskassa 1627.
-
SV 221 Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle
https://www.youtube.com/watch?v=kkbsR0KUPI8
1. Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle,
Herrani, levolle hiljentyen,
syntini, puutteeni tunnustaen.
Virheeni annatko anteeksi mulle?
Häilyvä, pelkäävä mieleni on,
tahtoni nöyrtymään taipumaton.
2. Kärsimyskruunusi mieleeni paina,
taivuta katsomaan ristiäsi.
Hautaathan syntini haavoihisi.
Jalkani johdata jälkiisi aina.
Rakkaaksi tee mulle autuuden tie.
Päivästä päivään näin kanna ja vie.
3. Rukoile, Jeesus, ja varjele silloin,
lepoon kun vaipua vuoteelle saan
enkä voi valvoa, rukoillakaan.
Nukkua suo minun rauhaasi illoin.
Rukoile minulle, armollisin,
uusia voimia, uskoakin.
4. Jos vielä lahjoitat huomenen uuden,
Henkesi minua kuljettakoon.
Salainen vilppini paljastukoon.
Päästä jo kahleista valheellisuuden.
Uudista minutkin ihmiseksi,
joka on sinulle kunniaksi.
Lars T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, L.-M. Renko 2015
-
Kirkon Ulkomaanavun vanhempi asiantuntija Antti Laine, Helsinki
Virsi 431:1-2, 5. Virsi alkaa sanoin "Ken on mun lähimmäiseni", es. Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, Juhani Haapasalo, urut
https://areena.yle.fi/audio/1-50814463
-
VK 304 Oi Jeesus kristus, autuuden
1.
Oi Jeesus Kristus, autuuden
ja armahduksen lähde,
nyt kuule pyyntö syntisen
lunastustyösi tähden.
On Vapahtaja nimesi,
sen turvin tohdin eteesi
sydämen tuskan tuoda.
2.
Jo syntymästä syntinen
ja turmeltunut aivan
vain rangaistuksen ansaitsen
ja kuoleman ja vaivan.
Puun kielletyn söin hedelmän,
menetin onnen, elämän.
On siinä synnin palkka.
3.
Nyt kiitos, armon ruhtinas,
kun uhrin täyden annoit
ja puolestamme, laupias,
myös tuomiomme kannoit.
Pois pyyhit kaikki syntimme,
kun verelläsi maksoit ne.
Tie taivaaseen on auki.
4.
Oi Jeesus, lippu elämän
on sinun kädessäsi.
Sait kantaa tuskan hirveän,
sait voiton ristilläsi.
Puu kielletty toi turmion,
vaan ristinpuu toi sovinnon.
Sielumme haavat hoidat.
5.
Nimesi tähden minua
nyt auta parannukseen.
Suo, että tunnon vaivoissa
turvaan vain armahdukseen.
Sinua tahdon rakastaa
ja armon voimin vaeltaa,
sinulle elää, kuolla.
Ruotsalainen 1656. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Julius Krohn 1880, komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Englannissa n. 1535.
-
SV 223 Kun päivä iltaan ennättää
1. Kun päivä iltaan ennättää,
yön varjoon maisema kun jää,
niin kysyn sydämeltäni,
miten taas vietin päiväni.
2. Olenko rauhaa nauttinut
ja ristin juureen taipunut?
Pyysinkö sieltä neuvoa?
Voi Jeesus, minut armahda.
3. On sydämeni kylmennyt
ja harhateille eksynyt.
Siis Hengelläsi Pyhällä
valaise, auta, lämmitä.
4. Jos langettaisit tuomion
sen mukaan, kuinka syytä on,
pelkäisin, enkä tohtisi
eteesi tulla, tuomari.
5. Vaan täytit lain. Nyt tiedän sen:
on armahdettu syntinen,
suoritit kaiken velkani,
siis sinussa on turvani.
6. Suo kaikki synnit anteeksi.
Lahjoita vanhurskautesi.
Saan yksin ansiostasi
näin olla sinun omasi.
Ulrika Sofia Nordencreutz 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2011
-
VK 285 Voi mihin raukka juoksisin
https://www.youtube.com/watch?v=5J12LxCVID0
1.
Voi, mihin raukka juoksisin
ja mistä avun saisin?
Maan ääriin vaikka kulkisin,
niin turhaan vaeltaisin,
kun kalliin armonaikani
tuhlaten käytin, Herrani,
tein tahtoasi vastaan.
2.
Oi Herra kärsivällinen,
eteesi täytyy tulla.
Maan tomu olen, syntinen
tunnolla tuomitulla.
Ei kukaan silloin kestäisi,
jos mukaan oikeutesi
sä löisit kuivaa kortta.
3.
Ah, sammuu uskonlamppuni,
jos sen et hoida tulta,
ja yöhön vaipuu sieluni,
jos en saa voimaa sulta.
Sanasi anna valoksi
ja Pyhä Henki oppaaksi,
mä niitä ikävöitsen.
4.
Lähteenä ole janoisen,
nälkäisen ruokkijana.
Kun eksyn korpeen syntien,
niin ole paimenena.
Oksalle ole runkona
ja ontuvalle sauvana.
Lain tuomioista päästä.
5.
Jo sydän kylmä sulata
ja loista aurinkona,
sokean ole valona
ja vangin auttajana.
Virvoita kuollut elämään,
vahvista heikko kestämään
ja hoida turvatonta.
Lars T. Nyberg 1745. Suom. Elias Lagus 1790, uud. Wilhelmi Malmivaara 1891. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Pohjanmaalta.
-
http://koraali.fi/mp3/N305.mp3
Vvk 373
1.Nyt päivä edeskulun' on, Sull' kiitoksen
mä, Herra, tuon, Ett's synnist', tus-
kast', vaarasta Mun varjelit ain' armosta.
2. Ann' anteeks', sitä anelen, Mun monet riettaat ri-
koksen', Nyt ja ain' elinkautenan', Sä olet Isän', Ju-
malan'.
3. Sun haltuus annan, Isäni! Mun sielun', ruu-
miin', henkeni, Suo suloisest' mun maataksen', Kanss'
apus aina saadaksen'.
4. Ann' enkelis oll' tykönän', Pois poistaa pahan
perkeleen. Ain' suojel' kautta Kristuksen, Mull' ole Isä
armoinen!
5. Suo nousen jällens' raitisna, Sitt' kiitos sull'
on valmisna, Ett's olet aivan armias, Suloinen, hyvä,
laupias.
Johann Leon, (saks.) s. n.1530 † 1597.
-
VK 184 Mä kauniin tiedän kukkasen
https://www.youtube.com/watch?v=kzhRQ3Uj_no
1.
Mä kauniin tiedän kukkasen,
se mulle ilon antaa.
Se kukkasista suloisin
ja ihanin
taivaasta tuoksun kantaa.
2.
Se kaunis, kallis kukkanen
on Herran sana pyhä.
Se näyttää tietä autuuden
luo Kristuksen.
Se loistaa meille yhä.
3.
Tie Kristus on ja elämä
kaikille etsiville.
Hän päästää heidät synnistä,
vääryydestä,
tuo lohdun murheisille.
4.
Hän kutsuu luokseen jokaisen,
ken vaivain taakkaa kantaa.
Hän väsynyttä virvoittaa,
hän armahtaa
ja meille rauhan antaa.
5.
Edestä kaiken maailman
hän tuli tänne vaivaan.
Hän kärsi ristinkuoleman
niin katkeran,
aukaisi meille taivaan.
6.
Hän sanallansa lohduttaa
ja sakramenteillansa.
Hän uskoamme vahvistaa
ja holhoaa
uskollisuudessansa.
7.
Johdata, Paimen, laumaasi,
niin että taivaan saamme.
Tee meidät ystäviksesi,
veljiksesi,
oi Jeesus Kristus. Aamen.
Saksalainen n. 1560. Ruots. Peder Dåleman 1583. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867. | Sävelmä: Saksassa 1589.
-
SV 252 En ymmärrä
1. En ymmärrä,
millaista rauhaa, onnea
maailma voisi tarjota.
En ymmärrä.
Taivaassa ainoastaan
on riemu iankaikkinen.
Sen siellä ottaa vastaan
ihmeissään syntinen.
2. Ei itkua,
ei siellä tuskaa, kipua,
ei ahdistusta, haavoja.
Ei itkua.
Vain rauhaa luona Herran,
kun murhe vaihtuu kiitokseen.
Saa seppeleensä kerran,
ken uskoo Kristukseen.
3. Oi asunto,
sen portit ovat helmistä,
perustus hohtokivistä.
Oi asunto!
Kun murhe painaa tiellä,
saan hengessäni muistella,
millainen ilo siellä
on Herran omilla.
4. Oi kaupunki,
sen valona on Karitsa,
ei aurinkoa tarvita.
Oi kaupunki!
Jumala juoda antaa
elämän veden virrasta.
Puu hedelmiään kantaa
sen rauhanrannoilla.
5. Ah, elä niin,
sen rauhan että perisit,
pyhien riemuun pääsisit.
Ah, elä niin.
Ei milloinkaan maan päällä
sellaista ole iloa.
Parhainkin onni täällä
on täynnä surua.
6. Suo, Jumala,
syntini, suuret syntini
Poikasi tähden anteeksi
nyt armosta.
Uskossa taivaan tiellä
kärsiä tahdon, taistella,
kun kasvojasi siellä
saan aina katsella.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. C. G. von Essen 1868, VK 1986, SV 2016
-
SV 76 Sinua, Jeesus, lähestyn
1. Sinua, Jeesus, lähestyn.
Rauhoita sydämeni,
kun rukoukseen hiljennyn
lepoa saadakseni.
Rintaasi anna nojata,
uskossa aina katsella
rakkaita kasvojasi.
2. Kun itken kurjaa elämää,
niin näytä kyyneleesi,
tai kiusaus kun yllättää,
muistuta kärsineesi
kauhut ja tuskan katkeran
Getsemanen ja Golgatan.
Lohduta rauhallasi.
3. Näin hitaana ja huonona
luoksesi tohdin tulla,
sokeana ja kuurona,
mielellä jaetulla.
Ahdistettuna rukoilen,
armahda, nosta syntinen
jaloilleen jälleen kerran.
4. Kun olen tottelematon,
horjuva, houkkamainen,
petollinen ja uskoton
ja syntiin taipuvainen,
vain sinä saatat armahtaa
ja kotiin saakka kuljettaa
kuoleman varjon mailta.
5. Minua estä ihmisten
vikoja tarkkaamasta,
turhien juorupuheiden
perässä juoksemasta,
kun omissani kyllin on,
kilvoitukseni kelvoton.
Sen tiedät, Jeesus, kyllä.
6. Siis kiireisesti pakenen
luo armoistuimesi.
Suo jäädä epäuskoisen
ja heikon lähellesi.
On tässä heikon väkevyys,
nälkäisen yltäkylläisyys:
saan olla omanasi.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2011
-
VK 378 Kaitse Jeesus, paimen hyvä
https://www.youtube.com/watch?v=2N8f30A8npw
1.
Kaitse, Jeesus, paimen hyvä,
laumassasi minua.
Eksyvä ja erehtyvä
olen ilman sinua.
Luonasi saan turvan parhaan,
auta, etten koskaan harhaan
läheltäsi joutuisi,
laumastasi luopuisi.
2.
Hyvä paimen lampaitansa
sydämestään rakastaa.
Paimen myöskin omiltansa
rakkautta aina saa.
Hoida, Herra, laumassasi
minuakin omanasi.
Minä tahdon sinua
rakastaa ja kuunnella.
3.
Lammas seuraa paimentansa,
paimen kaitsee lammastaan.
Jeesus läsnäolollansa
turvan antaa laumassaan.
Milloin peto uhkaa niellä,
apuasi älä kiellä.
Paimensauva kohota,
vaara kauas karkota.
4.
Paimen kääntää laupiaasti
lampaan puoleen kasvonsa.
Lammas kuulee halukkaasti
paimenääntä tuttua.
Näin, oi Jeesus rakkaimpani,
äänesi on riemunani.
Ole hädän hetkellä,
auttajani, lähellä.
5.
Kaikki eksyneetkin lampaat
saata, Jeesus, laumaasi,
ettei niitä pedon hampaat
raatelisi, surmaisi.
Harhateiltään kotiin tuo ne,
että yksi lammashuone,
yksi paimen olisi,
armotyösi täyttyisi.
6.
Jeesus, tule turvakseni,
Jeesus, anna armosi.
Anna rauha sielulleni,
käännä minuun kasvosi.
Johda, paimen, laumassasi
sanallasi, sauvallasi.
Kiitos olkoon Jeesuksen,
uskollisen paimenen.
Säk. 1–4 mahd. Siegmund von Birken 1663. Säk. 6 saksalainen 1698. Suom. ja säk. 5 Knut Legat Lindström 1867. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
-
VK 386 Salattu Herra, valtakunnassasi
https://www.youtube.com/watch?v=sa2RYg6AA8Y
1.
Salattu Herra, valtakunnassasi
ei kuolevainen kestä valoasi,
niin syvä meidät peittää pimeys.
Me kasvojasi, Herra, tunne emme,
se valo, jolla kohtaat sydämemme,
on salattu.
2.
Salattu armopäätös meitä ohjaa.
Sen avaruutta, laupeuden pohjaa
me emme koskaan pysty mittaamaan.
Se, kuinka Isä antoi ainoansa,
Poikansa meille armohelmastansa,
on salaisuus.
3.
Salattu turvakätkö syntiselle
ja pelon painamalle sydämelle,
salattu, horjumaton kallio:
myös minut Jeesus Isän syliin kantaa,
anteeksi synnin juurinensa antaa.
Oi salaisuus.
4.
Salattu ihme uuden syntymämme
päivästä päivään, halki elämämme.
Salattu sisällinen kristitty.
Vaan maailma ei tunne armon lasta,
kun sille uusi luonto Jumalasta
on salattu.
5.
Salattu voima uskonelämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun tuo.
Rakkaus, joka katkeruuden voittaa
ja kaunan murtaa, riidan raunioittaa,
on salattu.
6.
Salattu tie, ei viisas siitä tiedä,
se perille voi neuvottoman viedä
ja ontuvaakin ohjaa eteenpäin.
Se taito, joka taidotonta käyttää
ja omat aikeet harhateiksi näyttää,
on salattu.
7.
Salattu suoja, johon Herra peittää,
kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää
ja vainon alle, vaaran pimentoon.
Kun sielu yksin jää ja pelkoon nääntyy,
se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy,
on salattu.
8.
Salattu suuri päivä, jolloin kerran
kasvoista kasvoihin saan nähdä Herran,
käyn juhlajoukkoon häntä kiittämään.
On kiire uuteen toivoon nostetulla,
jo tänä päivänä voi Ylkä tulla.
Oi salaisuus.
Johann Eusebius Schmidt 1714. Suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893, Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Mikkelistä.
Sama sävelmä: 150
-
VK 529 Vieläkin Herra tuhlaa
1.
Vieläkin Herra tuhlaa
päiviini lämpöään.
Hän antaa uutta voimaa
myös yksin elämään.
Puolesta rakkaitten
tein kerran paljon työtä.
Nyt kaipaus on myötä,
kun Isää rukoilen.
2.
Hän rikkaat päivät riisuu
ja ohjaa luopumaan.
Hän uuden kasvun alkuun
taas kutsuu armossaan.
Muistoihin valoisiin
nyt rakkaimpani suljen,
vaan Herran kanssa kuljen
jo uusiin askeliin.
3.
On ilon aika tuolla
ja tuolla itketään.
Niin monta ihmislasta
on nytkin yksinään.
Vaan meihin jokaiseen
Herralta rauhaa riittää.
Näin Jeesus meidät liittää
voi yhteen perheeseen.
4.
Jumalan perheen juhla
on kerran taivaassa.
Yhteinen armo meillä
on nyt jo ruokana.
Näin saamme tervehtää
toivossa toisiamme
ja kiittää Jeesustamme.
Hän turvaksemme jää.
Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Pieksämäeltä.
-
SV 244 Herra, Herra, älä heitä
https://www.youtube.com/watch?v=cvyHx4brYrM
1. Herra, Herra, älä heitä,
kasvojasi älä peitä.
Lastasi vie korven tiellä,
niin kuin kansaasi veit siellä.
2. Pilven-, tulenpatsaitasi
vielä näytä sanastasi.
Pidä niiden tuntumassa
elämässä, kuolemassa.
3. Ravinnoksi aina anna
vaivain tiellä taivaan manna.
Anna uutta voimaa siitä,
oma voima kun ei riitä.
4. Kristus-kalliosta avaa
lähde, josta virvoittavaa
vettä janoava saisi,
juodaksensa ammentaisi.
5. Jos taas käärme purra saisi,
myrkkyhampain haavoittaisi,
pronssikäärme puuhun nosta
auttajaksi turmiosta.
6. Jordanille asti saata.
Näytä luvattua maata.
Kuolon virran poikki kanna,
pyyhi kyynel, autuus anna.
Mikko Katila 1899, uud. J. Haavio 1971, SV 2016
-
VK 275 Mä elän laupeudesta
https://www.youtube.com/watch?v=VKEVJcKIelA
1.
Mä elän laupeudesta
ja armon antimista.
En ansainnut mä autuutta,
se tuotiin taivahista.
Tää lohdutus on ainoa:
mä elän laupeudesta.
2.
Sua, Jeesus, kiitän ainian,
kun hädästä mun nostit,
joit vihan maljan katkeran
ja verelläs mun ostit.
On autuuteni sinussa:
mä elän laupeudesta.
3.
Ylistän, Isä, sinua
nyt täällä murheen maassa,
vaan kerran valkovaatteissa
saan kiittää kunniassa.
Soi riemuvirsi taivaassa:
Mä elän laupeudesta.
Philipp Friedrich Hiller 1762. Suom. Simo Korpela 1903. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Richard Faltin 1903.
Luokitus: Jumalan armo Kristuksessa
-
Vvk 360
http://koraali.fi/mp3/N375.mp3
1. Kriste, valo valkeudest', Isäst' ijankaikki-
nen, Katso, armas aurink' edes Käypi, tuo
meill' paistehen, Pimeyden hajottaa, Salass' olleet ilmoit-
taa, Luodut kaikki levoltansa Kutsuu töihins', askareinsa.
2. Mutta mielem' pimitetty Ompi synnin sumulta,
Tahtom' sinust' vieroitettu, Lankeemuksen julmuulta: Kat-
so, Herra, eksymme; Työm' ja aivotuksemme Harhaile-
vat sinust' kauvas; Siit' on sielum' surkiass' vaivass'.
3. Anna, Jesu, Henkes valo Sieluum' paistaa pi-
miään, Että poistais' kirkkaus jalo Turhuuden pois ilkiän:
Armos valo autuas Synnin pimeyn kauvas Ajakoon,
ett' mieltäs myöden Kaikki elom' mahtais' käydä.
4. Lisää, vahvist' seurakuntaas, Hallitse sun rau-
hallas! Ruhtinaamme, kanss' maakuntam' Siunaa aina
armollas! Sodat, taudit poijes est', Nälkävuosist', vaa-
roist' sääst'; Neuvot, työt, sun tahtos jälkeen Käykööt
ain', o ainoo tukem'!
5. Uskom' lamppu lakkaamata Öljystäs tääll' loista-
koon, Tietä oikiaa meitä saata, Aikam' autuaast' loppu-
koon; Ett' mailmast' häijyst' täält' Tykös pääsem' surun
säält', Kussa sinua sitten kielell' Kiitäm' iloisell' ja mielell'.
Martin Opiz, (saks.) s. n.1597 † n.1639.
-
VK 978 Te autuaat, te murheelliset maan
1.
Te autuaat,
te murheelliset maan,
te, joita kiusataan
ja vainotaan,
te päänne nostaa saatte,
te valtakunnan jaatte.
Se kaipaaville hiljaa
avataan.
2.
Se saapunut
on luokse heikkojen
ja luokse köyhien
ja sairaiden.
Sen valtakunnan Herran
tie ristille vei kerran.
Hän pienimmille antaa
armoaan.
3.
On polku sen
maan yksinkertaisten
ja lapsenmielisten
ja hiljaisten.
Se kasvaa sorron alta,
ei mahtavinkaan valta
sen aarteita voi löytää
milloinkaan.
4.
Se versoaa
kuin ruoho keväinen,
se maa on lapsien
ja laulujen.
Se luottaa toivon voimaan,
saa kuolleet kielet soimaan.
Se kaikkialle kantaa
tuoksuaan.
5.
Se kätkettiin
näin saviastiaan.
Se lannistua ei
voi milloinkaan.
Sen Herra arvoon nosti
ja kuolemallaan osti.
Ei meiltä sitä ryöstä
vahvinkaan.
Valtakunta | Anna-Mari Kaskinen 2000, 2014. | Sävelmä: Pekka Kosonen 2014.
Luokitus: Nyt ja aina
-
Nyt nimees kokoontulleina:
https://www.youtube.com/watch?v=79WBtRxrPPE&list=RDGMEMMib4QpREwENw3_jAc0YgNw&start_radio=1&rv=HsfhP6sYnIU
Hyvää yötä !
-
SV 13 Opeta tällaisena
https://www.youtube.com/watch?v=0cLU_8s-DPQ
1. Opeta tällaisena
luoksesi tulemaan
kuin olen, vaivaisena,
ja sinuun turvaamaan.
Kun synti tieni sulkee,
luokseni tiesi kulkee,
syntisten ystävä.
2. Omalla uskollani
en osaa uskoa,
hauraalla toivollani
en jaksa toivoa.
Sieluuni lohdutusta,
voimaa ja uskallusta
sinulta ikävöin.
3. Kun pyhään kuolemaasi
on minut kastettu,
kalliisti ostamaasi
näin laumaan johdettu,
niin auta, Jeesus, että
en sanaa, kasteen vettä
milloinkaan unohda.
4. Matkalle oppaakseni
suo Pyhä Henkesi.
Käy taluttajakseni,
kun uupuu jalkani.
Valaise tieni määrä,
oikaise suunta väärä,
suo kuorma keveä.
5. Pohjalle vahvimmalle
toivoni perustan.
Jeesuksen ristin alle
majani rakennan.
Ei ajan tuulten pauhu,
ei kuolemankaan kauhu
voi sitä horjuttaa.
Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, J. Ikola 2016
-
VK 329 Kiitos nyt Herran
https://www.youtube.com/watch?v=zsgCvj_yKOI
1.
Kiitos nyt Herran!
Hän korkein on kuninkahamme.
Pyhänä soikohon
nimensä veisatessamme.
Oi kristityt,
hartaalla mielellä nyt
soikohon hallelujamme!
2.
Kiitos nyt Herran!
Hän kaiken on alku ja luoja.
Siipeinsä varjossa
meillä on turva ja suoja.
Huomaatko sen,
kuinka on uskollinen
armon ja autuuden tuoja?
3.
Kiitos nyt Herran!
Hän elämän meille on luonut.
Hän terveen ruumiin ja
mielen on lahjaksi suonut,
myös sairaille,
kaikille särkyneille
turvan on sanassaan tuonut.
4.
Kiitos nyt Herran!
Hän siunaten töitämme johtaa
antaen armonsa
auringon päällemme hohtaa.
Muistakaa vaan
nyt hänen rakkauttaan
meitäkin, lapsiaan, kohtaan.
5.
Kiitos nyt Herran,
kun nimeensä luottaa me saamme,
eläissä, kuollessa
turvata Vapahtajaamme.
Jeesus hän on,
hänelle kaikukohon
kiitos ja kunnia! Aamen.
Joachim Neander 1680. Suom. Knut Legat Lindström 1867. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Saksassa 1642.
-
VK 513 Jeesus sinä huomaat
https://www.youtube.com/watch?v=ZTXwR1CZ7JU
1.
Jeesus, sinä huomaat
meistä jokaisen.
Epäilevät tuomaat
tunnet parhaiten.
Ei aina usko kestä.
Herra, rukoilen:
Uupumasta estä,
yksin jaksa en.
2.
Jeesus, sinä tiedät
kaikki harhatiet.
Silti meitä siedät,
varjelet ja viet.
Ei oma voima riitä
oikein elämään.
Usko alkaa siitä,
käsiisi kun jään.
3.
Kulje vierelläni,
suuri Jumala.
Tyhjä sisimpäni
kaipaa sinua.
Vain Vapahtajan suojaan
annan itseni.
Katson uskon luojaan
uupuessani.
4.
Etsijänä pysyn,
kuuntelemaan jään.
Aina suuntaa kysyn,
tiedän matkan pään.
Saan armoon luottaa yhä,
keskeneräinen.
Kiitos, Herra pyhä,
iankaikkinen.
Anna-Mari Kaskinen 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Pekka Simojoki 1984.
-
SV 144 Ylistä Herraa, sieluni
1. Ylistä Herraa, sieluni,
ja hartaasti
nyt kiitä nimeänsä.
Äläkä koskaan unohda
laupeutta
ja suurta hyvyyttänsä,
kun päivät, yöt
Herramme työt
niin ihanat taas hoitavat.
Hän parantaa ja kantaa,
anteeksi synnit antaa.
2. Hän vaikka tietää tekomme,
ei tuomitse,
vaan muistaa armoansa.
Hän hidas aina vihaan on
ja verraton
on laupeudessansa.
Se rajaton
kuin taivas on
ja kirkkaana suo valonsa.
Se pimeyden poistaa
ja ikuisesti loistaa.
3. Ja Herra kyllä näkee sen:
on vaivainen
ja kurja ihmisparka.
Nuppunsa avaa aamulla,
vaan ehtoolla
jo kuihtuu kukka arka.
Ja ankara
on maailma,
kun hallayö taas viljan lyö.
Myös ihmisenkin retki
on haihtuvainen hetki.
4. Vaan armo yltäkylläinen,
uskomme sen,
on vakaa, ennallansa.
Polvesta polveen kestää se,
kun pysymme
vain hänen liitossansa.
Hän vallassaan
ja voimassaan
vertaamaton ja suuri on.
Maa on vain astimensa
ja taivas istuimensa.
5. Kiittäkää Herraa, enkelit,
te sankarit,
te kaikki joukot taivaan!
Ja kiittäkää, te kansat maan,
kun armostaan
hän antaa avun vaivaan.
Myös sieluni,
nyt hartaasti
jo veisaile ja riemuitse
ja kiitä Jumalaasi,
parhainta auttajaasi.
Burkhard Waldis 1553 psalmin 103 pohjalta, ruots. Laurentius Petri 1567, suom. Hemminki Maskulainen 1605, uud. J. L. Runeberg (ruots.), suom. J. Krohn, uud. J. Löytty 2015
-
VK 561 Tästäkin päivästä tahdon nyt kiittää
https://www.youtube.com/watch?v=Z_KM9dCijAg
Alussa muutama sana ja rukous
Naantalin kirkkoherra Jani Kairavuo
1.
Tästäkin päivästä tahdon nyt kiittää,
Herrani, nöyrästi tunnustaen:
Huonosti suoritin tehtävät sen.
2.
Vieläkö armosi minulle riittää?
Syntisin olen ja kelvottomin.
Annathan anteeksi, uskollisin.
3.
Kärsimyskruunusi mieleeni paina,
kiinnitä uskossa sydämeni
itseesi lähemmin, Jeesukseni.
4.
Jalkani johdata jälkiisi aina.
Herrani, levolle käydessäni
hautaa nyt syntini haavoihisi.
5.
Rukoile, Jeesus, ja varjele silloin,
kun uneen illalla vaipua saan
enkä voi valvoa, rukoillakaan.
6.
Uupunut ruumiini tyynnytä illoin.
Rukoile minulle, armollisin,
uusia voimia, uskoakin.
7.
Jos vielä lahjoitat huomenen uuden,
Henkesi minua johdattakoon,
syntini, vilppini paljastakoon.
8.
Varjele pauloista uskottomuuden.
Uudista minutkin ihmiseksi,
joka on sinulle kunniaksi.
Lars T. Nyberg 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893, Jaakko Haavio 1971, Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Etelä-Pohjanmaalta.
-
VK 338 Päivä vain ja hetki kerrallansa
https://www.youtube.com/watch?v=MSN_aSUKTAo
1.
Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.
2.
Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
”Niin kuin päiväs, niin on voimas aina.”
Tähän turvaan yhä uudelleen.
3.
Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.
Lina Sandell 1865. Suom. Rauhansäveliä 1894. Uud. Julius Engström 1900, Anna-Maija Raittila 1977, Niilo Rauhala virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Oscar Ahnfelt 1872.
-
http://koraali.fi/mp3/N305.mp3
Vvk 245
1.Sun haltuus, rakas Isäni, Mä annan
aina itseni, Mun sielun', ruumiin', ta-
varan', Ne ota, Herra, vastahan.
2. Mun sielun', ruumiin' omas on, Its' Herra ar-
mas tiedät tuon; Siis omas ota huomahas, En jouk-
koo julman pelkää taas.
3. Sinuun tytyy mun sydämmen', Siin' ilon, le-
von löytänen, Mun hädässän' ja tuskassan' Sä olet
ainoo auttajan'.
4. Sen uskon ja sult' pyydän viel' Ett's heikkout-
tan' tuet tääll', Sun lapses tykön' asu ain', Niin ilon
taivaas' saavutan.
Nicolaus Selnecker 1578
Martin Moller 1587
ruotsiksi Haquin Ausius 1641
uudistanut Jesper Swedberg 1694.
-
VK 57 Jeesus olet elämäni
https://www.youtube.com/watch?v=D9X3qdKTIy0
1.
Jeesus, olet elämäni,
puolestani taistelit,
kärsit tuskaa synneistäni,
kuolemani kukistit.
Kuljit kadotuksen vaivaan,
että saisin riemut taivaan.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.
2.
Häväistykset, pilkkaamiset
olet, Jeesus, kestänyt,
julmat lyönnit, ruoskimiset,
köydet, naulat kärsinyt,
jotta minut vapahtaisit,
synnin solmut irrottaisit.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.
3.
Kauheasti ruumistasi
annoit piestä, haavoittaa,
verelläsi, haavoillasi
tahdoit minut parantaa.
Sinä kannoit kirouksen,
että saisin siunauksen.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.
4.
Kruunuksi sait otsallesi
piikit orjantappurain,
valtikaksi suuruutesi
tuotiin halpa ruoko vain,
että saisin omanasi
voiton kruunun taivaassasi.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.
5.
Itseäsi lyödä annoit,
että turvaan pääsisin,
väärät syytöksetkin kannoit,
että syytön olisin.
Kärsit suuren ahdistuksen,
että saisin lohdutuksen.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.
6.
Syvimmänkin hädän alla
kestit uskollisesti,
kuolemalla katkeralla
maksoit syntivelkani.
Kannoit synnin rangaistuksen,
että saisin armahduksen.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.
7.
Ylpeän ja pahan sisun
nöyryytesi sovitti,
kuolemalta voiman riisuit,
Jeesus, kuolemallasi.
Häpeäsi, auttajani,
on nyt kirkas kunniani.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.
8.
Kiitän näistä vaivoistasi,
Jeesus Kristus, sinua,
kivuistasi, haavoistasi,
kuolemasi tuskasta.
Kannoit raskaat rikokseni,
rangaistuksen syntieni.
Nimellesi iäisen,
Jeesus, annan kiitoksen.
Ernst Christoph Homburg 1653. Ruots. Erik Norenius 1675. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. August Ahlqvist 1867, Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
Sama sävelmä: 102b | 248 | 378 | 544
-
SV 44 Suo, Jeesus, paras opettaja
https://www.youtube.com/watch?v=6T2Iu1rImLc
1. Suo, Jeesus, paras opettaja,
itseni oikein tuntea,
sinulle, rakas Vapahtaja,
nyt sydämeni avata,
tilani että tuntisin,
sinulta avun löytäisin.
2. Tien tiedät tyhjään sydämeeni,
en itse tietä tunnekaan.
Siis astu, Jeesus, kurjuuteeni.
Vain sinä pystyt auttamaan.
Minulle saavu voimaksi,
johdata, ole kaikkeni.
3. Kasteessa otit omaksesi,
nyt jatka loppuun tämä työ,
niin että sinun iloksesi
lunastetulla sydän lyö,
kulkisin tiellä taivaaseen,
elämään, riemuun iäiseen.
4. Johdata tielle parannuksen
jo täällä armon aikana.
Suo, että Hengen uudistuksen
löytäisin, Jeesus, sinussa.
Suo jälkiäsi seurata.
Aukaise ovet minussa.
5. Kunniaksesi olet luonut
myös minut tänne maailmaan,
elämän kaikki lahjat suonut
armosta aina ajallaan.
Armosi anna minulle
elää ja kuolla sinulle.
Ruotsalainen 1852, suom. A. Räty 1853, uud. W. Malmivaara 1891, VK 1938 ja VK 1986 uud. J. Löytty, 3. säk. J. Julkunen 2015
-
VK 592 Mua läsnäolostasi
1.
Mua läsnäolostasi,
oi Jeesus, vakuuta,
niin tietä kulkeissani
kuin kodin rauhassa.
Työssä ja levossa
sä tule turvakseni.
Puhdista sydämeni,
se rauhaas johdata.
2.
Sun päiväs saapumista
sinulta rukoilen
ja aikaa onnellista,
sä toivo kansojen.
Lähemmäs toisiaan
pois veljesvihan alta
tuo kansat kaikkialta.
Suo rauha maailmaan.
Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Toisinto Pieksämäeltä.
-
SV 173 Kun synnyin tänne maailmaan
https://www.youtube.com/watch?v=TbiU2a9Qmm8
1. Kun synnyin tänne maailmaan,
myös minut Herra omanaan
elämän kirjaan kirjoitti:
ostettu olen kalliisti.
2. Tuo kirja tietää kertoa
Herramme laupeudesta.
Sain leivän jokapäiväisen
ja avun alla kuormien.
3. Kun taas on vuosi täyttynyt,
niin kirjaan merkitty on nyt:
Jumalan armo turvana
on ollut vuoden aikana.
4. Oi, Isä, Luoja armias
ja lapsillesi laupias,
armahda kautta Kristuksen,
suo jälleen apu, armoinen.
5. Anteeksi anna syntini,
pois pyyhi kaikki vilppini.
Kuoleta vanha ihminen,
luo uusi, totuudellinen.
6. Tahtoisin tänä päivänä
sinua kiittää nöyränä
kaikesta sydämestäni,
armahtavainen Isäni.
Väinö Malmivaara 1933, uud. SV Lisävirsiä 1938, J. Haavio 1971, SV 2016
-
Sana-sinulle hartaus. Rebekka Naatus, Kallion srk:
https://evl.fi/verkkokirkko/hartaudet/sana-sinulle/-/d/20202/20-6-
2021+Rebekka+Naatus
https://www.youtube.com/watch?v=kKFHbjzToK0
-
SV 81 Pitääkö täällä ruuatta
1. Pitääkö täällä ruuatta
ja janoisena aivan
nostajaa vailla vajota
kulkijan alla vaivan?
Täytyykö sydämeni näin
kuin vangin taakkaa kantaa?
Katsahda, Herra, tännepäin,
voit auttaa, turvan antaa.
2. Tunnethan toivottomuuden,
kun murhe painaa mieltä
ja miten heikkouskoisen
on työläs nousta sieltä.
Sen näkee sinun silmäsi,
ja tiedät, mikä kaipuu
on rinnassani alati,
kun toivon säde haipuu.
3. Vapahda tästä hädästä
ja auta, Jumalani.
Suo muru taivaan leivästä
ja ruoki sieluani.
Elämän veden pisara
vuodata huulilleni,
ja armollasi paranna
tuskainen sydämeni.
4. Näin täytä tyhjä sieluni
jo tuntemisellasi,
ja raskas epäuskoni
pois nosta voimallasi.
Suo Pyhän Hengen johdattaa
eteesi, Vapahtaja,
niin luonasi voi unohtaa
vaivansa vaeltaja.
5. Rakastamaan ja uskomaan
sytytä sydämeni.
Sinussa lepoon, toimintaan
johdata askeleni,
niin että rakkauttasi
heijastaa voisin aina.
Ikeesi alla, Herrani,
ei päivän kuorma paina.
Johan Holmberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2013
-
Vvk 86 http://koraali.fi/mp3/N089.mp3
1. Jos ei Herra rakenna huonetta, Ja ylöspidä
sitä, Talon menoi myös toimita, Ja kaik-
kii hyvin liitä, Turhaan se muilt' ylös raketaan, Tyh-
jään kaluu yhteen haetaan, Hukkaan myös työtä tehdään.
2. Ellei Herra kaupunkii varjele, Holho linnoi ja
tornii, Ja töissäm' seass' karkele, Itse myös liikuta sor-
mii: Jos hän ei valvo ylitsem', Turhaan juoksem' ja
pyrisem', Vartiat myös valvovat hukkaan.
3. Sen teette myös kyllä turhaan, Ett' alati mur-
heess' elätt'; Unest' nousett' ylön varhain, Ja hiljain
käytte levät'; Syötte sitte leipänn' surun kanss', Jonk'
Herra antaa, maatessans', Omillen ystävillens'.
4. Lasten tähden te juokselett', Ja suurta murhett'
pidätt', Edestänn' muita pois syökselett', Kaluu heillen
kokoon pyydätt'; Lapset ovat Herran lahjat, Kuin heil-
len tarpeet kyllä lainaa, Ja murheen heistä pitää.
5. Niinkuin sotamies kädessäns' Tuntee vasamans'
ja nuolens', Jotka hän viepi edessäns', Niill' varjelee
pääns' ja suolens': Niin nuoret Herra myös tuntee, Jotk'
hän silloin sotaan tunkee, Koska hän auttaa tahtoo.
6. Autuaat ovat, joiden viini Senkaltaisii on täyn-
näns', Eip' yksikään heitä saa kiini, Eik' vihamies heit'
häväis': Kosk' he puolestans' sotivat, Päältäns' vi-
hollisia otivat, Niin heidän myötä käypi.
Lazarus Spengler, (saks.) s. 1479 † 1534.
-
VK 500 Käyn Jeesus kasvois etehen
https://www.youtube.com/watch?v=VF5T-D79aqc
1.
Käyn, Jeesus, kasvois etehen,
sä kuule pyyntö pienoisen,
sun kätes laske päälleni
ja anna siunauksesi.
2.
Sä siunaa isää, äitiä,
myös siskoja ja veljiä,
mun kotiani kallista
ja rakkaitani kaikkia.
3.
Mua saata sanaas oppimaan
ja totuuttasi tuntemaan,
niin että sinun omanas
mä seuraisin sun tahtoas.
4.
Ja viimein meidät autuuteen
vie täältä eloon iäiseen.
Suo meidän taivaan kodissa
sun kiitostasi veisata.
Simo Korpela 1904. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Ranskassa 1543.
-
SV 50 Rakas Herrani, lahjaksi suothan
1. Rakas Herrani, lahjaksi suothan
jo taipuisan sydämen,
että kulkisin vaivojen tiellä
vain tahtosi muistaen.
Ota pois oma voima ja kunto,
anna selkeä itseni tunto
ja nöyryyttä valvoa.
2. Avaa silmäni, että jo huomaan
maailmamme turhuuden,
menon kiireisen, pinnallisuuden
ja tyhjyyden kaiken sen.
Kunpa murheeni, kaikkeni toisin,
sinun luoksesi pyrkiä voisin
ja kanssasi valvoa.
3. Minut johdata murheiden alla
jo luoksesi, Herrani.
Pyhät armosi vaatteet siis ylle
suo syntisen suojaksi.
Ja kun kiusaaja huolia tuottaa,
lupauksiisi saanhan vain luottaa
ja silloinkin valvoa.
4. Anna taistelun keskellä rauhaa,
kun voimani vähenee.
Ilo lahjoita, myrsky kun pauhaa,
ja huolettomaksi tee.
Pyhä Henkesi voimaksi anna,
ota helmaasi, nosta ja kanna,
niin jaksan taas valvoa.
Arkkivirsi 1839, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2016
-
VK 206 Taas kasvojesi eteen
1.
Taas kasvojesi eteen
käyn, Jeesus, auttaja.
Sain omaksesi tulla
jo kerran kasteessa.
2.
Sinulle, Herra suuri,
syntini tuoda saan.
Armosi suojaan sulje
nyt minut kokonaan.
3.
Sinulta, Jeesus, yksin
saan sanat elämän.
Vain sinuun tahdon luottaa,
tuot rauhan pysyvän.
4.
Suo, Jeesus, että aina
ääntäsi kuulisin,
tahtosi tietää saisin
ja sitä seuraisin.
5.
Myös ristin tiellä auta
kanssasi valvomaan,
keskellä kiusausten
ristiisi luottamaan.
6.
Vie armossasi, Jeesus,
myös minut kunniaan,
Isäni rakkaan luokse
kotiini oikeaan.
Allan Öhrbom 1923. Uud. komitea 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Melchior Vulpius 1609.
-
http://koraali.fi/mp3/N256.mp3
VI. Katumus-virret.
Vvk 256
1.Vaivainen valitan vaikiast', Ett' olen
syntinen suur', Vaivoill' väsytett'
yli-aikaa, Jo joutumall' multaan olen juur', En it-
seen' voi synnist' pois pitää, Jos ei Jumal' armol-
lans' auta, Suo Jumal' viel' vähä mull' ikää, Parat'
pyydän apus kautta.
2. Ehk' meno on ain' minull' kova, Monet mur-
heet ja tuskat tuimat, Kaikilt' kurilt' kiusaukset ovat,
Minun päällän' juur' puuttumatt', Kuitenk' en epäil'
sen tähden, Sinä Jumal' olet tuskiss' turva, Tykös
tuskiss' turvata tahdon, Olep's apu vaivoiss' vahva.
3. Minua pelvossas pyhäss' pidä, Käännä kaikki par-
haaksen', Olem' oudot, kulku-vieras, Anna armos, jota tar-
vitsen, Est', ett'en rippuis' katoovass' kunniass', Muuss'
mailman menoss' turhass', Kust' suutun sinun sanois
ja saarnois; Jost' Jumal' minua varjel' vahvast'.
4. En apuu löydä lääkärten luvuist', Kirjoist', kons-
teist' kaikist', Vastaan vaivoi, suurii surui, Paits' si-
nua, Jesu Krist'! Sinä paras lääkär' lääkitset Sekä
sielun ett' ruumiin ruvet. Meit' itse loit, lunastit kal-
liist', Mun elon' hillits', holho, hallits'.
5. Huudan tykös Isä Jumal', Poika, Pyhä Henki
paras! Minua pelast' peikolt' rumalt', Vahingost' var-
jel' vaarass', Ettän pääsisin pois pahoist' Mailman ja
pirun pauloist', Kriste mua autuuteen auta, Pyhän
piinas voiman kautta!
Hans von Gottingen, (saks.) 1520-luvulla.
-
VK 526 Oi Isä, vanhuudessa
https://www.youtube.com/watch?v=l91EeB5Vam4&list=RDEMXOcX0UB9Yrzji1S9gfK42g&start_radio=1
1.
Oi Isä, vanhuudessa
muistathan minua,
voimien vaipuessa
vahvista heikkoa.
Kun olit turvani
jo lapsuudessani,
niin jalkain horjuessa
nyt ole sauvani.
2.
Mä heikko olen aivan
ja kaikkeen voimaton,
nyt huokaan alla vaivan
ja usko heikko on.
Jo vaipuu voimani,
käy, Jeesus, voimaksi,
valaise kasvoillasi,
kun sammuu silmäni.
3.
Kun kohta huulillani
rukous raukenee,
silloinkin puolestani
Henkesi rukoilee.
Minua riisutaan
ja majaa puretaan,
oi Jeesus, minut kanna
luoksesi kunniaan.
Philipp Friedrich Hiller 1767. Suom. Simo Korpela 1903. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Tampereelta.
-
SV 222 Nyt vastaan ota, Herrani
https://www.youtube.com/watch?v=r7KqTA-s4AE
1. Nyt vastaan ota, Herrani,
mieluusti ehtoouhrini,
kun sinulle sen kannan.
Kuuntele, ole armoinen,
suun laulaa suo ja sydämen,
kun virren soida annan.
Voimia uusia
haluaisin, että saisin
kiitokseni
veisata taas, Jeesukseni.
2. Nyt kiitän, Paimen, sinua,
kun yhä kaitset minua
näin kärsivällisesti.
En löydä edes sanoja,
kun ajattelen armoa,
rakastat suloisesti.
Herrani, armaani,
anna jatkaa taivaan matkaa
seurassasi
armon valtakunnassasi.
3. Vahvista, Herra, uskovat,
tee näkeviksi sokeat,
kaatuneet maasta nosta.
Heikoille tule turvaksi,
isättömille isäksi,
huolehdi ravinnosta.
Kokoa, johdata
köyhä kansa poluiltansa
juhlaan suureen
valtaistuimesi juureen.
4. Nyt älä muista vihassa
rikoksiani, Jumala,
vaan anteeksi ne anna.
Kun yöksi ilta pimenee,
kirkkaaksi sydämeni tee,
suo sinuun toivo panna.
Murheeton mieli on:
lähestyvä yö on hyvä,
suojanani
kunhan viivyt, auttajani.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016
-
SV 223 Kun päivä iltaan ennättää
1. Kun päivä iltaan ennättää,
yön varjoon maisema kun jää,
niin kysyn sydämeltäni,
miten taas vietin päiväni.
2. Olenko rauhaa nauttinut
ja ristin juureen taipunut?
Pyysinkö sieltä neuvoa?
Voi Jeesus, minut armahda.
3. On sydämeni kylmennyt
ja harhateille eksynyt.
Siis Hengelläsi Pyhällä
valaise, auta, lämmitä.
4. Jos langettaisit tuomion
sen mukaan, kuinka syytä on,
pelkäisin, enkä tohtisi
eteesi tulla, tuomari.
5. Vaan täytit lain. Nyt tiedän sen:
on armahdettu syntinen,
suoritit kaiken velkani,
siis sinussa on turvani.
6. Suo kaikki synnit anteeksi.
Lahjoita vanhurskautesi.
Saan yksin ansiostasi
näin olla sinun omasi.
Ulrika Sofia Nordencreutz 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2011
-
VK 79 Siion, apus ainoastaan
https://www.youtube.com/watch?v=zs10iRTcN68
1.
Siion, apus ainoastaan
on vain Herra Jumala.
Niin kuin isä hoitaa lastaan,
niin hän hoitaa sinua.
Sinua hän kurittaa,
koska lastaan rakastaa.
Ei hän kirkkoansa heitä,
vaikka viekin vaivain teitä.
2.
Vaikka myrsky myllertäisi,
aallot laivaa hakkaisi,
vaikka yökin yllättäisi,
vaikka Jeesus nukkuisi,
matkassa hän silti on,
Siion, ole peloton!
Haahtensa hän rantaan johtaa,
vaikka mitkä vaiheet kohtaa.
3.
Vaikka siirtyy vuoret kerran,
kalliotkin paikoiltaan,
niin ei siirry armo Herran,
hän on luja liitossaan.
Vaikka koittaa hirmuinen
Herran päivä viimeinen,
seurakunta, mieleen paina:
perustus on luja aina.
4.
Kyyneleesi vaikka vuotais
niin kuin pilvet vuotavat,
Siionille vaikka suotais
vaiheet kaikkein vaikeimmat,
älä pelkää kuitenkaan,
ei hän hylkää kirkkoaan,
Herra, armon, voiman tuoja,
seurakunnan kilpi, suoja.
5.
Kahleitakin vaikka kannat,
kärsit vainon tuskia,
vaikka henkesikin annat,
kaikki kestä uskossa.
Tie on auki taivaaseen,
pyhäin riemuun ikuiseen!
Muista, kuka kanssas kulkee,
suojaansa ken sinut sulkee.
6.
Kestä, Siion, tuskat, vaivat
uskoen ja toivoen.
Kestää myöskin isät saivat
vaiheet ahdistuksien.
Herra ottaa armossaan
sinut, Siion, kunniaan.
Loppuu helle kärsimyksen,
koittaa päivä täyttymyksen.
7.
Enkelit ja pyhät taivaan,
riemuvirttä veisatkaa!
Eipä sorru Siion vaivaan,
periä se voiton saa.
Laiva pääsee satamaan,
myrsky tyyntyy kokonaan.
Voitostansa luona Herran
Siion kiittävä on kerran.
Joachim Pauli 1666. Unkariksi Károly Jeszensky 1885. Suom. Aukusti Oravala 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: August Luttenberger 1890.
-
Jatkuu osassa 10