Olen joskus pohtinut päällekkäisten reviirien ongelmaa.
Tilaa ihmisten reviireille on maailmassa rajatusti.
Kun lasketaan yhteen kaikkien maapallon asukkaiden reviirit, lopputulokseksi saataneen kaksi tai useampia maapalloja.
Jokainen tuntuu kuvittelevansa reviirinsä suuremmaksi, kuin olisi mahdollista.
Tästä johtuen koko ajan koemme, että joku astuu varpaillemme tai tunkeutuu reviirillemme.
Tässä esimerkki:
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kristityt-leipomoyrittajat-voittivat-vuosia-kestaneen-kakkukiistan-britannian-korkeimman-oikeuden-paatos-jaa-voimaan/Tai edellisestä esimerkistä hivenen muokattu kuvitteellinen esimerkki:
Kävelen kadulla. Vastaani tulee jonkun aatemaailman edustaja, joka kysyy minulta, että kannatanko tätä aatemaailmaa.
En vastaa kysymykseen.
Kysyjät loukkaantuvat, koska he kokevat, että loukkaan heidän reviiriään. Heillä on asia, jonka he kokevat tärkeäksi ja koska en ota heille tärkeään asiaan kantaa, he kokevat minun ikään kuin tunkeutuneen heidän reviirilleen. He vaativat tiukempaan sävyyn kannanottoa.
Nyt minäkin koen, että reviirilleni on astuttu ja tunnen oloni epämukavaksi.
Toinen kuvitteellinen esimerkki.
Kuljen kadulla, joku vastaantulija naurahtaa. Hän kuuntelee radiota, en kuitenkaan huomaa sitä.
Mielestäni minulle tai minun lähelläni ei pidä naureskella minulle. Koen, että tuo henkilö on tunkeutunut tässä asiassa reviirilleni, tehnyt reviirilläni sellaista, mitä ei saa tehdä.
Vastaantulija taasen ei koe toimineensa väärin ja närkästyy, jos kehotan häntä käyttäytymään kunnolla minun läheisyydessäni. Vastaantulija kokee, että yritän rajoittaa hänen toimintaansa hänen omalla reviirillään.
Esim 3: Joku valtakunta uskoo jonkun alueen kuuluvan todellisuudessa itseensä, kun taasen naapuri kuvittelee, että alue kuuluukin heille.
Riidat, sodat ja erimielisyydet johtuvat varmaan pääosin siitä, että jokainen kuvittelee reviirinsä suuremmaksi, kuin on aihetta.