Lasteni äiti herätti minut tänä aamuna kuudennella hetkellä sanoen "on niin valoisaa, että haetaan nyt pienikään kuorma polttorankaa". Kirmaisin ylös keittämään kähveetä ja huomasin ulkona sataneen syksyn ensimmäisen räntälumen. Menihän siinä tunti ennenkuin tienpäällä olimme, sillä moniin renkaisiin piti lisätä ilmaa, monet tankit piti täyttää ja moottorisahat, 2 kpl, piti koekäyttää, Zetori piti tarkistella ja "hyväillä", että pelaisi ja pitihän se peräkärrykin ottaa joukkohon. Meillä pn polttopuupaikka tuttu, otimme saaliiksemme kaksi kokoliasta suksikoivua. Suksikoivua siksi, että kummassakin on tyvessä kunnon käivärät, ei tarvitsisi paininpuussa käyttää, jos suksia tekisi. Meillä on ylisillä vuosikymmenien sukset. Puu vain kuivukoon ja luopukoon lämpöenergiastaan. Tulimme kartanoon, purimme kuorman, peruutin kärryn talliin ( oli onnenkantamoinen, sillä meni kerralla), ajoin Zetorin omaan pilttuuseensa. Vaimo meni omille retkilleen. Minä tulin pirttiin ja nostelin märät vaatteeni leivinuunin päälle kuivamaan. Meillä tuoksuu nyt menninkäisten hajuille, mutta ei se ole outoa, "telttailijan" aikana palveluksessa oli vähän samaa. Tämän kirjoitti 1944, 70 vee.
Kiitän Veli VN:ää sieni-informaatiosta.
