En itse ole oikein ajatellut tätä kuulumista ja kuulumattomuutta ja värin tunnustamista tai tunnustamattomuutta. Jos minulta kysytään uskonnollista kantaa, sanon useimmiten "körtti-agnostikko" - nyt jos paneudumme kummankin ajatuskannan historiaan, luonteeseen, määritelmiin niin jollakin (myönnettäköön että minusta täysin epäolennaisella tasolla) näitä voisi pitää toistensa kanssa ristiriitaisina termeinä. Minusta Jumalan absoluuttisen suuruuden ja ihmisen lähes täydellisen pienuuden ja armottomuuden näkeminen on aika ongelmaton agnostinen asenne, mutta menneinä vuosisatoina tästä olisi helposti saattanut jopa roviolle joutua, toki myös paljon pienimmistäkin erheellisyyksistä. Sen vain tiedän herännäisyydestä, että jos en minnekään muualle kelpaisikaan niin tänne pääsen. Niinpä on hankala ainakin ovet paukutellen pois lähteä, koska ovea tai porttia ei ole. Tämä lieneekin monista se perimmäinen ongelma, mutta onneksi eivät maailmasta aivan heti kättelyssä lopu ne yhteisöt ja traditiot, joissa puomi on korkeammalla ja vaatimukset paljon tiukemmalla tasolla. Ehkäpä onkin liian halpa hinta siis monille tällä, tämän harmaan, avuttoman joukon jäsenyydellä. Vähän kun olisi kirpputorin tai Pelastusarmeijan asiakas, kun toisilla rahat ja luotto riittävät Stockmanniin asti.