Eleniusten matkassa

[seppos]

Havaintoni mukaan yksi körttiläisyyden tunnusomainen piirre on valtaapitävien piirien ja aatteiden mielistely. Körttiläisyyden uusin suuntaus on islamin mielistely. Tämä jos mikä osoittaa erinomaisen lahjakasta tilannesilmää ja taipuisaa selkärankaa. 

Höpön löpö Ei täällä eikä muuallakaan ole mielistelty islamia tai valtaapitäviä piirejä.

[karjalaisenkyösti]

Höpön löpö Ei täällä eikä muuallakaan ole mielistelty islamia tai valtaapitäviä piirejä.

Olen samoilla linjoilla Luterilaisen kanssa, tosin Luterilainen vähän kärjistää - itse olisin sanonut hivenen lievemmin, koska se lienee lähempänä totuutta.
Jos tämä olisi jonkun muun kristillisen ryhmän foorumi, yhtä hyvin sielläkin löytyy kritisoitavaa.
Kritiikki on hyvä ottaa vastaan ja näin kehittyä ihmisenä.
Sen mitätöiminen tai kieltäminen ei johda mihinkään.

Myös minua ja viidesläisyyttä pitää kritisoida, koska ilman sitä on vaikea korjata asioita.

[seppos]

Olen samoilla linjoilla Luterilaisen kanssa, tosin Luterilainen vähän kärjistää - itse olisin sanonut hivenen lievemmin, koska se lienee lähempänä totuutta.
Jos tämä olisi jonkun muun kristillisen ryhmän foorumi, yhtä hyvin sielläkin löytyy kritisoitavaa.
Kritiikki on hyvä ottaa vastaan ja näin kehittyä ihmisenä.
Sen mitätöiminen tai kieltäminen ei johda mihinkään.

Myös minua ja viidesläisyyttä pitää kritisoida, koska ilman sitä on vaikea korjata asioita.

Hyväksyn kommenttisi muuten, mutta islamin mielistelyä en ole tavannut ja jos tapaa poistan se ei körttiläisenä.

[karjalaisenkyösti]

Havaintoni mukaan sinä olet ainoa, joka on täällä arvionut toisten uskoa. Viimeksi väitit körttejä pride-uskoviksi.

Kyllä minunkin mielestäni voidaan sanoa, että Luterilaisen voidaan katsoa arvioineen toisten uskoa.
Toisen uskon arvioimattomuus on jonkinlainen hyve körttiläisyydessä, jota tosin käytännössä noudatetaan aiemmin esittämäni kaavan mukaan.

Käytännössä körttiläinenkin arvioi toisten uskoa, kuten muutkin ihmiset. On itsepetosta kuvitella muuta.
Haluaisin kyseenalaistaa tuon säännön, että toisen uskoa ei saa arvioida.

Kyllä toisen uskoa saa arvioida, joskus pitääkin, mutta siinä tarvitaan viisautta ja senkin jälkeen on hyvä ymmärtää, että arvio saattoi mennä vikaan.

Ehdotan siis, että unohdamme hokeman, että "emme arvioi kenenkään uskoa", koska sehän on pään pensaaseen pistämistä, silmien sulkemisena todellisuudelta, itsensä tuntemisen puutetta.

Vapautukaamme tuonkin (arviointikielto) kiellon kahleista todellisuuteen ja pyrkikäämme arvioissamme raittiuteen ja seurakunnan yhteiseen hyötyyn.

[Pena]

Sanoja ja tekoja voi arvioida, miksei sanomatta tai tekemättä jättämisiäkin. Sanojen takana olevaa ajatteluakin tai tekojen taustalla olevia asenteitakin sopii pohtia. Usko on kuitenkin mielestäni asia, joka on hyvä jättää rauhaan. Oikeaankin osunut arvio voi olla vahingoksi. Vajavaisen uskon arvioiminen vajavaiseksi saattaa sammuttaa kituvan liekin. Vahvan uskon kehuminen vahvaksi luo ylpeyden ja ulkokultaisuuden vaaran.

[1944]

[/quote]

[1944]

Hyväksyn kommenttisi muuten, mutta islamin mielistelyä en ole tavannut ja jos tapaa poistan se ei körttiläisenä.

Pena ihan uhkaukseen asti kielsi minua käyttämästä musulman-sanaa. Muille sana on sitten sallittu. Ei sielläkään päässä virheettömiä olla.

[vn]

Toisen uskon "arvostelu", en oikein tiedä.
Mutta ehdottomasti tarvittaessa "kehoituksen sanat" on paikallaan, eikä sekään
ylhäältä käsin, vaan heikkona siskona ja veljenä rinnalla ollen.
Lähipiirissä ja arjessa tuota arvosteluakin riittää ihan nokko, mutta siitä huolimatta
katse Jeesukseen, vain Hän ymmärtää, rakastaa ja auttaa siten kuin kaipaamme.

[Pena]

Pena ihan uhkaukseen asti kielsi minua käyttämästä musulman-sanaa.

Vielä kerran: eri mieltä oleminen ja sen ääneen sanominen ei ole kielto eikä varsinkaan uhkaus

[Riitta-mummi]

Älä Kyösti ohjeista asiaa joka on körttiläisyyden ydintä.

[karjalaisenkyösti]

Älä Kyösti ohjeista asiaa joka on körttiläisyyden ydintä.

Ehkäpä pääpointtini kuitenkin tässä oli se, että tuohon "ytimeen" uskominen on kuin satu 'Keisarin uudet' vaatteet.
Ei sitä ole edes olemassa ja silti kuvitellaan, että se on.
Näkyyhän se selvästi, että sitä ei ole.

[Pena]

Ehkäpä pääpointtini kuitenkin tässä oli se, että tuohon "ytimeen" uskominen on kuin satu 'Keisarin uudet' vaatteet.

Se ei ole mitään, johon uskotaan. Pikemminkin se on tapa, miten uskotaan. Perusta arvioinnin välttämiselle on raamatullinen: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.

[luterilainen]

Otapa siis selvää! Varsinkin omat kammonsa on hyvä tiedostaa. Silloin niitä pystyy myös hallitsemaan, vaikka ei eroon pääsisikään.

Aamen! Alatien kristillisyydessä piehtaroivalla heränneennellä tummalla körttikansallahan on suorastaan pelastusvarmuuskammo ystäväkansan murhevoittoisen heikon uskon riittämättömyydessä taivaan portilla toisin kuin ylpeillä pelastusvarmuudellaan hallelujaa-kukkuloilla iloitsevilla. 

[karjalaisenkyösti]

Ehkä emme kuitenkaan arvostele toisten uskoa, edes Päivi Räsäsen, vaan lähinnä
toimintaa tai toimimattomuutta.

Hyvä, että Vn haastoi, ainakin minut ajattelemaan ja pohtimaan tuolla hyvällä kommentillaan.
Tähän vähän tulleita ajatuksiani:

Tapaus 1:
Poika näkee naapurin pallon kotipihallaan.
Hän menee ja potkaisee sen naapurin pihalle.

Tapaus 2:
Talon isäntä näkee naapurin pallon kotipihallaan.
Hän käskee poikaa potkaisemaan pallon naapurin pihalle.
Poika tottelee ja potkaisee pallon takaisin naapurille.

Molemmissa tapauksissa poika potkaisee pallon naapurin pihalle.
Jälkimmäisessä tapauksessa pojalla ei oikeastaan käytännössä ole valinnan varaa, on pakko potkaista.
Ensimmäisessä tapauksessa pojalla ei ole mitään pakkoa päällä, joten hän voi itse päättää, potkaiseeko pallon, vaiko ei.

Ensimmäisessä esimerkissä poikaa voidaan joko kiittää tai paheksua teostaan, koska hän on voinut vapaa-ehtoisesti päättää, mitä tekee.
Vaikka jälkimmäisessä esimerkissä tapahtuu sama teko, poikaa ei voida samalla tavalla kiittää/paheksua, koska hänen oli pakko se tehdä.
Jälkimmäisessä tapauksessa teon syynä oli talon isäntä. Jos syyttää/kiittää poikaa, viimekädessä kuitenkin syytetään/kiitetään talon isäntää.

Tiedämme, että usko monesti näkyy tekoina ja toimintana tai toimimattomuutena.
Jos teon pohjimmainen syy on ihmisen omatunto/usko, niin tekoa arvosteltaessa viime kädessä arvostellaan kuitenkin ihmisen uskoa.

[karjalaisenkyösti]

Se ei ole mitään, johon uskotaan. Pikemminkin se on tapa, miten uskotaan. Perusta arvioinnin välttämiselle on raamatullinen: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.

Kyse oli siitä, että kuuluuko körttiläisyyteen piirre, että toisen uskoa ei arvostella.
Halusin vain osoittaa, että ei kuulu.

Ja koska ei kuulu, niin halusin tuoda ajatuksen, että on aivan OK, että ei kuulu.