Tässä ketjussa tuli aiemmin paljon kritiikkiä sukuseuroihin liittyen. Ei niistä osaa tällainen tyhmä puutarhuri mitään sanoakaan. Toisaalta asun Helsingin alueella ja täällä toimiviin herättäjäseuroihin sieluni haikailee..
Koska se kritiikki tuli ainakin minulta, täytynee siitä vastatakin.
Kyseessä ei varmaan ollut sukuseuratoiminta. Sen sijaan tiettyjen sukujen kaiuttaminen Herättäjäjuhlilla useaan kertaan - kokoontuvat siellä ja nämä täällä - luo valitettavasti vaikutelman toistuessaan vuodesta vuoteen niistä, joille tämä juhla varsinaisesti kuuluu ja järjestettiin. Herännäisyys on yhdeltä laidaltaan kulttuuriliike enkä oikeastaan nyt enää ajattele samoin. Jokainen kansamne kulttuuri ja perimätapa saa elää ja kukoistaa, ja on vain hyvä että tätäkin Luojan lahjaa muistetaan. Missä määrin kulttuurin painotus kuuluu kristinuskon yhteyteen on toinen kysymys. Tämä ketju aloitti seksuaalieettisenä yleiskrskusteluna olkoon vaikka miten puhe herännäisyydestä. Eihän se tuohon kysymykseen vastaa.
Sellainen on aina pikkuisen eksklusiivista. Tämä juhla on tokikin kaikille mutta erityisesti niille.... niille.... niille. Siihen talonpoikaisuuteen kuului tietty vakavarallisuus, piti näetsen olla se talo. Torpparit, muonamiehet, mäkitupalaiset, joista paraallaan kehkeytyi souvari-pienviljelijäperheitä, he ja tehtaantyöläiset eivät varmasti ole olleet koskaan talonpoikia. Sen tähden herännäisyys ei heitä vetänyt puoleensa. Se oli paremmin niille tai paremmin noille.
Tämän en soisi jatkuvan. Siinä kaikki. Tai ei ihan.
Meidät kunkin on Luoja luonut siksi mitä me olemme, eikä vertailu mahda olla Hänen mielensä mukaista. Työväenkulttuuri, talonpoikaiskulttuuri jollaisesta körttipuku on jäänne sekin, korkeakulttuuri jolla kai tarkoitetaan monenpolven ylioppilaita ovat niin usein sekoittuneet että kun kääntelee sukujansa niin vastaan tallaa ehta körtti aina sekin ennen pitkää --- ihan kuin jokainen on jonkin mutkan kautta sukua jollekin Mika Waltarille. Juhlan yhteyteen ympätty sukuseuratapaaminen edustaa helppoa ja käytännöllistä käytäntöä. Ei tarvitse järjestää sellaista erikseen. Siinä kaikki.
Toisaalta se laajemmin nähden edustaa herännäisyyden historiaa, toisaalta hieman hämmentää. Vieras identiteetti on aina vieras identiteetti. En itse kauheasti kannata tyyliä " voisin olla vaikka...." " oikeastaan kuulun siihen sukuun jossa...." sillä ethän sinä kuulu. Kukin on mikä on ja sellaisena tarpeellinen ja hyvä. Herännäisyyden piirteiden omaksi kokemisen ei ehkä tarvitse tarkoittaa, että minun on nyt leikittävä talonpoikaa?
Tai että sinä olet opiskellut yliopistossa ( kauhea synti) minä olen kansannainen enkä puhu sinulle kun voelä et takuulla ole. Me jokainen mahdamme edustaa varsin tavallista virkamieskuntaa, suurin osa ja helsinkiläiset etenkin. Ikämme mukaan sitten olemme käyneet joko keskikoulun tai myös lukion.
Nämä ajatukset heräsivät juhlilla kolme vuotta sitten, olisiko olleet Haapajärvellä. Kuulutuksia tuli.... tuli.... tuli.... Ihan loputtomiin asti tuntuu. Silloin ajattelin ensimmäisen kerran, ettei nämä mahda oikeasti muille olla nämä juhlat. Silloin ymmärsin miksei kapinamielinen äitini koskaan suostunut lähtemään millekään juhlille, vaikka kommunistin poika Suomen Mansesta, hänet nainut sukunsa toivo ja perheensä ensimmäinen " herra" halusikin.
