Hei!

[Kirsi]

Olen jo pitkään lukenut körttifoorumin keskusteluja, mutta nyt vasta itse uskaltaudun mukaan. Olen luultavasti aika kummallinen tulokas joukossanne, koska olen tähän asti kuulunut vapaakirkkoon. Olen jo pitkään tuntenut, että vapaat suunnat eivät ole se minun "juttuni", mutta nyt vasta olen kerännyt kylliksi rohkeutta erotakseni kyseisestä kirkkokunnasta. Syyt eivät ole hurjan dramaattisia, minä nyt vaan en ole pätkääkään karismaattinen.  Karismaattisuus saa minut lähinnä tuntemaan oloni vaivautuneeksi. Mieheni ja vanhempi poikani ovat perusluterilaisia, minä ja tuo meidän iltatähtemme taas vapaakirkollisia. Tai no, kohta me emme kuulu mihinkään. Mutta...myöhemmin lisää.

[Sarai]

Et sinä taida mitenkään hirmuinen kummajainen täällä olla. Meitä on muitakin, jotka olemme tänne päätyneet erilaisten mutkien kautta, ja kaikki keskustelijat eivät nytkään "tunnustaudu" körteiksi. Tervetuloa mukaan vaan!

T. Sarai, jonka oma tarina löytyy tältä foorumilta osoitteesta http://www.h-y.fi/foorumi/index.php?topic=757.msg20128#msg20128

[Mauno]

Hei, Kirsi!

Tervetuloa körttifoorumille!

toivottaa Mauno

[Progressor]

Herännäisyydessä on minusta hienoa (muun muassa) se, että liittymisestä tai liittymättömyydestä ei tarvitse tehdä mitään suurta numeroa. Kukin saa tulla tai olla tulematta mielensä mukaan. Minulla ei ole körttitaustaa eikä mitään varmuutta omasta körttiläisyydestäni, mutta olen roikkunut mukana, koska tämä porukka vain tuntuu olevan kanssani samalla aaltopituudella. Vähän aikaa sitten sain tosin kuulla olevani "körttiaktiivi", mikä oli minulle pieni yllätys, koska en ole sellaiseksi koskaan kokenut itseäni. Mutta kai minä sitten olen.

Tervetuloa mukaan. Toivottavasti viihdyt körttien parissa. Itse olen viihtynyt, vaikka enimmäkseen pysyttelenkin hiljaa.

[Sanneli]

Tervetulua munki puolesta! 

[Riitta-mummi]

   Hei minunkin puolesta !

   Minä olen pyörinyt yli 20 vuotta vapareissa ja helluissa, vaikka kuuluinkin "Isoon kirkkoon". Hengellä täyttymisen toiveissa, tunteita hakemassa ja kokemassa. Vähitellen alkoi epäilys kalvaa ja erkaannuin karismaatikoista ja pyhittymisistä. Lahden Herättäjäjuhlat oli pelastukseni.

Tämä on nyt uutta aikaa, koen lievää ja vähän voimakkaampaakin pahoinvointia sitä
tyyliä kohtaan jota minullekin syötettiin. Miksi olinkin niin oppivainen, miksei vapautuminen koittanut aiemmin. Ihmisten työtä, omani ja muiden, ei Jumalan.

Toisaalta:Kaikella on aikansa...

[Kirsi]

Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista!Jeps,ehkä sujahdan teidän joukkoonne ihan luontevasti. Nyt kun ei kait tarvitse miettiä kielillä puhumista, Pyhällä Hengellä täyttymistä, suureen ääneen itkemistä jne. Minä kun olen ilmeisesti sellainen jäyhä suomalainen, jolle julkiset tunteenpurkaukset eivät ole kovin luontevia. Mutta...hyviä tyyppejä löytyy toki kaikista "tyylisuunnista", joten ei siitä sen enempää.
Itselleni on suuri helpotus päästä irti jatkuvista, "oikeista", uskonratkaisuista. Olen viimeisten vuosien aikana rukoillut, valehtelematta ainakin muutaman sata kertaa, syntisen rukouksen. Joka kerta olen ajatellut, että NYT tämä on se todellinen, parannukseen johtava rukous. Kissan viikset, vaikutus on kestänyt maksimissaan kymmenen minuuttia, jonka jälkeen olen jo saanut itseni kiinni ainakin viidestä eri synnistä. Lienee jonkinasteista omavoimaisuutta...

[Jampe]

No hei Kirsi ja tervetuloa minunkin puolestani!  Allekirjoittanut on myös "kierroksensa" tehnyt joten luulen ymmärtäväni hyvin fiiliksiäsi. Taidan olla niitä Sarain mainitsemia jotka eivät tunnustaudu körteiksi... en minä sen puoleen tunnustaudu miksikään muuksikaan. Olen tullut allergiseksi kaikenlaiselle johonkin "kuulumiselle" tai jonkun tietyn ajatustavan sellaisenaan nielaisemiselle.
   Tuosta rukoilusta; -minä en oikeastaan rukoile. Olen kokenut sen melko turhana rituaalina koska ruveta varta vasten rukoilemalla rukoilemaan, tuntuu väkinäiseltä ja on minusta tekemällä tehtyä. Luulen että tärkeämpi ja/tai oikeampi tapa olisi se jos ihmisen sydän ja ajatukset ovat, miten sanoisin;- "Jumalan suuntaiset". Minusta kiitokseksi riittää että on kiitollinen mieli ja perusasenne Elämän antajaa kohtaan. Rukoukseksi riittää ainakin itselleni monesti Luojan töiden tunnustaminen ja jopa ihmettely. Perusasenne on se että uskon kaiken viime kädessä olevan Jumalan varassa. Mitään sen spesifisempää rukoilua en kaipaa. Voihan sitä tietysti joskus jotain olla mutta se on erittäin harvinaista ja aivan erikoinen tilanne.
   Olen ajatellut että ihmisellä loppujen lopuksi on paljon suurempi vastuu tekemisistään ja tekemisillään on paljon suurempi vaikutus elämäämme kuin mitä ns. "uskovaispiireissä" yleensä ajatellaan, äärimuotona voisi mainita että rukoillaan johdatusta, pitäisikö ostaa volkkari vai datsuni. Meidäthän on tänne pantu elämään fysiikan lakien varassa ym. luonnollisten lainalaisuuksien varassa ja järki annettu käytettäväksi, sekä kaksi kättä työtä tehdäksemme.  Vaikka uskon asioissa on kyse yliluonnollisista asioista, ei vielä ole yliluonnollisuuden aika. Se koittaa varmaan sitten kun viimeinen päivä saapuu. Joillekin ei vain riitä uskon varassa oleminen, vaan täytyy tavoitella enemmän yliluonnollisuutta kuin mitä annetaankaan.  Pitäisi uskoa Jumalaan ja evankeliumiin ja toimittaa arkisia askareitaan. Jos Jumala näkee hyväksi johdattaa tielle ihmeellisiä tapahtumia tai tuntemuksia, se on sitten niin mutta muuten minusta tulisi tyytyä ja olla kiitollinen. Sitäkään ei tosin jaksa aina mutta ihmisiähän me vain olemme; -vikoinemme lunastettuja!

[Pirska]

Hei Kirsi! Tervetuloa joukkoon! Minäkin olen liittynyt tähän foorumiin vasta viime maaliskuun lopulla ja aika tavalla olen viihtynyt. Körttiläinen olen toisessa polvessa ja naimisissa miehen kanssa, joka on toisesta herätysliikkeestä. Totesimme jo seurusteluaikana, että herätysliikkeemme eivät sulje toisiaan pois eikä meillä ole koskaan ollut mitään "uskonsotia".

Aika etäältä olen seurannut vapaita suuntia, mutta olen mielessäni ajatellut, että joka tunnustaa Kristuksen lunastajakseen, on oikealla tiellä. Jotkut "ainoat oikeat" uskonsuunnat ovat ärsyttäneet joskus, mutta olen ajatellut, että minun pelastumiseni ei ole heidän mielipiteistään kiinni. Nautin suunnattomasti ehtoollisyhteydestä, jossa olen samassa ehtoollispöydässä "ainoiden oikeiden" kanssa ja ajattelen, että tahdomme samaan taivaaseen. Ehkä eri uskonsuuntia tarvitaan, koska me ihmisetkin olemme niin erilaisia.

Riitta-mummin kommentista tuli mieleen, että eivät ne 20 vuoden etsimiset ole varmasti ihan hukkaan menneet. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin Raamatun tuntemuksesi on huimasti keskivertoa parempi. Olen sitä mieltä, että Ukko-Paavon ym opetuksista saa paljon enemmän irti, kun tietää Raamatusta muutakin kuin että Jeesus rakastaa kaikkia ihmisiä.

[santtu-62]

Heippa, Liisa ja Seppos... ja kaikki muutkin immeiset. Kohta alkaa täällä ottelu...

[juhani]

ottelu päättyi 0-3... Suomen potkupallomaajoukkue hävisi suuren ja kauniin Venäjän jalkapallomaajoukkueelle... ... minähän olen ollut yli 40 vuotta fani Saksan vihreän veran shakkimaajoukkueelle...

[Pyryharakka]

Hei vaan kaikki uudet ja vanhat!
Minä olen vasta toista päivää täällä. Sain vinkin tyttäreltäni tällaisesta foorumista.
Olen 36 vuotta sitten tullut uskoon ihan tavallisissa seurakuntanuorissa. Sitten on taival ollut enemmän tai vähemmän seurakunnan kanssa naimisissa. Vapaiden suuntien kanssa rinnakkain on juttuja yhdessä tehty ja välillä vähän karismaattisuuden tuulia haistellen. Eniten minua harmittaa ne "tosiuskovat", joille on vain yksi kapea polun puolikas, mihin kaikkien taivaaseen menijöiden pitäisi ahtautua.
Olen kovasti yrittänyt uskaltaa olla oma itseni Jumalan armoon luottaen ja uskoen, että Jeesuksen sovitustyö oli täydellinen. Siis minun ei tarvitse täydellinen olla.
Minulle oli niinkuin Riitta-mummillekin nuo Lahden Herättäjäjuhlat oikea ahaa-elämys. Ne oli ekat Herättäjäjuhlani ja ihastuin. Ihastuin juuri siihen, ettei siellä nostettu ketään puhujaa jalustalle tittelin tähden. Tulin stadionille ohjelman alettua,  eikä minulla olllut käsiohjelmaa ja niinpä vasta kotona sunnuntaina radiosta kuulin, arkkipiispakin oli puhunut.
Me ihmisethän ollaan ihan yhtä arvokkaita. Jokaisesta on maksettu sama kallis hinta.

[Salis]

ottelu päättyi 0-3... Suomen potkupallomaajoukkue hävisi suuren ja kauniin Venäjän jalkapallomaajoukkueelle... ... minähän olen ollut yli 40 vuotta fani Saksan vihreän veran shakkimaajoukkueelle...

Deutschland, Deutschland über alles, über alles in der Welt.
Einigkeit und Recht und Freiheit für das deutsche Vaterland! 

[Riitta-mummi]

Hei vaan Pyryharakka ! Tulin mökiltä kampaajalle ja körttifoorumia lukemaan.

Kiva kun Lahdessa "heräsit" ! Käytät nimimerkkinäsi yhtä minun lempinimistäni lapsena.
Isälle olin Nöpsy, Pipsa Pippuri ja Pyryharakka mm. Olin sitten kai hänelle rakas lapsi kun antoi noin monta nimeä. Enpä ole enää niitä muistanutkaan. Isäkin kuoli jo 1974.

Kyselit tuolla toisella palstalla yhtä runoa. Antti Juhani kirjoitti sen talvella jollekin palstalle ja joku vastaili sen olevan vanha arkkivirsi. Se löytyy myös körttiläisyydestä kertovasta romaanista Körttikuhilas alkusivuilta.

[Mauno]

Pyryharakka - tervetuloa foorumille!

toivottaa Mauno (mukana muiden joukossa Lahden juhlilla)