Kirjoittaja Aihe: Kirje Ruutille  (Luettu 71489 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Kirje Ruutille
« : 29.08.16 - klo:14:59 »
Epätietoisuus ja sanaton ikävä on syynä, että Sinulle lähetän tämän kirjeen. Sain idean, kun olen kuunnellut Youtubessa "List do Palestyny-laulelmaa". Se on suomeksi kirje Palestiinaan, ilman osoitetta, syvä kaipaus mielessä.
Kyllähän se oli pieni alkuräjähdys minulle ja äidillesi, kun niin äkkiä lähdit. Olemme Sinut matkallesi siunanneet, olemme paljon Sinua muistelleet ja tässä saan kirjoittaa, että hyväksymme täysin sen, minkä teit. Eihän Sinulla olisi täällä kotimaassasi ollut mahdollisuuksia elämiseen, kaiken sen myllytyksen jälkeen.
Sinut haudattiin miehesi viereen, on siinä anoppisi ja muitakin. En kuitenkaan käy haudallasi Sinua muistelemassa, se on filistealaisten maalla ja ethän Sinä siellä ole. Olen opetellut menemään äitisi synnyinpitäjän vanhalle hautausmaalle, koska siellä on sellainen paikka kuin muualle haudattujen muistoksi. Olen oppinut sen paikan löytämään. Miehesi ei ollut lojaali, ja lopuksi oma tyttäresi asetti Sinulle pahan paulan. Poliisikin siihen lankesi.
Iltapäivälehdistö oli villissään kahteen eri otteeseen asiasi johdosta. Ensin tutkintavankeutesi aikana ja sitten, kun poliisi ilmoitti, että tutkinta on lopetettu, kun Sinua ei saatu syytteeseen, kun tuhouduit pois. Olen nähnyt paikallistelevision lähetyksen Sinusta ja TV 3 käsitteli asiaasi eräässä toisessa yhteydessaä. Haluaisin keskustella sen naishenkilön kanssa, joka televisiossa esiintyi. Hän ei tiennyt mitään, mutta kertoa piti. Kirjailija Kalle Päätalon isä Hermanni sanoisi tuollaisesta naisesta, hän oli hyvin pukeutunut, lyhyehkö, mutta siihen toiseen suuntaan oli senttejä, että "naisen tunkio". Sinua Hermanni sanoisi "naisen huiskeloksi"
Emme ole äitisi kanssa kiinnostuneita Sinua koskevista kuulusteluista. Me ehdimme jutella ihan riittävästi, että tiedämme tarpeellisen.
Haluan tietää Sinun viimeisen yösi hetket. Jouduitko kitumaan viimeisillä minuuteilla? Poliisilla on oikeus pidättää ja päästää, mutta ei sillä ollut aietta päästää. Sinä päätit toisin. Olit paniikissa ja kuitenkin pystyit selkeään toimintaan. Saat katsella maailmaa uusin silmin eikä Sinulla ole vilu eikä ison telttavaatteen alle pääse paha paahdekaan.
Minulla on kirjeitse yhteys poliisiin, koska olen pyytänyt, että voin tutustua menehtymisesi johdosta syntyvään tutkinta-aineistoon. Minulle on ilmoitettu, että tällainen tieto lähtökohtaisesti salataan. Tieto annetaan lähiomaisille, siis lapsillesi. Ao kohdassa on tai muulle vastaavalle. Saan tiedon aikanaan. Saattaa olla, että asiaasi palaa vielä yksi uusi taho, koska TV3 raportoi eräästä henkilöstä ja hänen havainnoistaan tutkintavankeutesi yhtenä yönä. Poliisin tulee toimia siten, että kaikki on läpinäkyvää. Eo henkilö epäili vahvasti, että siellä tapahtui laiminlyöntejä.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää, äitisi siunaavat terveiset tulevat samalla. Olen itse vähän kipuja potenut, mutta olen hoidossa. Jostakin hautaustilaisuudesta muistan eräät muistosanat "ei ole kipuja taivastiellä, on omaiset rakkaat jo vastassa siellä". Sinä yksi.Ensimmäiseni.
Tervehdi isovanhempiasi, sisartani ja veljiäni ja omaa serkkuasi. Isä.
P.s. Parempaa osoitetta tuntematta lähetän tämän körttifoorumin kautta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Kirje Ruutille
« Vastaus #1 : 29.08.16 - klo:17:41 »
Myötä eläen.... :'( :eusa_pray:

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirje Ruutille
« Vastaus #2 : 29.08.16 - klo:19:30 »

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirje Ruutille
« Vastaus #3 : 10.09.16 - klo:12:10 »
Paljon samoja asioita voisin kirjoittaa edesmenneelle esikoispojalleni.
Kaikkea ei aina ymmärrä.
Mutta uskon, että Jumala antaa voimia silloinkin, kun sydän on kaikkein heikoimmillaan.
Ja varsinkin silloin.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Kirje Ruutille
« Vastaus #4 : 10.09.16 - klo:13:54 »
Kyllä. Tahtoo jäädä ajatukset pyörimään samoihin jenkoihin. Minulla tyttären poismeno on liian lähellä. En nyt tarkalleen muista, että miten Sinä aikoinaan oman asiasi kirjoitit, paljon on viestejä siitä mennyt. Yritetään pärjäillä. Kiitos kaikesta.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirje Ruutille
« Vastaus #5 : 10.09.16 - klo:14:00 »
Kirjoittaminen sujuu mulla nyt hitaasti, käsi kipsissä.

Poikani kuolemasta on jo kuudes vuosi menossa.
Hän menehtyi liikenteen uhrina.
Kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Ennakoimatta.
Poika on sydämessäni aina, haudalla käyn kuin "mekaanisesti", en siellä osaa edes surra.
Itkuni olen itkenyt, ja itken edelleen kammiossani, yksinäisyydessä.
Ja läheisten kanssa keskustellaan, kun on sen aika, silloin tällöin edelleen.

Juu, koitetaan pärjäillä ja elää elämää.

Kiitos sinulle 1944 ja paljon.

Siunausta elämääsi niin paljon, etten osaa edes pyytää.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirje Ruutille
« Vastaus #6 : 10.09.16 - klo:14:01 »
Ja myös vaimollesi siunausta kaikessa kuin myös muille läheisillesi.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Kirje Ruutille
« Vastaus #7 : 10.09.16 - klo:18:37 »
Kuudes vuosi ...

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirje Ruutille
« Vastaus #8 : 10.09.16 - klo:19:04 »
Niin.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirje Ruutille
« Vastaus #9 : 14.09.16 - klo:11:07 »

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Kirje Ruutille
« Vastaus #10 : 14.09.16 - klo:13:36 »
Kovaa koulua ovat 1944 ja Malla käyneet.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirje Ruutille
« Vastaus #11 : 14.09.16 - klo:14:35 »
Siunausta myös sinun elmääsi,  karjalaisenkyösti.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Kirje Ruutille
« Vastaus #12 : 14.09.16 - klo:15:53 »
Täällä ollaan, kiitos myötäelämisestä.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Kirje Ruutille
« Vastaus #13 : 15.09.16 - klo:12:47 »
Siunausta myös sinun elmääsi,  karjalaisenkyösti.

Tulin tänne taas ja toivon todella Jumalan siunausta Mallalle ja 1944:lle.

Kun luen Jonas Laguksen kirjaa "Evankeliumin ääni", minua aina koskettaa, joskus hyvinkin syvästi ne kirjeet, joissa Lagus kertoo omien lastensa kuolemasta tai kun hän viittaa joidenkin tuttujensa samoihin kokemuksiin - vaikka nuo ovatkin vanhoja asioita 1800 luvulta.
Samaa aihetta käsittelevät uutiset lehdissä ovat myös tietyllä tavalla varsin raskaslukuisia (mutta samalla hyödyllisiä) minulle.
Meillä on 7 vuotias poika. Silloin, kun minulla ei lasta ollut, en osannut oikein samaistua lapsen menettämisasiaan: eihän se lapsen kuolema nyt niin korvaamaton asia ole.
Kun oma lapsi syntyi, vasta tajusi, että kyllä sitä itse mieluummin kuolisi, kuin että oma lapsi.

Poikamiehenä monesti ihmettelin ja ärsyynnyin, kun naiset niin naurettavasti lepertelivät lapsille ja ikäänkuin koko muu ympäröivä maailma menetti merkityksensä. Ajattelin, että he vain näyttelevät ja olivat vain olevinaan niin kiinnostuneita lapsesta.
Kun sitten itsellä oli lapsi, sitä tuli itsekin käyttäydyttyä saman suuntaisesti omia ja muidenkin lapsia kohtaan, kuin nuo "naurettavat" naiset olivat käyttäytyneet.

Kristillisessä uskossa on se hyvä puoli, että vaikka mitä tapahtuisi, niin jäljelle jääneillä on kuitenkin kohde, kenen puoleen kääntyä, vaikka mitä tapahtuisi tai olisi tapahtunut. Ja vaikka olisi niin, että apua ei tunnu tulevan, niin silti voi kääntyä ja huutaa apua Jeesukselta.
« Viimeksi muokattu: 15.09.16 - klo:12:51 kirjoittanut karjalaisenkyösti »

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirje Ruutille
« Vastaus #14 : 15.09.16 - klo:13:23 »
Kiitos.

Minäkin tulin taas tänne naputtelemaan yhdellä sormella kymmenen sijasta, kun vasen käsi paketissa.