Papilla koko työvuosi on erityistapahtumia.
Niin on. Kahdeksat hautajaiset oli tuttavalla viikonloppuna. Kahdeksan erityistapahtumaa, joista jokainen merkitsee juuri niille omaisille pääsiäisen sanomasta muistuttamista. Kahdeksan kuolemaa - kahdeksan ylösnosemuksen toivoa - ja yhtenä viikonloppuna. Vuodessa, kuinkahan monta. Entä se kaikki muu?
Eräs tuttu pappi kertoi vuorotteluvapaastaan, oli kyllä käynyt kirkossa, mutta kaihtanut paikkakuntia joilla joku saattaisi tunnistaa, sai kerrankin olla rauhassa. Alaa vaihtanut diakonissa, että oli lopulta piileksinyt kylppärissä, sillä jos joku oli nähnyt verhon raosta valoa, oli ovisummeri soinut oitis. Jos se laskettelu auttaa niin ei kun mäkeen, saattaa olla viimeinen pakko ennen kuin tulee uupumus ja sairasloman tarve. Sure myötä, iloitse myötä, puserra tekstistä rakentavaa saarnaa, loputtomiin. Olemmeko me seurakuntalaiset aina ihan kohtuullisia, mietin.
Teologia on kiinnostavaa mtta pappina en takuulla pärjäisi.