Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 06.02.07 - klo:16:39
-
Kotimaa-yhtiöiden toimitusjohtaja, televisiosta tuttu, Pauli Aalto-Setälä on kirjoittanut tunneosaamisesta kirjan. Kirjan nimeksi on annettu - huhhuh - Perkele! Onko nyt sitten niin, että Kotimaa-yhtiöiden useissa toimituksellisissa ja muissa pisteissä järjestetään tulevaisuudessa kiroilutuokioita rukoushetkien sijaan. Ei kai Kotimaassa nyt aamun avauksissa manata hankomiestä esiin?
-
Veikkaan, että Perkele! liittyy juuri suomalaisen tunneosaamisen tyypillisimpiin solmukohtiin. Veikko Sinisalo on osoittanut, miten monella eri tavalla tunnekuohun vallassa oleva mies voi tuon suustaan päästää. Onko se sitten osaamista vai osaamattomuutta?
-
Suomalainen mies, joka tuota sanaa ei ole käyttänyt tunteiden esittämiseen, heittäkööt ekan kiven.
Teme
-
Voisinhan minä nakatakki, mutta emmää viitti.
Kiitos helluntailaasten pyhäkoulun, kukaan ei oo koskaan kuullu mun kiroolevan.
-
Minulta lipsahti ruma sana - ei tosin tuo ketjussa mainittu - kun tietokone takkusi päivällä pahoin. Mutta en minä silti tuolla sanalla hekumoisi, eikä se oikein tuollaisen kirjan nimeen. Olisko jopa kosiskelua... Voi tietysti olla, että alan käydä vanhaksi kun tällaiseen tartun.
Mutta, mutta: henkimaailma on totta, ja...
Täytyy lopettaa. Tästähän on muuten tulossa turhan uskonnollinen kirjoitus.
-
Populismi puree. Nimi on helposti silmään tarttuva juuri sen takia mitä se tarkoittaa. Vaikkei pitäisi olla.
-
Eikä se ideanakaan ole kovin tuore. Elokuvan nimenä on ainakin Perkele! - kuvia Suomesta.
-
Minulta lipsahti ruma sana - ei tosin tuo ketjussa mainittu - kun tietokone takkusi päivällä pahoin. Mutta en minä silti tuolla sanalla hekumoisi, eikä se oikein tuollaisen kirjan nimeen. Olisko jopa kosiskelua... Voi tietysti olla, että alan käydä vanhaksi kun tällaiseen tartun.
Mutta, mutta: henkimaailma on totta, ja...
Täytyy lopettaa. Tästähän on muuten tulossa turhan uskonnollinen kirjoitus.
Mielenkiintoinen aihe, jota voisi lähestyä monelta kantilta.
1) Kirosanoista se, joka minua pahiten häiritsee - tuon v-alkuisen sanan lisäksi - tai oikeastaan loukkaa on j-lauta. Vielä pahemmalta se kuullostaa yhdistelmänä "Perkele, j-lauta!", jolloin totisesti tekee mieli kysyy puhujalta, että kumpaa hän oikein avukseen huutelee.
2) Itse suhtaudun näihin s-tana ja p-kele sanoihin useimmiten vain rumina sanoina, mutta tiedän ihmisiä, jotka pitävät niiden lausumista joka kerta kyseisen sarvipään esiinmanaamisena - aivan äänensävystä ja lausujan tarkoituksesta riippumatta.
3) Toisaalta tuli mieleen, että kysehän on kirosanoista - eli eikö tilanne voisi olla itseasiassa toisinpäin. Eli jos onnistuu pudottamaan 5 kilon kiven varpailleen ja suusta lipsahtaa tuo "P-kele!", niin eikö kyse ole pikemminkin siitä, että kiroaa tuon alakerran tyypin, kuin että huutelee tätä avukseen?
4) Mitä tulee sanan käyttöön kirjan nimenä, niin eikös tässä jokin aika sitten ilmestynyt kirja nimeltä "Jumala"? Ja nyt sitten on "Perkele!" Puuttumatta kirjojen sisältöihin, niin jos kirjan nimellä halutaan räväyttää ja saada lukijoita, niin millä tästä nyt seuraava kirjailija sitten pistää paremmaksi/pahemmaksi? :-?
4) Loppukevennyksenä: Kopioin kerran Wordiin Raamatusta tekstin "Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua."
Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'" (Matt. 4:8-10.)
No oikolukuohjelma pyysi minua sanan Saatana kohdalla tarkistamaan "sopiiko sana tekstin tyyliin".
-
Pentti Saarikoski käänsi muistaakseni Matteuksen evankeliumiin Jeesuksen sanat Pietarille: - Painu helvettiin, saatana!
Perinteinen tyylilaji on: - Väisty minun tyköäni, saatana. Siinä pehmennetään korutyylillä sielunvihollinen eikä oikein tiedä, puhutellaanko Pietaria vai pirua hänen mielessään.
-
Perinteinen tyylilaji on: - Väisty minun tyköäni, saatana.
Kuullostaa nykyihmisen korvaan aikamoiselta pehmoilulta, siis melkein "Rakas sielunvihollinen, jos sinulle mitenkään sopisi eikä siitä olisi hirveästi vaivaa, niin olisitko ystävällinen ja siirtyisit edes hieman kauemmaksi."
Tuossa Wordin oikolukuhuomatuksessa huvittikin juuri lähinnä se, että eiköhän Jeesus tuossa tilanteessa tiennyt, mitä tyyliä käyttää paholaista häätäessään. :wink:
Ps. Tässä esimerkissäni puhutaan nimenomaan Paholaisesta, siis ollaan siinä tilanteessa, kun tämä siellä vuoren huipulla tarjoaa J:lle koko maailman rikkauksia. Tuo Pietari-tapaus on kieltämättä tulkinnallisesti mielenkiintoinen.
-
Perkele ja saatana on hyviä kirosanoja,koska silloin kiroaa tuota sielunvihollista. Ei siis huuda häntä apuun. Sen sijaan tuota nykyisin suosituinta v-alkuista en käytä kun minulla ei ole siitä mitään pahaa sanottavaa.
Sinänsä kiroilu on minusta tylsä ja tympeä tyylikeino. Minusta oikealla tavalla "sivistynyt" ihminen ei liiemmin kiroile. Ei tarvitse vaivaantua toisen puolesta.
Kaupallisessa mielessähän noita kirosanoja käytetään,huomiota hakemaan. Ei nimi miestyä eikä kai kirjaakaan pahenna. Sisältö on tärkein.
-
Perkele ja saatana on hyviä kirosanoja,koska silloin kiroaa tuota sielunvihollista. Ei siis huuda häntä apuun. Sen sijaan tuota nykyisin suosituinta v-alkuista en käytä kun minulla ei ole siitä mitään pahaa sanottavaa.
Sinänsä kiroilu on minusta tylsä ja tympeä tyylikeino. Minusta oikealla tavalla "sivistynyt" ihminen ei liiemmin kiroile. Ei tarvitse vaivaantua toisen puolesta.
Kaupallisessa mielessähän noita kirosanoja käytetään,huomiota hakemaan. Ei nimi miestyä eikä kai kirjaakaan pahenna. Sisältö on tärkein.
-
Pentti Saarikoski käänsi muistaakseni Matteuksen evankeliumiin Jeesuksen sanat Pietarille: - Painu helvettiin, saatana!
Voi olla.Saarikosken käännöksen lukeneena koin pettymyksen. Käännös oli hyvin lähellä Raamatun tekstiä. En saanut Saarikosken käännöksestä suuria ahaa-elämyksiä enkä muista, että kiroaminen olisi ollut tyyppistä ilmaisua kirjassa.
-
Perkele ja saatana on hyviä kirosanoja,koska silloin kiroaa tuota sielunvihollista. Ei siis huuda häntä apuun. Sen sijaan tuota nykyisin suosituinta v-alkuista en käytä kun minulla ei ole siitä mitään pahaa sanottavaa.
Sinänsä kiroilu on minusta tylsä ja tympeä tyylikeino. Minusta oikealla tavalla "sivistynyt" ihminen ei liiemmin kiroile. Ei tarvitse vaivaantua toisen puolesta.
Kaupallisessa mielessähän noita kirosanoja käytetään,huomiota hakemaan. Ei nimi miestyä eikä kai kirjaakaan pahenna. Sisältö on tärkein.
Kiroilu on minusta hienoa.
Juurikin tyylikeinona se on minusta purevuudessaan hienoa.
Mutta ah, niin monesti kiroilulla tarkoitetaan välimerkkimäistä vn hokemista tahi semmoista tunteetonta kiroilua.
Kiroilu on parhaimmillaan juurikin voimasanoja.
Myöskään liian "perinteisellä" tavalla kiroilu ei ole mistään kotoisin. Vaihtelu ja tilanteen taju ovatkin avainsanoja kiroiltaessa.
Kirous täytyy sanoa tunteella, tarkkaavuudella sekä asenteella.
Paras esimerkki kirouksesta ikinä on kun Muumipappa teki jotain sopimatonta niin tästä tuohtuneena Viljonkka sätti Pappaa nerokkaasti kiroillen: "Senkin Muumipappa!"
Tajusitteko mitä haen takaa? (koen tämän hieman sekavaksi)
Osatappa kirota kuten Haddock.
-
Pentti Saarikoski käänsi muistaakseni Matteuksen evankeliumiin Jeesuksen sanat Pietarille: - Painu helvettiin, saatana!
Voi olla.Saarikosken käännöksen lukeneena koin pettymyksen. Käännös oli hyvin lähellä Raamatun tekstiä. En saanut Saarikosken käännöksestä suuria ahaa-elämyksiä enkä muista, että kiroaminen olisi ollut tyyppistä ilmaisua kirjassa.
Niin no, Saarikosken lisäämää kiroilua tässäkin on vain tuo helvetti, tuo saatana siellä on ihan alkukielelläkin, lähes kirjaimellisesti eli satana.
(Kuinkahan moni kiroilija muuten tietää itseasiassa puhuvansa hienosti kreikkaa tuota saatana-sanaa käyttäessään? :wink: )
-
Saatana on hepreaa, kreikaksi diabolos.
-
Saatana on hepreaa, kreikaksi diabolos.
Juu olet oikeassa, mutta UT:n alkukielisessä - siis kreikankielisenä tekstissä tässä kohtaa esiiintyy sana satanas, jonka ilmoitetaan olevan kreikankielinen johdos aramean/heprean sanasta satan.
Voihan toki niille kiroilijoille ilmoittaa heidän puhuvan hepreaakin :wink:
(Siinä aiemmin (Matt. 4:8 ), kun puhutaan, että Paholainen vei Jeesuksen sinne vuoren huipulle käytetään sanaa diabolos, mutta kun lainataan Jeesuksen sanoja, niin siellä on satana - niin tässä kuin nisssä Pietarillekin osoitetuissa sanoissa.)
Ps. Kreikkaa osaan tasan sen verran, että kesällä opettelin kirjaimet ja tiedän, että probaton on lammas (ja lykos :smt100 on susi).
-
Apostoli Jaakobin näkökulma kiroamiseen:
9. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä,
Jumalan kaltaisiksi luotuja;
10. samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.
-
Sehän se ongelma onkin. Käytetäänkö 'perkelettä' pahansuopaan lähimmäisen kiroamiseen vai karkotetaanko huudahduksella paholaista itseään? Molempia tapahtuu. Edellinen on väärin, mutta onko jälkimmäinen vain sivistymätöntä ja rosoista?
-
Tätä palstaa lukiessa muuten tulee hauska mielle yhtymä tuosta otsikosta ja keskustelusta. Keskutelu kun koskee lähinne saatana-sanan käyttöä, niin tulee mieleen että asialla viitattaisiin jotenkin otsikon henkilöön.
-
Kotimaa-yhtiöiden toimitusjohtaja, televisiosta tuttu, Pauli Aalto-Setälä on kirjoittanut tunneosaamisesta kirjan. Kirjan nimeksi on annettu - huhhuh - Perkele! Onko nyt sitten niin, että Kotimaa-yhtiöiden useissa toimituksellisissa ja muissa pisteissä järjestetään tulevaisuudessa kiroilutuokioita rukoushetkien sijaan. Ei kai Kotimaassa nyt aamun avauksissa manata hankomiestä esiin?
Illan Voimalassa (nyt!) sivuttiin nopeasti tätä kirjaa, kirjan toisen kirjoittajan ja juuri tunnejohtajuudesta väitelleen Mikael Saarisen ollessa ohjelmassa vieraana. Kirjan koko nimi siis on "PERKELE! Tunneosaamista esimiehille ja asiantuntijoille". Saarinen selitti nimen ironisoivan suomalaista "management by perkele" -kulttuuria, hampaat irvessä johtamista.