Miksi kirkko tukee heterovastaisia piirejä?

[karjalaisenkyösti]

Tietysti jos olisi siellä körttiläisellä tyylillä, erilaisia ajatuksia ymmärtäen, mutta minä kyllä lähinnä vain kränään itte-minääsenä riitelynhaluisena ihmisenä...

Minulle on jäänyt epäselväksi se, että uskotaanko siihen, että
a) on olemassa jokun "körttiläinen tyyli" suhteessa eri asioihin
b) ei ole olemassa mitään "körttiläistä tyyliä" suhteessa eri asioihin

Välillä kun teksteistä tuntuu vahvasti käyvän ilmi, että sellainen on ja välillä taasen käy varsin vahvasti ilmi, että sellaista ei ole.

Olen jotenkin aistivinani vielä sellaisenkin ilmiön, että kun on kyseessä jokin körttiläisyyteen kohdistuva ansio tai muu positiivinen asia, niin silloin on olemassa "körttiläisyyden tyyli",
mutta kun on kyseessä jokin körttiläisyyden huonommuuteen tai vajaamittaisuuteen tai puutteellisuuteen viittaava seikka,
tällöin mitään körttiläistä tyyliä ei ole olemasakaan.

[llwyd]

Minulle on jäänyt epäselväksi se, että uskotaanko siihen, että
a) on olemassa jokun "körttiläinen tyyli" suhteessa eri asioihin
b) ei ole olemassa mitään "körttiläistä tyyliä" suhteessa eri asioihin

Taas se varoitus, että puhtaasti henkilökohtainen mielipide tai vaikutelma. Minusta leimallisesti körttiläinen "tyyli" on hyväntahtoinen välinpitämättömyys kirjaimellisten, intensiivisten argumenttien suhteen. Että ollaan niin paljon pienempiä ja Jumala niin paljon suurempi, ja hyvä, että nämä asiat ovat kyllä hoidossa aivan meidän kohkaamisistamme riippumatta. Tässä suhteessa toki on (monesti etenkin eteläpohjalaisia) poikkeuksia, mutta jos menee seuroihin, jos menee herättäjäjuhlille niin voi kyllä aistia tämän körttiläisen tyylin. Tälläinen internet-foorumi ei varmasti ole paras tapa "tutustua" körttiläisyyteen. Jos pitäisi neuvoa niin kehoittaisin kuuntelemaan Siionin virsiä, käymään seuroissa ja herättäjäjuhlilla. Siitä se lähtee. Ohessa linkki yhteen virteen, kuuntele mieluummin niitä kuin esimerkiksi minua:

http://www.youtube.com/watch?v=G_1E0gtKaeQ&feature=related

[Leena]

Tekstistäsi jotenkin tuntuu välittyvän asenne että jos jonkun nuoren suhde vastakkaiseen sukupuoleen erotisoituu mutta väistyisi itsestään kun väkevämpi tunne, homoseksuaalinen erotisoituminen astuisi esille, se ei olisikaan aivan yhtä suuri tragedia jos jauhetaan heterojuttuja ja nuori siis hämmentyy siihen suuntaan? Tällainen tilanne kai sitä on ollut ainakin aivan viime päiviin asti, Brokeback Mountain -niminen elokuva kuvaa tätä aika hyvin.
Muuten olen kyllä kanssasi samaa mieltä, nuorten härkkiminen minkäänlaisilla syyllistävillä ja pakottavilla kampanjoilla on melko lyhytnäköistä ja inhottavaa.

Ei olisi tarpeen jauhaa tässä laajuudessa ensinkään. Kyllä vain, heteroeroottisuuskin saattaa hämmentyä!  Mietin tässä omaa aikaani ja williä ja wapaata seksiä, ja sitä miten ulalla ja ahdistuneita  me puolestamme oltiin sen suhteen missä iässä "ei enää saa" olla koskematon ollakseen "ihan normaali" kun oli "niin normaalia että nuoret kokeilevat varhaisia sukupuolisuhteita" ---  olisi kaivattu sen sanomista että se ei ole normi, ja viisaampaa kuitenkin voi olla että ei, koska seurauksena saattaa olla lapsi tai sukupuolitauti. Hommaan eiu pidä ruveta ensinkään ennen kuin se kiinnostaa ja senm jälkeenkin saa ja tulee käyttää tervettä järkeä. Tytöstä puhun koska olen ollut tyttö ja muistan kaiken naisen kehityustä koskevan kamalan paljon paremmin, sillä poikapuoliset psykoterapiapotilaat hakeutuivat mieluummin miespuoliselle terapeutille, vielä lisäksi täällä missä oli mistä ottaa. Samaa tuli sitten joskus moninkertaisena,m kun työnohjaajien kanssa käsiteltiin samat jutut.

Pojilla se menee usein vähän toisin, liikkuvat userin jengeissä ja porukoissa, joissa tunteet ja kokemukset koetaan toisin kuin tyttöjen niissä aika kiihkeissä paras-kaveri-virityksissä.  Se mikä kuuluu luonnolliseen kehitykseen ja todella väistyy ihan itsestään, täytyy myös sellaisena nähdä. On hölmöä pettää itseään mihinkään päin.  Seksuaalisuudessa heräävä sukupuolisuus, ruumiillisuus, liidaa, mieli ei oikein pysy perässä eli sille työnnetään jo omasta kokemyusmaailmasta enemmän kuin se jaksaa sulatella. Tarvitaan mieluummin osaavia kuuntelevia aikuisia, joita ei jokaiselle kotoa joko löydy tai sellaiseksi kelpuuteta, ei mediamellakkaa ja yleistä hälinää.  Tämä koskee kaikkea loputonta seksuaalisuudesta jumputusta.

[Sanneli]

Minulle on jäänyt epäselväksi se, että uskotaanko siihen, että
a) on olemassa jokun "körttiläinen tyyli" suhteessa eri asioihin
b) ei ole olemassa mitään "körttiläistä tyyliä" suhteessa eri asioihin

Periaatteessa on olemassa "körttiläinen tyyli" esimerkiksi keskustella asioista. Tai kun puhutaan "pienellä paikalla" olemisesta niin samaa voi hyvin soveltaa keskusteluunkin, olla päsmäröimättä omalla "tietämyksellään" ja kuunnella eriäviä mielipiteitä ajatellen, että tuossakin voi olla totuuden siemen.

Käytännössä... no, katsokaahan näitä keskusteluja.

[Pena]

Taas Penan asiatonta sanaleikkiä: Totta kai kirkko tukee hete - rovast - aisia piirejä, ne näköjään kokoontuvat rovastin ympärille.

[Vaarala]

Ei olisi tarpeen jauhaa tässä laajuudessa ensinkään. Kyllä vain, heteroeroottisuuskin saattaa hämmentyä!  Mietin tässä omaa aikaani ja williä ja wapaata seksiä, ja sitä miten ulalla ja ahdistuneita  me puolestamme oltiin sen suhteen missä iässä "ei enää saa" olla koskematon ollakseen "ihan normaali" kun oli "niin normaalia että nuoret kokeilevat varhaisia sukupuolisuhteita" ---  olisi kaivattu sen sanomista että se ei ole normi, ja viisaampaa kuitenkin voi olla että ei, koska seurauksena saattaa olla lapsi tai sukupuolitauti. Hommaan eiu pidä ruveta ensinkään ennen kuin se kiinnostaa ja senm jälkeenkin saa ja tulee käyttää tervettä järkeä. Tytöstä puhun koska olen ollut tyttö ja muistan kaiken naisen kehityustä koskevan kamalan paljon paremmin, sillä poikapuoliset psykoterapiapotilaat hakeutuivat mieluummin miespuoliselle terapeutille, vielä lisäksi täällä missä oli mistä ottaa. Samaa tuli sitten joskus moninkertaisena,m kun työnohjaajien kanssa käsiteltiin samat jutut.

Niin no, sinänsä tämä menee ohi aiheen koska kyselin nimenomaan sitä että onko seksimyllytyksessä homoseksuaalin harhautuminen heteromaailmaan mielestäsi yhtä traagista kuin selvästi on mielestäsi toisin päin? Kyllä sitä entisaikaan tehtiin mielestäni enemmän, heteronormi oli kuitenkin täysin ehdoton juttu, ja jos siitä poikkesit niin vankilakin kutsui. Tässä mielessä homohahmojen mediassa olo nykypäivänä on pientä. Ainakin toistaiseksi, tulevaisuudestahan ei voi tietää, ja tilanne voi tietysti kehittyä vaikka kuinka, no, mielenkiintoiseksi.

[Leena]

Ehkä en saanut kysymyksestä selvää. Pidän kaikenlaista hämmentämistä yhtäläisen ongelmallisena. Seksuaalisuuden heräämiseen kuuluu ohimenevä homoeroottinen vaihe.  Moniko muistaa olleensa ns poikatyttö?  Tukka oli lyhyt ja vaatteet kuin pojilla. Minä olin ainakin, ja omat vanhempani sanoivat, kyllä se ohi menee, niinkuin menikin.  Olen ollut tyytyväinen siitä että sain olla rauhassa mitä olin.  Ikinä en ole tehnyt itselleni ongelmaa kysymyksestä, pitääkö minun nyt olettaa että olisin transu. Ilman mitään eheytyksiä ja vapautuksia noin kahden vuoden kuluttua kului kajalia ja hiukset saivat kasvaa. Olin oikein mieluusti tyttö ja rakastuin poikiin.

Sitä tässä olen koettanut sanoa: Nuioruusiän spontaanin kehityksen lyhyiden vaiheiden perusteella ei tulisi vetää johtopäätöksiä mihinkään päin. On hyvä odottaa tuonne keskiadolesenssiin, viiteen- kuuteentoista, ja antaa ajan osoittaa mitä kukakin kokee olevansa. Itse toivoisin todella ja vakavasti vain yhtä:  Vähän vähemmän koko teemaa, niin kiehtovaa kuin se aikuisista onkin, ´ja silloin mielellään puhetta siten, että nuorelle olisi osoittaa paikka minne mennä jos hän on hämmentynyt itsensä kanssa.

Elämänvoima, joka saa aikaan kasvupyrähdyksen, nuoruusiän ruumiin muutoksen, äänenmurroksen, ihon ja hiusten rasvoittumisen, on itsessään elämän rankimpia kannettavia, suitsittavia ja käsiteltäviä. Ei mitään normien päähänpaukuttamista, vaan resursseja ja kuuntelevia ja ymmärtäviä korvapareja kouluterveydenhoitoon. Tämä on asia, josta voi yhtäläisesti olla mielipiteitä kuin rokottamisesta tai Vitol-tippojen antamisesta.  Mutta sen ymmärtämiselle uskaltaisin väittää parhaan asiantuntemuksen olevan sittenkin siellä, missä muutoinkin perehdytään nuoren kasvuun, jos koulutus on kohdallaan ja tiimi kyllin moniammatillinen ja kokemus juuri nuorten kanssa työskentelystä neutraali, rauhallinen ja kannustava.
 
Tästä ei itselläni ole yhtään enempää sanottavana.  Omalta kohdaltani peli on nyt poikki vihelletty, olen ajatellut asiaa riittävästi, enkä enää mieltäni muuta.

[karjalaisenkyösti]

Minusta leimallisesti körttiläinen "tyyli" on hyväntahtoinen välinpitämättömyys kirjaimellisten, intensiivisten argumenttien suhteen. Että ollaan niin paljon pienempiä ja Jumala niin paljon suurempi,

Kun asiaa vähän pohditaan, niin löytyyhän se "körttiläisen tyylin" jonkinlainen kuvaus, kun asia puheeksi otetaan.
Tämä tyylikuvaus on hyvin pitkälle se, jonka olen sen ymmärtänytkin olevan.

Tässä suhteessa toki on (monesti etenkin eteläpohjalaisia) poikkeuksia,

Tätäkin puolta on hyvä sivuta: totuuden nimissä on tärkeä myöntää, että negatiivisiakin esimerkkejä löytyy, mutta - kuten llwydkin toteaa - ne ovat onneksi kaikki poikkeustapauksia.


Lainaan itseäni:

Olen jotenkin aistivinani vielä sellaisenkin ilmiön, että kun on kyseessä jokin körttiläisyyteen kohdistuva ansio tai muu positiivinen asia, niin silloin on olemassa "körttiläisyyden tyyli",
mutta kun on kyseessä jokin körttiläisyyden huonommuuteen tai vajaamittaisuuteen tai puutteellisuuteen viittaava seikka,
tällöin mitään körttiläistä tyyliä ei ole olemasakaan.

Analyysini ei ole täydellinen, joten lisäisin siihen vielä erään unohtamani seikan:
Tyylin rikkojia toki löytyy, sitä ei kukaan kiellä, mutta ne rikkojat ovat yksittäisiä ihmisiä ja poikkeustapauksia.
Tyylissä pysyvät eivät ole poikkeustapauksia.

[karjalaisenkyösti]

Jos pitäisi neuvoa niin kehoittaisin kuuntelemaan Siionin virsiä, käymään seuroissa ja herättäjäjuhlilla. Siitä se lähtee.

Siionin virsiä olen kuunnellut.
Voi olla, että olen niitä enemmän lukenut, kuin kuunnellut.
Pidän niiden teksteistä valtavasti.
Sieltä löytyy sitä oman tulkintani mukaan sitä oikeaa uskovaisuutta.
Seuroissakin olen viihtynyt: viihdyn minua hyvin hyvin paljon vanhempien ihmisten joukossa.
Herättäjäjuhlatkin ovat joiltain osin sellaiset, joista pidän.

Tällä hetkellä Körttifoorumi on ainut ikkuna körttiläisyyteen.
Jos minun pitäisi kuvata körttifoorumin ideologiaa yhdellä lauseella, se olisi tällainen: "Mitäpä minusta, mutta vielä vähemmän sinusta".
Sinällään tuon lauseen sanoma ei poikkea muidenkaan tietyllä tapaa suljettujen ja avoimiksi itsensä uskovien yhteisöjen tavasta ajatella itsestään.
Tämä foorumi on siis kutakuinkin yhtä hyvä, kuin muutkin vastaavat foorumit ja kyllä täällä minä viihdyn.
Tietyllä tapaa suljetuissa yhteisöissä on jotain, joka minua kiehtoo.

[jouni]

Jos minun pitäisi kuvata körttifoorumin ideologiaa yhdellä lauseella, se olisi tällainen: "Mitäpä minusta, mutta vielä vähemmän sinusta".

Niinpä, vähän sellainen vaikutelma välillä tulee.  Ehkä se on yksi tapa tulkita "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" kehotusta.

Hämmästyttävä sekoitus jonkinlaista fundamentalismia sekoitettuna siihen käsitykseen, että muut ovat ahdaskatseisia.  Ei ehkä kuitenkaan näytä siltä, että kaikki täällä ajattelevat niin.

[llwyd]

Tällä hetkellä Körttifoorumi on ainut ikkuna körttiläisyyteen.

No, totta puhuen, ja kaikella kunnioituksella, tämä on todella mukava foorumi, suorastaan itse-moderoiva, mikä on äärimmäisen harvinaista (tiedän tämän ex-moderaattorina). Toki esim. vl-foorumi on vielä lauhempi, mutta siellä se johtuu vähän eri tekijöistä, lievästi sanottuna. Mutta siis, ja kaikki kunnia sinulle, mutta ei tämä palsta todellakaan ole mikään ikkuna körttiläisyyteen. Kokeile seuroja, kokeile herättäjäjuhlia, kokeile Paavo Ruotsalaisen kirjoituksia ja elämänkertaa, myös Niilo Kustaa Malmbergin, lue Juha Siltalan "Suomalainen ahdistus", mutta älä kauheasti vedä johtopäätöksiä jostakin internetin keskustelufoorumista...

[Sanneli]

Jos minun pitäisi kuvata körttifoorumin ideologiaa yhdellä lauseella, se olisi tällainen: "Mitäpä minusta, mutta vielä vähemmän sinusta".
Sinällään tuon lauseen sanoma ei poikkea muidenkaan tietyllä tapaa suljettujen ja avoimiksi itsensä uskovien yhteisöjen tavasta ajatella itsestään.

Eikä mun kokemuksen mukaan liioin ei-uskovien nettiyhteisöjen tavasta ottaa kanssakeskustelijoita huomioon. Tai ehkä täällä on yleensä vähän mukavampaa kuin jossain suomikaksnelkussa Mutta silti, selekiästi tääläki näkee miten vaikiaa toisen kanssa on kes-kus-tel-la eikä vaan lytätä kun ei nää toisen kasvoja tai kuule toisen ääntä. Harvempi varmaan päin naamaa rupeaisi jollekin eri mieltä olevalle näin ehdottoman oikeassaolevasti pätemään mitä täällä ja netissä yleensäkki. Siitä varmaan todennäköisemmin syntyis miellyttävä keskustelu, vaikka molemmat pysyiski kannassaan.

[PekkaV]

Hyvä on tyylikästä, huono tyylitöntä. Körttiläinen tyyli on hyvää. Huono tyyli ei ole körttiläistä. Tyyli on kuin meidän Lyyli. Meidän Lyyli on lehmä.
Körttiläinen Hevonen on Ori.

[karjalaisenkyösti]

Harvempi varmaan päin naamaa rupeaisi jollekin eri mieltä olevalle näin ehdottoman oikeassaolevasti pätemään mitä täällä ja netissä yleensäkki. Siitä varmaan todennäköisemmin syntyis miellyttävä keskustelu, vaikka molemmat pysyiski kannassaan.

Näin on.

Olisiko siinä ajatusta, että järjestäisi pääkaupunkiseudulle körttifoorumilaisten tapaamisen?

[Jampe]

Ei se niin ole, että kirkko tukee homovastaisia piirejä, vaan suomen kansan enemmistö on homovastaisia ja silti tukevat kirkkoa.

Jos homovastaiset piirit eivät pitäisi kirkkoa verovaroillaan pystyssä, kirkon talous romahtaisi kuukaudessa niin että kaiken toiminnan saisi lopettaa, -että sitä vaan että kirkon piirissä olisi hyvä pitää vähän suijempaa suuta näistä asioista eikä aina luottaa siihen ettei suuri välinpitämätön enemmistö "ole mitään mieltä". Jokainen saa minun puolesta olla vaikka miten homo tai hetero mutta muistetaan että kyse on (kuitenkin) häviävän pienestä vähemmistöstä, suorastaan marginaali-ilmiöstä joka on vain saanut kokoansa suuremmat mittasuhteet julkisen älämölön ja riehumisen takia.

Työpaikkojen kahvipöydissä ei paljon homoja näe, että siitä vähän vertailukohtaa ja mittasuhdetta tällekin asialle olkaa hyvä!

Ja kertokaa minulle sellainen asia että mistä seuraava asia johtuu:  Minä oon nähnyt suurimman homo-otoksen televisiosta, mutta toki tiedän livenä myös joitain. Miksi homomiehet/pojat ovat aina (!) neitimäisiä, naismaisia kikattelijoita jotka pukeutuvat punaisiin pilli-housuihin ja tukka on kiehuralla ja paidassa on naisellinen kuosi? Puhetyyli on neitimäistä, kävelytyyliä myöten kaikki miehisyys on kadonnut?  Johtuuko se siitä että homo on kadottanut mihisyytensä ja kokee itsensä naiseksi?

sama juttu naisten kanssa. Tv:stä tulee esim- näitä hääohjelmia joissa silloin tällöin on lesbopareja. Mistä ihmeestä johtuu että aina (!) toinen niistä on kuin mies? Pukeutuu, puhuu, käyttäytyy, kävelee kuin mies ja muutenkin on miehen rooli? Toinen on sitten nainen.

Edelläolevan perusteella on pakko päätellä että sukupuoli-identiteetti on pahasta hukassa.  Sen jotenkin ehkä vielä käsittäisin että jollain pojalla on mielessä pojat (totta puhuen voi käsittää sitäkään) mutta miksi pitää yrittää muuttua tytöksi? tai miksi lesbotytön pitää yrittää olla kuin poika?

Älkääkä taas tarjotko sitä skeidaa että "oikeasti ne kyllä ovat ihan miehisiä ja naisellisia, mutta tv vaan karrikoi asioita".  Nyt on ollut niin hirveä määrä televisiossa homoja ja lesboja ihan dokumenttiohjelmissa ja tosi-tv:ssä että väittäisin ettei tämä ole mikään stereotypia.

Kyllä minä sanoisin ihan tavalliselle nuorelle heteropojallekin joka käyttäytyy naisellisesti, että "Niistä nenäs, nosta housus ja ole niinkun muutkin miehet!"

Nykyaikana on miehen ja naisen malli kateissa varsinkin suurissa kaupungeissa jossa kakarat kasvaa ihan heteroperheissäkin "neiti-isän" ja "poika-äidin" huomassa jossa iskä kikattaa ja pukeutuu punaisiin pillihousuihin ja kaulahuiviin ja äiskällä on lyhyt punainen siilitukka ja maiharitakki.

Kyllä olis kirveellä töitä...