Jospa yritä'n, koska olen kerran itkeskellyt sitä, että kunpa Jumala pakottaisi, sillä minä en pysty itseäni takaamaan, sillä hetrkellä, jolla tämä on tahtoni varassa, on kaikki jo mennyttä. Toisin sanoen: Minä en pelastu. Tätä tiliä ei saa avata minun nimiini.
Pappi sai minut tästä rauhoittumaan. "Kämmenteni maloon olen hänet piirtänyt". ;illä perusteella sitten tuomiopäivänä vuohet ja lampaat erotetaan? Pääsin kysymään hyvistä teoista. Se nimittäin, armahtavaisuus toisia kohtaan, on ainoan selkeän tuomiopäiväkuvauksen fokus. Ketään ei lajitella uskoontulojen perusteella. Koko kysymys on tavallaan mieletön, mutta jos etsii vastauksen, voi kysyä uudelleen. Ja niin itse tein. Mikä minut pelastaa? Kristus on jo sen tehnyt.
No, pappi sitten selitti, että teot eivät ole meidän, vaan Kristuksen. Jumala ei miltään osin sekoita kunniaansa ihmiskunniaan. Hän tunnistaa puumerkkinsä, eli omat tekonsa, jotka ovat päässeet vastoin itsekästä luontoamme jollain ihme tavalla kuin tihkumaan lävitsemme. Ne ovat Hengen tekoja meissä. En tarkoita sitä, ettei kyseessä olisi tietoinen valinta: En millään jaksaisi mutta pakkohan on kun tuo voi niin kurjasti tai jotain -- toisinaan kysytään, annatko oman henkesi!!
Mutta me, no, laiskuuttaan ja itsekkyyttään vastaan saa kyllä kilvoitella ja pitääkin. Mutta se, joka saa meidät vastoin mukavuuden- yms haluamme toimimaan kuten tiedämme oikeaksi, on Kristus meissä, Henkensä kautta.
Hän puolestaan tuntee meidät itseämme paremmin, ja aivan varmasti ymmärtää vaikka nyt psyykkisesti niin hajallelyötyä ihmistä, ettei tämä taatusti rupea vastailemaan kuin nyrkillään. Kuitenkin kaveri (skipataan nyt Nicky Cruz, Arguinzoni ja muut jotka ovat saaneet myös aika lailla maanpäällistä onnea uskoessaan) saattaa jonakin meiltä salaan jäävänä hetkenä tehdä teon, jonka Kristus aikanaan toteaa tuohon ihmiseen kerran vuodatetun Pyhän Hengen toimeksi. Hän on niitä "viimeisiä, jotka tulevat ensimmäiseksi". On ääreestään onnellista saada jo täällä elää niin, että on turva Jumalassa, sillä lopultakin ymmärrän että joka tilanteesta johtaa tie Hänen luokseen, ja joskus vain sillä pimeällä polulla Jeesus tulee todelliseksi.
Se mitä kohti kilvoittelemme on hän, hänen kaltaisuutensa, ja hänen "uuden käskynsä" mukainen käyttäytyminen. Raamatussa sanotaan myös, että ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa, kysyin kerran ja Pena vastasi paluupostissa: Ainoa puhdas pyhitys on Vapahtajan yhteys. Jos jostakin olen hyvilläni, on se kyllä minulla se että kun olin päättänyt vastata Jumalalle "kyllä" eli tulla uskoon, olin hirvittävän tietoinen siitä, ettei se ole mahdollista. Mikä estää? Uskoon vain ei voi tulla. Ja sitten sattumanvarainen katse ristiin, ja kuka kumma minussa rukoillee, eikö tämän takiakaan? Ei, minä en kuullut ääniä tai nähnyt näkyjä, enkä käsittänyt soteriologiasta hevon häntää. Kuka rukoili? Olen yhä ymmälläni. Minuun kasteessa vuodatettu Pyhä Henkikö? Oliko vain aika antaa ensimmäinen pikku vihje: Vain tämän takia! Sillä mistä seurasi se tasainen tietoisuus, joka rauhoitti minut hetkessä, rauha jota en ole kokenut ikinä? Se oli kuin Kyllä. Vain tämän takia. Koko juttu oli hyvin omituinen, mutta laskettiin sen leirin saldossa kyllä' yhdeksi uskoontulleeksi...
