Kun on usko Isoon Jumalaan ei tarvi stressailla asioilla.
Ei tarvi stressailla tuonpuoleisilla, uskon asioilla, ei pelastuksella, ei ihmisen syntisyydellä. Ne on paremmassa kädessä kuin ihmisen. Mutta tässä maailmassa on niin paljon vikaa, että ne ongelmat eivät rukoilulla ratkea. Minua ärsyttää semmoinen "kun ihminen saa Jeesuksen elämäänsä, kaikki on paremmin"-höpötys.
Kristinusko (jossa uskonto = kaikki se byrokratia, ei usko ja koti-ikävä) on ensimmäisistä kirjoituksistaan lähtien ollut valtapeliä. Historian kirjoittavat voittajat, jotka tässä tapauksessa ovat rikkaat, koulutetut, fiksut, keskustelutaitoiset ja vaikutusvaltaiset jotka ovat päässeet muokkaamaan Jumalan rakkauden sanoman omien valtapyrkimystensä mukaan:
antakaa aarteenne seurakunnalle (meille) niin keräätte aarretta taivaisiin. Ja köyhät ja vähäväkiset ovat uskoneet, sillä mitä muutakaan vaihtoehtoa heillä olisi? Niin paljon on hyvää tuhoutunut ja tuhoutuu "kristittyjen" toiminnan vuoksi, että ihan hävettää. Kaikki synnit anteeksi ja niin edes päin - en mä halua saada niitä syntejäni anteeksi, joihin syynä on oma tietoinen välinpitämättömyyteni! Ei ole mulla ole pokkaa sellaisen pyytämiseen, ja jos joskus on, niin silloin vasta anteeksiannon tarpeessa olenkin.
Kuitenkin Jos Jumala on ja vaikuttaa tarvitseeko meidän niin hirveesti taistella ja varsinkaan tuulimyllyjä vastaan?
Mutta ihmisten tehtävä on olla Jumalan käsinä tässä maailmassa. Se, että Taivaan isä hoitaa homman (ja ehkä meidätkin) kotiin kävi miten kävi, vapauttaa pyrkimään hyvään ja auttamaan. Ja maailmanlaajuisen auttamisen edellytys (miksi tyytyä vähempään?
Minkä te olette jättäneet tekemättä näille vähäisemmille veljilleni...) on mielestäni juuri yhteiskunnallinen tiedostavuus, jopa "asioilla stressaileminen". Tietämättä mikä on pielessä on hankala toimia paremman puolesta.
Tietenkin voi sanoa, että "mutta jos kaikki maailman ihmiset..." Ei ne ihmiset, ellei joku näytä esimerkkiä.
No niin, tulipas purkaus. Lähdenkin tästä tekemään jotain makoisaa syntiä ettei sisäisen fariseukseni ego liikaa pönkity.