Itselleni ei uskonnon ja tieteen välinen konflikti ole koskaan ollut merkityksellinen. Lähinnä ajattelen ettei mitään konfliktia ole, etteivät nämä asiat juuri kosketa toisiaan. Skeptikkona uskon myös, että kaikki väittämämme maailmasta perustuvat todennäköisyyksille, jotka taas tiede parhaiten tuo esiin. Näin ollen on äärimmäisen todennäköistä, että esimerkiksi evoluutio-teoria pitää paikkansa, siis sikäli kuin voimme luottaa havaintokykyymme. Tämä on perinteinen skeptinen varaus, johon fundamentalistitkin joskus tukeutuvat: kaikkivaltias Jumalahan pystyisi halutessaan luomaan todisteet evoluutiosta tiedettä ja ihmisiä harhauttamaan. Se on minusta sinänsä totta: jos on olemassa kaikkivaltias Jumala (tai sitten vain meidän näkökulmastamme käytännössä kaikkivaltias, muta kuitenkin äärellinen olento) niin todisteiden luominen ei ole mahdottomuus.
Mitä sitten pitäisi kristinuskon tästä ajatella? Ymmärtääkseni Raamatussa ei missään anneta ymmärtää, että Jumala pyrkisi kokonaisvaltaisesti harhauttamaan ymmärrystämme maailman luonteesta. Kristillisen ajattelun perinne on tähän käsitykseen hyvin voimakkaasti nojannutkin: kaiken minkä saamme aisteillamme ja järjellämme selville maailmasta, saamme selville Jumalan luomistyöstä. Tässä mielessä tiede ei ole erillään kristinuskosta tai ristiriidassa sen kanssa vaan mitä kristillisintä puuhaa, jota kaikkien kristittyjen pitäisi tukea ja seurata. Näin tavattiin ajatella aina niihin päiviin asti, kun tieteen tulokset alkoivatkin selkeästi erota kirjaimellisesta raamatuntulkinnasta. Tämä johti valtavaan älylliseen kriisiin ja modernin fundamentalismin syntyyn, joka avoimesti kiistää tieteen merkityksen ja sen tutkimustulokset, silloin kuin nämä eivät sovi yhteen kirjamellisen tulkinnan kanssa.
No, ehkäpä Jumala onkin luonut todisteet evoluutiosta ja alkuräjähdyksestä harhauttamaan ihmisiä ja koettelemaan uskoamme ("ja näkemättä uskomaan opeta"). Kuka tietää: tutkimattomathan ovat Herran tiet. Mutta jos näin on niin silloin Raamattu ei ole koko ilmoitus vaan siitä on jätetty pois uskon kannalta hyvin keskeisiä asioita - kuka tietää vaikka tälläisiä aukkoja olisi lisääkin? Rakastava Jumala olisi myös harhauttavia todisteita maailmaan luova Jumala. Fundamentalismille tämä merkitsee paradoksaalisesti sitä, että jos tiede on väärässä, kuten he toivovat, on Raamattu epätäydellinen ilmoitus... Ja jos taas kristitty luottaa siihen, että Raamattu on kaikesta symbolisuudestaan, ristiriitaisuuksistaan ja epäloogisuuksistaan huolimatta pohjimmiltaan totuudenmukainen kuvaus Jumalan työstä niin silloin tiede on edelleen nähtävä Jumalan luomistyön tutkimuksena ja pyrkimyksenä sen majesteettisuuden parempaan ymmärtämiseen - mihin kristillisessä traditiossa on perinteisesti kannustettu.
Näin ollen on ehkä jopa väärin sanoa, etteivät tiede ja kristinusko merkityksellisesti kohtaa toisiaan. Epäilemättä tieteen tulokset eivät sinänsä ole olennaisia kristinuskon opillisille tulkinnoille, kristinuskon pohjimmaiselle totuudellisuudelle. Mutta niiden kiistäminen, tieteen merkityksellisyyden kiistäminen, onkin mahdollisesti epäkristillistä epäilyä saadun ilmoituksemme luotettavuuden suhteen. Empiirinen havainnointi ja logiikka pitävät paikkaansa perinteisen kristinuskon opin silmissä, näille premisseille perustuu koko traditiomme, ja jos ne osoittautuvat epäluotettavaksi niin näin tapahtuu myös perinteiselle kristinuskon tulkinnallemme.