Suru

[Riitta-mummi]

Onko surun kohtaamiseen muita keinoja kuin surra aikansa ? Kirkot järjestävät surutyötapahtumia, kursseja oikein.
 
Surua on niin monenlaista, että kaikki ei kai mene samalla tavoin, eikä kaikki kaikkia kostetakaan samoin.

Noita kirkkoisiä lukiessani jäi mieleen, olisiko ollut Augustinukselta, kehoitus olla jäämättä suruun, surra liian pitkään. Jumala ei hänen mukaansa siitä pidä.

Onko ajatuksia ?

[karjalaisenkyösti]

Tuli mieleeni Jonas Lagus, jolla oli paljon lapsia. Monet lapsista kuolivat. Hän oli kolme kertaa naimisissa, joten ainakin kaksi vaimoa kuoli. Pojista vain yksi säilyi aikuisikään asti. En tiedä, kuinka monta tytärtä selvisi.
Laguksella oli myös hyvin vaikeita ongelmia terveytensä kanssa.
Kirkon ja yhteiskunnallisten vaikuttajien kanssa myös oli ongelmia. Arvokkaita suunnitelmia meni myttyyn.
Surua oli siis paljon, mutta Lagus mielti vastoinkäymiset Jumalan kutsuna tulla Kristuksen luokse.

Kun tulee suuri suru, pienemmät surut pyyhkiytynevät pois, ainakin sen suuren surun ajaksi.

[Riitta-mummi]

Suurimmat surukokemukseni ovat lehdistä luettujen lastenmurhien yhteydessä koettuja.
Kun on omia pieniä jälkeläisiä, en voi olla samaistamatta tapahtumia heihin, mielikuvissani.

Myös Jeesus on sanonut erittäin painavasti, myllynkivi-vertauksella, miten pitää suhtautua niihin jotka tarkoituksella koskevat lapsiin.

Kuolemansurut ovat hyvin eilaisin kokemuksin tulleet kohdalleni. Isän ja äidin kuolemat pitkien sairausvuosien jälkeen otin pahemmin surematta, luonnollisena elämän jatkumona.
Muutamaa ystävää ja työtoveria olen todella surrut, kun elämän kohtalo oli heille kovin kova kestää. Veljeni kuolema oli vaikean sairauden väistämätön päätepiste.

Sitten suren maaseudun autioitumista, vesien saastumista, ja muuta ihmisen toimintaa luonnossa.
Jumalan kunniaan luonnossa kuuluvat monet mullistukset, ne puhuttelevat omalla tavallaan.  Viattomien hengenriistot sotatoimialueilla ovat ikäänkuin samaa.

Koiraystävieni kuolemat ovat oleet murheen aikaa, mutta se on loppunut uuden koiran tultua perheeseen.

[PekkaV]

   Turkulaiset sanoo: "Surisisitko, jos kuolisin?"

[seppos]

   Turkulaiset sanoo: "Surisisitko, jos kuolisin?"

Surisisitko, jos kuolisisin

[Riitta-mummi]

PekkaV ja Seppos, surisisin kovasti !

Sain ystävältä tuliaisiksi kaksi monistetta. Toisessa Pauli Annala arvioi englantilaisen Markus
Vizentin ajatuksia Mestari Eckhart;lta.
Pauli Annalaa luen ja kuuntelen hyvillä mielin. Häntä googlailessa löyty tämä:

Älä sure, älä murehdi                           https://www.helsinginseurakunnat.fi/seurakunnat/paavali/hengellinenelama_0/alaitkealamurehdi.html

[seppos]

Tämä auttaa surussa ja monessa muussakin asiassa. SV 185 https://youtu.be/hXVpe05O-bI

Tämä on Mäntyjärven Salvat versio

[Viisveisaaja]

 
Itse aihetta sivuten, siis "suru"

Itessäni mietin usein surumielisyyttä.
Ja kyllä joidenkin ja ehkä suomalaisten kansantauti.
On myös intiaanien ja monen yksityisen henkilön.
Siis SURMIELISYYS.

Jotkut on, niin ku mä ihan okey porukassa ja kulmabaarissa, mut yksikseen sitten surumielisiä ja jotkut ihan syvällä siellä suossa.

Onnneksi itse saanut, no ei ihan terapeuttista apua, mutta opetusta, et surumielisyys tulee heittää ja karistaa pois, kun huomaa sen saaneen liikaa oteta, kun se on isästä perkeleestä liiallisesti nautittuna.
Jotkut ei siitä kyllä pääse irti milään.

Mukava surullinen aihe

[Riitta-mummi]

Tämä lienee aihe josta ei helposti synnytetä riitaa.  Surumielisyys kuuluu suomalais-ugrilaisiin olemuksiin. Ja erityisesti slaavilaisiin. Musiikistahan se ilmenee.
Melankolia on suruista soitantaa, se rauhoittaa. Ruotsalainen polkka ei Pohjanmaan poikia eleättele, tankoa ne vääntää.
Minua oma entinen tosikkomainen, sittemmin hyvin iloluontoinen olemukseni vetää nykyään surulliseksi. ' Vanha ihminen', eikä osaa olla ihmisiksi ajattelen usein itsekin.
Luonteelleen ei voi itse paljonkaan, mutta ' elämä tassii' ja ' kyllä jumala kukkonsa kynii'. ja    .
Väänsin nyt vanhasta muistista tällaisen vitsipläjäyksen itsestäni .

p.s. Romanien ja israelilaisten laulut ovat myös enimmäkseen kaihoisia kuin mitkä.

[Viisveisaaja]

 
Romaneilla on kuulemma tapana, että jos he joukossaan näkevät jonkun surumielisenä yrittävän het kaikin tavoin, lauluin ja muuten nostaa kaverin mieltä maasta

Amerikkalaisilla onhassu tapa jota en koskaan ole tajunut, että hekysyvät het, et onks kaikki ookoo ja kerro ja kertominen auttaa.
Heidän on jotenkin pakko saadasurumielinen kertomaan asiasta ja heidän filosofian kanssa se sitten auttaa???
Oon ihan tllasesta meiningistä.

Surulle on aikansa minusta, kuten joillekkin asioille auringon alla, mutta saarnaajan kirjaa en pidä mitenkään fiksuna filosofisena opuksena

[Viisveisaaja]

 
Pieni Maken kulmabaarinen vitsailu aiheeseen liittyen.

Ouh jeah, juu americans you say, what is wrong, tell me pleace ? Let me know..
Then you thing it helps?

Ouu, my wife,,,my girl  she past a away.
Second comes, whats up,,- pooh, my wife is gone.
And so on...
After time you get more and more sad, because your wife is death and all peolle remind you, that you hang you self.

USA theraphy ?
Way to go

Ei ku itteen tajuu vaan tota jenkkien terapia systeemiä jane kaikki uskoo, ku kerrot, ni hyvä.

[Riitta-mummi]

Se on sitä small talk' a. Eiköhän ne opi sitä jo äidinmaidossa.

Olen melko kylmänä myös niiden tavalle puhua, ainakin sen perusteella mitä telkkarista olen nähnyt.
Se on sitä Barbie ja Ken-meininkiä. Siltä pitää mielellään myös näyttää.

Surullista, sillä jos joku on joskus todella ja oikeasti surullinen se on kai sitten heillä sairautta.

[Viisveisaaja]

 
Juu, mut ajatteleppa nyt Riitta.

Jos joudut siellä psykoterapiaankin, niin psyko kysyy ekana.
Mitä kuuluu ja aloitat, et huonosti menee ja hän, et kerro lisää.
Aikasi vatvottua sitä alkaisit itsekkin suurentelemaan ogelmiasi
no psyko kyselee lisää, että varmasti kaikki huonot muistot tulee esiin ja masennut enempikin ja psykiatri saa sut tulee uudestaan.

Jos muu ei onnistu, niin kysyy, et no father issueita?
No juu faijan kanssa oli joskun ongelmia.
Juu kerro lisää....
Tiktak taksamitttari käy.

No entä äitisi kanssa?
Ihan mukava tykkään äidistäni, no kerran suuttui mulle.
Kerro lisää....
Ja kohta vihaat äitiäsikin.

Psykkalaittaa lääkemäärityksen ja saa niistä provikan ja vakuuttaa, että sun on etittävä paljon rahaa ja tultava vastaanotolle ja lääkkeitä pitää ostaa ja resepti multa.

Ei ihan small talkkia


...