Seurapuhe

[Viisveisaaja]

Pooh. Sadetta. Sinulla on yksityisviesti postilaatikkosi täynnä.
Yritin sinne laittaa tän viestini:

"Oih Anna. Ei nyt niin, en loukkaantunut ollenkaan kirjoituksestasi.

Älä huoli, niin levottomia itse kirjoittelen ja varmaankin loukkaan tahtomattani ties kuinka monia.
Tuleppas esittäytymään joskus, kun ilmeisesti käymme samoissakin seuroissa.

Oiken leppoisaa ja mukavaa jatkoa myös sinulle."

Pitää nyt laittaa tälleen yleiseen näköön se sitten. Eipä tossa mitään ihmeellistä sillen ole etteikö.
________________________________

Noin yleensä seurapuheiden osalta olen sitä mieltä vielä, että jos siellä puhuu ehdoin tahdoin, eli tosissaan tulee sinne puhujaksi, niin eikö olisi hyvä miettiä niitä puheita koskettamaan kuulijoita, eikä jotain sen hetkisestä kuullusta jatkaa.
Varmaankin on puolensa siinä mitä MT kirjoitti, mutta kun nyt silloin tossa pannukakuksi menneessä seurassa tapahtui, että ensin eka puhuja puhui päättömyyksiä ja nuorempi seuraava puhuja varmaankin ajatteli, että tosta kai tulee jatkaa, niin alkoi puheessaan samaan päättömyyteen lisätä lisää päättömyyksiä.
Onneksi sitten taas tasautui, kun yksi puhuja alkoi puhua anteeksi annosta ja viimeinen sitten ton jatko homman takia jatkoi siitä.

No kaikenlaisiin puheisiinhan sitä on tottunut ja kyllähän maailmaan puheita riittää.

Joku on kirjoittanut saarnan kestävistä kristityistä. Vaikka mitä niille pauhaisi, niin ilmekkään ei värähdä. Taidan olla kohta samaa luokkaa.

[öppiäinen]

jos siellä puhuu ehdoin tahdoin, eli tosissaan tulee sinne puhujaksi, niin eikö olisi hyvä miettiä niitä puheita koskettamaan kuulijoita, eikä jotain sen hetkisestä kuullusta jatkaa.

Mistäs sitä tietää, mikä kulloinkin kuulijoita koskettaisi? Varsinkin kun eihän sitä etukäteen edes tiedä, keitä siellä on kuulijoina. Eri ihmisillä on eri kysymykset. Jos jatkaa jostakin senhetkisestä kuullusta, on mahdollista, että oma juttu edes jotenkin liittyy jonkun toisen juttuun.

tossa pannukakuksi menneessä seurassa

Oliko se tilaisuus kaikkien mielestä pannukakku?

(No joo, enpä minä näistä puheasioista mitään ymmärrä, kun lukuihmisiä enempi olen.)

[Viisveisaaja]

No anteeksi tämä arvosteluni ja mielipiteeni, että puheet yksissä seuroissa olivat pannukakku.
Huonohan sitä on tälleen abstraktisti kirjoittaa tilaisuudesta, jossa lukijoista ei kukaan ollut paikalla.

Ehkä pikkasen jotenkin meni multa ohi ne puheet, vaikkakin ihan korvat höröllä niitä kuuntelin.

Tänään yritin mennä Kallion kirkon seuroihin, mutta kesken seuroja alkoi ahdistaa, niin että piti lähteä pois.
Enste menin kahvia ottamaan ja heitin jokusen lantin koriin.
Muut oli jo ottanut olin viimeinen.
No erehdyin ottamaan kaksi palaa pitkopullaa, siis viipaletta ja eiköhän joku mummo siinä alkanut torumaan. Ensin puisteli päätään ja sitten sanoi ahneeksi. Sanoin että eihän tässä ole kuin kaksi ja voin laittaa toisen takaisin.

Siitä jo ahdistuin pikkasen. Sitten istuin pöytään ja mua katottiin, kuin isompaakin pahantekkijää ja kyllä kai se niinkin on.
Lopulta meni hermo kun puhe alkoi, niin henkilöt pöydästäni vaihtoivat pöytää. Otin siitä itseeni, vaikka ei kai ne täysin mun takia vaihtaneet.
Rupes tuleen sama tuntu kun lestadiolaisten seuroissa. Siellä kanssa jos ei ole uskomassa oikein, voi joutua samanlaisen kohtelun kohteeksi.

Mut ihampa sama, elämässä tulee tälläisiä väärin käsityksiä kokoajan ja mitäs siitä.

[Pirska]

No anteeksi tämä arvosteluni ja mielipiteeni, että puheet yksissä seuroissa olivat pannukakku.
Huonohan sitä on tälleen abstraktisti kirjoittaa tilaisuudesta, jossa lukijoista ei kukaan ollut paikalla.

Ehkä pikkasen jotenkin meni multa ohi ne puheet, vaikkakin ihan korvat höröllä niitä kuuntelin.

Tänään yritin mennä Kallion kirkon seuroihin, mutta kesken seuroja alkoi ahdistaa, niin että piti lähteä pois.
Enste menin kahvia ottamaan ja heitin jokusen lantin koriin.
Muut oli jo ottanut olin viimeinen.
No erehdyin ottamaan kaksi palaa pitkopullaa, siis viipaletta ja eiköhän joku mummo siinä alkanut torumaan. Ensin puisteli päätään ja sitten sanoi ahneeksi. Sanoin että eihän tässä ole kuin kaksi ja voin laittaa toisen takaisin.

Siitä jo ahdistuin pikkasen. Sitten istuin pöytään ja mua katottiin, kuin isompaakin pahantekkijää ja kyllä kai se niinkin on.
Lopulta meni hermo kun puhe alkoi, niin henkilöt pöydästäni vaihtoivat pöytää. Otin siitä itseeni, vaikka ei kai ne täysin mun takia vaihtaneet.
Rupes tuleen sama tuntu kun lestadiolaisten seuroissa. Siellä kanssa jos ei ole uskomassa oikein, voi joutua samanlaisen kohtelun kohteeksi.

Mut ihampa sama, elämässä tulee tälläisiä väärin käsityksiä kokoajan ja mitäs siitä.

Joskus puheet ovat huonoja, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ei vika ole aina kuulijassa, vaikka joskus voi olla niinkin päin. Miksi puheita ei saisi haukkua kun saahan niitä kehuakin. Olen minäkin kuullut joskus semmoisia seurapuheita, ettei niissä ole päätä eikä häntää.

Jos joku ottaa kaksi pitkopullaa, niin so what. Olisit ottanut vielä kolmannenkin palan, kun joku on niin tollo, että siitä toruu. Uskon, että tuommoinen harmittaa.

[Viisveisaaja]

Joskus puheet ovat huonoja, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ei vika ole aina kuulijassa, vaikka joskus voi olla niinkin päin. Miksi puheita ei saisi haukkua kun saahan niitä kehuakin. Olen minäkin kuullut joskus semmoisia seurapuheita, ettei niissä ole päätä eikä häntää.

Jos joku ottaa kaksi pitkopullaa, niin so what. Olisit ottanut vielä kolmannenkin palan, kun joku on niin tollo, että siitä toruu. Uskon, että tuommoinen harmittaa.

Just Pirska. So what ja toihan nyt on ihan pientä mitä sitä saa vastaansa työssä ja elämässä noin muuten.

Juu sellainen rakentava kritiikki joskus onnistuu.
Yleensä kun laittaa meilin ja kysyy miksi saarnasit noin, niin puhuja ehkä selittää ja ottaa opiksi tai itse saa ällin mistä oli kysymys.

[sadetta]

Niin ja eikö ne pullat ole syötäviksi tarkoitettu. On se kumma. Kaikki eivät ota sitä kahvia ja pullaa ollenkaan, onko sekin paha. Joskus kyllä ärsyttää, että pitäis osata olla just tietyllä tavalla. Totutusta poikkeaminen tietysti voi nostattaa kulmakarvoja, semmoista se on.

Tuosta tuli mieleen yhdet seurat jokunen vuosi sitten. Joku ilmeisen huonossa tilassa ollut ihminen oli kai katsonut minkä tahansa seurakuntatilaisuuden avun toivossa, ja körttiseuroihin sitten osautui. Loppupuolella hän sitten sanoi, että voisiko joku rukoilla hänen puolestaan/kanssaan tms, kun on ongelmia. Yksi puhuja siihen, että meille körteille virret ovat rukousta. Paljonko arvelette tuollaisen lohduttaneen kysyjää? Onneksi nuori kai paikallisen seurakunnan puolesta seuroissa ollut pappi lupasi seurojen jälkeen keskustella hänen kanssaan.

Tuli mieleen, että kuinka paljon juutumme omaan "oikeaan" tapaamme olla ja hartautta harjoittaa. On helppoa olla tutusti keskenään minkään häiritsemättä. Muut menkööt muualle häiritsemästä, -kö?

Seurapuheeseen ja seuroihin liittyen on tullut usein mieleen, että miksi seurojen pitää olla just tunnin mittaiset. Tai siis niin, että etukäteen pyydetyt ovat puhuneet ja välissä virret veisattu. Joskus heti loppuvirreksi kerrotun veisuun jälkeen joku sitten saattaa ilmoittaa, että seurat loppuivat ja seuraavan kerran silloin ja siellä tms. Miksei voisi hetkisen odottaa, josko jollakulla on vielä sanottavaa. 

Miten on maakunnissa seurojen laita? Onko puhujia? Onko asiaa?

[öppiäinen]

Miksei voisi hetkisen odottaa, josko jollakulla on vielä sanottavaa. 

Mitäs ne on nämä kamarikeskustelut, onko sellaisia enää olemassakaan? Kuullut olen vain sellaisista, omaa havaintoa ei ole.

[sadetta]

Juu sellainen rakentava kritiikki joskus onnistuu.
Yleensä kun laittaa meilin ja kysyy miksi saarnasit noin, niin puhuja ehkä selittää ja ottaa opiksi tai itse saa ällin mistä oli kysymys.

Tuo on ihan hyvä juttu, kysyä puhujalta, että miksi sanoit noin ja mitä tarkoitit. Tai muuten jatkaa aiheesta. Vaikka seurojen jälkeen kamareissa paikan päällä tai myöhemmin. Jos kukaan ei sano mitään, niin oliko sillä sanottavallakaan ollut mitään väliä.

[Viisveisaaja]

Mitäs ne on nämä kamarikeskustelut, onko sellaisia enää olemassakaan? Kuullut olen vain sellaisista, omaa havaintoa ei ole.

Lauttasaaressa sellaisia ei oikein synny, kun siellä on kahvit ennen seuroja, mutta esimerkiksi körttituvalla, niitä kyllä syntyy seurojen jälkeen ja muuallakin missä kahvitus on seurojen jälkeen.
Joskus ne on ollut ihan kivojakin.
Tanelipappi kerran kovastikkin jutteli porukan kanssa seurojen jälkeen puheistaan.

[juhani]

Seurapuhe on kaikista vaikein puhe. Saarna on 111 kertaa helpompi.

[sadetta]

Jos kukaan ei sano mitään, niin oliko sillä sanottavallakaan ollut mitään väliä.

Ei se kyllä noin aina ole. Joskus kuulee sen verran omaa luutunutta näkemystä täräyttävän näkökulman, että on parempi antaa ajatuksen hautua.

Lauttasaaressa sellaisia ei oikein synny, kun siellä on kahvit ennen seuroja, mutta esimerkiksi körttituvalla, niitä kyllä syntyy seurojen jälkeen ja muuallakin missä kahvitus on seurojen jälkeen.
Joskus ne on ollut ihan kivojakin.

Kamarikeskusteluja siis. Ja seuratuvalla tulee usein muutenkin pieniä puheenvuoroja tiedossa olleiden puhujien lisäksi. Siis esim. muisteloita ja sattumuksia vuosien varrelta, tai mitä milloinkin. Hyvä niitä on kuulla. Maustavat mukavasti.

Seurapuhe on kaikista vaikein puhe. Saarna on 111 kertaa helpompi.

Minusta jonkinmoinen rikkinäisyys, säröisyys ja keskeneräisyys on seurapuheessa hyvä, mutta viimeisen päälle fiilattu ja aseteltu kokonaisuus ei jotenkin - noh, ei vaan.

[Pirska]

---Tuosta tuli mieleen yhdet seurat jokunen vuosi sitten. Joku ilmeisen huonossa tilassa ollut ihminen oli kai katsonut minkä tahansa seurakuntatilaisuuden avun toivossa, ja körttiseuroihin sitten osautui. Loppupuolella hän sitten sanoi, että voisiko joku rukoilla hänen puolestaan/kanssaan tms, kun on ongelmia. Yksi puhuja siihen, että meille körteille virret ovat rukousta. Paljonko arvelette tuollaisen lohduttaneen kysyjää?---

Eihän tuommoinen lohduta kysyjää yhtään. Sitäpaitsi tuo kertoo myös aika paljon k.o. puhujasta.

Niinhän sitä sanotaan erään ammattikunnan edustajistakin, että kun he eivät itsekään ymmärrä, niin silloin he puhuvat vierasta kieltä.
Sattuneesta syystä jätän ammatin mainitsematta.

[Viisveisaaja]

Seurapuhe on kaikista vaikein puhe. Saarna on 111 kertaa helpompi.

Milläköhän matemaattisella kaavalla Juhani tuohon on päässyt.
2 puhetta jaettuna (2 x 111) = 111 eli jotenkin tuohon 111 lukuun hän on tullut.
Onkohan kirkoissa kuultujen saarnojen ja jonkun puheen paremmus arvo todellakin noin suuri?
Siis vaikeusasteesta oli vielä kysymys.
Jos siis puheet ovat noin paljon vaikeempia, niin luulisi niitä enempi olevan ihmisiä kuulemassa ja niihin kantaa ottamassa?
Kuitenkin on toisin päin.

Noh, kun en ole puheita pitänyt, vaan saarnanut joskus nuorempana, niin osaa sitten ottaa kantaa.
Minusta joiden puhujien tyyli on todella saarnaava. Esimerkiksi anteeksi nyt vaan Korkalaisen. Ihan hyviä myös hänen puheetkin.
Lisäksi seuroissa kun nuorempi väki on äänessä, niin heiltäkin tulee puheet aika saarnaamalla.

Herättäjuhlilla myös kun on puheita, niin minusta ne eivät eroa saarnaamisesta. Johtunee, kun isolle joukolle pitää selkeästi kovalla äänellä puhua.

Puhe tai saarna, niin sisältöhän se ratkaisee.
Kuten Paavali Raamatussa totesi. Ihan sama kunhan puhetta on.
Olen ehdottomasti enempi puheen kuin saarnan kannalla.
Puhe rauhallisesti ihmisen tasolta hoitaa ja rakentaa.
Huono saarna vain rikkoo.
Saa vihaiseksi ja juoksemaan karkuun herkät sielut.

Sadetta hienosti asian ilmaisi.

[onesimus]

Minuun ei nuotti ja intonaatio seurapuheessa tee vaikutusta

Joitakin vuosia sitten esim. radion aamu- tai iltahartauden puhujan taustayhteisön tunnisti parista ensimmäisestä sanasta juuri noiden kahden perusteella.

[seppos]

Milläköhän matemaattisella kaavalla Juhani tuohon on päässyt.
2 puhetta jaettuna (2 x 111) = 111 eli jotenkin tuohon 111 lukuun hän on tullut.
Onkohan kirkoissa kuultujen saarnojen ja jonkun puheen paremmus arvo todellakin noin suuri?
Siis vaikeusasteesta oli vielä kysymys.
Jos siis puheet ovat noin paljon vaikeempia, niin luulisi niitä enempi olevan ihmisiä kuulemassa ja niihin kantaa ottamassa?
Kuitenkin on toisin päin.

Noh, kun en ole puheita pitänyt, vaan saarnanut joskus nuorempana, niin osaa sitten ottaa kantaa.
Minusta joiden puhujien tyyli on todella saarnaava. Esimerkiksi anteeksi nyt vaan Korkalaisen. Ihan hyviä myös hänen puheetkin.
Lisäksi seuroissa kun nuorempi väki on äänessä, niin heiltäkin tulee puheet aika saarnaamalla.

Herättäjuhlilla myös kun on puheita, niin minusta ne eivät eroa saarnaamisesta. Johtunee, kun isolle joukolle pitää selkeästi kovalla äänellä puhua.

Puhe tai saarna, niin sisältöhän se ratkaisee.
Kuten Paavali Raamatussa totesi. Ihan sama kunhan puhetta on.
Olen ehdottomasti enempi puheen kuin saarnan kannalla.
Puhe rauhallisesti ihmisen tasolta hoitaa ja rakentaa.
Huono saarna vain rikkoo.
Saa vihaiseksi ja juoksemaan karkuun herkät sielut.

Sadetta hienosti asian ilmaisi.

Saarnan saa tehdä ajan kanssa kotona, mutta seurapuhe puristetaan paikanpäälle muiden aineksista. Juhanilla on rima niin korkealla seurapuheessa kun esimerkkinä on isäukko, joka oli loistava kasaamaan sen paikanpäällä muiden puheet pohjana. Joillakin on esteenä emäntänsä ja Juhanilla isänsä.