Sakramentit

[Pirska]

Meillä luterilaisilla on tasan kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen. Näille on perusteena se, että Jeesus on ne asettanut. Miksihän meillä ei ole muita sakramentteja?

Jos ajatellaan avioliittoa, niin Jumala on asettanut sen. Jeesus sanoo mm. näin Markuksen evankeliumin 10. luvussa:
 
6 Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.
7 Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa,
8 niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.
9 Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."


Jos kerran Jumala on asettanut avioliiton, niin miksi se ei ole sakramentti.

[PekkaV]

  Jumala ei ole käskenyt eikä kehoittanut, vaan yhdistänyt miehen ja naisen yhdeksi. Kastaa Hän on käskenyt, ja ehtoollisen kehoittanut nauttimaan muistolleen.

[Pirska]

  Jumala ei ole käskenyt eikä kehoittanut, vaan yhdistänyt miehen ja naisen yhdeksi. Kastaa Hän on käskenyt, ja ehtoollisen kehoittanut nauttimaan muistolleen.

No niinpä onkin, tuota en ollut tullut ajatelleeksi. Miten on sitten niiden muiden laita, joita ortodoksit ja katoliset pitävät sakramentteina. Onko Jumala käskenyt tehdä niitä? Niitähän ovat konfirmaatio, palveluvirka (papiksi vihkiminen), rippi ja sairaiden voitelu.

[mt]

Luterilainen käsitys kahdesta sakramentista perustuu siihen, että ne ovat Jeesuksen asettamia ja niissä ovat läsnä sana ja aine. "Kristus itse on niissä läsnä ja jakaa armoaan näkyvien aineiden välityksellä", kuten kirkon sanasto asian ilmaisee.

Reformaattoreiden pohdintaa sakramenteista Tunnustuskirjoissa:
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Sakramentti

Mt

[PekkaV]

Sakramentti on mysteerio, mikä tarkoittaa arvoitusta ja salaisuutta. Katolinen ja ortodoksinen kirkko eivät ole uudistuneet, vaan pitäneet perinteestä kokonaisvaltaisemmin kiinni. Historian vaiheissa kirkoista on tullut autoritaarisempia, mistä konkreettisimpana osoituksena on latinan käyttö. Luther uudisti ja demokratisoi kirkon. Siksi mysteerioita, salaisuuksia ei tarvita.

[Pirska]

---
Reformaattoreiden pohdintaa sakramenteista Tunnustuskirjoissa:
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Sakramentti

Mt

Tuossa linkissä on vähän erikoisesti sanottu ensin, että kaste on sakramentti ja myöhemmin, että kasuaalitoimitukset (mm. kaste) ovat sakramentaaleja.

Sakramentti on mysteerio, mikä tarkoittaa arvoitusta ja salaisuutta. Katolinen ja ortodoksinen kirkko eivät ole uudistuneet, vaan pitäneet perinteestä kokonaisvaltaisemmin kiinni. Historian vaiheissa kirkoista on tullut autoritaarisempia, mistä konkreettisimpana osoituksena on latinan käyttö. Luther uudisti ja demokratisoi kirkon. Siksi mysteerioita, salaisuuksia ei tarvita.

En täysin ymmärrä, mitä tarkoitat. Esimerkiksi kastevirressä 217

2.
Täynnä pelkoa ja hämmennystä
tulevasta, tuntemattomasta
turvaudumme kasteen salaisuuteen,
turvaudumme kasteen salaisuuteen.

viitataan juuri kasteen salaisuuteen.
Minulle ainakin ehtoollisessakin jää salaisuudeksi, kuinka leipä voi olla Jeesuksen ruumis ja viini Jeesuksen veri. Täytyy vain uskoa, että niin on.

[PekkaV]

   Lienee virsi, jossa ehtoollisenkin salaisuus mainitaan.

[PekkaV]

Siksi mysteerioita, salaisuuksia ei tarvita.

Useampia salaisuuksia on tarvittu, kun epäilyt ovat lisääntyneet, usko horjuu. Luonnostaan ihminen ajattelee, pyrkii selvittämään. Koska kaikki ei kuitenkaan selviä eikä ajatus etene, toiminta, pyhä toimitus, sakramentti auttaa kuten liike ajatuksenjuoksua. Toimitukseen sisältyy myös kanssakäyminen: selittämättömän edessä on turvallisempaa yhdessä kuin yksin. Ryhmä on enemmän kuin jäsentensä summa. Ilmiötä kutsutaan Pyhäksi Hengeksi! "Missä kaksi tai kolme---". Jos minä en tiedä, joku toinen voi – esimerkiksi tietää, että se ja se on sakramentti.
Olen usein harmitellut, että auktoriteetti ratkaisee, ei tieto, en minä. Varsinkin hengellisissä yhteyksissä hierarkkisuus tulee ilmi. Ehkä niin on hyvä, sillä ilmeisesti arkipäivän maallisissa menoissakin vahvemman oikeus on ainoa viimekädessä(?) määräävä tekijä, hengellinen kieli- ja mielimaailma vain tuovat sen esiin ja siten koulivat ihmistä sopeutumaan todellisuuteen tutustuttamalla häntä sihen.
"Viimekäden" totuus suo valinnanvapauden illuusion. Ensi-, tois- jne.kädessä voimme valita. Viimeisellä portilla Korkein valitsee puolestamme.

[Leena]

   Lienee virsi, jossa ehtoollisenkin salaisuus mainitaan.

Olisko tämä http://www.youtube.com/watch?v=Za7OgfQiuLA


Ei kiva sovitus. 

[Ainuliini]

Luterilainen kirkko  opettaa: "Sakramentit ovat Jumalan armon ja rakkauden näkyviä merkkejä, joiden kautta hän pelastaa kadotuksesta, tekee ihmisen hengellisesti eläväksi, puhdistaa hänet synnistä ja ravitsee häntä taivaan lahjoilla. Kirkko toimittaa sakramentteja Jumalan tahdosta.
Pyhä Henki tekee pelastavaa työtään seurakunnassa sanan ja sakramenttien välityksellä. Sen vuoksi Jumalan sanaa ja sakramentteja sanotaan armonvälineiksi. "

Mihin jäikään Jeesuksen persoona, kärsimys ja kuolema sekä ylösnousemus? Sakramentit ja seurakunnassa toimiva Pyhä Henki ovat näköjään tulleet Hänen tilalleen ja kirkko toimittaa ne ihmisille. Näin se on ottanut pelastuksen hallintaansa ja jättänyt Kristuksen selkänsä taa.
Jeesuksen sanojen mukaan Pyhä Henki on "kuin tuuli josta ei tiedä mistä se tulee ja minne se menee" eli Hän on vapaa toiminnassaan - toki sitoutuen Jeesuksen todistukseen ja  Jumalan sanaan, mutta kirkko sitoo Hänet kirkon kaste- ja ehtoollistilaisuuksiin ja seurakuntaan määräten milloin ja missä Hän toimii.

Muroma kumosi voimakkaasti sen harhan, että kunhan kuuluu kirkkoon ja on lapsena saanut kasteen, niin iankaikkisuusasiat muka olisivat kunnossa.

Luterilaisen opin ja myös Lutherin itsensä opetuksen mukaan ei pelkkä kastetuksi tuleminen riitä. Todellisella uskovalla on myös parannus.
Luther opettaa, että kastetuksi tuleminen tulisi pääsääntöisesti kuulua uskoontulemisen hetkeen.
"Hurskaiden parannus kestää siis koko elämän." (Martti Luther)

[Pirska]

Luterilainen kirkko  opettaa: "Sakramentit ovat Jumalan armon ja rakkauden näkyviä merkkejä, joiden kautta hän pelastaa kadotuksesta, tekee ihmisen hengellisesti eläväksi, puhdistaa hänet synnistä ja ravitsee häntä taivaan lahjoilla. Kirkko toimittaa sakramentteja Jumalan tahdosta.
Pyhä Henki tekee pelastavaa työtään seurakunnassa sanan ja sakramenttien välityksellä. Sen vuoksi Jumalan sanaa ja sakramentteja sanotaan armonvälineiksi. "

Mihin jäikään Jeesuksen persoona, kärsimys ja kuolema sekä ylösnousemus? Sakramentit ja seurakunnassa toimiva Pyhä Henki ovat näköjään tulleet Hänen tilalleen ja kirkko toimittaa ne ihmisille. Näin se on ottanut pelastuksen hallintaansa ja jättänyt Kristuksen selkänsä taa.
Jeesuksen sanojen mukaan Pyhä Henki on "kuin tuuli josta ei tiedä mistä se tulee ja minne se menee" eli Hän on vapaa toiminnassaan - toki sitoutuen Jeesuksen todistukseen ja  Jumalan sanaan, mutta kirkko sitoo Hänet kirkon kaste- ja ehtoollistilaisuuksiin ja seurakuntaan määräten milloin ja missä Hän toimii.

Muroma kumosi voimakkaasti sen harhan, että kunhan kuuluu kirkkoon ja on lapsena saanut kasteen, niin iankaikkisuusasiat muka olisivat kunnossa.

Luterilaisen opin ja myös Lutherin itsensä opetuksen mukaan ei pelkkä kastetuksi tuleminen riitä. Todellisella uskovalla on myös parannus.
Luther opettaa, että kastetuksi tuleminen tulisi pääsääntöisesti kuulua uskoontulemisen hetkeen.
"Hurskaiden parannus kestää siis koko elämän." (Martti Luther)

Mihin unohdit ehtoollisen? Vahvista uskoamme, lisää toivoamme ja uudista rakkauttamme / julista Herran kuolemaa. j.n.e.

[Ainuliini]

 Kysyttiin "mihin unohdit ehtoollisen". Mitä minun olisi pitänyt kirjoittaa ehtoollisesta? Lainasin kirkon opetusta, Muromaa ja Lutheria.  Ihmettelin vain kirkon opetusta sakramenteista ja niiden käyttöä. Sakramentit kirkon jakamina näyttävät olevan tärkeämpiä kuin meidän Herramme, Jeesus ja hänen henkilönsä: sovitustyönsä ja esimerkkinsä. Minä kyselen mihin hänet on unohdettu jos opetus on että sakramentit puhdistavat synnistä ja uudestisynnyttävät?

[Pena]

Kristus on läsnä sakramenteissa. Ehtoollisessa on Hänen ruumiinsa ja verensä. Kasteessa osallistumme Hänen kuolemaansa ja ylösnousemiseensa. Room. 6:4 kertoo tämän.

[Leena]

Ainuliini, tuolla Halloween-ketjussa on kertomus uskosta, joka väheksyi sakramentteja.  Meillä oli uudet kuitenkin:  piti riparilla "nykäistä isosta hihasta" ja "tulla uskoon" ja sitten tunnustaa usko "todistamalla" vähintään kerran vaikka nuortenillassa.  Meidät pelastivat lopulta siis omat tekomme, ja tavallaan meillä oli keskenämme kivaa mutta itselleni jäi syvä epätoivo joka sai sittemmin kääntämään selän koko kristinuskolle joksikin aikaa. Tiesin, etten pysty toteuttamaan sen vaatimuksia, ja olin aivan oikeassa. Ehkä ihmiselle on annettu konkreettinen läsnäolo, juuri siksi, että ajattelumme vaatii ainakin joissakin kohdin jotakin konkreettista joka on läsnä ja johon tarttua.  Ajattelen yhtä ehtoollisvirttä:

Kukin tähän käydessänsä koetelkoon itseänsä
itsevarman mahdoton turvata Herran armoon on.  

Ei Muroma olisi varmaan ollut eri mieltä -  hän halusi käsittääkseni vastustaa miiden muuttumista maagisiksi taikatempuiksi vailla sisältöä, vai sekoitanko Dosenttiin         kuten kasteopetusta, meillähän se toteutuu viimeistään aikuisuuden kynnyksellä rippikoulussa.

 Ehtoollisessa Lutherin mukaan tapahtuu kuin sormusten vaihto, ominaisuuksien vaihto:  Minä saan Kristuksen synnittömyyden, hän ottaa minulta oikein tyytyväisenä vielä, vastaan minun syntini ja inhottavuuteni.  Hän keräilee syntejä ja syyllisyyksiä, ja käsittääkseni ilahtuu kun niitä tarjotaan, sillä niitä varten hän on tullutkin. Olisi tylsää mennä sienimettäänkin turhaan.  Ehkä vertaus on arkinen, mutta kun hän haluaa olla arjessa mukana...  jos ne hänen ominaisuutensa vähitellen muokkaisivat meitä olisi kovasti hyvä, mutta en oikein usko pystyväni itse siihen...  yrittää täytyy tietenkin, eihän ole tarkoitus liata tahallaan vastapestyjä vaatteita...

Juhani, sinä osaat Lutteeruksen,. oliko näin...  Dosentti sanoo, ihan ok...    ... ei paha, amatööriltä...  in ipsa fide Christus ad est, kyl, mutta nuo on  ravinnoksi.

[Pirska]

Kysyttiin "mihin unohdit ehtoollisen". Mitä minun olisi pitänyt kirjoittaa ehtoollisesta? Lainasin kirkon opetusta, Muromaa ja Lutheria.  Ihmettelin vain kirkon opetusta sakramenteista ja niiden käyttöä. Sakramentit kirkon jakamina näyttävät olevan tärkeämpiä kuin meidän Herramme, Jeesus ja hänen henkilönsä: sovitustyönsä ja esimerkkinsä. Minä kyselen mihin hänet on unohdettu jos opetus on että sakramentit puhdistavat synnistä ja uudestisynnyttävät?

Tarkoitin sitä, että minusta sakramentit eivät tee tyhjäksi Jeesuksen persoonaa, kärsimystä ja kuolemaa sekä ylösnousemusta.

Kirjoitit mm. "Sakramentit kirkon jakamina näyttävät olevan tärkeämpiä kuin meidän Herramme, Jeesus ja hänen henkilönsä: sovitustyönsä ja esimerkkinsä." 
Ei minusta, enkä oikein ymmärrä tätä.