Täytyy tähän väliin todeta, että oma tuntumani on, että jos unohdettaisiin syntisyydestä saarnaaminen, niin se olis miulle kaukana comfort-versiosta...jos miun pieneen kaaliin ei päivittäin iskostuisi oma mahdottomuuteni Jumalan edessä olisin täysin hukassa...silloin ryhtyisin suorittamaan kristillisyyttä oikein olan takaa ja mikä pahinta päivän päätteeksi saattaisin hyristä tyytyväisyydestä kun olen suoriutunut niin hyvin ja jos vielä huomenna heitän voltin niin taivaspaikka on taattu...voi hykkyrä...mie sairastan suorittamista...jos uskostakin tulisi sitä niin uupuisin kahta kauheammin. Nyt olen saanut lohdutusta siitä, että vaikka minkälaisia kuperkeikkoja heittelisin, niin olisin yhä vaan yhtä surkeassa tilassa ja yhä vaan yhtä paljon armoa tarvitsemassa kuin nyttenkin. 
Tiiti, tiainen olet kyllä oikeassa, mutta minusta jokaista kiusaa ilman meidän lain saarnaa omat synnit.
Kukaan ei kaipaa jotain lakihenkistä saarnaamaan, että toi ja toi ei oo oikein.
Itseäni joskus raivostutti yhen parin synnillinen elämäni, ei kai muuten mutta kun he olivat rakkaita tuttujani. Sanoin, et toi ei oikeen, no sitten joku sanoi, että ei se ole sun asiasi moralisoida, Kyllä ne synnit painaa ja rassaa ihmistä muutenkin.
Kertoisit rakastavasta Jumalasta, joka voi antaa voiman ja järjen toiselle tehdä parannus.
Noita laki saarnaajia kun olen kuunnellut, niin useimmiten kohta ne kaatuu omiin synteihinsä.
Sinänsä en tahdo loukata ketään, vaikka näen evankeliumin julistamisen olevan jotain muuta kuin laeilla lyömistä ja evankeliumia samaan aikaan.
Kuka ihme ton laki saarnan ihmisille on keksinyt olevan Raamatusta?
