Saako tai pitääkö synnistä puhua?

[Peeco]

Olen Jampen linjoilla - se että 'laittomuudesta' - siitä mitä ihmisen elämä on erossa Jumalasta - ei puhuittaisi, on melkomoinen comfort-versio Jeesuksen seuraamisesta. Jos haastamme toisiamme kilvoitteluun siinä, kuin voisimme kuulla paremmin Jumalan kutsun ja omantuntomme äänen että näkisimme oman vajavaisuutemme... tuntuu vähän äkkijyrkältä päätelmältä, että tällöin olisi välittömästi kysymys moralismista. Oma näkemykseni on, että kristillisyytemme tulisi olla sitä, että olemme vapaita perinnäissäännöistä, mutta että yhdessä kyselemme, mitä rakkauden toteuttaminen perheessä, työyhteisössämme jne. tarkoittaa. Tuli sellainen tunne, että jotkut kirjoittajat tuomitsivat jo tällaisen pohdiskelun automaattisesti moralismiksi. Voisitteko vielä selventää, tarkoitatteko todellakin, että puhe ihmisen vajavaisuudesta on aina moralismia ja negattivista ja että pitää todellakin puhua vain armosta ja anteeksiantamuksesta?

(Vähän off-topic:) Pienenä huomiona toteaisin, että körttiläiset ilahduttavasti välttävät tuomitsemista yhtä poikkeusta lukuunottamatta: kun tulee puhe viidesläisistä ja herätyskristillisyydestä repäistään vaatteet ja moraalinen paniikki iskee pelkästä epäilyksestä ilman että kukaan on vielä edes tehnyt mitään. Inhimillistä, mutta tarvitaanko todella liikkeen säilyttämiseksi viholliskuvien lietsontaa? Havaintoni ovat lähinnä kirkollisesta keskustelusta mm. Kotimaassa. Sitä on ilmassa: nykyään kirkossa kaikki tuntuvat antavan ihan kummallisia lausuntoja, jotka ovat jotain kirkkopoliittista varjonyrkkeilyä.

[PekkaV]

   Rakas vihollinen

[Leena]

(Vähän off-topic:) Pienenä huomiona toteaisin, että körttiläiset ilahduttavasti välttävät tuomitsemista yhtä poikkeusta lukuunottamatta: kun tulee puhe viidesläisistä ja herätyskristillisyydestä repäistään vaatteet ja moraalinen paniikki iskee pelkästä epäilyksestä ilman että kukaan on vielä edes tehnyt mitään. Inhimillistä, mutta tarvitaanko todella liikkeen säilyttämiseksi viholliskuvien lietsontaa? Havaintoni ovat lähinnä kirkollisesta keskustelusta mm. Kotimaassa. Sitä on ilmassa: nykyään kirkossa kaikki tuntuvat antavan ihan kummallisia lausuntoja, jotka ovat jotain kirkkopoliittista varjonyrkkeilyä.

.................................................................................

Leena aloittaa tästä, jokin sotkeutui taas, edellä on Peecon      
Jaa... huh. Nyt olen itsekin off-topic. Ja tunnen itseni vielä tyhmäksikin, eli jääköön olemaan subjektiivisen kokemukseni.  Sen hyvän, minkä Luther löysi, uskaltaisin tuumiskella viidesläisyydessä kadonneen, saatuani välillä muuta opastusta...    monen sieltä itsensä lopullisen tuomituksi, onnettomaksi ja pahaksi kokeneen livahtaneen puolisalaa kirkkoon takaisin, kun körttiläisyys on pitänyt sivuovea auki ja vinkannut että tänne vain, täällä on syntisiä enemmänkin.  Ei se ole viholliskuvien lietsomista ehkä vielä, jos uskalletaan todeta ääneen että on kristittyjä jotka opettavat toisinkin.  Vielä nimittelemättä että "Viidesläiset sitten muuten opettavat väärin tässä" - en ole ikinä kuullut näin sanottavan .  On ollut hyvin lohdullista kuulla, ettei se mikään ainut uskontulkinta ollutkaan.  Hyvä että uskaltavat sanoa ääneen.  Mikä lienee sitten siellä V-piireissä näkemys, en välitä ajatella.  Siionin Virsien tutkitusti suurin kristosentrisyys erottaa jotakin Jeesuksesta näkyväksikin.  Ei ole huomio niin suuresti omissa teoissa, parannuksissa, pyhityksissä, sota-asuissa... kyllä niihinkin ennättää, kun ensin löytää armollisen Jumalan.  

On-topic.  Kun armosta puhutaan ensin, on hyvin turvallista puhua synnistä eli ihmisen turmeltuneisuudesta, siitä mihin se johtaa... luulen... ...  ja armollisesti nähty, hyväksytty ihminen haluaisikin tehdä hyvää, ja suree tekemäänsä pahaa. Siten Paavalinkin kävi.  Eihän hänelle luettu syntilistaa, kysyttiin vain, miksi, ja todettiin että tänne luokseni päädyt kuitenkin.    Toisin päin lopulta on niin kädet kauhusta korvilla, ettei jaksa juttua loppuun saakka, eli armo jää tietymättömiin.  Kyllä, on saarnattava lakia ja evankeliumia. Mutta hauska tarina Gierzin "Kalliopohjassa" kuvaa, miten pappi vaihtoi näiden saarnausjärjestystä, ja sai "pahimmat armonhalveksijansa" ryömimään koloistaan surullisina sitä armoa kyselemään.  

[juhani]

Ainakin minä puhun ja lukuisa joukko muitakin vihaisia ihmisiä kritisoivat mm. femmalaisuutta, evankeelisuutta, lestadiolaisuutta, korkeakirkollisuutta, körttiläisyyttä (oho). Tällä viikolla on itsensä tutkimisen viikko kirkollisessa kalenterissa.

[Leena]

Ainakin minä puhun ja lukuisa joukko muitakin vihaisia ihmisiä kritisoivat mm. femmalaisuutta, evankeelisuutta, lestadiolaisuutta, korkeakirkollisuutta, körttiläisyyttä (oho). Tällä viikolla on itsensä tutkimisen viikko kirkollisessa kalenterissa.

Hahhaa! Kerran itte virallisesti ja seurapuheessa kerroit että veisasivat umpeen.....   Kenelle sinä silloin olit vihainen, vai ylipäätäänkö...      Huh nyt saattoi unohtua Leenalta se itsen tutkiminen        Kumpi valittais...   

[onesimus]

Pienenä huomiona toteaisin, että körttiläiset ilahduttavasti välttävät tuomitsemista yhtä poikkeusta lukuunottamatta: kun tulee puhe viidesläisistä ja herätyskristillisyydestä repäistään vaatteet ja moraalinen paniikki iskee pelkästä epäilyksestä ilman että kukaan on vielä edes tehnyt mitään.

Suvaitsevaiset suvaitsevat kaikkea muuta, mutta eivät niitä, jotka eivät kaikkea suvaitse.

[Pena]

Suvaitsevaiset suvaitsevat kaikkea muuta, mutta eivät niitä, jotka eivät kaikkea suvaitse.

Noinhan sitä sanotaan. Totuus on toki vivahteikkaampi. Ne, jotka eivät suvaitse suvaitsemattomuutta, tuskin suvaitsevat kaiken muun.

[Jampe]

.................................................................................

livahtaneen puolisalaa kirkkoon takaisin, kun körttiläisyys on pitänyt sivuovea auki ja vinkannut että tänne vain, täällä on syntisiä enemmänkin.

Anteeksi mutta minusta tuntuisi aika öklöltä ajatella että lähteä yhdestä hengellisyydestä toiseen ja uppoutua taas. Ei kiitos! Ihan kuin laulussakin pyydetään Luojalta: "pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana!"   Se ei onnistu hengellisyyksissä jossa vaelletaan silmät sumussa uppoutuneena johonkin -laisuuteen tai -läisyyteen ja sen arvoihin.

http://www.youtube.com/watch?v=lG_rramtcvA

Muuten olen kyllä kanssasi samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit. Hengellisyyksistä vaan tulee öklö olo.

[onesimus]

Hengellisyyksistä vaan tulee öklö olo.

Toisille taas tulee öklö olo sielullisuudesta. Johtuneeko siitä, että Raamatussa hengellinen ja sielullinen (=lihallinen) ovat toistensa vastakohtia?

[myyrä]

(Vähän off-topic:) Pienenä huomiona toteaisin, että körttiläiset ilahduttavasti välttävät tuomitsemista yhtä poikkeusta lukuunottamatta: kun tulee puhe viidesläisistä ja herätyskristillisyydestä repäistään vaatteet ja moraalinen paniikki iskee pelkästä epäilyksestä ilman että kukaan on vielä edes tehnyt mitään. Inhimillistä, mutta tarvitaanko todella liikkeen säilyttämiseksi viholliskuvien lietsontaa? Havaintoni ovat lähinnä kirkollisesta keskustelusta mm. Kotimaassa. Sitä on ilmassa: nykyään kirkossa kaikki tuntuvat antavan ihan kummallisia lausuntoja, jotka ovat jotain kirkkopoliittista varjonyrkkeilyä.

"En haluaisi enää vahvistaa vastakkainasettelua kirkossa".

Näin past. Pauliina Kainulainen tänään Karjalaisessa. Heli Pottosen kirjoittama laajempi juttu seurakuntalaisten oikeudesta pyytää haluamansa pappi omiin tilaisuuksiinsa. Tietyissä herätysliikkeissä (jutussa esimerkkinä esikoislestadiolaiset) halutaan miespappi, jotkut haluavat naispapin.

[Viisveisaaja]

Oletteko huomanneet, että ne jotka koviten puhuvat vastaan jotain syntiä ovat useimmiten kyseisen synnin kanssa ongelmissa itse.

<tähän ei todeta kuin  ja  ha

Anteeksi poikkeamiseni myyrä ystäväni kirjoituksesi aiheesta.

[Leena]

Anteeksi mutta minusta tuntuisi aika öklöltä ajatella että lähteä yhdestä hengellisyydestä toiseen ja uppoutua taas. Ei kiitos! Ihan kuin laulussakin pyydetään Luojalta: "pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana!"   Se ei onnistu hengellisyyksissä jossa vaelletaan silmät sumussa uppoutuneena johonkin -laisuuteen tai -läisyyteen ja sen arvoihin.

http://www.youtube.com/watch?v=lG_rramtcvA

Niin minä ite aattelin, kun Matti Hyrck kesken Dosentti      keskustelumme ilman yhteyttä mihinkään minun muistamani mukaan käski hakeuttua körttiläisten pariin. Sanoin että johan jo jotain, ne ajat on ohitse kun meitsi hakeutui minkäänlaisten pariin. Tai läisten, kuinka vain.  Minä oon perusluterilainen  ja se on siinä...    Sellainen detalji vain, että olin muutaman kymmenen vuotta itkenyt, että minä en ymmärrä Jeesuksesta mitään. Nyt puhutaan.  On veisattavanani kotonakikin.  Kyllä Jumala vastaa rukouksiin, kunhan kerkiää. Oli varmaan muita kiireitä...  siis ne ajat kun siitä toruskelin Häntä.   

Se on yhä siinä...    Mutta sille en mitään voinut että kävi ajat sitten kuin ehtoollisvirressä, Hengen nälkä kasvaa yhä, Herra pyhä, antimista pöytäsi.  Ja  koska minä en havainnut mitään muuta kuin että ovi on auki ja vinkataan, että jos jäi nälkä niin tarjoilu jatkuu, tämä on tullut omaksi. Olen yllättynyt ja kiitollinen.  
Olen miettinyt että oliko oma identiteetti sitten vailla jotain hengellistä silausta, joka sitten edellyttäisi asevarustelua, mutta ei.  Kollasin itseni, ja osaan kollata.  Se, että nuorena luulin viidesläistä uskontulkintaa koko kristinuskon sisällöiksi, ja olin sen tähden sitä mieltä että ateismi sopisi parhaiten minulle ja kirkosta eroaminen jäi laiskuuden takia, on aivan oma juttunsa.  En tiedä mitä he nyt opettavat, mutta enpä taida omista kokemuksistani johtuen välittää ottaa selvääkään. Miksi minä menisin sinne, koska siellä luultavasti vain riitelisin? Väliin mahtui vielä se bättre folk-präst joka selitti att int är det just på de´vise...  

Täytyy löytää jotakin, jos on nälkäinen pelkän jumalanpalveluksen hotkaistuaan.  Hyvä tietty on jos monensorttinen käy, eikä saa mistään pahoinvointia... jostakin minä saan...   osuvat päällekkäinkin tilaisuudet joskus...   mutta en minäkään olisi huolissani hengellisyyden ylimäärästä... siinä on suotta pihdata...   sielullisuus merkitsee jumalallisuuden uskottelua ihmisen tunteita manipuloimalla, enkä pidä sellaisesta yhtään enempää.  Sen takia saan kupuni täyteen körttiseuroissa parhaiten, ja ravinto on ollut terveellistä minulle.  Matti Hyrck oli aika terävänäköinen hemmo. Minä en edes ollut potilas, ja me keskustelimme    Dosentista!  


  

[Tiitiäinen]

Täytyy tähän väliin todeta, että oma tuntumani on, että jos unohdettaisiin syntisyydestä saarnaaminen, niin se olis miulle kaukana comfort-versiosta...jos miun pieneen kaaliin ei päivittäin iskostuisi oma mahdottomuuteni Jumalan edessä olisin täysin hukassa...silloin ryhtyisin suorittamaan kristillisyyttä oikein olan takaa ja mikä pahinta päivän päätteeksi saattaisin hyristä tyytyväisyydestä kun olen suoriutunut niin hyvin ja jos vielä huomenna heitän voltin niin taivaspaikka on taattu...voi hykkyrä...mie sairastan suorittamista...jos uskostakin tulisi sitä niin uupuisin kahta kauheammin. Nyt olen saanut lohdutusta siitä, että vaikka minkälaisia kuperkeikkoja heittelisin, niin olisin yhä vaan yhtä surkeassa tilassa ja yhä vaan yhtä paljon armoa tarvitsemassa kuin nyttenkin. 

[Leena]

Täytyy tähän väliin todeta, että oma tuntumani on, että jos unohdettaisiin syntisyydestä saarnaaminen, niin se olis miulle kaukana comfort-versiosta...jos miun pieneen kaaliin ei päivittäin iskostuisi oma mahdottomuuteni Jumalan edessä olisin täysin hukassa...silloin ryhtyisin suorittamaan kristillisyyttä oikein olan takaa ja mikä pahinta päivän päätteeksi saattaisin hyristä tyytyväisyydestä kun olen suoriutunut niin hyvin ja jos vielä huomenna heitän voltin niin taivaspaikka on taattu...voi hykkyrä...mie sairastan suorittamista...jos uskostakin tulisi sitä niin uupuisin kahta kauheammin. Nyt olen saanut lohdutusta siitä, että vaikka minkälaisia kuperkeikkoja heittelisin, niin olisin yhä vaan yhtä surkeassa tilassa ja yhä vaan yhtä paljon armoa tarvitsemassa kuin nyttenkin. 

Miksi mie vaivauduin selittään.  Tässä se on.   

[myyrä]

Jos toisen kynnystä lakaisee, oma jää likaiseksi.

-Aku Räty-