Minkä takia emme ole koskaan tyytyväisiä siihen, että joku saa hengelliset asiat näkymään mediassa? Onko niin, että olemme unohtaneet sen, että joskus voisi istahtaa alas, kiittää Herraa niistä, jotka tavoittavat sellaisia, joita emme itse tavoita ja sen jälkeen sulkea suu? Arvostelu on helppoa, mutta sitten kun kysytään, mitä sinä teet asian eteen, tuleekin usein hiljaisuus. Erilaiset tyylit ovat paikallaan... niin minun, sinun, Hesan srk-yhtymän kuin Heinimäenkin.
Jos se mainostyylinen viestintä auttaa edes yhtä löytämään lohdutuksen ja armon Kristuksessa, niin silloin se kampanja on positiivinen ja onnistunut. Monessa muussakin tempauksessa sama juttu.
Teme