Pyhitys

[Jampe]

Ymmärrän!  Jos vain pidetään tila ja asema erillään ja muistetaan että joka on Kristuksessa, hänella on Kristuksen pyhyys niin hänen alennustilansa ei vähennä Kristuksen pyhyyttä eli sitä pyhyyttä johon hänet on puettu. kristuksen armo riittää kaikkein epäonnistuneimmallekin.

Sebn tähden sanoisin mielelläni että ihmisen tila voi olla surkea mutta jos hän on Kristuksessa niin hän on silti kokonaan pyhitetty.

Muuten meiltä katoaa toivo.

[onesimus]

Nyt pitää ottaa tässä keskustelussa suurennuslasi ja suorastaan mikroskooppi kauniiseen käteen ja jos nähdään ihmispyhitys-torakan liikahtavan jossain niin ammutaan yhteislaukaus  tykillä! 

Aito pyhitys on aina Jumalan työtä. Siksi kaiken maailman pyhitysliikkeet ovat ajaneet karille ja tulevat ajamaan. Mutta kuinka Jumala sitten pyhittää ihmistä, joka on monin tavoin vajaa ja syntinen? Hän käyttää siihen armoa ja kuria.

Hepr. 12:10 sanoo tämän asian lyhyesti ja ytimekkäästi: "…mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään."

Armon kasvattavasta (ja pyhittävästä) vaikutuksesta Paavali kirjoittaa Tiit. 2:11-14.

[onesimus]

Ymmärrän!  Jos vain pidetään tila ja asema erillään ja muistetaan että joka on Kristuksessa, hänella on Kristuksen pyhyys niin hänen alennustilansa ei vähennä Kristuksen pyhyyttä eli sitä pyhyyttä johon hänet on puettu. kristuksen armo riittää kaikkein epäonnistuneimmallekin.

Sebn tähden sanoisin mielelläni että ihmisen tila voi olla surkea mutta jos hän on Kristuksessa niin hän on silti kokonaan pyhitetty.

Muuten meiltä katoaa toivo.

Meillähän on tästä täydellinen yhteisymmärrys. Hyvä!

[Leena]

Tässä ev.lut kirkon tekstiä.
Ollaanko eri mieltä?

Pyhityksessä Henki yhdistää ihmisen Kristukseen, ja Kristus itse uskossa läsnä olevana on sekä ihmisen vanhurskaus että hänen uusi elämänsä. Katekismuksen pääkohdissa, kymmenessä käskyssä, uskontunnustuksessa ja Isä meidän -rukouksessa on tiivistelmänä koko kristillinen oppi ja elämä.

Ihminen ei kykene omin voimin ja teoin vastustamaan turmiovaltojen hyökkäystä, kiusausta epäuskoon sekä pahoihin ajatuksiin ja tekoihin. Siksi tarvitaan Jumalan sanan lukemista ja rukousta. Katekismuksen lukeminen ja mietiskely ja sen teksteistä keskusteleminen sekä niiden laulaminen muodostavat myös rukouselämän lähtökohdan.


Katekismuksen pohjalta luterilaiseen hengelliseen elämään liittyy viisi  keskeistä piirrettä.

1)Se on ensinnäkin Jumala-keskeistä: hengellinen elämä on Pyhän Hengen pyhittävää työtä ihmisessä.

2) Toiseksi rukouksen lähtökohtana on Jumalan sana. Ihminen ei hae inspiraatiota kaivautumalla omaan sisimpäänsä.

3) Kolmanneksi hengellisellä elämällä on sisältö, joka välittyy rukoilijalle raamatullisissa katekismusteksteissä.

4) Neljänneksi hengelliseen elämään kuuluu jokapäiväinen kasteeseen pohjautuva uskonkamppailu. Anteeksianto ripissä ja ehtoollisessa suojaavat kilvoittelijaa.

5) Viidenneksi mietiskely ja rukous tähtäävät Jumalan tahdon mukaiseen elämään arkisessa kutsumuksessa. "

Ei olla eri mieltä. Tuolla tavalla minä etsin Vapahtajan yhteyttä, kun Jumala ensin jollain pelin on saanut minut sitä tahtomaan. Tämä ehtoollisvirsi ei muuten ole minun favorite, mutta viisas se on: Hengen nälkä kasvaa yhä, Herra pyhä, antimista pöytäsi.

[Salis]

Kun katsoo Onesimuksen ja Jampen juttuja, näyttää siltä, ettei aloitusta luettu, jossa juuri viittasiin Kristukseen.

[Viisveisaaja]

Minussa, se on lihassani ei ole mitään Pyhää, kaikki pyhyys on armosta ei omasta kilvoituksesta tai kilvoituksesta jättämisistä.

Jos joku kuvittelee olevansa pyhempi kuin toinen, niin hän on oman ulkokultaisuutensa sokaisema.

Ihminen on mitä on ja ei siitä pyhity, vaikka tekisi mitä.
Jumalan armo voi vaikuttaa muutosta ihmisessä ja hänen tavoissaan, mutta se ei itse ihmistä tee sen pyhemmäksi.

Näin minä näen asian.

[Salis]

Minussa, se on lihassani ei ole mitään Pyhää, kaikki pyhyys on armosta ei omasta kilvoituksesta tai kilvoituksesta jättämisistä.

Jos joku kuvittelee olevansa pyhempi kuin toinen, niin hän on oman ulkokultaisuutensa sokaisema.

Ihminen on mitä on ja ei siitä pyhity, vaikka tekisi mitä.
Jumalan armo voi vaikuttaa muutosta ihmisessä ja hänen tavoissaan, mutta se ei itse ihmistä tee sen pyhemmäksi.

Näin minä näen asian.

Oikeastaan voisin kompata.

[Pena]

Pyhä tarkoittaa Jumalalle kuuluvaa. Kasteessa synnytään Jumalan lapseksi. Me kastetut olemme pyhiä.

[Salis]

Pyhä tarkoittaa Jumalalle kuuluvaa. Kasteessa synnytään Jumalan lapseksi. Me kastetut olemme pyhiä.

Emme kuitenkaan pyhimyksiä. 

[PekkaV]

Minussa, se on lihassani ei ole mitään Pyhää, kaikki pyhyys on armosta ei omasta kilvoituksesta tai kilvoituksesta jättämisistä.

Jos joku kuvittelee olevansa pyhempi kuin toinen, niin hän on oman ulkokultaisuutensa sokaisema.

Ihminen on mitä on ja ei siitä pyhity, vaikka tekisi mitä.
Jumalan armo voi vaikuttaa muutosta ihmisessä ja hänen tavoissaan, mutta se ei itse ihmistä tee sen pyhemmäksi.

Näin minä näen asian.

Hyvä komppi sinulla taas, visukinttu.

[Jampe]

Minussa, se on lihassani ei ole mitään Pyhää, kaikki pyhyys on armosta ei omasta kilvoituksesta tai kilvoituksesta jättämisistä.

Jos joku kuvittelee olevansa pyhempi kuin toinen, niin hän on oman ulkokultaisuutensa sokaisema.

Ihminen on mitä on ja ei siitä pyhity, vaikka tekisi mitä.
Jumalan armo voi vaikuttaa muutosta ihmisessä ja hänen tavoissaan, mutta se ei itse ihmistä tee sen pyhemmäksi.

Näin minä näen asian.

Tähän on helppo yhtyä!

[karjalaisenkyösti]

Pyhittyminen tosiaankin uskonnollisessa mielessä tarkoittaa Jumalalle eroittamista.

Yleinen ongelma keskusteluissa, kuten esim tässä "pyhitys" -keskustelussa on se, että ihminen normaalisti näyttää olevan täysin kykenemätön käsittelemään asiaa muutoin, kuin  vain yhdeltä kantilta: ihminen pystyy keskustelemaan joko vain pyhitystä, joka koskee "hengenelämän" aluetta taikka vain psyyken&fyysisen olemuksen pyhitystä.

Laki ja armo on eräs esimerkki tästä yksisilmäisyydestä.
Ihmiselle näyttää olevan kaikki joko vain armoa tai lakia.

Mitä pyhitykseen kuuluu, niin Raamattu varsin selkeästi näyttää opettavan ihmisen pelastukseen liittyvässä pyhityksessä juuri niitä asioita, joita täälläkin on sivuttu: Ei ole muuta pyhitystä, kuin Kristus.
Mutta, sitten, kun tuo hengenelämän pyhityksen lainalaisuus tuodaan psyyken&fysiikan puolelle, joudutaan ongelmiin, jos luullaan, että sama laki pätee sielläkin.
"En hoida velvollisuukiani, en noudata sääntöje ne... jne..., minun ei tarvitse, koska Kristus on ne jo hoitanut".
Kristus EI kuitenkaan todellisuudessa hoida maallisia velvollisuuksiani, eikä ota maallisessa mielessä vastuuta tekemistäni virheistä.
Maallinen elämä on Jumalan ja ihmisen yhteistyötä, jossa ihmisen kuuluu hoitaa omat velvollisuutensa eikä paeta minkään tekosyyn nimissä niitä.
Hengellistä pyhitystä suuresti korostavien joukossa omien havaintojeni mukaan on yleisempää kuvitella, että hengtellisen elämän lainalaisuudet pätevät maallisessa elämässä.

Niiden ihmisten joukossa, jotka korostavat tätä psyyken&fysiikan olemuksen pyhitystä, kovin helposti sitten pyrkivät tuomaan samat lainalaisuudet tuolle hengelliselle alueelle uskoen, että sielläkin pelastus pitää ansaita jatkuvin töin ja toimin.
Ja taas ollaan samassa suossa, kuten tuo ensiksimainittu ryhmäkin.

Ihmisen yksisilmäisyyteen turhautuneena pidän varsin todennäköisenä sitä, että kovin moni ei tätä kirjoitustani ymmärrä.
Jos joku sai tästä selvää, niin olisi mukava saada siitä sitten palautetta, jotta turhautumisprosenttini vähän laskisi.

Ja lopuksi totean, että tektini sisältää suurta ylpeyttä ja röyhkeyttä, joten tämän totuuden paljastamisesta ei juurikaan ole hyötyä kellekään.

[PekkaV]

Tämä tekstini sisältää suurta ylpeyttä ja röyhkeyttä, joten tämän totuuden paljastamisesta ei juurikaan ole hyötyä kellekään.

Nyt menenkin ja vedän itseni vessasta alas. Toivottavasti egoni ei ole liian suuri mahtuakseen.

[Sanneli]

Jos joku sai tästä selvää, niin olisi mukava saada siitä sitten palautetta, jotta turhautumisprosenttini vähän laskisi.

Palaute: Hienoa köpi! Tuon tekstin lukemisen jälkeen vähän taas helpompi ymmärtää elämää.

[karjalaisenkyösti]

Palaute: Hienoa köpi! Tuon tekstin lukemisen jälkeen vähän taas helpompi ymmärtää elämää.

Kiitos Sanneli palautteestasi, se lämmittää mieltäni.
Noita hengellisen & psykö-fyysisen pyhityksen ajatuksiani en ole itse keksinyt, vaan ne aukesivat minulle Lutherin tekstejä lukiessani.