Pyhitys

[onesimus]

Tämä aihe ei taida olla suosikkeja täällä. Mutta siitä huolimatta, tai juuri sen vuoksi, toivoisin että voisimme yhdessä tarkastella tätä mitä tärkeintä kysymystä.

Vaikka kristinuskon pääsanoma koskee syntien anteeksiantamista ja ihmisen pelastumista iankaikkiseen elämään, Raamatusta nousee voimakkaana myös ajatus siitä, kuinka uskovan tulisi elää tätä ajallista elämää. Silloin on kysymys pyhityksestä eli elämänvanhurskaudesta.

[karjalaisenkyösti]

1) Ihmisen fyysisen & psyykkisen maailman pyhitys
2) Hengenelämän pyhitys

Ykköskohdan pyhitys tapahtuu Jumalan ja ihmisen välisenä yhteistyönä ja sen merkitys on paljolti sitä, että pyritään elämään tätä maanpäällistä elämää Raamatun viitoittamaa tietä.

Kakkoskohdan pyhitys liittyy ihmisen pelastumiseen, josta Raamattu sanoo, että "Jeesus Kristus on meidän pyhityksemme" ja että "ilman Pyhitystä ei kukaan voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

Veikkaan, että luterilainen tapa lähestyä tätä asiaa on tämä.
Ja jos ei ole, niin pitäisi olla.

[Salis]

Tässä ev.lut kirkon tekstiä.
Ollaanko eri mieltä?

Pyhityksessä Henki yhdistää ihmisen Kristukseen, ja Kristus itse uskossa läsnä olevana on sekä ihmisen vanhurskaus että hänen uusi elämänsä. Katekismuksen pääkohdissa, kymmenessä käskyssä, uskontunnustuksessa ja Isä meidän -rukouksessa on tiivistelmänä koko kristillinen oppi ja elämä.

Ihminen ei kykene omin voimin ja teoin vastustamaan turmiovaltojen hyökkäystä, kiusausta epäuskoon sekä pahoihin ajatuksiin ja tekoihin. Siksi tarvitaan Jumalan sanan lukemista ja rukousta. Katekismuksen lukeminen ja mietiskely ja sen teksteistä keskusteleminen sekä niiden laulaminen muodostavat myös rukouselämän lähtökohdan.


Katekismuksen pohjalta luterilaiseen hengelliseen elämään liittyy viisi  keskeistä piirrettä.

1)Se on ensinnäkin Jumala-keskeistä: hengellinen elämä on Pyhän Hengen pyhittävää työtä ihmisessä.

2) Toiseksi rukouksen lähtökohtana on Jumalan sana. Ihminen ei hae inspiraatiota kaivautumalla omaan sisimpäänsä.

3) Kolmanneksi hengellisellä elämällä on sisältö, joka välittyy rukoilijalle raamatullisissa katekismusteksteissä.

4) Neljänneksi hengelliseen elämään kuuluu jokapäiväinen kasteeseen pohjautuva uskonkamppailu. Anteeksianto ripissä ja ehtoollisessa suojaavat kilvoittelijaa.

5) Viidenneksi mietiskely ja rukous tähtäävät Jumalan tahdon mukaiseen elämään arkisessa kutsumuksessa. "

[onesimus]

4) Neljänneksi hengelliseen elämään kuuluu jokapäiväinen kasteeseen pohjautuva uskonkamppailu. Anteeksianto ripissä ja ehtoollisessa suojaavat kilvoittelijaa.

5) Viidenneksi mietiskely ja rukous tähtäävät Jumalan tahdon mukaiseen elämään arkisessa kutsumuksessa. "

Vaikuttaa jotenkin hikiseltä touhulta.

[karjalaisenkyösti]

Ollaanko eri mieltä?

Nopeasti luettuna vaikutti syvälliseltä Sanan opetukselta, johon en tällä hetkellä uskalla eriävää mielipidettäni laittaa.
Täytyypä joskus ajan kanssa lukea tuota hitaasti ja mietiskellen ja pohdiskellen.

[karjalaisenkyösti]

Vaikuttaa jotenkin hikiseltä touhulta.

Sitä se voi joskus ollakin.
PAavalin mukaan joskus jopa verille asti taistelua.

Parhaimmillaan kait hikistä touhuilua ja syvää lepoa samaan aikaan, riippuen mistä kulmasta asiaa kazoo.

[Sanneli]

Näitä on hyvä paastonaikana miettiä.

[Salis]

Vaikuttaa jotenkin hikiseltä touhulta.

Mitä hikistä siinä on? Jumala on keskellä, Jumalan Sanaa luetaan, hengellistä elämää vietetään, kilvoitellaan uskossa, rukoillaan ja mietiskellään. En näe missään hikeä. Tämän on rivikristityn arkipäivää. Kaikkivaltias Jumala on kaikkialla, jatkuvasti läsnä, luetaa Raamattuja ja Siionin virsiä, käydää seuroissa ja kirkossa, rukoillaan, mietiskellään ja joskus joutuu tsemppaaman itseään kristinuskon kysymyksissä.

[Leena]

1) Ihmisen fyysisen & psyykkisen maailman pyhitys
2) Hengenelämän pyhitys

Ykköskohdan pyhitys tapahtuu Jumalan ja ihmisen välisenä yhteistyönä ja sen merkitys on paljolti sitä, että pyritään elämään tätä maanpäällistä elämää Raamatun viitoittamaa tietä.

Kakkoskohdan pyhitys liittyy ihmisen pelastumiseen, josta Raamattu sanoo, että "Jeesus Kristus on meidän pyhityksemme" ja että "ilman Pyhitystä ei kukaan voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

Veikkaan, että luterilainen tapa lähestyä tätä asiaa on tämä.
Ja jos ei ole, niin pitäisi olla.

Ainoa puhdas pyhitys on Vapahtajan yhteys. Kiitä Penaa.  Tämä on jokin evl kirkon virsikirjan virren säe,  eikö "Ei mikään niin voi virvoittaa/en muusta iloani saa/ei autuutta saa suurempaa/ kuin minkä Jeesus lahjoittaa.   Éli ei taaskaan yhteistyötä.  Mutta miksi ei hankkiutua Jeesuksen lähelle?  Joka kantaa huolesi, kuuntelee käsivällisesti,  parhain ystäväsi,  jossa on valo kun sinussa on vain pimeyttä, kärsivällisyyttä kun itse kapinoit ja katkeroidut, jolla on sinulle tiedossa tie silloin kun olet ihan umpikujassa (kiitä Dosenttia   )

[Pena]

SV 124, 8. säkeistö.

[onesimus]

Mitä hikistä siinä on? Jumala on keskellä, Jumalan Sanaa luetaan, hengellistä elämää vietetään, kilvoitellaan uskossa, rukoillaan ja mietiskellään. En näe missään hikeä. Tämän on rivikristityn arkipäivää. Kaikkivaltias Jumala on kaikkialla, jatkuvasti läsnä, luetaa Raamattuja ja Siionin virsiä, käydää seuroissa ja kirkossa, rukoillaan, mietiskellään ja joskus joutuu tsemppaaman itseään kristinuskon kysymyksissä.

Kyllä "hengellinen harrastelu" käy työstä. Ja voi olla hikistäkin hommaa. Jos pelastumisessa on vähän ihmisen osuutta, niin tosi vähän sitä on pyhityksessä. Siinä pyhityksen kohde on kuin potilas leikkauspöydällä, jossa Suuri Lääkäri poistaa hänestä yhtä ja toista. Toisinaan täsmähoito tekee kipeää. Aito pyhitys nousee aina armon maaperästä. Jos ei olla armossa, ei voida pyhittyäkään.

[Jampe]

Kristus on kristityn ainoa pyhitys. Muuta pyhitystä ei tarvitse etsiä. Hänessä kristitty on kokonaan pyhä.

[onesimus]

Kristus on kristityn ainoa pyhitys. Muuta pyhitystä ei tarvitse etsiä. Hänessä kristitty on kokonaan pyhä.

Täsmälleen näin. Ihmetelläänpä vielä sitä, että Jumala pyhittää vain niitä, jotka ovat jo kokonaan pyhiä.

Hepr. 10. luku:
10. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. - - - 14. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. 

[Jampe]

Täsmälleen näin. Ihmetelläänpä vielä sitä, että Jumala pyhittää vain niitä, jotka ovat jo kokonaan pyhiä.

Nyt meni ulalle, One!    

Mites sinä nyt oikein tuon käänsit?  Eikös siinä vaan sanota ykskantaan että ne jotka on Kristuksessa ovat Kristuksessa pyhitetyt. Mistä ilmestyi tuo mystinen "pyhittää vain niitä jotka jo kokonaan ovat pyhiä"?

Eihän kukaan ole pyhä muuta kuin Kristuksessa ja sitten kun on Kristuksessa niin on kertakaikkiaan ja kokonansa pyhä eikä mitään enää pyhyydestä puutu.

Tuli mieleen muuten tästä että Ortodoksisessa kirkossa ja Roomalaiskatolisessahan on näitä kaikenmaailman "Efraim polvillakonttijoita", "Pylväspyhimyksiä" sun muita joista tehdään ikoneita ja ihaillaan kun ne ovat asuneet puupylvään päässä tai muuttaneet erakoksi jonnekin korpeen, että pyhityksen etsiminen on vasta oikea vaaran paikka kristitylle kun suuret ja vakavasti otettavat vanhat kirkotkin suorastaan pullistelevat näiden elämän ja tekojen ihannoimisesta. Nyt pitää ottaa tässä keskustelussa suurennuslasi ja suorastaan mikroskooppi kauniiseen käteen ja jos nähdään ihmispyhitys-torakan liikahtavan jossain niin ammutaan yhteislaukaus  tykillä! 

[onesimus]

Nyt meni ulalle, One!    

Mites sinä nyt oikein tuon käänsit?  Eikös siinä vaan sanota ykskantaan että ne jotka on Kristuksessa ovat Kristuksessa pyhitetyt. Mistä ilmestyi tuo mystinen "pyhittää vain niitä jotka jo kokonaan ovat pyhiä"?

Onhan se järjelle käsittämätöntä. Mutta ei siinä tarvita muuta kuin sisälukutaito, niin asia tulee selväksi. Katsohan vaan, kuka pyhittää ja kenet pyhitetään.

Onhan tuo toisaalta mahdollista ymmärtää siten, että se joka on Kristuksessa, on täydellisesti pyhä asemansa puolesta. Jumala siis näkee hänet pyhänä ja puhtaana. Hänen tilansa voi kuitenkin olla jotain muuta ja sen näkevät ihmiset. Ja kun Jumala tekee pyhittävää työtään sydämessä niin se tarkoittaa sitä, että myös se tila alkaa tulla lähemmäksi sitä asemaa.