Olin vain ensin siitä hiljaa, kun toivoin meidäm vähitellen todella itse kaikkienkin irrottautuvan ja avartavan ajattelua jälleen. En sano että siitä ei pidä keskustella, mutta olisiko mitään sitten avata uudestaan se kiihtyneisiin äänenpainoihin päättynyt keskustelu. Silloin ainakin olisi ihan selvää mistä kukin oikeasti toivoo keskustelua eikä edes kenties ihan aiheettomia assosiaatioita viriäisikään.
Itse olen kyllä ja juuri Pirskan ansiosta palannut miettimään saarnan roolia ja no niin, myös siksi, että kuvittelin meneväni tenttimään käytännöllisen teologian joulukuussa mutta nyt on niin etten jaksa päntätä ja opiskella sataa muuta asiaa ja kaikkea... olen itse kiukutellut ihan tarpeeksi niitä "meidän perheen mökkimatkoja" ja "katsokaapa viehättävää satoa oman seurakuntamme ikonikurssilta" ja ja usein itse ikävöinyt vähän enemmän ajatuksia herättävää, ja suoraan sanoen pidempääkin saarnaa. Eihän liturgian uudistus tarvitse sitä tarkoittaa että heiteään saarnaksi jotakin herttaista kymmenessä minuutissa.
Toisaalta taax hermostuin siihenkin kun ihan seurakuntanuorista uloshypänneen oloinen pappi saarnasi ryypiskelyä ja vapaata seksiä vastaan ja mietin että kuinkahan moni näistä... eli siinäkin meni jokin vikaan - tuskin sunnuntaiaamun messun odsallistujat ainakaan edellisiltana niin pahoin pämpänneet ovat, hän saarnaa joillekin ihan muille nyt... tai elää aikaa jona kirkossakäynti oli lähes pakko vielä... oikeastaankin pakko ripillekiorjoittautumisineen.
Kyllä minäkin joskus hämmennyn. Kaipaan vähän selkeämpää opetusta. Minun mielessäni on usein se oliko se missä, Aamoksessa vai Jeremiassa, jossa puhutaan nälästä, Jumalan sanan nälästä, ja tunnen toisinaan itsekin kulkevani hoippuen jossain valtameren ääreltä toisen äärelle. Onhan nyt muitakin syntejä. En ole kuullut yhtäkään jossa puhuttaisiin kielen synnistä, siitä kuinka se on vaarallisin ruumiinosamme, syttyy Helvetin tulesta, on vääryyden maailma... katso kuinka pieni tuli ja kuinka suuren metsän se sytyttää! (Raamatussa on!) Eilen illalla vietin pitkän ja tuumivaisen tuokion Pietarin kirjeen (!?) loppulukujen äärellä. Miettikää miten paljon pahaa saa puhe aikaan - koulukiusaamisesta alkaen aina siihen että vaietaan, kun pitäisi rohjeta esimerkiksi tukea työpaikalla kiusattua! Joskus huomauttaa - viisas saa olla, eiukä pahentaa tilannetta entisestään vaikka toisaalta saisi ehkä jonkun terveesti häpeämään... ainakin vetää syrjitty uudestaan joukkoon, vaihtaa joskus ystävällinen sana. Se on niin suuri synti, usein molemmin päin, että ihmettelen kuinka en siitä ikinä kuule puhuttavan - kyllä epistolateksteistäkin saa puhua ja saa jostakin ihan takuulla assosiaation... puhukaa totta toisillenne, sekin toistuu usein.
Äänestys
