Parannus

[PekkaV]

  Kiitos "seppos" muistutuksesta.Onkin Pohjanlahteen vettä virrannut kosolti viimeisimmästä vietistäni.Nyt avattuani foorumin sivut tein havainnon,ettei viisaista ajatuksista huolimatta löytynyt puhetta kristillisyyteen keskeisesti liittyvästä asiasta,kuin puhetta parannuksesta.En osaa sanoa kuuluuko aihe edes tälle sivulle,päätin kuitenkin ottaa suuren riskin nostaa esille aiheen. Mutta kun vastaavaa sivua en löytänyt, ja vaikka ajassamme sitä pidettäneenki vanhanaikaisena,ajattelinpa herätellä keskustelua riskistä huolimatta tärkeänä pitämästäni aiheesta.
 Luulen, että useimmat kirjoittajista ovat tehneet ajastamme erilaisia huomioita,että ajan henki on vieraantunut suurelta osin,jopa kristillisen julistuksenkin osalta perinteisestä kristllisyyteen pohjautuvasta elämän tavasta.Sosiaalisuus ja lähimmäisyys, sinänsä hyviä asioita,ovat nouseet julistuksen tärkeimmäksi.Kehottaminen parannukseen kuuluu vain harvoin saarnoista ja seurapenkiltä.
   Kun seuraa ajassamme tapahtuvaa kehitystä, väkivallan,ahneuden ja moraalittomuuden lisääntymisestä, toki olisi paljon yhteiskunnassamme ja omassakin elämässä parannettavaa.Kun muutenkin muistisairauden lisääntyessä, tarvittaisiin yhä uudestaan kehottajia parannukseen.

Ilm. 3:3 :    
Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista. [Mark. 13:33; 1. Tess. 5:2; 2. Piet. 3:10]

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible

[Pirska]

SV 150


1. On tekemättä vielä
mun parannukseni
ja aivan alussansa
on kotimatkani.
Maailma iloinensa
minua viehättää
ja syrjään jatkuvasti
iäinen autuus jää.

Tämäkin on Vilhelmi Malmivaaran virsi ja ah, niin totta.

[Riitta-mummi]

Paranna Herra minut niin minä parannun...  Jeremia 17:14

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Jer.17.html

Hyvä on pyrkiä parannukseen, mutta onko niin kuin pelastuksenkin kanssa, että se annetaan ajallaan? Täytyy olla vain ja pyydellä ja odottaa.

[Leena]

Mutta mistä teemme parannuksen, ellemme itsekkyydestämme?  Eikö oman pelastuksen priorisointi siten, että mietimme päämme hajalle teemaa vaikka nyt mikä nyt on maailmallista iloa ja estää minua pelastumasta, ole eräs itsekkyyden muoto ja osoita melkoista rakkaudettomuutta?

Jos näkee ettei ole evää reväyttänyt kun on tarvittu, ja jos vielä taustalla näkyy oma, koko itsekkyyteen, itsekeskeisyyteen, omahyväisyyteen ja ylpeyteen vinoutunut elämä joka ei muuhun kykenekään, kaipaa parannusta, ja on vielä keinotonkin sitä' tekemään. Ulkoiset synnit, joita (hyvin) nuori pappi alkoi saarnassaan viime pyhänä pudotella, voi vielä noukkia pois kuin takkiin tarttuneet risut. Se siistii ulkoasua, ja on usein terveellistä, jos ja kun listalle ladotaan vapaa alkoholismi, vapaa seksi, vapaa kasvatus, mutta onko se siis parannus?  Sen voi epäilemättä aika usein ja moni meistä vielä "tehdä", mutta mikä muuttaisi ihmisen olemuksen?

Kerrohan se.

[Leena]

Mutta mistä teemme parannuksen, ellemme itsekkyydestämme?  Eikö oman pelastuksen priorisointi siten, että mietimme päämme hajalle teemaa vaikka nyt mikä nyt on maailmallista iloa ja estää minua pelastumasta, ole eräs itsekkyyden muoto ja osoita melkoista rakkaudettomuutta?

Jos näkee ettei ole evää reväyttänyt kun on tarvittu, ja jos vielä taustalla näkyy oma, koko itsekkyyteen, itsekeskeisyyteen, omahyväisyyteen ja ylpeyteen vinoutunut elämä joka ei muuhun kykenekään, kaipaa parannusta, ja on vielä keinotonkin sitä' tekemään. Ulkoiset synnit, joita (hyvin) nuori pappi alkoi saarnassaan viime pyhänä pudotella, voi vielä noukkia pois kuin takkiin tarttuneet risut. Se siistii ulkoasua, ja on usein terveellistä, jos ja kun listalle ladotaan vapaa alkoholismi, vapaa seksi, vapaa kasvatus, mutta onko se siis parannus?  Sen voi epäilemättä aika usein ja moni meistä vielä "tehdä", mutta mikä muuttaisi ihmisen olemuksen?

Kerrohan se.

Eipä niin ettei ns tapainturmelus olisi usein epäterveellistä... taitaa vain tuo sanan saarna hoitua nykyisin terveyskeskuksissa tai viimeistään päihdelääkärillä, kutistajalla tai sukupouolitautien klinikassa, kun niissä käy väkeä enemmän kuin kirkossa... ja veikkaan että kirkossa kävijät tarvitsevat parannusta myös... ehkä sitten muuhun.

[Pirska]

Jos Jumala näyttää minulle minun syntini, niin silloin minä tajuan, että parannus on vielä tekemättä. Se ei edellytä välttämättä mitään noista Leenan mainitsemista synneistä (vapaa alkoholismi, vapaa seksi, vapaa kasvatus), vaan tarkoittaa sitä, että näen kaiken sen itsekkyyden, ylpeyden ja kaiken mahdollisen synnin, mikä vie minua poispäin Jumalasta.

[seppos]

Tämä on ihan mutu juttu, mutta usein tuntuu, kun ihmisten kanssa on tekemisissä, että virren sanat pitäisi pikkuisen muuttaa muotoon "on tekemättä vielä mun syntini". Niin hurskaina ja ennenkaikkea hyvinä useat itseään pitävät (minä muiden mukana). Tämä on myös ns. uskovien helmasynti. Kun ei ole julkisyntinen eli ei ole vielä jäänyt mistään kiinni, niin kaikki on hyvin ja voin jatkaa samaa rataa huoleti. Jos on julkisynitinen, niin eihän huonoista olosuhteteista, kasvatuksesta ja tuurista (jäi kiinni) voi parannusta tehdä. Eiköhän tämä ole päivän ongelma.

[vaivattu sielu]

On käynyt myös ilmi: Silloin, jos synnit on julistettu anteeksi, ne on haudattava lopullisesti, eikä niistä saa puhua, vaikka takana olisi minkälainen rikos tahansa.

[Pirska]

Tämä on ihan mutu juttu, mutta usein tuntuu, kun ihmisten kanssa on tekemisissä, että virren sanat pitäisi pikkuisen muuttaa muotoon "on tekemättä vielä mun syntini". Niin hurskaina ja ennenkaikkea hyvinä useat itseään pitävät (minä muiden mukana). Tämä on myös ns. uskovien helmasynti. Kun ei ole julkisyntinen eli ei ole vielä jäänyt mistään kiinni, niin kaikki on hyvin ja voin jatkaa samaa rataa huoleti. Jos on julkisynitinen, niin eihän huonoista olosuhteteista, kasvatuksesta ja tuurista (jäi kiinni) voi parannusta tehdä. Eiköhän tämä ole päivän ongelma.

Minä taas näkisin asian niin, että jos meille saisi ihan luvan kanssa saarnata myös synnistä, niin meille tulisi synnintunto näistä ihan omista synneistämme, joista sitten voisi tehdä parannusta. Meiltähän nyt pyritään poistamaan Siionin virsistäkin esimerkiksi 164 "Älä nuku syntinen..."

164

"Uudistuksen yhteydessä karsitaan kokoelmasta herännäisyydelle vieraita, uskonnollisesti omahyväisiä ja ylhäältäpäin osoittelevia virsiä (perustelut 4 a, 2 b ja 4 c). Wilhelmi Malmivaaran muut virret ovat lohdullisempia. Tämä virsi on vähäisessä käytössä, ja sävelmä säilyy muissa virsissä."


Ellei meitä herätellä näistä omista synneistämme, niin silloinhan me koemme, että emme tarvitse parannusta, koska emme ole ns. julkisyntisiä.

[Leena]

Jos Jumala näyttää minulle minun syntini, niin silloin minä tajuan, että parannus on vielä tekemättä. Se ei edellytä välttämättä mitään noista Leenan mainitsemista synneistä (vapaa alkoholismi, vapaa seksi, vapaa kasvatus), vaan tarkoittaa sitä, että näen kaiken sen itsekkyyden, ylpeyden ja kaiken mahdollisen synnin, mikä vie minua poispäin Jumalasta.

Ei Leenan... pappi niin puhui... saarnatuolista... Leena siitä hipsi matkoihinsa, kun alkoi tuntua siltä, että puhutaan muille kuin Leenalle, jonka synnit näkyvät kirkkaana Jumalan valossa, ja tuo taskulampulla valaiseminen ohjasi katselemaan pikemminkin toisia. No, se oli hyvin nuori pappi.  Ei ylettänyt vielä siivosyntisen epätoivoon saakka.

[Jampe]

Mutta mistä teemme parannuksen, ellemme itsekkyydestämme?  Eikö oman pelastuksen priorisointi siten, että mietimme päämme hajalle teemaa vaikka nyt mikä nyt on maailmallista iloa ja estää minua pelastumasta, ole eräs itsekkyyden muoto ja osoita melkoista rakkaudettomuutta?

Jos näkee ettei ole evää reväyttänyt kun on tarvittu, ja jos vielä taustalla näkyy oma, koko itsekkyyteen, itsekeskeisyyteen, omahyväisyyteen ja ylpeyteen vinoutunut elämä joka ei muuhun kykenekään, kaipaa parannusta, ja on vielä keinotonkin sitä' tekemään. Ulkoiset synnit, joita (hyvin) nuori pappi alkoi saarnassaan viime pyhänä pudotella, voi vielä noukkia pois kuin takkiin tarttuneet risut. Se siistii ulkoasua, ja on usein terveellistä, jos ja kun listalle ladotaan vapaa alkoholismi, vapaa seksi, vapaa kasvatus, mutta onko se siis parannus?  Sen voi epäilemättä aika usein ja moni meistä vielä "tehdä", mutta mikä muuttaisi ihmisen olemuksen?

Kerrohan se.

Tämän paremmin asiaa ei enää voi sanoa!  Kiitos Leena!  Olen prikulleen samaa mieltä!  On helppoa luetella ulkoisia syntejä ja noukkia niitä pois kuin karvoja puvuntakista, mutta mikä muuttaisi ihmisen olemuksen?  Todella!

[Jampe]

vaan tarkoittaa sitä, että näen kaiken sen itsekkyyden, ylpeyden ja kaiken mahdollisen synnin, mikä vie minua poispäin Jumalasta.

Sellainen  kommentsi tähän että tuosta nousee ajatus jonak mukaan voi käydä niin, että jokin asia on viemässä minua poispäin Jumalasta ilman että itse tiedostan tilannetta...  Ja lopuksi kai käy niin että ollaan jo "liian" kaukana...

Mutta rohkenen kyseenalaista koko hypoteesin. MInusta näet on niin että kyllä minä sen tiedän ja havaitsen hyvinkin luissani jos on jokin asia joka vie poispäin!  Ei se pääse salassa tapahtumaan.  Onhan niinkin sanottu että jos joku ei pidä jotai nasiaa syntinä niin se ei hänelle synniksi ole ja päinvastoin. Siis ehdonvallan asioissa. Muissa asioissa meillä taas on omatunto joka kyllä ilmoittaa milloin suunta on väärä.

Jos taas joku  ei halua kuunnella omaatuntoaan niin siihen ei auta lääkkeeksi muu kuin että kalautetaan isolla halolla päähän vähintään niin kovaa että näkyy tähtiä!  Ihmisen uppiniskaisuudesta on kysymys.

[Pena]

En osaa ajatella parannusta jonakin yhtäkkiä tapahtuvana muutoksena pahasta hyvään. En ainakaan pidä sitä jonakin, minkä ihminen itse voisi tehdä. Eihän sairauksistakaan parannuta sillä tavalla. Ensin taudin eteneminen pysähtyy ja sitten tulee käänne parempaan. Toipuminen voi kestää vuosikausiakin, eikä koskaan tule ihan ennalleen. Aina jää arpia.
Kääntyminen on suunnan muutos ja parannus on kipuamista valoa kohti. Se lienee aloitettu, mutta vielä tekemättä loppuun asti.

[Sanneli]

MInusta näet on niin että kyllä minä sen tiedän ja havaitsen hyvinkin luissani jos on jokin asia joka vie poispäin!  Ei se pääse salassa tapahtumaan.

Jaajaa. Mulla on hyvin päinvastainen kokemus. Tietysti semmosiakin asioita on, joihin vaan mennä porskuttaa hyvin tietäen olevansa väärällä tiellä. Mutta yleensä ainakin mulle käy niin että ite tilanteessa ei ollenkaan tajua ajatella että mitähän tässä nyt oikeen teen ja vasta sitten kun tapahtuu tai on tipalla tapahtua jotain vähemmän mukavaa, tajuaa että tulipas käännyttyä siitä risteyksestä pimeässä väärään suuntaan eikä niitä varoitusmerkkejä lahosta sillastakaan tullut huomattua.

Musta tuntuu että syntiä on just ne asiat jotka tuppaa tulemaan jumaliksi Jumalan paikalle. Että Isä Taivaassa unohtuu uuden jumalan perässä juostessa.

[Leena]

Jaajaa. Mulla on hyvin päinvastainen kokemus. Tietysti semmosiakin asioita on, joihin vaan mennä porskuttaa hyvin tietäen olevansa väärällä tiellä. Mutta yleensä ainakin mulle käy niin että ite tilanteessa ei ollenkaan tajua ajatella että mitähän tässä nyt oikeen teen ja vasta sitten kun tapahtuu tai on tipalla tapahtua jotain vähemmän mukavaa, tajuaa että tulipas käännyttyä siitä risteyksestä pimeässä väärään suuntaan eikä niitä varoitusmerkkejä lahosta sillastakaan tullut huomattua.

Mukava kuulla, kun itselläni on sama kokemus.  Suoraan sanoen joissakin tilanteissa en erota hyvää pahasta, edes.  Asioilla tuntuu olevan hämmentävän monta puolta, ja se mikä on yhden mielestä tällä hetkellä oikein ja asia joka minun olisi valittava saattaa olla toisen näkökulmasta väärin. En viitsi tänne nyt enempiä, jos haluaa jakaa muutaman hämmentävän asian niin yksityisesti sitten.

Usein mietin ihmisten välittömään käyttäytymiseen vaikuttavia seikkoja, kun se sattuu olemaan toimenkuvanakin.  On ilmeistä, että joskus ollaan moraalisen pahan tekijöitä, ja sillä siisti, ja kumpikin on siitä yhtä mieltä.  Mutta usein myös niin sanotun luonnollisen pahan uhreja.  Luulen että sen tietää vain Jumala, ja siitä syystä kaikki listaukset inhottavat minua. Mitä sitten tulisi julistaa? Jos vaikka ristiinnaulittua Kristusta! 

Karkein esimerkki oli kaukana menneisyydessä mieshenkilö joka huitoi aggressiivisesti häntä auttamaan tullutta työntekijää terveysaseman ensiavussa, en kerro missä, ja työntekijä sanoi hermostuneena ettei täällä ole pakko olla, mies sitten kuukertui portaisiin, hänellä oli laaja sisäinen verenvuoto sen onnettomuuden jälkeen  josta oli rahdattu kaikki "tarkastukseen" sinne, ja hän oli huitonut koska oli shokissa ja tajunnaltaan alentunut, ja maneerimaisesti totteli kehoitusta..näytti terveeltä, oli pernan repeämä joka näyttää ei-miltään.... ja miksi jokin mutkikkaampikin pakonomainen teko näyttää paranevan terapiassa, ei parannussaarnalla?   

 Saman näki usein diabeetikoilla joiden sokeritasapaino oli alhaalla, he ovat kiukkuisia voimatta valita sitä itse, ja jos se heittelee, he käyttäytyvät vähän milloin mitenkin. Ja kamalaa millainen syyllisyys monella.