Tämä on vähän hilpeämpää menoa kuin nuo mitä minulla muuten on kesken ajattelun.
Olen tosi hyvilläni siitä että Pirska toimittaa tuota "Paivän sana" ketjua.
Täällä käytiin keskstelua johdatksesta, joka sitten seisahtui. No, onhan se niinkin, että kun meillä on leipää ja lämmintä ja useimmilla kai elatus ja vaatteetkin, niin ei pitäisi kai sitten mankua vielä sellaisia ylellisyyksiä kuin jokin erityinen "johdatus". Luulen kuitenkin, että ne jotka äänestivät johdatuksen puolesta, olivat kokeneet jotakin, jossa olisivat vaihtaneet ne leivät ja lämpimät siihen ajatukseen, että Jumala heitä johdattaa tässä kaikessa vaikeassa - toi tähän, on tässä mukana ja ehkä vielä vie valoisampaan hetkeen. Hän tarkoitti tällä jotakin - olisikohan se jonka itse
- Jumala antaa jotakin parempaa tilalle -- sittenkin haeskellut samaa. Antoi tai ei, niin Herra antoi, Herra otti! Sinun armosi on parempi kuin elämä.
On hetkiä joina sen ulkoisen hyvinvoinnin vaihtaisi totisesti siihen varmuuteen: Jumala on ruorissa tai, luotsi on laivassa. Siinä varmuudessa kestää paljon. Siinä taas, että on sattuman armoilla, ei oikein hyvin kestä...mutta tietty, jos tuo on itsepetosta, ei kannata semmoisia uskotella, sillä itsepetos ei kestä.
Tiedän miten mäntiltä tuntuu jos/kun itselle läheisen ihmisen ammattikuntaa kritisoidaan, enkä nyt rupea pappeja parjaamaankaan - ei ole aihetta. SEkin pappi joka minulta tuon harhaluulona nyhti tehokkaasti pois, auttoi minua hyvin paljon. Ainoa mikä oli vaikeaa, tosi vaikeaa, oli että hän kertakaikkisen ehdottomasti murskasi ajatuksenkin jostakin johdatuksesta.
On tilanteita, joissa on varsin herkkä toisen mielipiteille - sellaisen jolle siinä antaa tietysti itse sen arvovallan - mutta niin vain kävi. KUn elämä kääntää nurjan puolensa, on sittenkin mahdollista tyyntyä ja hyväksyä tässä ajatuksessa: Jumalalta tämä on tullut vaikka onkin vähän ihmeellistä meidän silmillemme...hyvä pappi kaikissa toimissansa, mutta aivan ehdottoman vakuuttunut ja vakuuttavakin tässä yhdessä: Tuo ajatus on jokin ihme viidesläinen hullutus.
Siihen jäin kyllä sitten kiinni: Olisipa voinut/voisipa ajatella, että tämä tulee Jumalalta.
Sen tähden minulle on arvokas lohdutus siinä että joku ja useakin täällä kirjoitti siihen itse uskovansa. Sen tähden Pirskan eilispäivän sana merkitsi hyvin paljon.
Tuli pitkä raapustus - toivottavasti joku jaksaa kahlata läpi. Monikin asia lohduttaa, mutta tämä auttaa siirtämään syrjään oman vaikean edes hetkeksi: Tämä tulee Jumalalta. Silloin jaksaa katsoa ympärilleen: Tarvitsisikohan joku toinen lohdutusta - vaikka vain kuuntelijaa? Koko ajan on vähän kiusallinen olo: Taidan pettää itseäni nyt, mutta mitäs kun se olisi ainut jossa lopllisesti mieli tyyntyy, ja sillä tavoin lohdutettuna vältyn itsesääliltä. Niin se vain on. Ihme yhtälö kun ei ratkea.
