Hengellinen syöminen

[PekkaV]

"boostausta"?   

[santtu-62]

... mistä se uskonhippunen tulee, sille Kuolan mummolle tai meille muille, ja mikä vie sanan ja sakramenttien ääreen.
Mt

… mummon omat sielun tuskat, joita ei voi tietää kukaan muu kuin mummo itse ja Hän.
Toiseksi Jumalan Sana tavoittaa mummon kuin mummon tai kenet tahansa jos Hän on niin päättänyt.
Piilossa kun emme voi olla kukaan Hänen katseeltaan.

Pöytä on katettu ilman ihmisen tekemiä tehosteita.

ps.

Ideana olikin että mummohan ei ole saanut vaikutteita.

Boostata = tehostaa = Booster, kiitos uudesta "sivistyssanasta", Jampe.

[Pirska]

Kuten sanoin, mummo hirvennahkakodassa Kuolan niemimaalla on ainoa jolla on oikeasti kanttia puhua erikoisemmista rukousvastauksista.  Meidän muiden sopii ajatella korkeintaan, että kaikki mikä tulee, tulee meille sallimuksesta ja/tai johdatuksesta. Se vaan on niin että tämä normaalielämä tapahtuu sen sallimuksen ja johdatuksen puitteissa eikä siinä sen kummempaa ihmeellisyyttä tarvita. Näissä asioissa mennään liian helposti liian pitkälle, kun otetaan askel, on jo otettu yksi askel liikaa.

Minä olen ymmärtänyt rukoilemisen niin, että voin rukoilla ihan tavallisia asioita. Kun sitten saan niitä tavallisia asioita, niin pidän niitä rukousvastauksina. Aikanaan rukoilin, että saisin kunnollisen aviomiehen, en mitään rökälettä. Sain kunnollisen miehen ja pidän sitä edelleenkin rukousvastauksena.

Jos joltain on jalka amputoitu, niin en rukoile, että siihen kasvaisi uusi jalka tilalle.

[karjalaisenkyösti]

Jos joltain on jalka amputoitu, niin en rukoile, että siihen kasvaisi uusi jalka tilalle.

Mikset?

Jos minulta jalka amputoitaisiin, saattaisi ainakin alussa minulle olla ainut lohtu toivo, että ehkäpä Jumala ihmisen luojana tuon jalankin takaisin antaisi.
Sitä varmasti rukoilisin ja siitä saisin voimia jatkaa.
Jos joku tulisi siihen tilanteeseen saarnaamaan, että "ei Jumala sinulle sitä jalkaa anna, lopeta rukoileminen", niin pahalta minusta tuntuisi, kun toivoni paremmasta vietäisiin.

Minun tilanteeni oli se, että jalkani olivat sen verran eri pituiset, että sen seisoessani kyllä huomasin.
Eräs henkilö halusi rukoilla puolestani, että jalka kasvaisi.
Laitoin talvikenkien kantapäät yhteen ja annoin hänen rukoilla.
Selvästi tunsin, että rukouksen aikana toinen kantapää meni pienin nytkähdyksin minusta poispäin, koska kantapääni (tai kengän kannat) olivat tiukasti yhdessä. JAlkaani ei vedetty.
Rukoilija sanoi, että yleensä käy näin, että jalka kasvaa nykähdyksittäin. Vieressä olevat kaveritkin näkivät tilanteen.
Kun sitten lähdin kävelemään, niin kävely tuntui vallan toisenlaiselta, askelkin tuntui pidemmältä.
Jalkani puolesta rukoiltiin, ja sitten kävi näin.

Olen tästä ennenkin kertonut täällä. Jampe ei aiemmin tykännyt tästä kokemuksestani.

[Pirska]

Minä kokisin lähinnä Jumalan kiusaamiseksi rukoilla uutta jalkaa kasvavaksi amputoidun tilalle. Paremminkin voisin rukoilla, että saisin proteesin, jota voisin käyttää mahdollisimman luontevasti ja säästyisin aivan mahdottomilta kivuilta. Voisin rukoilla, että elämäni olisi mahdollisimman siedettävää jalan amputoimisesta huolimatta.

[Leena]

Minä kokisin lähinnä Jumalan kiusaamiseksi rukoilla uutta jalkaa kasvavaksi amputoidun tilalle. Paremminkin voisin rukoilla, että saisin proteesin, jota voisin käyttää mahdollisimman luontevasti ja säästyisin aivan mahdottomilta kivuilta. Voisin rukoilla, että elämäni olisi mahdollisimman siedettävää jalan amputoimisesta huolimatta.

Niin tai näin, että jaksaisin hyväksyä tapahtuneen, omista asioistani huolimatta kiinnittää vähän huomiota muihinkin - etten käpertyisi oman kärsimykseni ympärille-. Helppo sanoa, mutta miten on käytännössä. Kova kipu sitoo väistämättä huomiota itseen. Ei siinä juuri ajatella, ollaanko niin vai näin päin eduksi evankeliumille ja mimmoisia kristityn esikuvia kun kunnolla koskee.  Ei jaksa sillä hetkellä ainakaan.

[karjalaisenkyösti]

Minä kokisin lähinnä Jumalan kiusaamiseksi rukoilla uutta jalkaa kasvavaksi amputoidun tilalle. Paremminkin voisin rukoilla, että saisin proteesin, jota voisin käyttää mahdollisimman luontevasti ja säästyisin aivan mahdottomilta kivuilta. Voisin rukoilla, että elämäni olisi mahdollisimman siedettävää jalan amputoimisesta huolimatta.

Kuka mitenkin rukoilee.
Jos minulla on hätä, en oikein voi olla rukoilematta mahdottomia.
Kun ahdistaa, niin ahdistaa siitä huolimatta, vaikka kuinka tietäisi, mikä on todennäköistä ja mikä ei.

Jos joku läheinen kuolee nuorena, niin aika mahdotonta minun on olla rukoilematta, että hän heräisikin, vaikka todennäköisyys on kovin pieni, että niin tapahtuu.
Hädässä eivät kaikki ihmiset pysty suhtautumaan asioihin noin analyyttisen realistisesti, kuin sinä pystyt.
Kovin pienestä se Jumala kiusaantuu, jos hädässä oleva ihminen ei saisi rukoilla sellaisia asioita Jumalalta, jotka ovat Jumalalle mahdottomia.
Jos minun lapseni pyytää mahdottomia, en siitä varmaankaan kiusaantuisi, jos hän hädissään sitä mahdotonta pyytää. Ehkäpä Jumalakin toimii samoin, jos  Häneltä pyydetään jotain, jota Hän ei osaa tehdä.

[Pirska]

Kuka mitenkin rukoilee.
Jos minulla on hätä, en oikein voi olla rukoilematta mahdottomia.
Kun ahdistaa, niin ahdistaa siitä huolimatta, vaikka kuinka tietäisi, mikä on todennäköistä ja mikä ei.

Jos joku läheinen kuolee nuorena, niin aika mahdotonta minun on olla rukoilematta, että hän heräisikin, vaikka todennäköisyys on kovin pieni, että niin tapahtuu.
Hädässä eivät kaikki ihmiset pysty suhtautumaan asioihin noin analyyttisen realistisesti, kuin sinä pystyt.
Kovin pienestä se Jumala kiusaantuu, jos hädässä oleva ihminen ei saisi rukoilla sellaisia asioita Jumalalta, jotka ovat Jumalalle mahdottomia.
Jos minun lapseni pyytää mahdottomia, en siitä varmaankaan kiusaantuisi, jos hän hädissään sitä mahdotonta pyytää. Ehkäpä Jumalakin toimii samoin, jos  Häneltä pyydetään jotain, jota Hän ei osaa tehdä.

Eihän minulta oikeasti ole jalkaa amputoitu, joten tiedä häntä, kuinka analyyttisen realistisesti osaisin suhtautua, jos näin jouduttaisiin tekemään. En epäile vähääkään, etteikö Jumala pystyisi kasvattamaan amputoidun jalan tilalle uuden jalan. Kuitenkin näkisin asian niin, että kun täällä elämässä pätevät määrätyt luonnonlait, niin niihin meidän on tyytyminen.

[karjalaisenkyösti]

Kuitenkin näkisin asian niin, että kun täällä elämässä pätevät määrätyt luonnonlait, niin niihin meidän on tyytyminen.

Parempina päivinä on varsin helppo hyväksyä luonnon lainalaisuudet ja ehkä kehoittaa muitakin hyväksymään.
Vaikeina aikoina sitä saattaa tuo hyväksymipuoli horjua ja kääntyä Jumalan puoleen mitä merkillisimmissä asioissa.

Jos itselle tärkeä ihminen makaa kuoleman kielissä sairaalassa ja luonnonlakien mukaan ei ole mitään tehtävissä, olisiko kuinka hurskasta rukoilla, että "Jumala, lievitä tämän ihmisen kärsimyksiä, että hän voisi kuolla edes pikkiriikkisen pienemmillä kivuilla"?
Vai olisiko parempi rukoilla Jumalalta juuri sitä, mitä koko sisikunta jo muutenkin huutaa, eli että "Jumala paranna tuo ystäväni" ja antaa ajan sitten näyttää, kuinka asiassa käy?

[Pirska]

Parempina päivinä on varsin helppo hyväksyä luonnon lainalaisuudet ja ehkä kehoittaa muitakin hyväksymään.
Vaikeina aikoina sitä saattaa tuo hyväksymipuoli horjua ja kääntyä Jumalan puoleen mitä merkillisimmissä asioissa.

Jos itselle tärkeä ihminen makaa kuoleman kielissä sairaalassa ja luonnonlakien mukaan ei ole mitään tehtävissä, olisiko kuinka hurskasta rukoilla, että "Jumala, lievitä tämän ihmisen kärsimyksiä, että hän voisi kuolla edes pikkiriikkisen pienemmillä kivuilla"?
Vai olisiko parempi rukoilla Jumalalta juuri sitä, mitä koko sisikunta jo muutenkin huutaa, eli että "Jumala paranna tuo ystäväni" ja antaa ajan sitten näyttää, kuinka asiassa käy?

Eihän rukoileminen ole mitään suorittamista. Tottakai voi rukoilla vakavasti sairaan paranemista ihan niinkuin itsestä tuntuu. Varsinkin, jos suhteellisen nuori ihminen sairastuu vakavasti ihan yhtäkkiä, niin rukoilisin hänen parantumistaan.

Sitä vastoin pitkään sairaana viruneen vanhan ihmisen kohdalla voin jopa rukoilla, että tämän kärsimykset loppuisivat ja hän pääsisi pois. Olen tavannut tällaisia ihmisiä, jotka ovat itsekin toivoneet pääsevänsä pois. Heidän viimeiset sairastamisaikansa ovat voineet olla hyvin opettavaisia omaisille. Itse olen ihmetellyt useamman tällaisen potilaan positiivista asennetta omaan tilanteeseensa.

Jalan amputoimisesta tiedän sen verran, että sitä ei tehdä ihan vähäisin perustein. Siinä kokeillaan ensin muita keinoja ja amputoiminen on viimeinen keino. Kun se on tehty, niin kyllä siinä kunnollinen proteesi kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta.

[vaivattu sielu]

Eihän rukoileminen ole mitään suorittamista.

Minun täytyy yhtyä tässä keskustelussa Pirskan mielipiteisiin.

Itse koen, että rukoileminen on enemmän lepäämistä kuin suorittamista - lepoa Jumalassa ja yhteydenpitoa tämän meitä ympäröivän jumalallisen todellisuuden kanssa. Lepääminen ei tietenkään tarkoita sitäkään, että olisimme passiivisia tai toimettomia. Rukous on jatkuvaa heittäytymistä Jumalan rakkauden varaan. Rukoilen usein myös; tapahtukoon sinun tahtosi.

En lähtisi vaatimaan Jumalalta sitä, että uusi jalka kasvaisi amputoidun jalan tilalle, vaikka Jumalalle onkin kaikki mahdollista. Jumala tietää mikä on parasta tämänkin ihmisen kohdalla - luotan siis Jumalan huolenpitoon hänenkin tapauksessaan. Jokaisella asialla on usein jokin tarkoitus. Mistä minä tiedän eri taupauksissa Jumalan tarkoitusperät.

Ellemme tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, Pyhä Henki "puhuu meidän puolestamme sanomattomin huokauksin" - lupausten mukaan. Mielelläni lisäisin tähän vielä - Siionin Virsistä löytyy hyviä rukouksia, silloin kun oma takki on tyhjä. Rukoukseen kuuluu myös kiitollisuus ja ylistys.

Älkää nyt vain luulko, että olen tässä joku hyvä rukoilija - olen siinä asiassa huono.