Luopumus

[Kummajainen]

Hei,

minusta on ollut hyvin mielenkiintoista seurata uutta muoti-ilmiötä (?): elämän leppoistamista. Se kai on se termi, jota kyseisestä ajattelu- ja elämäntavasta käytetään. Kaikkea vähän vähemmän ja vähän hitaammin. Enemmän vapaa-aikaa, enemmän ihmisten kanssa olemista (kohtaamista?),vähemmän töitä, vähemmän rahaa, vähemmän kulutusta, vähemmän lisäaineita ruuassa jne... kohti hiukan yksinkertaisempaa tapaa elää luopumatta kuitenkaan kaikesta maallisesta hyvästä (ei siis muutto korpeen omavaraiseksi luomuviljeläksi kantoveden ja puulämmityksen varaan) (minä voisin tosin leppoistaa elämäni jonnekin Kainuun korpeen  ) Mutta jotain luopumista tämäkin.

Onko leppoistaminen vastaisku hulluille päiville, joita nyt vietetään? En väitä, että maailma olisi aiemmin ollut jotenkin parempi. Jokaisella ajalla on ollut omat haasteensa ja ongelmansa ja niihin on vastattu milloin mitenkin. Minulla henkilökohtaisesti on sellainen "lopunajan" olo, että nyt ei kenelläkään ole enää mitkään langat käsissä. Kaikki asiat on enemmän ja vähemmän sekaisin. Onko tässä yksi ongelman ilmentymä:

Paikallislehdessä oli juttu paikallisesta opettajasta, josta oli laitettu todella rajuja tekstejä nettiin. Asialla oli hänen omat oppilaansa (noin 13v), joiden kanssa opettajalla ei periaatteessa ollut mitään ongelmia. Homma oli näiltä lapsilta vain täysin ryöstäytynyt käsistä. Jutussa oli ahdistavaa se, että yhden lapsen vanhemmat eivät olleet edes tienneet, että heidän lapsensa käyttää nettiä (kumpi pahempi, valehtelivatko vai eivätkö oikeasti tiedä?), yhden lapsen vanhemmat pitivät opettajan reaktiota (asia poliisille) liioiteltuna (lehdessä nimettöminä) ja loput olivat jotenkin nössöjä asian suhteen. Kukaan ei tullut esiin, että nyt tämä riittää. En tiedä, miten tarina etenee. Tuskin tästä kukaan mitään oppi. Nyt tulee vain joku nettipoliisi, joka kyttää mitä opettajista kirjoitetaan.

Onko maailma muuttunut monimutkaisemmaksi (netti ja sosiaaliset mediat, kaikki leviää ja tapahtuu nopeasti...) ja siksi meno tuntuu aivan hullulta? Vai ovatko ihmistä ja elämää kunnioittavat arvot kadonneet jonnekin? Pieni asia,muttsa ärsyttävä: Lapsille myydään vaatteita, joita aikuistenkaan ei olisi järkeä käyttää. Kummipoikani sai synttärilahjaksi pääkallo-ketju-niittifarkut, joissa luki Devil. Ikää 5 vuotta. 

Palaan aiheeseen ennen paasaamisen aloittamista...  Mikä on se asia, josta tulisi luopua? Rohkenen väittää, että luopumista tulisi myös uskovien harjoittaa.

[karjalaisenkyösti]

Onko maailma muuttunut monimutkaisemmaksi

Tiedon sekä erilaisten ajankäyttöahdollisuuksien määrä on lyhyessä ajassa moninkertaistunut.
Tiedon määrän kasvu jatkuu valtavalla vauhdilla.

Työelämässä olen itse havainnut sen, että parikymmentävuotta sitten asiat etenivät verkkaisesti verrattuna nykypäivään.

[Kummajainen]

Ja koska tiedon määrä on lisääntynyt ja saamme tiedon hyvin nopeasti, voisi kuvitella, että ongelmien ratkaiseminen olisi helpottunut. 

Hmmm... ehkä maailma ei olekaan muuttunut monimutkaisemmaksi vaan yksinkertaistunut.

[PekkaV]

Rohkenen väittää, että luopumista tulisi myös uskovien harjoittaa.

 

[Riitta-mummi]

Luopumista ei tarvitse harjoittaa, vaan antaa sen tapahtua. Iän mukana se tapahtuu luonnostaan useimmille.
 Omistamisen halu vähenee kun ymmärrys lisääntyy. Tulee tavaroiden ja muun mammonan poisantamisen tarve ja omakeräämän uskon määrän jättäminen sivuun ja Kristuksen lahjoittaman lunastuksen yksinomainen riittäminen selkiytyy.

Luostareissa harjoitetaan monista asioista luopumista. Vaarana saattaa piillä hengenllinen ylensyönti ja ähky.

(henk.kohtaisia , yksinajateltuja näkemyksiäni.)

[Salis]

minusta on ollut hyvin mielenkiintoista seurata uutta muoti-ilmiötä (?): elämän leppoistamista. Se kai on se termi, jota kyseisestä ajattelu- ja elämäntavasta käytetään. Kaikkea vähän vähemmän ja vähän hitaammin. Enemmän vapaa-aikaa, enemmän ihmisten kanssa olemista (kohtaamista?),vähemmän töitä, vähemmän rahaa, vähemmän kulutusta, vähemmän lisäaineita ruuassa jne... kohti hiukan yksinkertaisempaa tapaa elää luopumatta kuitenkaan kaikesta maallisesta hyvästä (ei siis muutto korpeen omavaraiseksi luomuviljeläksi kantoveden ja puulämmityksen varaan) (minä voisin tosin leppoistaa elämäni jonnekin Kainuun korpeen  ) Mutta jotain luopumista tämäkin.

Vain hyvinvointiyhteiskunnan syöttiläsjoukoissa voi syntyä ajatus leppoistamisesta, jossa kaikki saataisiin puoli-ilmaiseksi puolet yötä tekemällä. Eipä taida onnistua. Täytyy olla niitäkin, jotka  vastaavat siitä, että leppo-helppojat voivat elää kuten haluavat. Valitaan vielä kaikki nuoret leppo-helppoilijoikksi, niin eläkeläiset joutuvat takaisin töihin. Helppoilu ei ole luopumista vaan vastuun välttämistä.
 

Onko maailma muuttunut monimutkaisemmaksi (netti ja sosiaaliset mediat, kaikki leviää ja tapahtuu nopeasti...) ja siksi meno tuntuu aivan hullulta? Vai ovatko ihmistä ja elämää kunnioittavat arvot kadonneet jonnekin? Pieni asia,muttsa ärsyttävä: Lapsille myydään vaatteita, joita aikuistenkaan ei olisi järkeä käyttää. Kummipoikani sai synttärilahjaksi pääkallo-ketju-niittifarkut, joissa luki Devil. Ikää 5 vuotta.  

Maailma ei ole yhtään sen monimutkaisempi kuin 50-luvulla, sillä olemme tekemisissä ihmisten kanssa eikä ihmiset mihinkään muutu. Samanlaista sörsseliä kuin aikaisemminkin. Ihmistä ja elämää kunnioittavat arvot ovat olleet tunnettuja vasta toisen maailman sodan jälkeen. Ennen ei todellakaan ollut niin hyvin kuin nyt. Paluu entiseen ei ole mitään ratkaisu vaan arjen pakoilua.

Jatkan vielä: Suomen valtio ja kunnat eivät pysty ylläpitämään nykyistäkään palvelurakennetta samalla kun eläköitymisestä johtuva menopaine kasvaa. Ratkaisu ei silloin ole lyhyemmät työpäivät, pienet palkat sekä yhä pienemmät verotulot. Ei tarvita kuin 5 vuotta ja Suomi olisi konkurssissa.

[Kummajainen]

Leppoistaminen = helppoistaminen --> olen täysin eri mieltä!

Nythän meillä helppoa on. Minkään eteen ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Voi vain olla ja rahaa tulee aina jostain. Voi syödä ja juoda itsensä sairaaksi ja mennä sen jälkeen lääkäriin ja saada hoitoa. Ei tarvitse välittää mistään mitään, jos ei halua. Se on totta, että vain hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa kaikki on jo nähty ja koettu, voi syntyä tarve tai halu leppoistamiseen. Siihen kuuluu muun muassa ruuan itse kasvattaminen mahdollisilta osin, lentelyn lopettaminen / vaihtaminen hitaampiin keinoihin edetä jne... Ei kukaan nälässä elävä, ruokansa eteen raatava tietenkään pysty ajattelemaan elämän leppoistamista. (englanniksi termi on Slow life tai Simple living) Maslowin tarvehierarkia... Mutta ei nälässä elävällä siihen myöskään ole tarvetta! Ei hän rosvoa luonnonvaroja tai itseään samalla tavalla kuin hyvinvoivat länsimaalaiset.  Kun homma ei jakaannu tasaisesti ja tämän nykyisen menon rajat tiedetään, on kai jonkun hyvä edes yrittää jotain muutosta? Näen, että leppoistaminen on osa sitä muutosta, jota kaiken nähneet ja kokeneet haluavat elämään. Se on ehdottomasti taloudellisesti hyvinvoivan kansanosan "harrastus" ja niin sen pitää ollakin. (ja siksi seuraan sitä sivusta  )

Kysymys ei ole mistään luistamisesta vastuusta vaan nimenomaan vastuun ottamisesta. Jokaisen tulisi kai ottaa vastuu edes itsestään? Jos hyvä tuuri käy, julkisen sektorin menot jopa pienevät, kun tämä hilluminen ja jatkuva nautinnon hakeminen loppuu. Ehkä vauhdin hidastaminen johtaa näillä ihmisillä myös hengellisten arvojen etsimiseen? (tai sitten ei, en tiedä)

[Salis]

Kysymys ei ole mistään luistamisesta vastuusta vaan nimenomaan vastuun ottamisesta. Jokaisen tulisi kai ottaa vastuu edes itsestään? Jos hyvä tuuri käy, julkisen sektorin menot jopa pienevät, kun tämä hilluminen ja jatkuva nautinnon hakeminen loppuu. Ehkä vauhdin hidastaminen johtaa näillä ihmisillä myös hengellisten arvojen etsimiseen? (tai sitten ei, en tiedä)

Voi olla teoriassa hieno ajatus, mutta itse lähdin käytännöstä. Valtiolla on v. 2014 velkaa 110 mrd.euroa ja kunnilla 14-15 mrd. euroa. Seuraavan 30 vuoden aikana eläkeläisten osuus kasvaa niin merkittävästi, että siitä johtuvat menot ovat n. 11 mrd.euroa/vuosi nykyluvuin. Ei siinä voi ajatella, että puolitetaan työaika ja työtulot. Kuka maksaa suomalaisten puolesta massiiviset velat ja ikäihmisten palvelut ja eläkkeet?

Teoriapuolella taas sanoisin, ettei ihmistä ole tarkoitettu 4 tunnin työpäivään ja 20 tunnin työviikkoon. Työ on ihmisen identiteetin kannalta tärkeä asia. Liiallinen leppoilu ei ole hyväksi,  ei fyysiselle eikä henkiselle kunnolle. Suomalaiset tekivät 50-luvulla 6-päiväistä työviikkoa.

[Kummajainen]

Hei otetaas vähän takapakkia!

Kukaan ei ole puhunut 4 h/ työpäivästä tai 20 h / viikosta! Leppoistamisen pointti _ei_ ole lusmuilu.

[santtu-62]

...Valtiolla on v. 2014 velkaa 110 mrd.euroa ja kunnilla 14-15 mrd. euroa. Seuraavan 30 vuoden aikana eläkeläisten osuus kasvaa niin merkittävästi, että siitä johtuvat menot ovat n. 11 mrd.euroa/vuosi nykyluvuin. Ei siinä voi ajatella, että puolitetaan työaika ja työtulot. Kuka maksaa suomalaisten puolesta massiiviset velat ja ikäihmisten palvelut ja eläkkeet?

Työajan lyhentämiseen tai puolittamiseen en ota kantaa.
Mutta se huolestutta minua todellakin kuka maksaa Suomi-neidon velat ja kuka ikäihmisten palvelut hoitaa, eläkkeistä puhumattakaan. Kehitystä tapahtuu kyllä koko ajan ja uusia innovaatioita kehitellään, mutta väitän että se ei riitä. Sillä ikäihmisten joukko tulee olemaan suuri sekä heidän elinikä tulee olemaan korkea, verrattuna aikaisempaan sukupolveen.
Mistä siis pitäisi luopua? Se on kysymys johon meidän kaikkien olisi syytä syventyä.
No ... täytyy kumminkin uskoa että ratkaisu löytyy enemmin tai myöhemmin.

[Leena]

Luopumista ei tarvitse harjoittaa, vaan antaa sen tapahtua. Iän mukana se tapahtuu luonnostaan useimmille.

Ja monta viisasta -- erityisesti jäin miettimään tuota hengellisen ylensyönnin mahdollistta. Kun kaikkea sellaista nykyään saakaan vain kolmen litran pulloissa mitä ennen myytiin se muutama desilitra niin kuinka ei sitten ei herranhenkeä?

Mtta luopuminen ei useimmille ole niin yksinkertainen juttu, että se tapahtuisi ilman protestia, surua ja satoja miksi minä - kysymyksiä.  On onnellista, mutta poikkeksellista,  jos elämä kulkee kulkuaan niin, että luopuminen käy itsestään, kun ei enää jaksa sitä kaikkea mitä ennen. -Siinäkin on usein luovuttu murehtien mutta parhaimmillaan uuteen hyvään elämänvaiheeseen siirtyen.

Useimpia elämä kolhaisee, joskus kovalla kädellä, ja ne taitavat olla harvassa jotka voisivat sanoa etteivät ole ikinä joutuneet opettelemaan juuri luopumista. Jonkinlaista "ei sen näin mennä pitänyt mutta tässä nyt vain ollaan - menipäs elämä peräti epävarmaksi!"

[karjalaisenkyösti]

Pidän kovin epätodennäköisenä ellei jopa mahdottomana ajatusta, että joku onnistuisi hengellisessä ylensyönnissä.
Väitän, että me täällä pelkäämme hengellistä ylensyöntiä vaikka todellisuudessa lienemmekö tänäänkään juuri mitään hengellistä syöneet?
Edelleen väitän, että hengellisen nääntymisen partaalla pelkäämme tuota ylensyöntiä täysin turhaan.
Paholaisen juoni (varsin todennäköisesti) koko pajunköysi hengellisen ylensyönnin vaarasta.
Ennemminkin pitäisi etsiä tuota hengellistä ruokaa, kuin siitä tietoisesti kieltäytyä sen kuviteltujen vaarojen johdosta.

Myönnän kyllä, että jos "syö" jotain sielullista kuvitellen sitä hengelliseksi, niin siinä ennemminkin joskus voi olla omat vaaransa.

Olisin todella hyvilläni, jos joku foorumilaisista ilmoittautuisi tässä ketjussa, joka on harrastanut hengellistä ylensyöntiä.
Minulla olisi paljon kysyttävää ja opittavaa tuosta taidosta.
Väitän, että en ole ainut, joka on hengellisessä anemiatilassa juuri siksi, että tuota hengellistä syömistä ei ole tullut harrastettua läheskään tarpeeksi, jos juuri ollenkaan.

[karjalaisenkyösti]

Olisin todella hyvilläni, jos joku foorumilaisista ilmoittautuisi tässä ketjussa, joka on harrastanut hengellistä ylensyöntiä.

Sellainenkin henkilö olisi minulle avuksi, joka syö "normaalimääriä" hengellisesti.


Noista eläkkeistä sen verran, että kyllä se niin taitaa mennä, että ei kukaan vieras ihminen sinunkaan työeläkkeitäsi maksa, vaan sinä olet ne itse maksanut säästämällä eläkerahastoon. Eläkerahasto sijoittaa rahat tuottavasti ja näin säätöjesi reaaliarvo pitkässä juoksussa vielä kasvaa.

[karjalaisenkyösti]

Luopumista ei tarvitse harjoittaa, vaan antaa sen tapahtua. Iän mukana se tapahtuu luonnostaan useimmille.
 Omistamisen halu vähenee kun ymmärrys lisääntyy. Tulee tavaroiden ja muun mammonan poisantamisen tarve ja omakeräämän uskon määrän jättäminen sivuun ja Kristuksen lahjoittaman lunastuksen yksinomainen riittäminen selkiytyy.

Luostareissa harjoitetaan monista asioista luopumista. Vaarana saattaa piillä hengenllinen ylensyönti ja ähky.

(henk.kohtaisia , yksinajateltuja näkemyksiäni.)

Minulle on varsin tuttua opetus, että "älä tee mitään omissa voimissasi vaan anna Herran vaikuttaa tahtomista ja tekemistä".
Tokihan tällainen asenne joihinkin asioihin luopumisen saralla pätee, mutta jos todella haluaa luopua asioista jonkun toisen asian/ihmisen hyväksi, niin ei se ainakaan minulla mene niin, että passiivisena annan vain Herran hoitaa asia minun puolestani. Minun on vaikea uskoa, että se juuri kellään toisellakaan olisi helpompaa.
Mutta, jos ei halua juuri koskaan mistään luopua, silloin ei tarvitsekaan luopua kuin niistä asioista, joista elämä kovalla kädellä pakottaa luopumaan.

[Salis]

Hei otetaas vähän takapakkia!

Kukaan ei ole puhunut 4 h/ työpäivästä tai 20 h / viikosta! Leppoistamisen pointti _ei_ ole lusmuilu.

Jos siis halutaan lisää vapaa-aikaa, pitää päivittäis työssäoloaikaa tai työpäivä vähentää tai sitten vähentää työssäolovuosia. Suomalaisten työaika on jo nyt Euroopan lyhyimpiä.