Luopumus

[karjalaisenkyösti]

Katsoin erään uskonnollisen elokuvan nimeltä "Time changer".
Olen sen ennenkin katsonut.
Minua elokuva puhuttelee kovinkin paljon.
Tuon tähän joitain ajatuksia elokuvasta sekä sen herättämiä muitakin ajatuksiani.

Esittämäni näkemykset pohjautuvat tietynlaiseen raamatuntulkintaan.
Tällä erää jätän kuitenkin raamattuviitteet ja -lainaukset tekemättä.

Uskomukseni on se, että ennen ns. Jeesuksen toista tulemusta ihmiskunta suurelta osin on luopunut Kristuksesta ja Hänen kannattamastaan arvomaailmasta.
Kristillinen ulkokuori toki on tavalla taikka toisella läsnä mitä ilmeisimmin loppuun asti.
Esim. oppi perisynnistä, ihmisen täydellisestä turmeltuneisuudesta Jumalan lain edessä teorian tasolla tulee säilymään ja siitä pidetään kiinni, vaan käytännön elämä tasolla siitä luovutaan.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tunnustan toki loputtoman syntisyyteni, mutta jos joku osoittaa minussa yhdenkin synnin tai synnillisyyden, suutun, koska todellisuudessa minulta puuttuu tietoisuus synnistä.
Synti lopun edellä on sana ilman sisältöä.

Viihdeteollisuudessa on ollut ja tulee olemaan valtava merkitys tämän lopunajan luopumuksen mahdollistajana.
Alkuajan elokuvissa kannatettiin korkeita moraalisia arvoja.
Jos ei olisi korostettu, ei olisi elokuvateollisuus saanut lupaa toimia.
Elokuvat olivat toki opettavaisia ja korkeamoraalisia nykyaikaan verrattuna.
Elokuvien esittämät ihanteet olivat toki monesti yhteneviä Raamatun kassa, vaan ongelmana oli kuitenkin se, että JEesus oli irroitettu tuosta moraalisesta viestistä. Elokuvat toki opettivat esim. että "älä tapa", vaan kukaan ei kertonut, että kuka niin sanoo, että ei saa tappaa. Kun Jumala ja hyvä moraalinen elämä oli irroitettu toisistaa, olikin tie valmis pikkuhiljaiselle moraalin rappiolle.
Sadan vuoden takainen ihminen pitäisi nykyajan elokuvien sisältöä helvetistä lähtöisenä.
Ja hän hyvinkin olisi oikeassa monesti.
Monella elämänalalla nähdäkseni luopumus on hyvin pitkällä.
Me, nykyajan ihmiset olemme kuitenkin tottuneet kaikkeen, että emme pidä mitenkään pahana juuri mitään ympärillämme olevaa.
Tämä pahuus ja mädännäisyys ei ole vain meidän ulkopuolelamme, se on meissä. Pidämme sitä normaalina.

Tämä mädännäisyys on kasvavaa laatua. Se etenee hitaasti eteenpäin monella eri saralla - myös kirkoissa.
Mädännäisyyden isä on ovela: se edesauttaa tämän mädännäisyyden kehittymistä tuomalla välillä myös todellisia hyviä uudistuksia yhteiskuntaan ja kirkkoihin.

Tässä on meneillään hidas mutta varma prosessi enemmän ja enemmän kohti yhteistä "uskontoa", joka mainostaa itseään suvaitsevaisena ja kaikki uskonnot helmoihinsa kokoavana kirkkona. Se tulee olemaan luopumuksen huipentuma ja on kaikkea muuta, kuin suvaitseva..

Tässä oma tulevaisuuden skenaarioni.
Suvaitsevana ihmisenä minulla ei ole mitään ongelmia olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka näkevät tulevaisuuden toisin.

Mitä ajatuksia alustukseni sinussa herättää?

[Leena]

Oppiiko siitä jotakin kristittynä elämisestä tänään, tuli loppu sitten milloin tuli...?  Nuo maaimanloppuskenaariot taitavat olla viihdeteollisuudelle ehtymätön lähde.   Teemasta oli aikanaan erilaisia kunnelmia, joita soitettiin kaseteilta rippikoululeireillä. Joku vähän vanhempi seurakunnan työntekijä sen menon lopetti, kun nuoret alkoivat oireilla niistä - vai oliko se jokin juttu johon se piispa puuttui.  En tiedä kuinka terveellistä sielunravintoa nuo ovat.

Ja tuo, että minähän olen läpikotaisin syntinen, (ja täysin armahdettu) ja saan sillä perusteella tehdä mitä hyvänsä, onko se jollakin tapaa jokin ns lopun ajan ilmiö - johan Paavali antaa siitä noottia jollekin seuraknnalle, kun taas muistaisi mille. Tulkoon synti suureksi, niin armo vasta ylenpalttiseksi paisuukin. Harmin paikka vain, että se synnissä eläminen ei ole mitä tahansa kimppakivaa, vaan aiheuttaa kärsimystä.  Ei sitä ihan aiheetta kielletä tekemästä. 

[Salis]

Oppiiko siitä jotakin kristittynä elämisestä tänään, tuli loppu sitten milloin tuli...?  Nuo maaimanloppuskenaariot taitavat olla viihdeteollisuudelle ehtymätön lähde.   Teemasta oli aikanaan erilaisia kunnelmia, joita soitettiin kaseteilta rippikoululeireillä. Joku vähän vanhempi seurakunnan työntekijä sen menon lopetti, kun nuoret alkoivat oireilla niistä - vai oliko se jokin juttu johon se piispa puuttui.  En tiedä kuinka terveellistä sielunravintoa nuo ovat.

En ole koskaan ymmärtänyt maailmanlopun pasuunoja ja moraalisaarnaajia. Historia on heitä täynnä, jotka ovat ennustaneet maailmanloppua, koska meno on ollut niin syntistä ja moraalitonta. On tapana, että edelliset sukupolvet moralisoivat tulevien sukupolvien kauheaa elämänmenoa. Siinä vaan ei muisteta kaikkia sitä, mitä on itse tullut joskus tehdyksi. Aika kultaa muistot, mutta tulevaisuus ja erilaisuus ahdistaa vanhempia sukupolvia.

Ja tuo, että minähän olen läpikotaisin syntinen, (ja täysin armahdettu) ja saan sillä perusteella tehdä mitä hyvänsä, onko se jollakin tapaa jokin ns lopun ajan ilmiö - johan Paavali antaa siitä noottia jollekin seuraknnalle, kun taas muistaisi mille. Tulkoon synti suureksi, niin armo vasta ylenpalttiseksi paisuukin. Harmin paikka vain, että se synnissä eläminen ei ole mitä tahansa kimppakivaa, vaan aiheuttaa kärsimystä.  Ei sitä ihan aiheetta kielletä tekemästä. 

Onko olemassa synnitöntä ihmistä? Vaikka olet läpikotaisesti syntinen, et sillä perusteella voi tehdä mitä tahansa. Onhan meillä laki, kymmenen käskyä. Synnissä täytyy ihmisen elää. Sille ei voi mitään.

[karjalaisenkyösti]

Oppiiko siitä jotakin kristittynä elämisestä tänään, tuli loppu sitten milloin tuli...?  Nuo maaimanloppuskenaariot taitavat olla viihdeteollisuudelle ehtymätön lähde.  

Tuohon maailmanloppuun en osaa ottaa kantaa. En tiedä, milloin se tulee ja näyttää siltä, että kukaan muukaan ei sitä tiedä.
Tekstissäni pohdinkin kristillisyydestä luopumusta.

Harmin paikka vain, että se synnissä eläminen ei ole mitä tahansa kimppakivaa, vaan aiheuttaa kärsimystä.  Ei sitä ihan aiheetta kielletä tekemästä.  

En mene yksityiskohtiin, mutta omasta elämästäni (ja toistenkin) olen huomannut, että synti riippuu sen verran hyvin ihmisessä kiinni, että siinä eläminen on pääosin kivaa ja siitä luopuminen joskus työn ja tuskan takana - käytännössä mahdotonta.

ps.

Vastausta sinulle kirjoittaessani, tuli mieleeni eräs työkaverini, joka ei pidä itseään kristittynä ja siksi on kirkostakin eronnut, eräänä päivänä sanoi minulle ajatuksen, että maailma ei enää kauaa pystyssä voi pysyä. Hänen mukaansa kaikesta näkyisi, että loppu on lähellä.

pps.
Tulin vielä toistamaan itseäni, että en tiedä maailmanlopusta, että milloin se tulee ja että mitä kaikkea sihen liittyy. Maapallon olemassaolon loppumiseen en usko, vaikka tiedemiehet väittävätkin, että pitkien aikojen kuluttua näin kävisi.

[vaivattu sielu]

Onko olemassa synnitöntä ihmistä? Synnissä täytyy ihmisen elää. Sille ei voi mitään.

Helmasyntejäni:

http://koti.mbnet.fi/lanivala/Kristityn%20vaellus.jpg

John Bunyan kirjasta KRISTITYN VAELLUS. Kirja oli Hunajan Pisaran lisäksi Paavo Ruotsalaisen paljon lukemia kirjoja.

(Katsokaa ihmisten paljon kuvaavia ilmeitä)

[sadetta]

Oppiiko siitä jotakin kristittynä elämisestä tänään, tuli loppu sitten milloin tuli...?  Nuo maaimanloppuskenaariot taitavat olla viihdeteollisuudelle ehtymätön lähde.   Teemasta oli aikanaan erilaisia kunnelmia, joita soitettiin kaseteilta rippikoululeireillä. Joku vähän vanhempi seurakunnan työntekijä sen menon lopetti, kun nuoret alkoivat oireilla niistä - vai oliko se jokin juttu johon se piispa puuttui.  En tiedä kuinka terveellistä sielunravintoa nuo ovat.

Miten maailmanloppuskenaarioihin suhteutuvat esim. väkivallan tai seksin tunkeminen joka paikkaan ja asiaan? Onko jokin pahuusjärjestys esim. näiden asioiden suhteen? Syyt ja seuraukset sille, miksi jokin on ok tai ei ole ok..
  Raha, bisnes, valta...

[seppos]

Miten maailmanloppuskenaarioihin suhteutuvat esim. väkivallan tai seksin tunkeminen joka paikkaan ja asiaan? Onko jokin pahuusjärjestys esim. näiden asioiden suhteen? Syyt ja seuraukset sille, miksi jokin on ok tai ei ole ok..
  Raha, bisnes, valta...

Minusta väkivalta on maailmasta vähentynyt viimeisen sadan vuoden kuluessa. Seksistä on vaikea sanoa. Ennen tehtiin lehtolapsia kaikessa hiljaisuudessa kun se oli hävettävää. Nyt se on julkeampaa, mutta tuskin määrä on siitä juuri muuttunut. Ehkäisyvälineet antavat siihen uusia vapauksia, mutta tiedä hänestä.

[mt]

Minusta väkivalta on maailmasta vähentynyt viimeisen sadan vuoden kuluessa. Seksistä on vaikea sanoa. Ennen tehtiin lehtolapsia kaikessa hiljaisuudessa kun se oli hävettävää. Nyt se on julkeampaa, mutta tuskin määrä on siitä juuri muuttunut. Ehkäisyvälineet antavat siihen uusia vapauksia, mutta tiedä hänestä.

Täydennän Sepposin seksi käytännössä -pohdintaa seksi teoriassa -pohdinnalla.

Opiskeluaikoina minun piti järjestellä kansanrunouskeräelmien aineistoa. Muistaakseni kohdekeräyksen aiheena olivat arvoitukset. Aineisto oli 60-luvun lopulta. Kyllä seksiä piisasi. Käsitys kansanperinteestä avartui kertaheitolla. Myöhemmin työskentelin perinteen parissa arkistossa ja osallistuin useampaan kenttätyöhön. Sen jälkeen olin tuttavapiirissänni hävyttömien juttujen tuntijana varmasti ykkönen. Kyllä seksuaaliasioita käsiteltiin vähintään yhtä paljon kuin nykyisin, vaikka juttujen monistamiseen painamalla ei ollut mahdollisuuksia, elokuvista puhumattakaan.

Asiaa arvioitaessa on otettavat toki huomioon se, että maatalousyhteiskunnan seksuaaliperinne oli vahvasti yhteisöllistä ja heijasteli tavalla tai toisella yhteisöllisiä näkemyksiä. Nykyisin vastaavassa asemassa oleva seksiviihde taas ei ole ankkuroitunut paikallisyhteisöihin, jolloin sen sisältöön ei myöskään vaikuta yhteisöllinen kontrolli.

Mt

[llwyd]

Nykyään asiat eivät ole hyvin, mutta menneisyydessä ne ovat olleet jopa vielä huonommin. Elämä perustui ankaralle voimat kuluttavalle ruumiilliselle työlle, johon useimmat lapsetkin joutuivat hyvin nuorina osallistumaan. Yhteiskunta oli räikeän epätasa-arvoinen, eikä omaa perittyä asemaansa yleensä pystynyt merkittävästi parantamaan. Puute ja nälkä vaivasivat enemmistöä väestöstä kun taas pieni vähemmistö eli ylellisyydessä. Oikeuslaitos käytti barbaarisen brutaaleja menetelmiä ja väkivalta oli hyvin yleinen kiistojen selvityskeino. Yhteiskunnan moraaliset ja eettiset arvot olivat täysin kestämättömät - tähän verrattuna modernin yhteiskuntamme puutteet ovat eri tasolla, vaikka elämmekin karuja aikoja. Ihmiskunta on aina elänyt karuja aikoja.

[vaivattu sielu]

Nykyään asiat eivät ole hyvin, mutta menneisyydessä ne ovat olleet jopa vielä huonommin. Elämä perustui ankaralle voimat kuluttavalle ruumiilliselle työlle, johon useimmat lapsetkin joutuivat hyvin nuorina osallistumaan. Yhteiskunta oli räikeän epätasa-arvoinen, eikä omaa perittyä asemaansa yleensä pystynyt merkittävästi parantamaan. Puute ja nälkä vaivasivat enemmistöä väestöstä kun taas pieni vähemmistö eli ylellisyydessä. Oikeuslaitos käytti barbaarisen brutaaleja menetelmiä ja väkivalta oli hyvin yleinen kiistojen selvityskeino. Yhteiskunnan moraaliset ja eettiset arvot olivat täysin kestämättömät - tähän verrattuna modernin yhteiskuntamme puutteet ovat eri tasolla, vaikka elämmekin karuja aikoja. Ihmiskunta on aina elänyt karuja aikoja.

Juuri näin(kokemuksen omaavana).
- Lapsena ei ollut kenkiä. Housuissa oli paikka paikan päällä. Keripukki aiheutti ientulehduksen ja hampaat heiluivat ruoan yksipuolisuudesta johtuen.
- 12 v ojankaivuuseen ja hevosmieheksi tukkiplaanille.
- Puute oli jokapäiväinen seuralainen.
- Vekselivetoinen talous - vekseli pankista kauppaan - ruokaa velaksi - uusi vekseli velan maksuun jne.
- Sukututkijat tietävät sen, kuinka lehtolapsia syntyi lähes joka suvussa.
Luetteloa riittäisi.

[Leena]

Saattaa tulla väärään ketjuun, mutta: Mitä mietitte luopumuksesta tästä näkökulmasta: Tulisiko meidän ponnistella jotakin sellaista kohti jota voisi nimittää vaikka yksinkertaisesti hyvyydeksi?  Onko se unohtunut kokonaan?  En ajattele ainoastaan yhteistä hyvää ja yhteisknnallista tasa-arvoa, vaikka se on tärkeää...ehkä jopa voisi nähdä sen toteutuvan jos me riittävän päättäväisesti tahdomme niin - myös siten, että riittävän johdonmukaisesti teemme tiettäväksi ja aloitamme itsestämme tämänkin: Sitä ole tarkoitettu väärinkäyttöön!

Torppasin -kenelleköhän - ajattelun itsetutkistelusta, nyt hieman peruuttaisin kannastani. Syynä oli sillä kerralla ajatus jonkinlaisesta itseen keskittymisestä taivaspaikan tienuuta varten, eli kun vain käytän iltaisin tietyn tuntimäärän käskyjen seulomiseen ja itseni tonkimiseen niin hyvä tulee ja siinä merkityksessä nimenomaan - ei kyllä tule. Mutta entä jos iltani päättyisi niin että katsoisin hieman, millä tavoin mahdollisesti olen hankaloittanut toisten elämää tänään? Siellä se kyllä käskyistä löytyy sekin, mutta oppisikohan sitä suuntaamaankin huomionsa toisiin itsensä asemesta, jos nyt en järin rakkaudellinen tyyppi osu olemaankaan?  Tekisi niin lähinnä katsoakseen, olisiko mahdollista korjata se huomenna, missä tänään haksahdin, ellen enää tänä iltana voi? 

En kiellä ettei tämä olisi kasvanut itsetuntokeskustelusta, koko ajatus, sillä ihminen joka löytää itsestään kyvyn korjata, löytää myös terveen itsearvostuksen.  Nöyryys ei ole nöyristelyä, eikä mielenmuutos (ei mielipiteen muutos eikä "parannuskaan") vie mitään pois - päin vastoin. Se antaa mahdollisuden ajattelun joustavuuteen, eikä ainakaan tee toisille mitään pahaa.  Eikö tämä ole jotakin "kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella" edes millin verran sinne päin.  Jotta tämä maailma minun jäljiltäni ei ainakaan olisi ihan täysi romuläjä. En tiedä voiko se miltään osin olla siistimpi paikka, mutta, ettei nyt ainakaan olisi siivottomampi.

Meillä ei saanut mennä nukkumaan ellei oltu sovittu päivän riitoja - minun äitini vaikka herätti tekemään sovintoa...vaikka eipä kyllä juuri uni tullutkaan kun tottui siihen, Vuorisaarna oli hänen päähänpinttymänsä ja sieltä tuo muistaakseni on, älkää antako auringon jne.  Josks myöhemmin tottui paljon kyseenalaisemmille tavoille - muuun muassa uskomaan että Jumalan velvollisuutena olisi poistaa paha maailmasta jos kerran vaivautuu olemaan olemassa- emmehän me pysty mihinkään. En olisi siitä aivan varma.

Muistelin erästä nuoruudenystävien miitinkiä aika kauan aikaa sitten. Erään nelivotias kaatui lasioven läpi ja sai valtimonsa poikki. Niin pitkään kuin äiti katsoi lohduttavasti sitä lasta  kasvoihin - SE EI PARKUNUT  -  mutta kun paikalle tuli taas uusi ihminen jolle piti vähän selittää, ja äiti käänsi päänsä pois, se tenava hurjistui jälleen. Tuttua kaikille joilla on lapsia?  Jos lääkäri kohtelee töykeästi tai osastolla sairaanhoitaja on tosi inhottava, ovat kivut kovempia!  Ja päinvastoin!

Onko niin: Meilä saattaisi olla paljon luultua paremmat mahdollisuudet lievittää maailman kärsimystä. Ottamalla toisemme, toistemme tunteet, toistemme kärsimys huomioon - lohduttamalla ellemme voi muuta, vaikka muutakin pitäisi -- mutta kn sekin jo kantaa niin uskomattoman pitkälle. Entäs jos se onkin sitä ns kilvoittelua? OK, tästä kilvoittelusta ei ehkä saa erityisen korkeita tyylipisteitä, mutta sellaiseen meitä yhtä kaikki kutsutaan.

[karjalaisenkyösti]

Minusta väkivalta on maailmasta vähentynyt viimeisen sadan vuoden kuluessa.

Kannattaa laittaa googleen hakusanat "väkivallan lisääntyminen".
Sieltä aiheeseen asiaa paljon.
Tässä muutama linkki aiheesta.

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2003/2003-04-01/ajankohtaista/vaki
http://www.haaste.om.fi/24672.htm
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/05/vakivalta_lisaantynyt_ruotsin_nuorisokodeissa_1704279.html?origin=rss

Vastakkaisiakin näkemyksiä SeppoSin näkemykselle taitaa löytyä.

Oli SeppoS sitten oikeassa taikka oli nuo muut linkkien takana olevat tahot oikeassa,
olen sitä mieltä, että väkivallan nykyhetken määrästä  ei välttämättä voi yksistään päätellä kristillisestä uskosta luopumisen määrää.

Keskusteluketjussa on viitattu taloudelliseen menestykseenkin.
Taloudellinen menestys taikka menestymättömyys on eräs seikka, josta ei voi luopumuksen tasoa päätellä.
Olen kyllä kuullut, että on järjestöjä, jotka uskovat, että mitä paremmin taloudellisesti menestyy, sitä uskovaisempia ollaan.
Mene ja tiedä, pitävätkö kuulopuheet paikkaansa.

Maailmassa on paljon kansakuntia, jotka julkisesti tunnustavat kristinuskolle vieraita uskontoja ja silti menestyvät taloudellisesti hyvin eikä ainakaan julkisuuteen tihku tietoja, että siellä väkivaltakaan olisi sen kummemmassa jamassa, kuin muuallakaan.

Minun mielestäni viime vuosikymmeninä on otettu valtavia harppauksia irti kristillisestä uskosta yhteiskunnassamme ja maailmassa.
KRistillinen usko kitkeytyy/on kitkeytynyt pois kouluista, päiväkodeista, eduskunnasta ja yleensä ihmisten arjesta aina vain enemmän ja enemmän.
Erilaiset kristilliselle uskolle vieraat uskonnot sekä symbolit valtaavat meillä alaa.
Tämä kehitys näkyy myös eri kirkkokunnissa.
Ja tämä kehitys tapahtuu mielestäni siinä määrin salakavalasti, että sitä ei huomata.
Ja jos joku sen huomaa, hänet toisinaan leimataan kummalliseksi fanaatikoksi.

Olen sitä mieltä, että pääsyy luopumukseen on se, että me itseämme kristittyinä pitävät olemme muuttuneet suolaksi, joka on menettänyt makunsa.

ps.
Eilen satuin kirkkomatkallamme huomaamaan erään ulkomainoksen, jossa joku nainen tokaisee jotain siihen tapaan, että hänen painonsa putosi normaalille uralle, kun hän jätti miehensä sekä sokerin.
Tämänkaltainen ajatusmalli on nykyään normaalina pidetty, sitä tulee joka tuutista.
Tulee sitä väkivaltaakin joka tuutista aivan riittämiin.

[karjalaisenkyösti]

Kun tuli sytytetään, tulee kuuma.
Kuuma voi tulla myös muistakin syistä, kuin tulen vaikutuksesta.
Kuumuudesta ei voi päätellä, että onko lähellä nuotio vai kenties lämpöpatteri.

Kun taasen nuotio sytytetään, voidaan olla varmoja, että lähiympäristössä tulee kuuma.

Kun sauna lämmitetään, tulee aina kuuma.
Saunan kuumuudesta ei kuitenkaan voi päätellä, millä tavoin se on lämmitetty.

Sama kristillisestä uskosa luopumisenkin kanssa on.
Kristillisestä uskosta luopumisesta seuraa erilaisia selvästi havaittavissa ja määriteltävissä  olevia epäterveitä lieveilmiöitä kosolti ja paljon.
Eri lieveilmiöistä taasen ei aina voi päätellä, mistä se johtuu.
Luopumus kun ei tuo esiin lieveilmiöitä missään ennalta määrätyssä järjestyksessä ja ennaltamäärätyssä voimakkuudessa.
Luopumus oli jo jossain muodossa toki mukana jo 100 vuottakin sitten, joten toki silloinkin oli omat luopumuksen merkit ilmassa.
Jos jokin luopumuksen merkki (joita voi Raamatusta etsiä) ei ole voimistunut viimeisen 100 vuoden aikana, ei se todista, että luopumus ei olisi mennyt eteenpäin.
Historiassa on ollut myös herätyksen aikoja, jotka ovat antaneet luopumukselle takapakkia. Uskoisin, että esim. Wilhelmi Mallmivaara ja hänen virtensä ovat edustaneet jonkinlaista luopumksen takapakkia.

[Salis]

Kristillisestä uskosta luopumisesta seuraa erilaisia selvästi havaittavissa ja määriteltävissä  olevia epäterveitä lieveilmiöitä kosolti ja paljon.

En aivan niele tuota näkemystä. Ihminen voi luopua myös eettisistä syitä kristillisyydestä eikä kaikki kristillisyyden ulkopuolella ole huonoa.

[karjalaisenkyösti]

En aivan niele tuota näkemystä. Ihminen voi luopua myös eettisistä syitä kristillisyydestä eikä kaikki kristillisyyden ulkopuolella ole huonoa.

Olen samaa mieltä kanssasi tuossa asiassa,
yksilötasolla toki voi käydä niinkin, että kristillisyydestä luopumisen jälkeen ja vaikkapa budhalaisuuteen siirtymisen jälkeen henkilön elämässä näkyy enemmän kristillisinä pidettäviä asioita, koska esim. lähimmäisen rakastaminen taitaa kuulua osana moniin eri uskontoihin.

Tuo väitteeni pätee paremmin yhteisöjen kohdalla, kuin yksittäisten ihmisten kohdalla ja vähän pidemmällä aikavälillä katsottuna.