Jumalan muukalaiset

[Leena]

Tässä on oikeastaan kysymys saman vaatteen kahdenlaisesta nimikkeestä. On feresi, joka tulee kreikkalaisesta traditiosta, mutta vaatetyyppi on ollut kovin yleinen kaikkialla Euroopassa. Feresi tarkoitti alunperin ylimystön vaatetta. Vaate oli yksiosainen.

Karjalaisessa perinteessä feresi tarkoittaa kuitenkin henkselimekkoa, johon kuuluu valkoinen tai värikäs paita sekä essu. Karjalainen feresi on varsin kaukana alkuperäisestä. Feresi on usein samaistettu sarafaaniin (riippuen asuinpaikassa), joka alkuperäisessä muodossaan on iranilaista traditiota. Sarafani eroaa feresistä kangasmateriaalissa ja henkselimekon väreissä.

Kukaan ei maininnut säpsästä eli karjalaisesta päähineestä, joka usein tehdään samasta kankaasta kuin feresi/sarafaani.

Oli puhe siitä karjalaisesta henkselimekosta. Siis, isä Arsenin kanssa.

[Salis]

Oli puhe siitä karjalaisesta henkselimekosta. Siis, isä Arsenin kanssa.

Näin ymmärsin. Hyvä, että oli puhe isä Arsenin eikä isä Arseenin kanssa. 

[Pena]

Löytyn veljekset ovat tehneet lauluja muukalaisuudesta. Sakarin Nöyrä nuoli ja Välillä koskettavat tietysti minua namibialaisuudellaan, mutta koskettavat varmaan yleisemminkin. Jossain sanoituksissa on viisas ajatus, että kotiin vaeltaminen ei ole kulkemista takaisin vaan eteen päin.

[Leena]

Löytyn veljekset ovat tehneet lauluja muukalaisuudesta. Sakarin Nöyrä nuoli ja Välillä koskettavat tietysti minua namibialaisuudellaan, mutta koskettavat varmaan yleisemminkin. Jossain sanoituksissa on viisas ajatus, että kotiin vaeltaminen ei ole kulkemista takaisin vaan eteen päin.

MIstähän ne löytyisivät? Olisin kiinnostunut. No sitten ne tietty ovat jossakin Siikkarin lisävihossa? Hyvä, Leena, taas kerran...vai?

[Sanneli]

Ainakin Välillä löytyy siltä Sakari Löytyn levyltä (onkohan peräti samanniminen?), joka viime herättäjäjuhlilta tais meidän matkaan tarttua. Jospa sitä myytäisiin tänäkin vuonna.

[Leena]

Tulin tänne haeskelemaan sitä sinistä hymiötä kun pomppii, :26:.

Olihan hyvä ketju.
On jotakin uutta tässä näitä mietiskellessä löytynyt: Enhän minä ole Jumalan kanssa nokikkain - siinä on välimies, Jeesus Kristus, huh. Ehkä vähän vieras - mtta kun lupasi niin pysyykin kai.

Uskon määräkin tulee kuin Löytyn laulussa erämaan hiekkaan,  versoo lahjana, ja sitä kai sitten vain herää katsomaan: Että tuollaista - kukas sen on istuttanut kun en minä?
 Luin jonkin erikoisen heränneen kommentin rukouksesta mistä lie: Tänään on annettu tämän verran rukousta. Edes sitä ei puserrettu itsestä. Ei muuta -- kuin jotta siinähän kaiken saa Jumalalta.

Mutta jokin saisi olla kestopyyntö ja se on: Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella. Siinä se olisi identiteettikin. Ei ihminen  ja kristitty, vaan kristitty ihminen. Toivoisin toisten tähden.

Mutta jännite jää. Harva voinee pudottaa pois tuon "ihminen" tuosta ja sanoa vain olevansa "kristitty". olisi kyllä siistiä - mutten uskalla ainakaan minä, rehellisyyden nimissä.