Sinulle sairaus teettää samoja oireita jotka minulla on synnyinlahjana tempperamenttisen isäni geeneissä saatuja.
Usein näyttää juuri tältä. Ikävä kyllä minulla vain on niitä hämäläisisän luonteenpiirteitä, joissa olisi tekeminen niissäkin...siis, että suuttuu kuukausi tapahtuneen jälkeen ja harkitsee kolme vuotta antaisiko joskus anteeksi...no. Tuon kanssa voi jotakin yrittää. Tämän kanssa ei.
Kai siksi tulee puhuttua sille Jumalalle, kas kun lopulta siinä on ainoa joka tietää varmasti mistä on kysymys. Siksi kai siitä on tullut tapa. Mutta on se ollut vakava kysymys. Toisaalta on hieman vaikeasti selitettävä asia, miksi juuri silloin tietää Jmalan hyväksyvän - ja lohduttavan. Välillä kyllä miettii jos mitä predestinaatioita ja "vihan astioita" jollaisiksi jotkut vain on luotu, etenkin jos saa jostakin vähän vauhtia jutulle. Mutta sitten taas - anteeksi asiasta innostuneet - huumorintaju jotenkin siinä
Se on vaikea juttu. Kun kristityn on nimi mulla niin kai minun sopisi osata hillitä itseäni? Miten niin auraoire? No miksi et mene vuoteeseen ja ole hiljaa? Miten niin toiminta muuttuu mekaanikseksi olet levoton ja väsynytyhtä aikaa? Miten niin potkit mummoja kumoon? Miten niin sanot pahasti kaikille kohdalle osuville? Miten niin olet kuin uninen? Miten niin tajunta laskee? Miten niin sitä ja tätä ja pahin: Miten niin et muista jälkikäteen?
Lopulta ei voi kuin nostaa kädet pystyyn ja sanoa, että kysykää kuulkaa tekijältä. Ei pitäisi vuodatella tänne - toisaalta, tämä sairaus on ollut minun paras opettajani. Mitä osaan, osaan tämän ansiosta. Eiväthän syvästi masentuneet, tuskaisen ärtyneet tai harhaisetkaan ihmiset hallitse mielialojaan, ehkä on hyvä jos läsnä on silloin joku joka - joskaan toisesta ei kyllä tiedä ikinä kysymättä - muistaa kysyä jossakin vaiheessa, mitä se saattaa heille merkitä. Ehkä täällä on joku joka ties mistä syystä kamppailee, ellei nyt, niin joskus, jonkin vastaavan kanssa. Sitten jos oikein onni käy voi ajatella että joku jonka on ollut pakko ajatella kaikki asiaan liittyvä loppuun, sanoo, että
ei se mitään, älä sure.Jumala loi minut - tämä oli minussa, kun synnyin. --
kotijumalani tuossa potkii nilkkaa ja muistuttaa eräästä neronleimaksestaan:
Jumala tarvitsee ihmisiä, jotka antavat pahan kääntyä hyväksi. Miten? No, ehkä niin, että kääntelee ja katselee, miettii kahdesti ennen kuin katkeroituu. Ja pyytää tuon täyttymistä, vaikka ulospäin näyttäisi miltä. Eihän se mitään merkitse Jumalan silmissä...vaikka kai jokainen haluaisi olla kestokiva. Minä ainakin. Tämä on totta - vaihtoehdon tietää vasta kun sitä ei ole.
Kun kristityn on nimi mulla, eikä hyvältä näytä, käännä siinä tapaksessa paha hyväksi - ja kiitosta vaan kuitenkin niistä ajoista jolloin saan valita - edes vähän.
Aihe: Kun kristityn on nimi mulla... (Luettu 7873 kertaa)