Kun kristityn on nimi mulla...

[Kalistaja]

    Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella... Tuossa yksi mahtavista virrensiruista, vai kuinka...?

[Pena]

Sä käskit, Herra, valona mun maailmassa olla.
Nyt kelvotonta armahda, en kestä tuomiolla,
kun kristitty vain nimeltä mä olen, aivan penseä,
en kuuma enkä kylmä.

Näin tatekulu Shikomba Taapopi samasta aiheesta.

[Pirska]

    Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella... Tuossa yksi mahtavista virrensiruista, vai kuinka...?

Pitää paikkansa!

[Riitta-mummi]

Otin linkin tähän Siionin virteen 190.

Tätä kun oppisi!

http://www.h-y.fi/sv/sv_181-190.html#190

[Viisveisaaja]

Sä käskit, Herra, valona mun maailmassa olla.
Nyt kelvotonta armahda, en kestä tuomiolla,
kun kristitty vain nimeltä mä olen, aivan penseä,
en kuuma enkä kylmä.

Näin tatekulu Shikomba Taapopi samasta aiheesta.

tatekulu Shikomba Taapopi.
Tatekulu tarkoittanee jotain Isää?

Harvinaisen rehellisen tuntuinen mies.

[Pena]

Tatekulu on isoisä, -kulu on vanha. Niinhän se on suomessakin, äijäkulu.

[maisakai]

"On tekemättä vielä
mun parannukseni
ja aivan alussansa
on kotimatkani.
Maailma iloinensa
minua viehättää
ja syrjään jatkuvasti
iäinen autuus jää..."

SV 150:1

[Leena]

"On tekemättä vielä
mun parannukseni
ja aivan alussansa
on kotimatkani.
Maailma iloinensa
minua viehättää
ja syrjään jatkuvasti
iäinen autuus jää..."

SV 150:1

Nämä ovat viisaita. Ja ei se aina ole edes "maailma". Jokin muu. Mikä lienee. Mutta muuten, näin.

[tosikkoko]

    Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella... Tuossa yksi mahtavista virrensiruista, vai kuinka...?

niinpä. ja vaikken täyttäisikään kristityn "mittaa" joka oman tai muiden mielipiteen mukaan,  niin anna silti roikkua.

silmäisi eteen Jeesus...

[Leena]

niinpä. ja vaikken täyttäisikään kristityn "mittaa" joka oman tai muiden mielipiteen mukaan,  niin anna silti roikkua.

silmäisi eteen Jeesus...

Lopulta kun huomaa ettei tule mitään, lohduttaa vain se "kun syntinen saa näin nukkua haavoihin Herran"...
mutta jos vähän. Ettei olisi toisia ihmisiä kohtaan ihan EVVK.

[Riitta-mummi]

Käsitykseni kristitystä omalla kohdallani on muuttunut. On kai tullut jo riisumisen aika.
Hengellisiä rönsyjä on katkeillut toinen ajatus toisensa jälkeen. Olo on helpompaa, levollista. Arkinen elämä väläyttää välillä Luojani ihmeitä. Ja itse koen olevani ihan vain
ihminen kaltaisteni joukossa.
Jumalanpalveluksessakäynti antaa sen Pyhän tunnun jota henkeni pitimiksi tarvitsen.

Matille jaksan olla armollisempi.

[PekkaV]

Niin. Lempeä sävy kirjoituksessasi, Riitta-mummi. Seesteisyys on ilmiselvää. Suostuminen suuremman voiman edessä Hänen tahtoonsa antaa sisäisen rauhan ja levon. Kirjoituksesi kannustaa pyrkimään samaan. Esimerkkisi tukee lähimmäistesi kilvoittelua.

[Riitta-mummi]

Kristityn sopii tuottaa hyvää mieltä ja iloa kauniilla sanoilla, kuten satman tuossa yllä.
Se ei ole itseltä pois jos ymmärtää ja lähestyy toista ihmistä empaattisesti. Siihen on toisille annettu enemmän taipumusta kuin toisille.
Antaessaan saa. Sain huomata sen äsken kauppareissulla kun juttelin tyttärensä menettäneen tutun rouvan kanssa. Välillemme on kehkeytynyt hyvin rakkaudellinen suhde.

Olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtan harras, sillä rakkaus peittää paljot synnit  I Pietarin kirje 4:8

[Leena]

Oireet ohi ja saa olla taas oma itsensä. Kas kummaa, etteivät häviä ankarin kilvoituksin nämä. Vallan on aina ärtyisä ja pahimmoillaan pitkään, ennen kuin menee taju kankaalle.  Kukahan keksis konstin.. Saisi sanoa suorastaan edenneensä tällä kapealla polulla.  Jos ei mten pitelisi hiljaista niin siinä viimeistään    Mutta on se kurjaakin - sanoo asioita joita ei tarkoita eikä muuten sanoisi    eikä tiedä edes miksi    Sanoin täsä Jumalalle että kuulepas, vaihda tautia, alkaa kyllästyttää  .
 
Ei seesty meno, ei, jälkikäteen sitä vaan kääntelee päätään ja toteaa että kas ihmettä, täällä ollaan vielä

.

[Riitta-mummi]

Sairaina tai terveinä, kiltteinä tai kiukuttelevina, rikkaina tai osattomina, kaikki olemme Jumalan kämmenellä. Ja yhtä rakkaat Vapahtajalle.

Sinulle sairaus teettää samoja oireita jotka minulla on synnyinlahjana tempperamenttisen isäni geeneissä saatuja.

Lohdutuksena voin kertoa että lopulta olen alkanut asettua ja olla siipiäni myöten.
Taiteilijaa ei minusta tullut, tuli isoksi kasvanut lapsi. Tähän on tyytyminen.