Nykyajan ihmisten laumakäyttäytymistä ohjaavat kuitenkin monet luonnostaan vieraat seikat kuten humaanisuus, solidaarisuus jollekin yhdessä sovitulle aatteelle jne. Ne vääristävät laumakäyttäytymistä.
Onneksi. Tosin en olisi tästä vakuuttunut. Natsiparat vedetään aina framille, mutta kun se oli niin hyvä esimerkki ryhmästä, joka ei ollut ehkä erityisen humaani, mutta epäämättä solidaarinen yhdelle aatteelle, johdonmukaisesti.
Tätä ihminen on taipuvainen etsimään, valitettavasti. Minäihanteen, (joka sisällöllisestisaattaa olla juuri humaanius, erilaisuuden sietäminen, anteeksiantaminen), tilalle omaksutaan hyvin mieluisasti ryhmän identiteetti, joka saattaa edustaa jotakin täysin minäihanteelle vastakkaista, koska yksinään on niin kurja olla. Kaikkihan on ok, jos ihmiset liittyvät yhteen jonkin sovitun tehtävän tähden ja tekevät sen eikätkä järin suuria toisiltaan vaadi. Silloin he osaavat etsiä tarpeeksi yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää muualta ja sietävät elämää ilmankin, ja ennen muuta sietävät oloaan, vaikka eivät kuule hurraahuutoja kaiken aikaa.
Pärjätäkseen ryhmässä sitä manipuloimatta ja tuhoamatta sen avulla ketään, olisi ensin kai osattava olla yksin.
Toisaalta ihmisen on kyllä osattava olla ryhmän jäsen, muuten yksinolosta tulee aika, no, saalistavaa, silloin ei milloinkaan oikein perehdy toisten tarpeisiin, toiveisiin, eikä opi mitään muista ihmisistä puhumattakaan että ottaisi heitä huomioon. Ryhmän reunalle sitä irvimään pysähtynyt on usein varsin ongelmainen, toisaalta hänen pitäisi saada "olla omana itsenään" ryhmän jäsen, mutta miksi hän sinne tulee, ihanko kysymään, että voisko auttaa jotenkin? Ja huom huom huom. en tarkoita sinua, et ole näin edes toiminut, päin vastoin koettanut parissakin ryhmässä, sinulla on kerrottavaa, jonka kuuleminen on ehkä hyvinkin hyväksi, ilmiö on muuten vain aika yleinen...
