Olen ryhmäpaine. Varokaa!
Olen sitä parissakin ryhmässä.
Ryhmä A liittyy elinkeinoon, joten voin katsoa olevani ammattipaine, tosin itseoppinut. Onneksi en joudu hoitamaan paineistusta yksin, paineistuksen ammattilaisia on pari muutakin, ja lisäksi tasapäistettävät osallistuvat itsekin sääntelyyn. Sääntely on todettu käytännössä tarpeelliseksi ryhmän tavoitteiden toteutumisen kannalta. Ryhmä on sillä tavalla suljettu, että vakituiseksi jäseneksi pääsee vain hakemuksen kautta. Salaista toiminta ei ole.
Ryhmäpaineen käytännön toteuttajana olen mm. estänyt Jampen toisessa ketjussa mainitsemia sekä suullisessa että kirjallisessa muodossa olevia roiseja juttuja ja ilmaisuja, koska eräät ryhmäläiset kokivat ne vastenmielisinä. Niitä onkin kaapissani aika nippu. Jos Jampe tulet herättäjäjuhlille, niin voin harkita lahjoitusta. Omasta kielenkäytöstäni olen eksplisiittisestä pyynnöstä jättänyt pois erään ilmaisun. Paine se on paineellakin!
Ryhmä B. Vapaaehtoisena ja nimittämättömänä ryhmäpaineena toimin muiden ryhmäläisten kanssa eräässä avoimessa ryhmässä. Se muistuttaa varsin paljon seuraliikettä. Mukaan pääsee tulemalla ja osallistumalla keskusteluun. Nimiä ja taustoja ei kysellä. Jos pysyttelee itsekseen, saa olla rauhassa maailman tappiin. Sellaisiakin on. Sisäiset säännöt ovat muotoutuneet jo ennen minun aikaani. Muutama saatetaan todeta tulokkaalle tarvittaessa. Yleensä ei tarvitse, ne huomaa kyllä. Sitten on sellainen realisoitumaton käyttäytymistabu, jota ei kukaan ole kuulteni maininnut, mutta tiedän, että siitä seuraisi lähtö ja pitkäksi aikaa. Se kuuluu ns. hyvän käytöksen luokkaan. Kerran olen siihen viitannut hienovaraisesti, kun tulokas oli vieraasta kulttuurista. Nämä mainitut normit liittyvät yksinomaan toimintaan ryhmässä. Ns. muu elämä ja muut mielipiteet ovat sitten erikseen. Niitä kommentoidaan, niistä väitellään, niiden kanssa pilaillaan, mutta ryhmän toimintaan ja jäsenyyteen ne eivät vaikuta. Tosin harvemmin siellä kehuskellaan huijauksilla, väkivaltaisuuksilla ja muilla törkeyksillä.
Kuten Jampe on useaan otteeseen maininnut, kaikissa ryhmissä on ryhmäpainetta eli sisäinen normisto. Sehän on ryhmän peruspiirre. Normin rikkomisesta seuraa sanktio: sakko, veronkorotus, sulkeminen ryhmstä, mykkäkoulu, avoin paheksunta tms. Normisto ja normien noudattaminen lisää keskinäistä luottamusta ja sujuvoittaa ryhmän toimintaa. Esimerkiksi suomalaisten keskimäärin hyvä maksumoraali ja suullisten lupausten pitäminen on sellainen konkreettinen etu, jonka huomaa vasta, kun on joutunut tekemään vieraskielisen karhukirjepohjan.
Sosiaalipsykologian kirjoja ei ole nyt käsillä, mutta oletan, että mitä hierarkkisempi ja suljetumpi yhteisö on, sitä laajempi on normisto ja sitä tiukemmin sitä valvotaan. Jampe on oikeassa siinä, että ideologiset yhteisöt, mukaan lukien uskonnolliset, ovat pahimmillaan (suljettu ja hierarkkinen) vaarallisia. Tästä on riittävästi tutkimuksia ja todisteita.
Kaikkia ideologisia yhteisöjä ei kuitenkaan pidä niputtaa yhteen. Esimerkiksi Kokoomus on ideologinen yhteisö, johon varmaan yrittäjänä pääsisin jäseneksi. Sen arvoja ovat mm. vapaus, suvaitsevaisuus ja välittäminen. Jos sitten tuoreena kansallisseuralaisena ryhtyisin voimakkaasti julistamaan, että pääoma- ja omaisuusverotus on tehtävä progressiiviseksi, valtion vaikutusvaltaa elinkeinoelämässä on ratkaisevasti lisättävä, valtion on mentävä talletuspankkimarkkinoille ja että puolustusvomat on lakkautettava, voi olla, että mielipiteen ilmaisun vapaus ei kohdallani realisoituisi artikkeli- ja esitelmäpyyntöinä. En kuitenkaan katso, että Kokoomus hylkäisi tässä tapauksessa arvonsa. Perustellusti voisi todeta, että olen ollut poliittinen pässinpää puolueeseen liittyessäni.
Mt
