Päivän teksti vol 3.

[vasara]

  Inkerin kirkon Siperian papit ovat olleet koolla. (Inkerin kirkko.fi)

 Jaanikirkon tornin huippu on nostettu paikoilleen Pietarissa. (eesti kirik)

 Paul Saar   Soome pois, Petroskoin kirkon ex kirkkoherra,  Hagerin ex kirkkoherra  ym, ym on kuollut perjantaina. Yli 90 vuotiaana. (eelk.ee/mk/Mika Tuovinen)

Siinä uutisia minulle mielenkiintoisista aiheista.

.   

[Leena]

No äh, kun ei se puhunut päivän tekstistä ollenkaan.

Tästä minul joskus vähän käämit käryää, etenkin jos tekstiä on itse ihmetellyt vuosikaudet. Eikö siellä teologikoulussa opeteta mitään? Onhan niillä eksegetiikkaa ja homiletiikkaa ja dogmatiikkaa ja dogmihistoriaa.  Vai onko ongelmana se että pelätään ainakin jonkin seurakuntalaisten ryhmän suuttuvan, ja hymistellään sitten sitä sun tätä, sööttiä ja herttaista mutta jotain joka ei liity mihinkään  ---kolmesta tekstistä?

Kysyin yhdeltä papilta kerran, saako tällaisesta esittää toivomuksia, sanoi että ne ovat - teoriassa, ajattelin itse  - erittäin toivottuja. Käytännössä kyllä juuttuu puhe nielurisojen taakse. Kuin sanoa? Niin että ei pahoita mieltä? Että ei asetu yläpuolelle tai mitä milloinkin.

Ei minusta tarvitse mitä hyvänsä pehmoilua kuunnella....

[vaivattu sielu]

Viimeiset voivat tulla ensimmäisiksi, ihan oikeasti, jos jaamme eväät tasan, niin kuin Jeesus teki. Mutta kuinka vaikeaa se on meille tämän ajan yltäkylläisyydessä eläville ihmisille.

Aikamme tunnuslauseita ovat: "Pidä puoliasi - aja oikeuksiasi - vaadi korvausta - perää saataviasi - ajattele vain itseäsi - älä paina villaisella - elämä on lyhyt, miksi kärsisit? Minä, minä itse ja vieläkin vain minä. Kukaan ei pidä puoliasi, jos et tee sitä itse." Miten tällaiseen ajattelutapaan voisi sisältyä jakamisen periaate?

Siirrytään ensi sunnuntain pyhän evankeliumin äärelle. Ensi sunnuntain evankeliumi voidaan otsikoida: ”Täällä on poika, jolla on kaksi kalaa” - ”Pienen pojan eväät” - ”Tasan elämisen ihme” - ”Ruokkismisihme - ”Kaikille riittää”. Monia eri otsikoita on tämä Jeesuksen tekemä ihme tuonut tullessaan.

Mikä on Jeesuksen sanoma tämän ihmeen myötä meille tämän päivän ihmisille – tämän päivän kristitylle. Kysymys on viime kädessä lähimmäisestä, rakkauden kaksoiskäskystä. Välittämisestä ilman ehtoja.

Jeesus haluaa muuttaa itsensä leiväksi, jolla Hän tahtoo ravita meitä hengellisesti. Jeesus käyttää ilmausta “elämän leipä”. Tämä leipä, hänen ruumiinsa - antaa ja luo elämää - ikuista elämää. Sen voimme ottaa vastaan vain armosta, ilman ehtoja.

On sanottu, että Jeesuksella ei ole täällä maailmassa muita käsiä kuin meidän kätemme. Kuinka Hän siis voisi rakastaa, jos meidän kätemme pysyvät tiukasti taskuun puristettuina?

Miten me itse kukin voisimme olla omalta osaltamme evankeliumin kertomuksen arvoisia. Toimia niin kuin Jeesus toimi. Olisiko se mahdollista? On, jos niin todella haluamme.

Ystävän muistaminen, yksinäisen ihmisen luona käynti, puhelin soitto, postikortti jne. Todellisten mahdollisuuksien markkinat, olla Kristuksen asialla.

Entä sitten rukous? Onko siinä mahdollisuus olla jakamassa elämän leipää sitä tarvitseville? Kyllä on. Se on sitä parhaimmillaan. Rukous kaikkien niiden puolesta, jotka meidän mielestämme tarvitsevat Jumalan huolenpitoa ja kosketusta antaa meille mahdollisuuden mitä parhaimmalla tavalla olla mukana jakamassa Jeesuksen esimerkin tavoin elämän leipää.

Kun toimimme toisen hyväksi, toimimme myös itsemme hyväksi. Se joka auttaa toista, auttaa myös itseään.

(Rohkenen esittää pätkiä keskiviikkona pitämästäni puheesta eräässä hartaustilaisuudessa).

[santtu-62]

Se joka auttaa toista, auttaa myös itseään.

Tässä hieman pohdintaa itselleni, tuleville päiville.
Sillä uskon että minulla itselläni on aina parantamisen varaa, auttamisen suhteen toista ihmistä kohti.

[Pirska]

Hyvänen aika, nythän tässä päivän tekstissä on asiaa. Olen lukenut tätä foorumia nykyään hyvin hatarasti ja jätin tämänkin ketjun lukematta kokonaan. Aloitin sen aikanaan siinä toivossa, että olisin todellakin halunnut siihen foorumilaisten kommentteja kunkin sunnuntain teksteistä. Sitten se menikin vain siihen, että tuli teksti toisensa perään ja kukin sai lukea sen semmoisenaan.

Ei sillä eikä sen puoleen, kyllähän Raamatun tekstit ovat todella puhuttelevia ihan sinälläänkin, mutta mukavaa niitä olisi pohdiskella näin porukallakin, kun niistä voi ammentaa aina vain uutta.

Kiitokset teille kirjoittajat.   

[Pirska]

Tässäpä huominen evankeliumiteksti

 Evankeliumi

Joh. 6: 1-15

Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.
    Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: "Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?" Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: "Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin." Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: "Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?"
    Jeesus sanoi: "Käskekää kaikkien asettua istumaan." Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan." He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.
    Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: "Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan." Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.

Muistan vielä, kun kuulin tämän ensimmäisellä tai toisella luokalla koulussa opettajan selittämänä. Kyllä sitä ihmeteltiin, että miten tämmöinen voi olla mahdollista.

Yhden asian tästä tekstistä haluan poimia Jukka Norvannon selityksestä:

"Näin Herramme opettaa meitäkin olemaan halveksumatta pienintäkään lahjaa tai työpanosta Jumalan valtakunnan hyväksi. Ilman Jeesusta niillä ei paljon arvoa ole, mutta hänelle annettuna lopputuloksen suuruutta on mahdotonta arvioida."

[Sanneli]

Eilen pidin nuortenillassa iltahartauden, kerroin tarinan liittyen tähän evankeliumitekstiin. Tarinassa Jeesus puhui kuulijoille. Illan tultua opetuslapset tulivat sanomaan että lähetä nämä ihmiset kotiin, heillä ei ole aikaa. Yleisöstä löytyi kuitenkin mies, jolla oli viisi tapaamisaikaa ja hyvällä tuurilla kaksi varttituntia vielä vapaana. Jeesus kiitti, ylisti Jumalaa ja jakoi nuo viisi tapaamisaikaa ja kaksi varttituntia kaikille, ja yli jääneestä ajasta saatiin vielä kaksitoista kokonaista päivää.

(Löytyy kirjasta Kerron sinulle tarinan 1)

Sopiva tarina varsinkin nyt, kun osalla kuuntelijoista kirjotukset painaa päälle.

[Pena]

Pidin viidestä leivästä ja kahdesta kalasta pyhäkoulun. Eräs nokkela tyttö tiivisti ruokkimisihmeen lauseeseen: - Taisi olla Jumalan tekosia.

[Pirska]

Meidän pappi painotti saarnassaan, että Jeesus on elämän leipä. Tämä ajallinen leipä yksin ei riitä, vaan ihminen tarvitsee myös Jumalan sanaa.

[Riitta-mummi]

Meidän pappi toi kainalossaan hiivaleivän saarnastuoliin. Huom. Salis ei ruisleipää!
Katso Körttiakkojen pulina.

Mitenhän opetuslapset tienasivat rahaa. Heillä olisi ollut 200 denaaria leivän ostoon, mikä ei riittänyt alkuunkaan.

Olihan heistä osa kai työssäkin. Tullimies ja kalastajia.

Toisaalta Jeesus opetti olla ottamatta rahakukkaroa matkaan, vaan luottamaan ihmisten anteliaisuuteen.

[amanda]

Kuulin eilen tähän liittyvän hartauden, jossa oli paljon muutakin, koska käsiteltiin Abigailia.
Abigail lähti kuningasta vastaan hoitamaan tärkeää asiaa, jonka tiedätte. Hän otti
mukaansa mm. leipää. Opetus: Jumalan Sana on elämän leipää. Älä ryhdy mihinkään hankkeeseen
lukematta Sanaa, koska omin eväin et selviä.

[Leena]

Pidin viidestä leivästä ja kahdesta kalasta pyhäkoulun. Eräs nokkela tyttö tiivisti ruokkimisihmeen lauseeseen: - Taisi olla Jumalan tekosia.

Äitini kertoi viimeisiltä vuosiltaan ala-asteen luokanopettajana, kuinka oppilaat kommentoivat tätä tekstiä. "No tietysti niillä oli kaikilla ruokaa mukana, ja siks se riitti".  Opettaja kysyy että ai, niinkö siinä kävi?  Luokka tähän yhtenä miehenä/naisena, että "no tietenki. Miten mukamas se pikkupoika olis ollut ainoo jolla oli evästä mukana? Mutta eihän ne kehdannu pihtaa niitä omia leipiään enää, kun se pikkupoikakin oli ottanu ne omansa esille jo".

Lasten suusta (eka luokka, siis n.7v)  kuultiin vertaukselle siis ainakin tuoretta selitystä.

Se oli ollut muutenkin kiinnostava luokka. Opettaja kertoo kuinka Jeesus käveli veden päällä, lapset tuijottavat aikansa, ja sitten: "Nyt kyllä narraat".

[Pena]

Tuo alakoulun selitys ei ole muuten hassumpi, paitsi että se väistää ihmeen. Opettaahan se yhteistä jakamista.

[santtu-62]

Eilen illalla pieni mies antoi minulle opetusta saunan lauteilla. Niin  sielullisesti kuin ruumiilisesti, sanomalla:

Sauna on Pyhä paikka.

[Salis]

Eilen illalla pieni mies antoi minulle opetusta saunan lauteilla. Niin  sielullisesti kuin ruumiilisesti, sanomalla:

Sauna on Pyhä paikka.

Isäni opetti tämän minulle jo alle kouluikäisenä. Saunaan mentiin kuin kirkkoon. Ähinä ja puhina oli sallittu, muttei turha puheenpulputus. Löylystä ja vihdasta piti nauttia. Hiljaisuuden piti jatkua, kun mentiin ulos vilvoittelemaan. Hiljakseen hörpittiin vettä ja katsottiin järven tyyntä pintaa. Parasta oli pulahtaa saunan jälkeen veteen ja sieltä saunaan takaisin. Saunaa rakennettiin antaumuksella. Sitä myös uudistettiin usein. Tärkein paikka niin kotona kuin mökilläkin.