Toisaalta, mitä tähän keskusteluun tulee niin kyseessähän on pelkkä yksittäisen työntekijän mielipide. Tuskinpa Herättäjä-yhdistyksen johtokunta (tai mikälie) kokonaisuudessaan tuon kirjan allekirjoittaa, joten ei tässäkään ole kyse siitä mitä tarkoitin.
Suutari pysyköön lestissään ja Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunta hoitakoon niitä tehtäviä, joihin sillä on pätevyys ja jotka sopivat yhdistyksen päätoimikunnan hoidettavaksi. Tieteellisesti kestävä aatehistoriallinen ja systemaattinen tekstikritiikki on minkä tahansa yhdistyksen johtokunnan pätevyyden ulkopuolella, se on varmasti selvä jokaiselle, joka on pohtinut vaikkapa
Luther-tutkimuksen edellytyksiä. Tuskinpa esimerkiksi piispainkokous on harkinnut, pitäisikö sen antaa lausuma valistusteologi Jakob Tengströmin (Turun piispa ja sittemmin arkkipiispa 1803-1832) sovitusoppia koskevan väitöskirjan (1783) teologisesta pätevyydestä nykypäivän katsannossa.
Teologisten arvioiden tekeminen esimerkiksi P. Ruotsalaisen ja F. G. Hedbergin erimielisyyksistä on tieteellisen systemaattisen, teologianhistoriallisen ja kirkkohistoriallisen tutkimuksen asia. Yhdistyksen tehtävänä ei ole tieteellinen tutkimus, mutta se voi sitä sopivalla tavalla auttaa esimerkiksi
- edistämällä arkistoaineksen ja muistitiedon kokoamista, säilyttämisestä ja järjestämistä
- edistämällä laajempia, monen tutkijan tutkimushankkeita
- helpottamalla kaikin tavoin tutkijoiden työskentelyä
- kertomalla tutkimuksista ja niiden tuloksista julkaisuissa ja tilaisuuksissa.
Juuri näin HY on nähdäkseni menetellyt. Mainittu Urpo Karjalaisen kirja on vain yksi esimerkki työn tuloksista. Toivottavasti näemme päteviä tutkimuksia herännäisyyden historiasta myös tieteellisissä julkaisusarjoissa tasaisin väliajoin. Tieteen ominaispiirteisiin näet kuuluu kehitys, avoimuus kritiikille ja varhempien tutkimustulosten kriittinen arviointi. Lopullisia totuuksia ei liene vielä saavutettu millään teologianhistorian alueella.
Mt
