Miksi olen täällä...

[santtu-62]

Olen kommentoinut foorumilla, vuodesta 2007 lähtien. Milloin milläkin ”roolilla” ja tunteella, välillä lapsellisena, aikuisena… luetteloa voisi ehkä vähän jatkaakin. Kieltämättä olen tahallisesti tai tahattomasti aiheuttanut hämmennystä ihmisille omalla ristiriitaisella persoonana ja aivan käsittämättömillä viesteillä mitkä ovat menneet niin sivulle asioista kuin vaan voi olla. Ehkä se on minun tapani jollain tavalla suojella itseäni, suojamuurin rakentamista, hmm…

Mutta mikä on sitten todellinen syy miksi olen körttifoorumilla, teidän kanssa?

Kun pikkupoikana sain kosketuksen herännäisyyteen, lähti hunajan pisara valumaan kurkustani kohti vatsalaukkua. Sillä matkalla se on vieläkin ja sen mukana minulla on jatkuva nälkä saada tutaa Häneltä, etten vaan heikkoudessani alkaisi painumaan pinnan alle. Sieltä ei nimittäin omin voimin nousta ylös.
Eli se herännäisyys on saanut kasvaa tähän päivään asti, toisaalta en kyllä näkisi siinä mitään ongelmaa onko herännäisyys syttynyt tänään tai eilen. Mutta siitä saan kyllä kiittää esi-isäni että Suomessa herännäisyyttä on olemassa myös tänään ja toivottavasti tulevaisuudessakin.
Henkilökohtaisesti herännäisyys on minun sieluni maalinen koti mistä matka jatkuu aikanaan Hänen eteensä.

”Tapahtukoon Sinun tahtosi”

Mutta niin kuin  An-na  kirjoitti vastauksen. Herännäisyys körttifoorumilla 2009. 13.05.09 - klo:10:54:

Ei körttifoorumi ole koskaan ollut mikään yhtenäinen paikka…

Minun oli vaikeata ymmärtää, mitä hän tarkoittaa ja se raivostutti minua koska olen kiivas, impulsiivinen… Sillä pidin että körttifoorumi on heränneitten foorumi, ei niiden ihmisten jotka tulevat eriävillä mielipiteillä hämmentämään minun ajatusmaailmaani siitä herännäisyydestä mihin olin saanut kosketuksen pikku-poikana.
Suoraan sanottuna siksi olen välillä aivan tahallani vedättänyt itseäni ja teitä ihmisiä, jotta jollain tavalla voisin sietää toisen ihmisen persoonaa ja hänen hengellisen elämän arvoja. Siinä on ollut suvaitsevaisuus, ylpeys, ylimielisyys…  niin kovilla että olisi välillä tehnyt mieli mennä lankoja pitkin ja …

Mutta … sitten foorumin lehtori, täräytti 10.06.09 - klo:15:32 viestillään:

”Pyllistäminen on tahallista. Eipä tuokaan näytä olevan kaikille tabu”.

Että mitä tässä jännittämään olen sellainen, kun olen ja sanon sen minkä  minulle Luoja suo, kaunistelematta ja mielistelemättä ehkä nyt kumminkin sivistyneesti. Vaikka tiedän että olen saanut akateemisen tutkintoni suoritettua loppuun ”ei niin sivistyneessä kielenkäytössä”, eräässä yliopistossa, puhumattakaan vuorovaikutus taidoista.
On hyvä istua Ristin koulussa .

Voin vain todeta itselleni että seurat ja herännäisyyteen liittyvät tapahtumat ovat ne minulle henkilökohtainen paikka hakea leivän muruja, unohtamatta evankeliumin sanoma ja Kristusta. Ymmärtää että herännäisyydessä korostuvat kristillinen elämä ja keskusteleva ilmapiiri. Sekä että Siionin virsien veisaaminen on yhdessä körttiläisen hartaudenharjoituksen ydin. Ymmärtää että herännäisyydessä korostetaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta. Enkä kysele ihmiseltä ei hänen parannuksestaan tai uskonratkaisustaan. Jokainen kulkekoon sen polun minkä on valinnut, minä olen valinnut tämän, suokaa se minulle.  Minä koitan heikkona ihmisenä suvaita teitä.
Lopuksi voin taas vain lainata An-na  kirjoitusta. Herännäisyys körttifoorumilla 2009. 13.05.09 - klo:10:54

Jatkakaa vaan keskustelua niin kauan kuin mielipiteitä ja perusteluita riittää.

[Pirska]

Että mitä tässä jännittämään olen sellainen, kun olen ja sanon sen minkä  minulle Luoja suo, kaunistelematta ja mielistelemättä ehkä nyt kumminkin sivistyneesti.

Jatkakaa vaan keskustelua niin kauan kuin mielipiteitä ja perusteluita riittää.

Enpä tuota minäkään viitsi pahemmin jännittää, olen sellainen kuin olen. Olen kyllä monta kertaa huomannut, että jos olisin kauheasti miettinyt mitä kirjoitan ja sitten vasta kirjoittanut, niin ehkä ei olisi tullut nuhteita senkään vertaa kuin nyt on tullut.

[Pena]

Hmm... 'se herännäisyys, mihin sain kosketuksen pikkupoikana...' Pikkupoikana ymmärsi pikkupojan tavalla ja suurin osa taisi jäädä ymmärtämättä. Herännäisyyskin on voinut muuttua ajan myötä toiseksi - ainakin muodoiltaan. Mikään ei ole pysyvää paitsi jatkuva muutos. Lapsuuden muistot palautuvat muistiin myöhempien kokemusten värittäminä, haalistamina tai kirkastamina. Voisipa Tove Janssonin Tuu-tikin tavoin sanoa: - Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.

[Pirska]

Mikään ei ole pysyvää paitsi jatkuva muutos.

Ihanko totta?

[vaivattu sielu]

- Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.

niin minutkin...

Ehkä otin, ehkä en  (Matti Nykänen, naapurustosta)

Mattia mukaillen:
Ehkä olen pinkokörde, ehkä en.
Ehkä olen uskovainen, ehkä en.
Ehkä lähden herättäjäjuhlille, ehkä en.
Ehkä nautin tulevasta kesästä, ehkä en.
Ehkä elän vielä viiden vuoden päästä, ehkä en.
Ehkä olen vanhurskas (Kristuksen ansiosta), ehkä en.
Ehkä kirjoitukseni tällä foorumilla on vain turhaa "höpötystä", ehkä ei.

[santtu-62]

... se herännäisyys, mihin sain kosketuksen pikkupoikana...

Ihminen kasvaa kokonaisvaltaisesti osittain elämässään, mutta johonkin on ollut elämän perusta rakennuttava. Siksi henkilökohtaisesti on ollut välttämätöntä. Lähtee käsittelemään omaa elämänkaaren alkuvuosia niiltä osilta mitä muistan. Samoin itse käsitän että vaikka herännäisyys ja kaikki muukin maailmassa tuntuu muuttuvan muotoansa, on asiassa kuin asiassa jonkin muotoinen perusta oltava.

Tämän johdosta minun on pysähdyttävä itsekeskeisenä ihmisenä katsomaan peiliin, kuka minä olen ja mistä oikein ukot on keskustelua käyneet pirteissä. Minä en lähde taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, taistelkoon ne ihmiset jotka haluavat, nuolen mieluimmin omat haavani mökissäni.
Sen verran Pena, eiköhän tässä yhdessä kasvata herännäisyyden sisällä. Joten uskon että Sinun ei tarvitse enää minua opettaa syömään aamupuuroa, ehkä sokeria ja maitoa voit ojentaa, kun kohteliaasti pyydän.
Mutta se minua hämmästyttää miksi ihmiset hakeutuvat sitten esimerkiksi nyt herännäisyyden piiriin kun ei ole edes ole tarkoituskaan olla samassa ruokapöydässä. Vaan, potkitaan pöydän alta jatkuvasti.

No kyllä se potkiminenkin loppuu aikanaan, seuraava vaihe on ehkä laahustaminen…

[karjalaisenkyösti]

Vaan, potkitaan pöydän alta jatkuvasti.

Jos tuntuu, että joku koko ajan potkii pöydän alta, niin kannattaa vilkaista sinne pöydän alle.
Todennäköisesti siellä onkin elohiiri (=jonkinlainen kramppi omassa jalassa, luonnollinen ilmiö, joka menee pian ohi), jokun kanssamatkaajan kotieläin (yleensä koira taikka puskeva kissa), tai sitten vain lapsi leikkii pöydän alla.

Toki ymmärrän, että Benkulta lainaamani teksti on kuvannollista - siihen itsekin jollain tasolla tuossa omassa tekstissäni pyrin.
En myös halua loukata tekstilläni, ymmärrän, että Benkun tunne on 100% aito, niin kuin tunteet yleensä tuppaavatkin olemaan.

[Pena]

Aamupuuro onkin erikoisalaani. Lapseni tosin nimittivät sitä aikoinaan kauramudaksi. He tekivät sittemmin sen (senkin) suhteen omat yksilölliset johtopäätöksensä. Näinhän sen kuuluu mennä. En halua puuroani puputtaa kenellekään. Kerron vain, millaisena sen itse syön, jotta kasvaisin isoksi pojaksi. Parasta se on kerman kanssa, kuten skotlantilaisilla on tapana.

[santtu-62]

Jos tuntuu, että joku koko ajan potkii pöydän alta, niin kannattaa vilkaista sinne pöydän alle.

Tuliko kuhmu takaraivoon, siinä teidän kulmilla on apteekki auki 24h. Eikä ole pitkä matka edes vähän isompaan paikka mistä saa ensiavun pahimpaan hätään.

[karjalaisenkyösti]

Oma logiikkani tuosta toisen ihmisen ojentamisesta ja opettamisestani on seuraava:
Koska en ole täydellinen, minulla on parantamisen varaa eri elämäni alueilla.
Koska siis en ole täydellinen en pysty kovin hyvin huomaamaan omia puutteitani, vaan tarvitsen siihen muiden apua, ojennusta ja palautetta.
Tehokkain tapa kehittyä ihmisenä on siis se, että katson itseäni muiden ihmisten silmillä. He näkevät minut monelta osin paremmin, kuin itse näen.
Opettamisen, palautteen ja arvostelun vastaanottaminen on siis hyödyllistä.

Pidän tätä logiikkaa itselleni sopivana.
Tiedän toki, että on myös toisenlaisia tapoja ajatella tästä asiasta - hyväksyn sen, että tässäkin on toisinajattelua.

[karjalaisenkyösti]

Tuliko kuhmu takaraivoon, siinä teidän kulmilla on apteekki auki 24h. Eikä ole pitkä matka edes vähän isompaan paikka mistä saa ensiavun pahimpaan hätään.

Asumme Leppävaaran tuntumassa Espoossa.
Aivan tässä lähellä ei taida olla 24h apteekkia, mutta siinä Raamattuikkunan korttelissa sellainen on.
Kovin mielelläni en käy tietyissä lääkäreissä, koska välillä minulle tulee sellaisissa kovin huono ja pyörryttävän oksettava olo.
Välillä on ollut tästä johtuen noloja tilanteita.

[santtu-62]

...toisen ihmisen ojentamisesta ja opettamisestani on seuraava...

Sitten on ehkä hyvä katsoa taustapeiliin, kun pohtii mitä on jättänyt jälkeensä.
Niin sinun kuin minun, ojentamisen ja opettamisen suhteen.

[Penanpoika]

Aamupuuro onkin erikoisalaani. Lapseni tosin nimittivät sitä aikoinaan kauramudaksi. He tekivät sittemmin sen (senkin) suhteen omat yksilölliset johtopäätöksensä. Näinhän sen kuuluu mennä. En halua puuroani puputtaa kenellekään. Kerron vain, millaisena sen itse syön, jotta kasvaisin isoksi pojaksi. Parasta se on kerman kanssa, kuten skotlantilaisilla on tapana.

[santtu-62]

Aamupuuro...

Oma puuroni on ”Jätkän puuro”, toisinaan siinä ei ole edes vettä, pelkät puurohiutaleet ja vähän sokeria.

[An-na]

No jopas. Ei kommenttini ollut ehkä tarkoitettu aivan niin syvälliseksi kuin sen Benkku ehkä otit, mutta toisaalta, jos se sinussa sai aikaan pohdintaa ja jotain ymmärrystä, niin sittenhän se on vaan hyvä asia.

Minulle herännäisyys, körttiläisyys, on ollut aina paikka, jossa on tilaa monenlaisille mielipiteille, mutta jossa kuitenkin rakastetaan joukkoon, ei jätetä ihmistä ulkopuolelle jos hänellä on eriävä mielipide. Minun silmissäni körttiläisyys on vuosi(satoj)en kuluessa muuttunut, minun näkökulmastani inhimillisempään ja rakastavampaan suuntaan (vaikea sanoa muiden puolesta, varsinkaan minua vanhempien - itse olen syntynyt 80-luvun alussa). Vaikka liikkeen ulkoiset puitteet ovat muuttuneet, ei sen syvin ajatus ja päämäärä ole sitä kuitenkaan tehnyt. Ja koska samaan Jumalaan me uskomme ja eri tavoin yritämme asioita ilmaista, on minusta ollut ihan luonnollista, että foorumissa on ollut aina kirjavaa porukkaa ja kirjavia mielipiteitä, enkä ole sen vuoksi erityistä hajaannusta huomannut.

Mikä voi olla huomattavaa, on se, että jotkut henkilöt kirjoittavat toisia enemmän ja niistä saattaa syntyä olo, että tällaiseenkö tämä on mennyt tai että enhän minä löydä tästä joukosta itseäni ollenkaan. Että tätäkö nykyajan körttiläisyys sitten on. Mutta vaikka esim. itse en ole toviin tänne mitään kirjoittanut, ei ole päivää, jolloin en olisi käynyt näitä tekstejä lukemassa ja miettimässä. Aina ei ole vaan sanottavaa. Joskus taas on liikaakin sanottavaa, mutta ei sano, koska tietää, että saisi ryöpyn vastaansa ja tulisi vaan paha mieli. Joskus on helpompi luovuttaa. Joskus on kiva kommentoida, joskus on ikävä. Varmaan usealle kirjoittajalle tilanne on sama - aina ei vaan jaksa/ehdi/halua/uskalla kirjoittaa. Veikkaan, että lukijoita täällä on varmasti paljon enemmän kuin aktiivisia kirjoittajia.

Minulle nykyfoorumi ei edusta ehkä ihan täysin sitä körttiläisyyttä, joksi körttiläisyyden elävässä elämässä koen, mutta saan täältä kuitenkin niin paljon ajateltavaa, etten halua poiskaan jättäytyä. Kyllä täältäkin niitä armonvilauksia välillä saa.