Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: mt - 12.10.05 - klo:09:41
-
Jaakko Heinimäki runttaa kolumnissaan tämän päivän (12.10.05) Metro-lehdessä Helsingin seurakuntien Armo-kampanjan. Lehden voi ladata pdf-muotoisena verkko-osoitteesta
http://www.metrolehti.fi/
Makupalaksi muutamia sitaatteja Heinimäen kolumnista.
"Mainoksesta päätelleen armo on helppo ja vaivaton asia, vähän niin kuin kännykkäliittymän avaaminen tai vaihtaminen parempaan."
--
”'No ei oltais kyllä itse keksitty', miehet kiittelevät copywriteriä, joka ei ole viitsinyt keksiä itselleen suomenkielistä virkanimikettä, koska sen keksimisestä kukaan ei maksa senttiäkään."
--
"Armon rinnastaminen kännykkäliittymän ostamiseen ja vaihtamiseen on niin mautonta, etten olisi luullut arvostelukykyisinä pitämieni ihmisten sellaiseen ryhtyvän."
--
"Kohta kai kirkkoherranvirastoissa jaetaan liittymislahjana kotiteattereita, digikameroita ja Marimekon pyyhkeitä."
--
"Teologisesti armon rinnastaminen liittymän avaamiseen on yhtä kaukana kristinuskosta kuin vaikkapa hindulaisuus."
--
"Mutta armoa ei voi ostaa, sitä voi vain kerjätä, ja sellaista on vähän vaikea mainostaa. Armon kerjäläisyys kun ei taida kuulostaa kovin houkuttelevalta elämänuralta."
Näin siis Jaakko Heinimäki.
Armo-kampanjalla on omat nettisivut, www.armo.fi. En voi niitä kommentoida, koska armon saaminen vaatii Flash-nimisen lisäkkeen selaimeen. Eli vapaasti Paavalin mukaan: Koska te, joilla on Flash-plugin, ette ole lain alla, vaan armon alla.
mt
-
Tiukka kolumni kirjoittajalta, jonka jutut eivät yleensä minua sytytä.
Kukaan Helsinginkään seurakuntayhtymässä ei kuitenkaan liene niin hölmö, että tosissaan haluaisi kirkon profiloituvan katteettomia lupaileviin mainosmiehiin. Uskon että aika moni osaa lukea mainoskampanjasta siihen piilotetun ironian: "Liittymät ovat jokseenkin turhia ja niiden mainokset hölmöjä. Jumalan armo on jotain täysin muuta."
Minua ihmetyttää eniten mainosten stereotyyppinen partapappi Itse valtiaat -tyyppisessä toppahaalarissa. Se jos mikä onnistuu työntämään luotaan.
Olen joka tapauksessa eri mieltä Seppo Simolan yms. kanssa siitä, että kirkon pitäisi lähteä mukaan tämäntyyppiseen viestintään. Samoja välineitä voidaan kyllä käyttää, mutta ei kristillistä kieltä pidä muokata mainoskielen suuntaan. Ei mainos kuitenkaan koskaan kosketa kovin syvällisesti.
Jos kirkko haluaa tulevaisuudessa entistä enemmän rahoittaa mainostoimistoja, ehdottaisin seuraavaksi Synti-kampanjaa. Synnillä on jo valmiiksi erinomaiset markkinat!
-
Pöh. Kohtuu herkkänahkaista porukkaa.
Kohderyhmään kuuluvana voin sanoa, että mielestäni ihan tyylikkäästi hoidettu mainoskampanja (nettisivuilla en ole käynyt). Näkyvyys on hyvä, mainokset ei ärsytä ja jonkinlaista sarkasmiakin yritetty. En nyt sano että olisivat hyviä mutta 'halpa-halli, prisma, sotka, yliopiston apteekki - kuvitteellinen paras mahdollinen mainos' -asteikolla karvan verran yli keskitason.
-
Samoja välineitä voidaan kyllä käyttää, mutta ei kristillistä kieltä pidä muokata mainoskielen suuntaan. Ei mainos kuitenkaan koskaan kosketa kovin syvällisesti.
Ja onko näiden virkkeiden välillä pieni ristiriita. Ei? Menenkin takaisin kiven alle.
edit:
Kukaan Helsinginkään seurakuntayhtymässä ei kuitenkaan liene niin hölmö, että tosissaan haluaisi kirkon profiloituvan katteettomia lupaileviin mainosmiehiin.
Olen pahoillani. Tämä vain tipautti ihan totaalisesti. "Liittykää kirkkoon, maksakaa veroa, kuoleman jälkeen odottaa pelastus!"
:D :O :X
-
Samoja välineitä voidaan kyllä käyttää, mutta ei kristillistä kieltä pidä muokata mainoskielen suuntaan. Ei mainos kuitenkaan koskaan kosketa kovin syvällisesti.
Ja onko näiden virkkeiden välillä pieni ristiriita. Ei?
No tarkennetaampa. Kirkko voi mielestäni käyttää kaikkea mediaa (lehtiä, radiota, telkkaria, ulkomainoksia yms.) sanomansa levittämiseen. Se ei edellytä sanottavan muuttamista näissä medioissa tyypillisen mainoskielen suuntaan.
Jos kirkko pukee sanottavansa vaikkapa ulkomainoksessa mainoskieleen, luulen sen vaikutuksen jäävän pinnallisemmaksi ja lyhytaikaisemmaksi kuin esimerkiksi tehokkaan raamatunlauseen, jos sellaisia präntättäisiin ulkomainoksiin. Eli: "kristillistä kieltä ei kannata muokata mainoskielen suuntaan, sillä mainos ei kuitenkaan kosketa kovin syvällisesti." Mikä oli probleemisi?
-
Minusta kampanja on mielettömän hyvä kohderyhmää ajatellen. Sitä ei ole kohdistettu meille, jo srk:n tai HY:n tai vastaavan toiminnassa mukana oleville, vaan niille, joille kirkko = {kaste, konfirmaatio, vihkiminen, hautaus} ja usko = {}. Nyt sentään tuodaan esiin, että armo kuuluu uskoon. Samalla tuodaan esiin, että kirkko on olemassa ja sinne voi tulla. En usko, että "Armon" tarkoitus on, että sillä tehdään vielä hyviä ja oikein uskovia ihmisiä. Tarkoitus lienee, että saadaan ihmiset pohtimaan ja ottamaan selvää hieman paremmin ja syvemmin asioista.
Sitten taas srk-yhtymien verkkoviestintästrategia tuntuu olevan, että verkko vie kirkkoon. Ja hyvä näin. Seurakuntien ulkopuoliset organisaatiot (kuten esim. Janoinen (http://www.janoinen.net) tai tämä foorum) tuovat siihen viestintään enemmän kaksisuuntaisuutta, jossa voidaan ajatuksia ja kysymyksiä pohtia yhdessä verkon välityksellä. Olen ollut aktiivisesti viemässä Janoista siihen suuntaan, että se olisi eri ev.lut. seurakuntien ja kirkkohallituksen yhdessä osoittama paikka nuorten keskustelulle ja samanlaisen paikan haluaisin saada luotua myös aikuisille.
Teme
-
Metron pdf ei meinaa aueta eikä ole flashiakaan, mutta Hesaria lukevana voin kommentoida, että mielestäni kampanjassa ei sinänsä ole mitään vikaa. Vetää suupieltä ylöspäin, tarjoaa paljon materiaalia puheisiin, rippikoulutunteihin jne.. (näin itsekkäästi ajateltuna).
Ja sitten kommenttini käytettyyn kieleen: Asioista on puhuttava niin, että viesti menee perille. Uutta raamatunkäännöstäkin eräät vastustavat juuri sillä periaatteella, että se muuttaa ne tavat, joilla asioita on tavattu sanoa. Siis muodon. Ja sillä perusteella kehdataan väittää, että myös sisältö muuttuu. Sanoma Kristuksesta ei voi eikä saa olla sidottu tiettyyn sanomisen tapaan, johonkin puheen traditioon. Sen on oltava ymmärrettävää ilman selitystä (jota väistämättä tarvitaan, kun kieli muuttuu ja sanonnat vanhenevat, kuten nyt vaikka raamatun kanssa tuppaa käydä).
Minä en muutenkaan halua erottaa kristillistä kieltä arkikielestä (tai esim. mainoskielestä). En minä kaipaa mitään pyhäkieltä sunnuntaita varten ja arjeksi jotain toista. Tietoisesti yritän päästä eroon sellaisista uskonnollisista sanonnoista, jotka eivät oikein tunnu tarkoittavan mitään, tai joiden sisältöä en ymmärrä. Olkootpa kuinka hurskaan tai oikeaoppisen kuuloisia tahansa (verrattuna siihen puhetapaan, jota suustani tulee).
Mitä lyhyemmin asian voi sanoa, sen parempi. Onko tässä kampanjassa siinä onnistuttu, sitä en osaa sanoa.
kristillistä kieltä ei kannata muokata mainoskielen suuntaan, sillä mainos ei kuitenkaan kosketa kovin syvällisesti
Itse jään joskus pohtimaan kuulemaani, lukemaani tai näkemääni - olkoon vaikka mainos, lehtijuttu tai telkkariohjelma. Mainos on markkinointiviestintää, siis maksettu viesti julkisessa viestintävälineessä. En kertakaikkiaan ymmärrä, miksei kirkko voisi viestiä myös tällä tavoin, käyttäen hieman tuoreempia ilmaisuja. Ei kai kuitenkaan voida vetää johtopäätöstä, että kirkon sanomaa ei kannata tuoda esiin missään muualla kuin kirkon omissa foorumeissa, koska se ei välttämättä kosketa kaikkia lukijoita/kuulijoita/näkijöitä kovin syvällisesti? Tällä logiikalla Jumalasta kannattaa puhua vain kirkossa. Mutta sielläkään puhe ei välttämättä kosketa syvällisesti kaikkia. Mikä ongelma!
-
Samoja välineitä voidaan kyllä käyttää, mutta ei kristillistä kieltä pidä muokata mainoskielen suuntaan. Ei mainos kuitenkaan koskaan kosketa kovin syvällisesti.
Ja onko näiden virkkeiden välillä pieni ristiriita. Ei?
No tarkennetaampa. Kirkko voi mielestäni käyttää kaikkea mediaa (lehtiä, radiota, telkkaria, ulkomainoksia yms.) sanomansa levittämiseen. Se ei edellytä sanottavan muuttamista näissä medioissa tyypillisen mainoskielen suuntaan.
Jos kirkko pukee sanottavansa vaikkapa ulkomainoksessa mainoskieleen, luulen sen vaikutuksen jäävän pinnallisemmaksi ja lyhytaikaisemmaksi kuin esimerkiksi tehokkaan raamatunlauseen, jos sellaisia präntättäisiin ulkomainoksiin. Eli: "kristillistä kieltä ei kannata muokata mainoskielen suuntaan, sillä mainos ei kuitenkaan kosketa kovin syvällisesti." Mikä oli probleemisi?
Kiitos selvennyksestä. Alkuperäisestä sai sen käsityksen, että samoja välineitä (mainontaa) voidaan jatkossakin käyttää mutta kieli ei saa olla mainoskieltä vaan kristillistä (syvällistä) ja sitten todetaan, että mainokset eivät kuitenkaan kosketa syvällisesti. Eli mitähän hyötyä siitä mainostamisesta sitten olisi, jos ei pelattaisi sen ehdoilla?
-
Ja sitten kommenttini käytettyyn kieleen: Asioista on puhuttava niin, että viesti menee perille. Uutta raamatunkäännöstäkin eräät vastustavat juuri sillä periaatteella, että se muuttaa ne tavat, joilla asioita on tavattu sanoa. Siis muodon. Ja sillä perusteella kehdataan väittää, että myös sisältö muuttuu.
Puhuttaessa joistain konkreettisista asioista merkitys voidaan johonkin määrään asti erottaa käytetystä ilmaisusta. Abstraktien asioiden kohdalla tämä on jokseenkin mahdotonta, sillä niiden suhteen käsityskykymme on sidottu käyttämämme kielen rajoihin. Tämä ei tietenkään tarkoita että yksi uskonnolliseen käsitteistöön kuuluva asia voitaisiin ilmaista vain yksillä sanoilla - puhun ilmaisutavan tai muodon muuttamisesta.
Sanoma Kristuksesta ei voi eikä saa olla sidottu tiettyyn sanomisen tapaan
Ei sanomisen tapaan, vaan tiettyihin uskonnollisiin käsitteisiin, joiden rajat asettaa Raamattu. Toiset ilmaisutavat pysyvät näiden rajojen sisällä, toiset eivät. Matteus, Johannes ja Paavali käyttävät kaikki hyvin erilaista sanomisen tapaa, mutta kirkkoisien mukaan he mahtuvat kaikki näiden rajojen sisälle. Raamatullinen sanoma Kristuksesta ei voi olla irti raamatullisesta käsitteistöstä = ilmaisutavasta, vaikka se monille eri kielille kääntyykin.
Minä en muutenkaan halua erottaa kristillistä kieltä arkikielestä (tai esim. mainoskielestä).
Hieno periaate, mutta oletko ajatellut miten paljon teologia latistuisi jos sitä alettaisiin muotoilla samoilla periaatteilla kuin nakkikioskikeskusteluja tai psykologisesti manipuloivaa mainoskieltä?
Tietoisesti yritän päästä eroon sellaisista uskonnollisista sanonnoista, jotka eivät oikein tunnu tarkoittavan mitään, tai joiden sisältöä en ymmärrä.
Tämä onkin oikein hyvä ja suositeltava periaate.
Mainos on markkinointiviestintää, siis maksettu viesti julkisessa viestintävälineessä. En kertakaikkiaan ymmärrä, miksei kirkko voisi viestiä myös tällä tavoin, käyttäen hieman tuoreempia ilmaisuja.
Löytyy muitakin tuoreita sanomisen tapoja kuin mainoskieli.
Ei kai kuitenkaan voida vetää johtopäätöstä, että kirkon sanomaa ei kannata tuoda esiin missään muualla kuin kirkon omissa foorumeissa, koska se ei välttämättä kosketa kaikkia lukijoita/kuulijoita/näkijöitä kovin syvällisesti?
Ja tämä on nyt juuri sitä mitä en tarkoittanut. Tottakai kirkon sanomaa kannattaa tuoda esille, vrt:
Olen joka tapauksessa eri mieltä Seppo Simolan yms. kanssa siitä, että kirkon pitäisi lähteä mukaan tämäntyyppiseen viestintään. Samoja välineitä voidaan kyllä käyttää
Syvällisen koskettamisen mahdollisuus liittyy mielestäni ensisijaisesti sanomaan (jota ei mielestäni voi irrottaa ilmaisutavasta, vaikkei se tiettyihin sanoihin sitoudukaan) eikä välineeseen. Samaa sanomaa voi tarjota mistä hyvänsä tuutista. Jos raamatullinen kristillinen kieli tuntuu sopimattomalta ulkomainoksessa, sen tehokkaampaa vastakulttuuriahan se vain on.
Ja lopuksi: minkäänlaisella mainonnalla kirkko ei ikinä saa sanomalleen niin syvää ja pitkäjänteistä koskettavuutta kuin perinteisellä sananjulistus-, sielunhoito- ja diakoniatyöllään. Näissä mainosten makeilevan manipuloiva kieli olisi irvokasta, jopa vahingollista. Siksi hengellinen puheenparsi ei saa ajautua siihen suuntaan - en näe että se vaara kovin suuri olisikaan ainakaan yhden mainoskampanjan takia.
-
Asioista on puhuttava niin, että viesti menee perille.
Puhuttaessa joistain konkreettisista asioista merkitys voidaan johonkin määrään asti erottaa käytetystä ilmaisusta. Abstraktien asioiden kohdalla tämä on jokseenkin mahdotonta, sillä niiden suhteen käsityskykymme on sidottu käyttämämme kielen rajoihin. Tämä ei tietenkään tarkoita että yksi uskonnolliseen käsitteistöön kuuluva asia voitaisiin ilmaista vain yksillä sanoilla - puhun ilmaisutavan tai muodon muuttamisesta.
On parempia ja huonompia tapoja ilmaista myös abstrakteja asioita. Mahdollisimman ymmärrettävät metaforat eivät aina ole niitä klassisen teologian mukaisia!
Minä en muutenkaan halua erottaa kristillistä kieltä arkikielestä (tai esim. mainoskielestä).
Hieno periaate, mutta oletko ajatellut miten paljon teologia latistuisi jos sitä alettaisiin muotoilla samoilla periaatteilla kuin nakkikioskikeskusteluja tai psykologisesti manipuloivaa mainoskieltä? [...] Ja lopuksi: minkäänlaisella mainonnalla kirkko ei ikinä saa sanomalleen niin syvää ja pitkäjänteistä koskettavuutta kuin perinteisellä sananjulistus-, sielunhoito- ja diakoniatyöllään. Näissä mainosten makeilevan manipuloiva kieli olisi irvokasta, jopa vahingollista. Siksi hengellinen puheenparsi ei saa ajautua siihen suuntaan - en näe että se vaara kovin suuri olisikaan ainakaan yhden mainoskampanjan takia.
Jos teologia voi latistua, antaa mennä vaan! Ei sitä teologiaa julisteta vaan evankeliumia. Sitä ei tietääkseni ihminen voi tehdä mitättömäksi, tyhjäksi tai ei-koskettavaksi. Miten ihmeessä ihminen voisi koskaan onnistua tekemään tyhjäksi sen, mitä Jumala on tehnyt ja tekee? Miten yksi tapa ilmaista asioita on enemmän pielessä kuin toinen? Miten ihmisen kieli voisi ikinä kuvata Jumalan todellisuutta edes sinne päin? Eikö tämä nyt ole jo aikamoista saivartelua? Metsä puilta ja niin edespäin!
Löytyy muitakin tuoreita sanomisen tapoja kuin mainoskieli.
Olet varmasti oikeassa. Maassa maan tavalla, mediassa tarkoituksenmukaisella ilmaisulla.
Syvällisen koskettamisen mahdollisuus liittyy mielestäni ensisijaisesti sanomaan (jota ei mielestäni voi irrottaa ilmaisutavasta, vaikkei se tiettyihin sanoihin sitoudukaan) eikä välineeseen. Samaa sanomaa voi tarjota mistä hyvänsä tuutista. Jos raamatullinen kristillinen kieli tuntuu sopimattomalta ulkomainoksessa, sen tehokkaampaa vastakulttuuriahan se vain on.
Yritin miettiä tätä kommenttiasi. Ei avautunut. Mitä muuten tarkoitat "syvällisellä koskettamisella"? Miten se mitataan? Koskettaminen alkaa pitkään makusteltuna kuulostaa tunteeseen vetoamiselta, ihmisen suorittamalta manipuloinnilta.
Eikö meilläkään todellakaan ole parempaa tekemistä? :lol:
-
Hmm...
Teologia on kivaa, mutta se ei ole evakeliumin eteenpäin viemisen keino. Teologiassa tarvitaan tarkkoja ilmaisuja, jotka jokainen teologi ymmärtää, mutta niitä samoja ilmaisuja ei voi käyttää, kun puhutaan ei-teologille. Tämän niin papit kuin srk:n aktiivimaallikotkin usein unohtavat. Voidaan vaikka puhua teologipiirissä subjektiivisesta ja objektiivisesta armosta tai predestinaatiosta tai reaalipreesensistä, jotka ilmaisevat teologiaa ymmärtävälle jotain hyvin tarkkaa merkitystä. Mutta jos puhun vaikka vaimolleni noista, niin hän ei kuuntele kun ekat kaksi sanaa - ja hän sentään on srk-aktiivi. Entäs ihminen, joka ei käy kuin satunnaisesti kirkossa? Häneltä meidän teologiakieli menee ohi täysillä.
Jos käsitteiden rajat asettaa Raamattu, niin miten e.m. teologiset termit soveltuvat siihen? Noita termejä ei löydy Raamatusta, vaan ne on otettu helpottamaan kommunikointia ja oikaisemaan sitä, että ladellaan ekana puoli Raamattua läpi ennen kuin selviää, mistä oikeastaan puhutaan.
"Olemme suuren paimenen karitsoja, joiden tulisi seurata häntä, kun kuulemme hänen äänen." Raamatun mukaiset termit, mutta täysin tyhjä henkilölle, joka ei tiedä valmiiksi, mitä Raamattu asioista puhuu.
Teme
-
Jos teologia voi latistua, antaa mennä vaan! Ei sitä teologiaa julisteta vaan evankeliumia. Sitä ei tietääkseni ihminen voi tehdä mitättömäksi, tyhjäksi tai ei-koskettavaksi.
Temelle myös selvennykseksi, että en puhu akateemisesta yliopistoteologiasta vaan: kaikenlaiseen hengelliseen viestintään kuuluu joitain merkityssisältöjä, ja nämä muodostavat jonkinlaisen käsityksen Jumalasta tai siitä mitä hän tekee, eli teologian. Erotukseksi yliopistoteologiasta tätä voi nimittää arkiteologiaksi.
Mikään positiivinen, hengellisesti rakentava teologia ei voi olla erillään siitä miten sen harjoittaja kokee evankeliumin. Hänen käsityksensä evankeliumista ohjaa sitä miten tämä hänen arkiteologiansa muotoutuu. Monipolvinen ja monisärmäinen lain ja evankeliumin julistus auttaa pitämään arkiteologian riittävän, sanoisinko, ilmavana. Tällaista monisärmäistä se on Raamatussa, olkoon se sellaista meilläkin. Kyllä olen aivan vakuuttunut siitä, että huonoja tapoja evankeliumin eteenpäinviemiseksi löytyy. Se ei kuitenkaan tee evankeliumin sisältöä tyhjäksi.
Miten ihmeessä ihminen voisi koskaan onnistua tekemään tyhjäksi sen, mitä Jumala on tehnyt ja tekee? Miten yksi tapa ilmaista asioita on enemmän pielessä kuin toinen? Miten ihmisen kieli voisi ikinä kuvata Jumalan todellisuutta edes sinne päin? Eikö tämä nyt ole jo aikamoista saivartelua?
Tämä kuulostaa minustakin aikamoiselta saivartelulta. Tuo tummentamani kysymys ei ole mielestäni edes tarpeen: Jumala on kuitenkin ilmoittanut itsensä ihmisten kielellä (jos et hyväksy tähän Raamattua, niin muista että Jeesus puhui ihmisten kieltä), joten siinä se.
Mitä muuten tarkoitat "syvällisellä koskettamisella"? Miten se mitataan? Koskettaminen alkaa pitkään makusteltuna kuulostaa tunteeseen vetoamiselta, ihmisen suorittamalta manipuloinnilta.
Mitään sellaista en tarkoita, vaan sitä, että viestin kautta Henki pääsisi koskettamaan.
Eikö meilläkään todellakaan ole parempaa tekemistä?
Tämä taitaa olla yleisin tapa turhentaa kaikki keskustelu.
"Olemme suuren paimenen karitsoja, joiden tulisi seurata häntä, kun kuulemme hänen äänen." Raamatun mukaiset termit, mutta täysin tyhjä henkilölle, joka ei tiedä valmiiksi, mitä Raamattu asioista puhuu.
Raamatullisen ilmaisutavan vaatimus ei tarkoita (minulla) seuraavia asioita:
- pelkästään "Kaanaan kielen" käyttämistä
- ainoastaan sellaisten kielikuvien sallimista jotka löytyy Raamatusta
- että Raamatullisessa ilmaisutavassa pitäytyminen tekisi automaattisesti myös sisällön Raamatun ilmoituksen mukaiseksi
---
Kaiken kaikkiaan vähän ihmettelen mikä tässä nyt nyppii niin kovasti! Ette toivoakseni tarkoita, että olette välinpitämättömiä sen suhteen, mitä Jumalasta puhutaan. Jopa minä ymmärrän, että hänestä puhuttaessa voidaan vain vihjata jonnekin suuntaan eikä koskaan todella tavoiteta sitä todellisuutta, josta puhutaan.
Mutta Jumala on kuitenkin käskenyt viedä sanaansa eteenpäin. Minusta se sanoma on tärkeä, ja koska tiedän ainakin oman käsityskykyni rajat, uskon että se säilyy parhaiten tietynlaisissa ilmaisutavoissa.
Yksittäisissä julistustilanteissa tai vaikka virsissä voidaan etsiä ties mitä ilmaisutapoja, mutta ei koko kristillistä kieltä (Raamattua, Tunnustuskirjoja, Katekismusta, virsikirjaa, käsikirjoja) kannata alkaa muokata uuteen uskoon tämän vuosikymmenen trendi-ilmaisujen ehdoilla.
Lytätkää vaan, luen kommenttinne, mutta anteeksi jos en jaksa enää vastata.
-
Äh... antaa olla. ;) Tehdään me jokainen parhaamme omalta osaltamme siitä, että tieto Kristuksesta välittyy eteenpäin ja jätetään muiden arvostelu siltä osin. Meillä jokaisella on oma näkymme, tapamme, tyylimme, mielenkiintomme, kulttuurimme jne. , jolla teemme työtä. Luultavasti myös jokaisella erilaisella ihmisellä on hieman erilainen kohderyhmä. Eli valitus seis ja miettimään, miten omalla kohdalla voisi asioita parantaa!
Armo-mainos aamun Hesarissa sai hymyilemään ja muistamaan jopa aamupalapöydässä, että on jotain suurempaa kuin ihminen, maanjäristys, osakekurssit, futismatsi, Suomen sisällissodan arvet.
Teme =)
-
Jaa, täytyy tunnustaa, että aika pitkällä olen Heinimäen linjoilla. Ehkä tämä on siinä mielessä vanhanaikaista ajattelua, että pitää mainostamista trivialisointina. Tunnettu anekdootti Aku Rätystä kertoo, kun häntä junassa nuoret miehet pilkkasivat körttivästin käytöstä niin tämä heitti takin istuimelle ja pois mennessään sanoi "puhu itte puolestasi". Tavallaan soisi armon pysyvän niin radikaalina ja keskeisenä käsitteenä, ettei sitä tarvitse brändätä mainostoimiston avulla. Tietysti me elämme sellaisena aikana, ettei se ehkä muuten tule ihmisten elämään kuin tällä hinnalla, että siitä puhutaan kuin markkinatavarana: koska sitä kieltä kaikki ymmärtävät. Toki me jotka tunnemme kristinuskoa, ymmärrämme mitä puhutaan kun puhutaan armosta, mutta ne jotka eivät sitä enää tunne ja joiden arkielämään se tulee mainoksen kielellä niin heille se ehkä jääkin kirkon kauppatavaraksi. Tämä nyt on sekavaa ja ehkä vanhanaikaista ajattelua, mutta luulisin, että jos mitään niin kristinuskon ydinsanomaa on hankala kääntää markkinatalouden, kulutushyödykkeiden kielelle, ja häiritsevää. Se radikaali ydinsanoma jos mikä kun on nykyisen hedonistisen materialismin vastakohta.
-
Minua kyllä ihmetytti fiksuna pitämäni ihmisen (Heinimäen) kummallinen epäoleellisuuksiin tarttuminen. Minun mielestäni Armo-kampanja on varsin onnistunut. Ainakin minulle se osoittaa juurikin kirkon sanoman radikaalisuuden maailmassamme. Kaupungilla kulkiessaan on tottunut jatkuvan ankaran markkinoinnin kohteena olemiseen. Armo tekee kaikesta tästä pilaa. Siinä ei mainosteta mitään rahalla ostettavaa. Armo-mainoksissa tuodaan avoimesti esiin, että se ei ole myöskään kirkon oma kauppatavara, vaan tyystin ihmisten instituutioista riippumaton ("Avaa oma liittymä vaikka tässä", "Kuuluu myös viereiseen penkkiin").
Armo-kampanja osuu nähdäkseni kaupungin riehunnassa juuri oikeaan markkinarakoon. En ota kantaa iskulauseiden tai mainosten onnistuneisuuteen, vaan osuvaan ytimen valintaan. Tuoreelle Helsinkiläiselle armo tuntuisi aikamoiselta luksoriteetiltä.
-
Nyt Armo-kampanjan virallisesti päätyttyä lyhyt, yksityinen ja hieman kapeakatseinen arvio tämän aiheen aloitusviestiin liittyen.
Työkaveri näytti minulle Heinimäen kolumnin. Luin sen, ja totta kai se kärjekkäänä kirjoituksena herätti keskustelua. Kun porukkaa valui kahviautomaatin ääreen, kolumni oli keskutelunaiheena. Väki on sekalaista viestintäporukkaa, joten mainoskampanja ja sen osuvuus ja puutteet kiinnostivat. Tässä tapauksessa oli ihan pakko pohtia, mitä se armo oikein on, jotta voisi ottaa kantaa kolumniin ja kampanjaan.
Vielä seuraavana päivänkin joku kävi kysymässä kolumnia ja vei sen pesäänsä...
Ilman kolumnia kampanjasta ei olisi keskusteltu. Heinimäen kolumnin ansiosta hänen typeräksi tuomitsemansa kampanja asetti joukon "syntisen pääkaupunkiseudun penseitä asukkaita" hengellisen peruskysymyksen eteen - vaikka kysyttäessä varmasti kiistäisivät keskustelujen hengellisyyden tai teologisuuden. Mikään Heinimäen kolumni yksin tuskin olisi keskustelua herättänyt.
Vastauksia ei löytynyt, tietenkään, kukapa niitä niin varmasti tietäisi...
Joku viisas varmaan osaa vetää tästä viisaan johtopäätöksen...
mt
-
Kun on alkanut kirjoittaa, sitä pitää jatkaa, kun ei enää muuta osaa. Siksi välillä kirjoittaminen on sitäkin, että laittaa sanoja peräkkäin ja katselee sitten vain ikäänkuin sivusta, miltä se näyttää. Ja toinen asia on myös, että on mukavaa, tärkeää saada vastakaikua. Silloin tietää olevansa olemassa. Kaiku ei vastaa, ellei toimi sen ehdoilla eikä omillaan.
:shock:
-
Jatketaan nyt laatulehtien kirjoituksilla... Metro 18.10. sisältää Anssi Sinnemäen mielipidekirjoituksen otsikolla "Kirkko on kaupallistumassa". Lainaan siitä pätkän alusta.
"Metron viime viikon kolumneista kaksikin ansaitsee pienen kommentin.
Jaakko Heinimäki puhui täyttä asiaa Helsingin seurakuntayhtymän armokampanjasta. Tekee vain mieli lisätä pari havaintoa kirkon kaupallistumistrendistä. Oulussa piispa Rimpiläinen kävi taannoin vihkimässä uuden kauppakeskuksen, rahanvaihtajien oman temppelin. Kisapappi puolestaan esiintyi televisiossa firman mainos lipereissä. Pian kai koittaa päivä, jolloin krusifikseissa lukee INRIn sijasta 'Honkarakenne'. Yksinoikeudella."
-
Minkä takia emme ole koskaan tyytyväisiä siihen, että joku saa hengelliset asiat näkymään mediassa? Onko niin, että olemme unohtaneet sen, että joskus voisi istahtaa alas, kiittää Herraa niistä, jotka tavoittavat sellaisia, joita emme itse tavoita ja sen jälkeen sulkea suu? Arvostelu on helppoa, mutta sitten kun kysytään, mitä sinä teet asian eteen, tuleekin usein hiljaisuus. Erilaiset tyylit ovat paikallaan... niin minun, sinun, Hesan srk-yhtymän kuin Heinimäenkin.
Jos se mainostyylinen viestintä auttaa edes yhtä löytämään lohdutuksen ja armon Kristuksessa, niin silloin se kampanja on positiivinen ja onnistunut. Monessa muussakin tempauksessa sama juttu.
Teme
-
Minkä takia emme ole koskaan tyytyväisiä siihen, että joku saa hengelliset asiat näkymään mediassa? Onko niin, että olemme unohtaneet sen, että joskus voisi istahtaa alas, kiittää Herraa niistä, jotka tavoittavat sellaisia, joita emme itse tavoita ja sen jälkeen sulkea suu?
Aamen tähän, ja sen jälkeen panen käden suulleni. :D
-
Jaakko Heinimäki runttaa kolumnissaan tämän päivän (12.10.05) Metro-lehdessä Helsingin seurakuntien Armo-kampanjan. Lehden voi ladata pdf-muotoisena verkko-osoitteesta
http://www.metrolehti.fi/
Makupalaksi muutamia sitaatteja Heinimäen kolumnista.
"Mainoksesta päätelleen armo on helppo ja vaivaton asia, vähän niin kuin kännykkäliittymän avaaminen tai vaihtaminen parempaan."
--
”'No ei oltais kyllä itse keksitty', miehet kiittelevät copywriteriä, joka ei ole viitsinyt keksiä itselleen suomenkielistä virkanimikettä, koska sen keksimisestä kukaan ei maksa senttiäkään."
--
"Armon rinnastaminen kännykkäliittymän ostamiseen ja vaihtamiseen on niin mautonta, etten olisi luullut arvostelukykyisinä pitämieni ihmisten sellaiseen ryhtyvän."
--
"Kohta kai kirkkoherranvirastoissa jaetaan liittymislahjana kotiteattereita, digikameroita ja Marimekon pyyhkeitä."
--
"Teologisesti armon rinnastaminen liittymän avaamiseen on yhtä kaukana kristinuskosta kuin vaikkapa hindulaisuus."
--
"Mutta armoa ei voi ostaa, sitä voi vain kerjätä, ja sellaista on vähän vaikea mainostaa. Armon kerjäläisyys kun ei taida kuulostaa kovin houkuttelevalta elämänuralta."
Näin siis Jaakko Heinimäki.
Armo-kampanjalla on omat nettisivut, www.armo.fi. En voi niitä kommentoida, koska armon saaminen vaatii Flash-nimisen lisäkkeen selaimeen. Eli vapaasti Paavalin mukaan: Koska te, joilla on Flash-plugin, ette ole lain alla, vaan armon alla.
mt
On Flash- niminen lisäke, valitettavasti. Muuta myöhästyin hieman Armon-kampanijasta :icon_wink: