Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Kalistaja - 27.04.10 - klo:21:10
-
Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella... Tuossa yksi mahtavista virrensiruista, vai kuinka...? :kahvi:
-
Sä käskit, Herra, valona mun maailmassa olla.
Nyt kelvotonta armahda, en kestä tuomiolla,
kun kristitty vain nimeltä mä olen, aivan penseä,
en kuuma enkä kylmä.
Näin tatekulu Shikomba Taapopi samasta aiheesta.
-
Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella... Tuossa yksi mahtavista virrensiruista, vai kuinka...? :kahvi:
Pitää paikkansa!
-
Otin linkin tähän Siionin virteen 190.
Tätä kun oppisi!
http://www.h-y.fi/sv/sv_181-190.html#190
-
Sä käskit, Herra, valona mun maailmassa olla.
Nyt kelvotonta armahda, en kestä tuomiolla,
kun kristitty vain nimeltä mä olen, aivan penseä,
en kuuma enkä kylmä.
Näin tatekulu Shikomba Taapopi samasta aiheesta.
tatekulu Shikomba Taapopi.
Tatekulu tarkoittanee jotain Isää? :-\
Harvinaisen rehellisen tuntuinen mies.
-
Tatekulu on isoisä, -kulu on vanha. Niinhän se on suomessakin, äijäkulu.
-
"On tekemättä vielä
mun parannukseni
ja aivan alussansa
on kotimatkani.
Maailma iloinensa
minua viehättää
ja syrjään jatkuvasti
iäinen autuus jää..."
SV 150:1
-
"On tekemättä vielä
mun parannukseni
ja aivan alussansa
on kotimatkani.
Maailma iloinensa
minua viehättää
ja syrjään jatkuvasti
iäinen autuus jää..."
SV 150:1
Nämä ovat viisaita. Ja ei se aina ole edes "maailma". Jokin muu. Mikä lienee. Mutta muuten, näin.
-
Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella... Tuossa yksi mahtavista virrensiruista, vai kuinka...? :kahvi:
niinpä. ja vaikken täyttäisikään kristityn "mittaa" joka oman tai muiden mielipiteen mukaan, niin anna silti roikkua.
silmäisi eteen Jeesus...
-
niinpä. ja vaikken täyttäisikään kristityn "mittaa" joka oman tai muiden mielipiteen mukaan, niin anna silti roikkua.
silmäisi eteen Jeesus...
Lopulta kun huomaa ettei tule mitään, lohduttaa vain se "kun syntinen saa näin nukkua haavoihin Herran"...
mutta jos vähän. Ettei olisi toisia ihmisiä kohtaan ihan EVVK.
-
Käsitykseni kristitystä omalla kohdallani on muuttunut. On kai tullut jo riisumisen aika.
Hengellisiä rönsyjä on katkeillut toinen ajatus toisensa jälkeen. Olo on helpompaa, levollista. Arkinen elämä väläyttää välillä Luojani ihmeitä. Ja itse koen olevani ihan vain
ihminen kaltaisteni joukossa.
Jumalanpalveluksessakäynti antaa sen Pyhän tunnun jota henkeni pitimiksi tarvitsen.
Matille jaksan olla armollisempi.
-
Niin. Lempeä sävy kirjoituksessasi, Riitta-mummi. Seesteisyys on ilmiselvää. Suostuminen suuremman voiman edessä Hänen tahtoonsa antaa sisäisen rauhan ja levon. Kirjoituksesi kannustaa pyrkimään samaan. Esimerkkisi tukee lähimmäistesi kilvoittelua.
-
Kristityn sopii tuottaa hyvää mieltä ja iloa kauniilla sanoilla, kuten satman tuossa yllä.
Se ei ole itseltä pois jos ymmärtää ja lähestyy toista ihmistä empaattisesti. Siihen on toisille annettu enemmän taipumusta kuin toisille.
Antaessaan saa. Sain huomata sen äsken kauppareissulla kun juttelin tyttärensä menettäneen tutun rouvan kanssa. Välillemme on kehkeytynyt hyvin rakkaudellinen suhde.
Olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtan harras, sillä rakkaus peittää paljot synnit I Pietarin kirje 4:8
-
Oireet ohi ja saa olla taas oma itsensä. Kas kummaa, etteivät häviä ankarin kilvoituksin nämä. Vallan on aina ärtyisä ja pahimmoillaan pitkään, ennen kuin menee taju kankaalle. Kukahan keksis konstin.. Saisi sanoa suorastaan edenneensä tällä kapealla polulla. :003: Jos ei mten pitelisi hiljaista niin siinä viimeistään :003: Mutta on se kurjaakin - sanoo asioita joita ei tarkoita eikä muuten sanoisi :'( eikä tiedä edes miksi :'( Sanoin täsä Jumalalle että kuulepas, vaihda tautia, alkaa kyllästyttää :003:.
Ei seesty meno, ei, jälkikäteen sitä vaan kääntelee päätään ja toteaa että kas ihmettä, täällä ollaan vielä :026:
.
-
Sairaina tai terveinä, kiltteinä tai kiukuttelevina, rikkaina tai osattomina, kaikki olemme Jumalan kämmenellä. Ja yhtä rakkaat Vapahtajalle.
Sinulle sairaus teettää samoja oireita jotka minulla on synnyinlahjana tempperamenttisen isäni geeneissä saatuja.
Lohdutuksena voin kertoa että lopulta olen alkanut asettua ja olla siipiäni myöten.
Taiteilijaa ei minusta tullut, tuli isoksi kasvanut lapsi. Tähän on tyytyminen.
:eusa_wall: :061:
-
Vanheneminen on välttämätöntä, aikuistuminen (onneksi) vapaaehtoista :eusa_whistle:
-
Sinulle sairaus teettää samoja oireita jotka minulla on synnyinlahjana tempperamenttisen isäni geeneissä saatuja.
Usein näyttää juuri tältä. Ikävä kyllä minulla vain on niitä hämäläisisän luonteenpiirteitä, joissa olisi tekeminen niissäkin...siis, että suuttuu kuukausi tapahtuneen jälkeen ja harkitsee kolme vuotta antaisiko joskus anteeksi...no. Tuon kanssa voi jotakin yrittää. Tämän kanssa ei. Kai siksi tulee puhuttua sille Jumalalle, kas kun lopulta siinä on ainoa joka tietää varmasti mistä on kysymys. Siksi kai siitä on tullut tapa.
Mutta on se ollut vakava kysymys. Toisaalta on hieman vaikeasti selitettävä asia, miksi juuri silloin tietää Jmalan hyväksyvän - ja lohduttavan. Välillä kyllä miettii jos mitä predestinaatioita ja "vihan astioita" jollaisiksi jotkut vain on luotu, etenkin jos saa jostakin vähän vauhtia jutulle. Mutta sitten taas - anteeksi asiasta innostuneet - huumorintaju jotenkin siinä :003:
Se on vaikea juttu. Kun kristityn on nimi mulla niin kai minun sopisi osata hillitä itseäni? Miten niin auraoire? No miksi et mene vuoteeseen ja ole hiljaa? Miten niin toiminta muuttuu mekaanikseksi olet levoton ja väsynytyhtä aikaa? Miten niin potkit mummoja kumoon? Miten niin sanot pahasti kaikille kohdalle osuville? Miten niin olet kuin uninen? Miten niin tajunta laskee? Miten niin sitä ja tätä ja pahin: Miten niin et muista jälkikäteen?
Lopulta ei voi kuin nostaa kädet pystyyn ja sanoa, että kysykää kuulkaa tekijältä.
Ei pitäisi vuodatella tänne - toisaalta, tämä sairaus on ollut minun paras opettajani. Mitä osaan, osaan tämän ansiosta. Eiväthän syvästi masentuneet, tuskaisen ärtyneet tai harhaisetkaan ihmiset hallitse mielialojaan, ehkä on hyvä jos läsnä on silloin joku joka - joskaan toisesta ei kyllä tiedä ikinä kysymättä - muistaa kysyä jossakin vaiheessa, mitä se saattaa heille merkitä. Ehkä täällä on joku joka ties mistä syystä kamppailee, ellei nyt, niin joskus, jonkin vastaavan kanssa. Sitten jos oikein onni käy voi ajatella että joku jonka on ollut pakko ajatella kaikki asiaan liittyvä loppuun, sanoo, että ei se mitään, älä sure.
Jumala loi minut - tämä oli minussa, kun synnyin. -- :026: kotijumalani tuossa potkii nilkkaa ja muistuttaa eräästä neronleimaksestaan: Jumala tarvitsee ihmisiä, jotka antavat pahan kääntyä hyväksi. Miten? No, ehkä niin, että kääntelee ja katselee, miettii kahdesti ennen kuin katkeroituu. Ja pyytää tuon täyttymistä, vaikka ulospäin näyttäisi miltä. Eihän se mitään merkitse Jumalan silmissä...vaikka kai jokainen haluaisi olla kestokiva. Minä ainakin. Tämä on totta - vaihtoehdon tietää vasta kun sitä ei ole.
Kun kristityn on nimi mulla, eikä hyvältä näytä, käännä siinä tapaksessa paha hyväksi - ja kiitosta vaan kuitenkin niistä ajoista jolloin saan valita - edes vähän.
-
Jumala loi minut - tämä oli minussa, kun synnyin. -- :026: kotijumalani tuossa potkii nilkkaa ja muistuttaa eräästä neronleimaksestaan: Jumala tarvitsee ihmisiä, jotka antavat pahan kääntyä hyväksi. Miten? No, ehkä niin, että kääntelee ja katselee, miettii kahdesti ennen kuin katkeroituu.
:023: Hyvin sanottu. Helppo on huitaista heti, mutta pysähtyä miettimään.. Usein pahan kautta voi löytää siemenen hyvään ja rakentavaan.
-
Oli virkistävää kuulla omaan, rikkinäiseen elämäänsä vanhanaikaisesti saarnattua Jumalan sanaa radion välityksellä Suviseurakentältä. Ei filosofisia jaarituksia vaan oikeaa rukiista leipää.
"Vain tummaa taustaa vasten armon valo näkyy kirkkaimmin" sanoi toinen seurapuhuja.
-
"Vain tummaa taustaa vasten armon valo näkyy kirkkaimmin"
"Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja"
http://www.youtube.com/watch?v=oNttBCHNXSo&feature=related