1) Saamani käsityksen mukaan körttiläiset eivät arvostele muiden uskoa ja pitävät itseään kaikkein syntisimpänä. Tämä kuulostaa upealta. Toimiiko "homma" näin myös käytännössä?
Jonkinlainen yleisesti hyvänä pidetty periaate on se, että ei pidä arvioida eikä paljon kyselläkään toisen henkilön uskon määrää tai laatua. Syntisyyden kanssa on vähän sama juttu, "kun omissani kyllin on, kilvoitteluni kelvoton" (Siionin virret, 115:5). Sen sijaan erilaisista uskonnollisista näkemyksistä, traditioista, käytännöistä ym. kyllä käydään vilkasta ja ajoittain kiivastakin keskustelua. Periaatteiden toimiminen käytännössä on tietysti eri asia, ja siinä on varmasti parannuksen aihetta itse kullakin, oli körtti tai joku muu.
2) Olen käynyt seuroissa harvakseltaan. Olen tuntenut itseni jollain tavalla ulkopuoliseksi; toki tämä voi johtua minusta. Käyttäjänimeni mukaan olen jonkinsortin erakko. Voisiko joku ystävällisesti antaa vinkkejä, miten tulisi toimia tilaisuudessa, jossa valtaosa muista paikalla olijoista vaikuttaa olevan keskenään vanhoja tuttuja?
Herännäisseurat ovat tässä suhteessa samanlaisia kuin lounasravintola, torikahvila, yleinen sauna ja koirapuisto ja monet muut paikat, joissa samat ihmiset tuppaavat käymään enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Itselläni on tulokkaan kokemuksia noista kaikista. Vähitellen tutustuu, toiset nopeammin, toiset hitaammin. Herännäisseuroissa on ehkä se poikkeus, että monet ensikertalaiset ovat tullessaan aralla mielellä, varautuneita tms., ja siksi vakioväki saattaa odottaa, että tulija antaa jonkin vinkin kommunikaatiohalukkuudestaan. Tätä piirrettä olen itse aikoinani suuresti arvostanut. Luulen, että en ole ainoa.
Mt
