Miten on sinun laitasi, ystäväni? Jos sinua joskus Jumalan sanan voima kosketteli, mitä aloit silloin tarkata? Sitäkö, millainen olet sinä, vai sitäkö, millainen on se, jota Jumala välikappaleenaan käytti herätykseksesi. Toinen tai toinen tulee jokaisen tehtäväksi: joko vetäminen oma sydän näkyviin ja alkaminen Herran kasvojen edessä kuunnella, mitä Jumala sanassaan siitä lausuu, tai kiinnittäminen huomio siihen saarnaajaan, jonka kautta Herra puhui ottavan sanan, ja alkaminen tarkata, keltä hän on saanut valtakirjansa, kuka ja millainen hän on, onko hänellä oikeutta niin puhua, sillä tavalla ihmisten lepoa häiritä. Minä saan sydämeni varjelluksi, jos ryhdyn tarkkaamaan sen ihmisen tilaa, jonka kautta Herra minulle puhuu. Jos alan epäillä, oletko sinä sitten sellainen, että sinun sopii minua nuhdella, ovatko sinun omat asiasi paremmat, onko sinulla oikeus tehdä tuomiota minusta, silloin ei puheen tarvitse osua likelle itseäni eikä minun ruveta tarkkaamaan, mitä Herra näkee minusta, ja millaisen tuomion hänen sanansa siitä lausuu. Ja minun sydämeni jää entiselleen, vaikka Herra tarkoitti saada sitä häirityksi, että Jeesus Kristus pääsisi siellä syntymään. Jos meillä on tekemistä toisten asioissa, meille ei tule joulu tänäkään vuonna. Mutta jos käännymme omaan itseemme, ja meidän täytyy ottaa oma sydän käsiimme ja päästää Hänet tutkimaan sitä ja langettamaan siitä arvostelunsa, niin käy jokaisen Herran edessä niin, että saa tuomion syntisyytensä ja epäuskonsa tähden Herralta ja ennen pitkää ahdistuu Betlehemin seimen luo.
Vilhelmi Malmivaara