Kirjoittaja Aihe: Tämän luin / tätä luen XI  (Luettu 37019 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18466
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #135 : 28.01.16 - klo:19:12 »
Kyllä !

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #136 : 28.01.16 - klo:23:45 »
Selma Rainiosta on kaksikin kirjaa. Toinen on 1947 ilmestynyt Inkeri Tauben 'Kuku, Ambomaan parantaja'. Uusi on Elina Heikkilän ja Maarit Nurmen 'Minä voin mennä! Ambomaan ensimmäinen lääkäri Selma Rainio 1873-1939'. Tohtori Rainion kunniaksi Selma on vieläkin erittäin yleinen naisen nimi pohjoisessa Namibiassa.

Äitini työskenteli aikoinaan farmaseuttina Selma Rainion perustamassa Onandjokwen sairaalassa. Minä synnyin siellä. Viimeksi kävin siellä melkein kolme vuotta sitten ja vierailin kuku Selma Rainion haudallakin. Kuku on nimitys, jolla kutsutaan arvostettuja vanhuksia.

'Minä voin mennä!' on vielä lukematta. Se kertoo tietääkseni Selma Rainiosta paitsi lähetyslääkärinä myös miehisessä tiedemaailmassa sinnikkäästi urallaan pyrkineestä kutsumustietoisesta naisesta.

Kas niin ja kiitos ensinnäkin 1944:lle ja sitten Penalle.  Huomenna pyydän näitä sitten. Mieluisinta  luettavaa ovat ehkä sittenkin elämäkerrat.. Muutoin myös Kiinan ensimmäinen lähetyslääkäri oli perheetön nainen, jostakin lestadiolaisesta lähetysyhdistyksestä alkuaan, ja hieman päälle 1900 saapui Kiinan Hunaniin.

Viimeksi lukemani kelvollisesti mieluisa kirja oli Marie Curien elämäkerta, ei tytären Eve Curien kirjoittama vaan joku toinen suomennettu. Se oli hyvin paljon avoimempi ja kertoi muun muassa Pierre Curien kuoltua Marie oli pitkään yksin.  Hän tutustui sittemmin fyysikkoon, josta sai läheisen ystävän.  Tästä muovattiin  Marie Curien maineen aikanaan tahrannut sensaatiotarina "suffragetista joka riistää puolison ja isän hyvältä onnelliselta perheeltä". Marie joka oli täysin keskittynyt tieteeseensä, ei ollenkaan sitä tyyppiä ihminen joka viittaisi kintaalla perättömyyksille vaan aivan puolustuskyvytön järkyttyi, muuttui entistäkin ihmisaremmaksi ja no niin, ihminen kykenee paljoon pahaan ajattelemattomuuttaan tai tajuamatta mistään mitään, ja lehdillä tietysti meni vähän paremmin. Tiedä sitten paljostako sitä sekapäistä vaimoakaan voi syyttää. Hän löysi yhden kirjeistä ja sehän riitti. Tämän elämäkerturin mukaan mies katsoi tuon mieleltään järkkyneen naisen tarvitsevan häntä, vaimo oli sairastunut aika nuorena eikä hoitokeinoja oikeastaan ollut, avioliitosta ei voinut puhua.

Eve Curie ei kerro tästä vaiheesta mitään. Kyseessä oli erittäin läheinen suhde, kyllä, mutta uskottavaa on, että täysin platoninen. Mies oli naimisissa.  Hänen puolisonsa oli psyykkisesti epävakaa ellei pahempaakin, kirjeenvaihto toi kummallekin näistä yksinäisistä paljon lohtua. Tuon skandaalirevittelyn jälkeen jälkeen säteilylle altistuminen osoitti vaarallisuutensa;  hänhän oli hämmennellyt sitä kivimurskaa josta eristivät radioaktiiviset aineet tietysti ilman suojausta. Moni tuskallinen sairaus teki lopun radioaktiivisuuden löytäjästä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #137 : 29.01.16 - klo:17:41 »
Anne Bronten Kotiopettajatar Agnesta.

Ymmärrän mistä syystä sisarten kirjat jäivät paremmin tunnetuiksi. En vielä ole aivan kotonani kirjan parissa. Ilmeisesti kotipappilasta on kerätty aineksia tarinaan pontevasta Agneksesta, joka kohtaa vain sivistymättömiä perheitä ja hirviövekaroita.

Ehkä jossakin vaiheessa päästään itse jutun juoneen.

Olen lukenut ne muut Brontet, tämän ostin 50 sentillä kirjaston poistoista. Kotiopettajattaren romaani ja Humiseva harju kannattaa kyllä mieluummin lukea, mutta ehkä tästäkin löytyy vielä se juoni. Nukahdin. Pitkä aika huonosti nukuttuja öitä. nappaa jossain vaiheessa takaisin.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #138 : 29.01.16 - klo:17:43 »
Isovanhemmuuden aika.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33744
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #139 : 31.01.16 - klo:17:31 »
Linkitän tämän Ruotsalainen lukupiiri linkin tähän ketjuun, sillä jutun lopussa on aivan uskomattoman hienoja ja tosia ajatuksia kirjasta yksinäisen ihmisen pelastajana.
 
Varsinainen aihe on kumminkin Shakespearen Mackpeth ja onhan siinä mistä ottaa.

Tällä tavoin toteutettua kirjallisuusohjelmaa katsoisi ja kuuntelisi vaikka kuinka pitkään. Eikä lukea tarvitse sivuakaan. Vain suomennetut puheenvuorot.

http://areena.yle.fi/1-2642671?autoplay=true
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33744
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #140 : 03.02.16 - klo:15:21 »
Matti lainasi Pekka Tarkan toimittaman Pentti Saarikosken Toipilaan päiväkirjan.
Sepä onkin taas koukuttanut minut Pentti Saarkoskeen ja hänen värikkääseen elämäänsä ja ihmissuhteisiinsa.

P S vietti kaksi ja puoli viikkoa tutkimuksissa Hesperian sairaalassa neurologisella osastolla. Se lie ollut tarpeen vuonna 1968 Lontoossa koetun deliriumin takia. Lie ollut epileptisiä tiloja ja alkoholin vaurioita jo muuallakin kehossa 31-vuotiaalla. Hän painoi sairaalaan tullessaan 57 kg, mutta viikossa osastonhoitaja sai painon nousemaan 3 kg.

Osasto ei ollut suljettu osasto vaan hän sai käydä kaupungilla ja kotonakin, mutta viina oli kielletty.  Tupakkaa hän poltti ja kirjoitti tämän sairaalajakson aikana Matteuksen evankeliumin suomennoksen valmiiksi.
Pohdiskelut Jeesuksen olemuksesta ryydittävät päivärytmien kuvausta. Hän pohti sitäkin oliko Jeesus fyysisesti terve.

Innostuin varaamaan Saska Saarikosken teoksen isästään kirjastosta. Sanojen alamainen ilmestyi 2012 jolloin P S olisi täyttänyt 75 vuotta.

Paljon olen tästä poikkeuksellisesta ihmisestä lukenut, ja kotonakin on muutamia hänen päiväkirjojaan. Ostin runokirjojaan jo 1960-luvun alussa.
Olen Saarkoskesta aina ollut kiinnostunut siksikin, että hänen äitinsä suku on Virolahdelta. 
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #141 : 04.02.16 - klo:09:01 »
Unettoman yön viihdettä tuo Anne Bronten Agnes, kotiopettajatar. Odotamme kiinnostuksella kuinka poikamiespastorien käykään, eli joko tämä on suurta huumoria tai sitten muuten vain naurattava.
Tavallansa tämän tyylinen kirjoittaminen on hauskaa. Agnes kirjoittaa äärettömän tosissaan kuinka paheksuttava työnantaja on vaikka sitä vaihtaakin. Jokainen joka piti kotiopettajatarta oli hyvin sivistymätön ja ögyrigas.

Huomasin pudottaneeni ja esiinkaivaneeni Torsti Lehtisen Sören Kierkegaard-kirjan, anteeksi kirjoitusvirheet tämä ei salli kaikkia lisäkirjaimia. Pidin suuresti aikanani juuri tästä elämäkerrasta, vaikken ole koskaan innostunut itse SK:sta. Sen voisin lukea. Totean että kirjoituskursseista on tarpeeksi kauan, halutakseni lukea jälleen.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10392
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #142 : 04.02.16 - klo:09:40 »

   Luen Askel-lehdestä aina Jukka Kemppisen kolumnin. Numerossa 1/16 hän kirjoittaa otsikolla Hengessä vaivaiset:

"... Aivan viime aikoina olemme joutuneet miettimään, pelkäävätkö meidänkin maahamme pyrkivät henkensä vai omaisuutensa puolesta. Viimeinkin nähdään, että nämä ovat eri asioita ja että on erittäin hyvät perusteet kohdella myös politiikassa ja hallinnossa eri tavoin niitä, jotka pelkäävät kuolevansa ja niitä, jotka ovat menettäneet omaisuutensa..."

 
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33744
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #143 : 05.02.16 - klo:13:12 »
Luin eilen tulleesta Kotiliedestä kaksi taiteilijahaastattelua. Tohdin hiukan kehua ( nyt kun ei ollut ' oma vasikka ojassa' ) tapaa jolla lehti hienosti käsitteli erilaisia persoonia. Erilaisuuden sietämisteemaa ounastelin.

Laura Lindstet' n ajatukset melankoliasta ovat minulta kannatuksen ja yhteisymmärryksen saavia. Melankolia ei ole masennusta. Masennus typistää, melankolia avaa uusia näköaloja, rauhoittaa.
Laura Lindstedt arvelee oman melankolisuutensa olevan ( ehkä ) peräisin kainuulaisen äitinsä körttiläisyyden ansio. Siionin virret hän mainitsee melankoliselle mielelle mieluisiksi.
Lauran rohkea puhe Finladiapalkinnon jakotilaisuudessa onkin jo ruodittu laajalti. Lehti mainitsi sen 'vuoden puheksi'.

Hannu Lintu tuntee itsensä, eikä pane kynttilää vakan alle. Hänellä on terävä kieli ja sitä hän katsoo voivansa käyttää myös työssään. Hän jopa uskalsi ihmetellä Sauli Niinistön nöyryyskehoitusta meille muutoinkin alemmuudentuntoisille suomalaisille.
Ylpeys - nöyryys-kysymykset saavat häneltä käsittelyn joka saa minultakin kannatusta.

Joskus voi naistenlehdessä olla helmiä muuallakin kuin missin kaulassa.

Soitto on suruista tehty, olen kohdallani huomannut.

 Vakavin kasvoin, mutta ilo sydämen syvyydessä kohti uusia kokemuksia.
« Viimeksi muokattu: 05.02.16 - klo:14:51 kirjoittanut seppos »
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #144 : 05.02.16 - klo:14:28 »
Matti lainasi Pekka Tarkan toimittaman Pentti Saarikosken Toipilaan päiväkirjan.
Sepä onkin taas koukuttanut minut Pentti Saarkoskeen ja hänen värikkääseen elämäänsä ja ihmissuhteisiinsa.

P S vietti kaksi ja puoli viikkoa tutkimuksissa Hesperian sairaalassa neurologisella osastolla. Se lie ollut tarpeen vuonna 1968 Lontoossa koetun deliriumin takia. Lie ollut epileptisiä tiloja ja alkoholin vaurioita jo muuallakin kehossa 31-vuotiaalla. Hän painoi sairaalaan tullessaan 57 kg, mutta viikossa osastonhoitaja sai painon nousemaan 3 kg.

Osasto ei ollut suljettu osasto vaan hän sai käydä kaupungilla ja kotonakin, mutta viina oli kielletty.  Tupakkaa hän poltti ja kirjoitti tämän sairaalajakson aikana Matteuksen evankeliumin suomennoksen valmiiksi.
Pohdiskelut Jeesuksen olemuksesta ryydittävät päivärytmien kuvausta. Hän pohti sitäkin oliko Jeesus fyysisesti terve.

Innostuin varaamaan Saska Saarikosken teoksen isästään kirjastosta. Sanojen alamainen ilmestyi 2012 jolloin P S olisi täyttänyt 75 vuotta.

Paljon olen tästä poikkeuksellisesta ihmisestä lukenut, ja kotonakin on muutamia hänen päiväkirjojaan. Ostin runokirjojaan jo 1960-luvun alussa.
Olen Saarkoskesta aina ollut kiinnostunut siksikin, että hänen äitinsä suku on Virolahdelta.
Pentti oli körtti... siskonsa ja hänen nuoruudenihastuksensa olivat körttejä.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16861
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Tämän luin / tätä luen XI
« Vastaus #145 : 05.02.16 - klo:14:54 »
Siitä huolimatta, että Pentti Saarikosken nuorempi sisko Inkeri on puolisoineen esikoisemme kummeja voin kertoa, että hän ja hänen körtti miehensä ovat nykyisin ortodokseja. He olivat aikoinaan Helsingin Seuratuvan vahtimestareita.

Tästä huolimatt siirrymme osaan Tämän luin / tätä luen XII
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi