Tämän luin / tätä luen XI

[PekkaV]

   Danten Paratiisin lomassa Fröding: Värmlannin lauluja, johon sain kimmokkeen Ruotsalainen lukupiiri -ohjelmasta http://areena.yle.fi/1-2642669

Fröding kirjoittaa rakkaudesta, joka hänen kohdallaan ei koskaan täyttynyt. Hän kuvittelee ja elää runoissaan sen rakkauden ja tavoittamattomuuden, sen toteutumattomuuden, haaveen. Gustaf Fröding menehtyy mentaalilaitoksessa.
Lukupiirissä keskustellaan runosta Soi, soi kaisla!.

Onko

 Hei, tonttu-ukot hyppikää
Nyt on riemun raikkahin aika!
Hetken kestää elämää
Ja sekin synkkää ja ikävää

Frödingin?

[Riitta-mummi]

Vet inte , mutta aukenipa sekin rallatus uutena.

Tämä ohjelma saa vereni kiertämään. On taas hankittava Frödingin runoja luettavaksi. Hän on ensimmäisiä johon kiinnostuin Hämeenlinnan vuosinani. Käsinkirjoitettuun runojen vihkooni olen ensimmäisenä kirjoittanut G.F;n runon Suru.
Sitä olen muutamissa paikoissa siteerannut. Siinä on juuri tuo kansanlaulumainen poljento, hidas marssi,sisältäen surun syvyyden mutta myös toivon ja lupauksen.

Kiitos PekkaV, rakas ymmärtävä veljeni linkistä !

Keskusteleva ryhmä on ihana, erilaisuuksissaan rikas ja opettavainen.

[Leena]

Tässähän Donner oli kyselijänä ja Vikström altavastaajana. Ehkä Donner haluaa "revitellä", mutta mielestäni läpikuultaa se kaipaus siihen rauhaan joka Vikströmin teksteistä käy ilmi, itsekin olen tutkiskelija.

Niin, ehkä sen voisi lukaista uudelleen. Itse se kirja, kuten muutkin kirjeenvaihtokirjat, käsittääkseni kuitenkin  toimitettiin eli kirjeenvaihto ei syntynyt spontaanisti ja se näkyy, ja se minua oikeastaan häiritsikin.

En nyt muidta muita pareja jotka asetettiin näin keskustelemaan. Yhdessä kumminkin oli Päivi Räsänen toisena. Tässä sentään taisi molemmilla olla prostatakarsinooma, eli jotakin jutun juurta. Ei se huono ollut. Niistä seuraavista yritelmistä voisi jo olla vähän sitäkin mieltä. 

Se vertautui liikaa erityäin hienoon ja täysin spontaanisti syntyneeseen joka julkaistiin eli juuri tuohon Arnkil, Eskola, Sireniuksen juttuun. Sitä olen lukenut ihan nuoresta moneen kertaan. Aika äsken luin uudelleen sen Arnkilin Ihmisestä on kysymys.  Äiti valitti että hyllystä katoaa kirjoja    mutta itse veivät kirpparille

Perustetaanko raamatunlukupiiri    Itseäni harmittaa etten aikanaan päässyt Tikkurilan seurakunnan ihan luksusta -piireihin kun pitivät maanantaina! Kaikki pidettiin maanantaina! En voimut olla kolmella taholla maanantaina! 

[Leena]

Siis ei niillä ollut rt-luennoilleen sentään noin naiivia nimeä vaan ne olivat luksusta, ne piirit. Niissä oli ohjaajana seurakunnan sekä UT: n että VT: n eksegetiikan alalta väitelleet ja joskaan  sillä väikkärillä ei aina ole merkitystä niin tällä kertaa  minusta oli kyllä.  Heillä oli hyvin hyvästi tietoa mistä puhua.

[Riitta-mummi]

Pekan vinkistä kiinnostuin lukemaan Gustaf Frödingin runoja. Luen rinnakkain kahta teosta ja lisäksi Pekka Lappalaisen tutkielmaa G F:stä.

Minulle rakkaampi suomennos on vanha Larin-Kyöstin . Siinä on se lempirunoni, Lohdutus, juuri sellaisena kuin pitääkin. Toisessa sitä ei olekaan.
Soi soi kaisla on toinen hieno pieni runo. Ne molemmat ovat niitä  joista G F  e i  ole
tunnettu.
Hänet tunnetaan naturalistis-realistisesta tyylistä, joissa usein mennään melko rankkoihin kuvauksiin. Upsalan tyttö-runosta G F joutui käräjiin.
Skaran munkki on myös Larin-Kyöstin suomennoksena minulle mieleisempi, laulullinen, kuin värmlantilainen kansanlaulu.

G F  ei liene enää juuri tunnettu, käännökset ovat vanhoja. Larin-Kyöstin kirja on vuodelta 1911. Ulkoasu on historiallinen sekin. Toinen kirja, Värmlannin lauluja, on painettu 1952, siinä on mm. Yrjö Jylhän suomennos.

G F:n elämä oli sairauden, vahvan sukurasituksen ja runsaan alkoholin käytön, takia vaikeaa. Hänen kerrotaan myös olleen täysin ymmärtämätön raha-asioiden suhteen. Isänsä kuoltua hän peri 17 000 kruunua, mutta se meni vuoden aikana. Hän piti rahojaan pöydällä peltirasiassa josta ystävien oli lupa ottaa tarpeisiinsa.

Sisaret auttoivat tuhlaria, ja kirjoituspalkkioitakin alkoi tipahdella, kertoo Pekka Lappalaisen tutkielma.

G F oli syntynyt 1860 ja hän kuoli 1911

[Pena]

Soi, soi kaisla on kai tehnyt Sibeliusta enemmän tunnetuksi kuin Frödingiä.

https://www.youtube.com/watch?v=X4vSqUJDGtM

[Leena]

On niin, Säv, säv, susa.

[malla]

Fredrik Wisslöf - Levähtäkää vähän, hartauskirjaa.

[Leena]

Leonid Basmakovin Requiem tuli mieleeni sillä siitä tuli vuosi ensiesityksestä pelkästään Lassi Nummen requiem. Se oli erikoinen tapaus. Ei ollut sävellettynä mahdoton, mutta no niin.

Ostin kaksi, elin jotakin kireän budjetin kautta taas eli toinen meni vanhemmille joksikin lahjaksi, toisen ostin analyytikolleni jäähyväislahjaksi. En ollenkaan käsittänyt että hän oli kuolemansairas, enkä vuoteen uskonut hänen kuolleenkaan. Ja vein semmoisen hyvästin. Oltiinhan siinä puhuttu suoraan mutta siitä huolimatta ihmettelin mahdottomasti ja ihmettelen usein.

Se " salama pirstoo nuoren puun" oli tullut yhteiseksi sillä meille kirjanoppimapiiriä pitänyt valmis mutta nuoren puoleinen analyytikko meni uuteen analyysiin samalle ja kuoli liikenneonnettomuudessa.

[Leena]

Sain toisen Laura-kirjan tekijäkappaleet eilen ja yön luin sitten sitä. Ei se ole niin paha. Vanhemmat pitivät ykkösestä, jopa minun superhyperkriittinen äitini löysi siitä  yhden hyvän kohtauksen  .  Eilen oli isäni puhelimessa ja hämmästyin kun hän sanoi pitäneensä.  Ensimmäiset  joita en hirveästi häpeä kuin paikoin.

Minulla oli hyviä kirjatekemisenopettajia, vaikka ne kurssit oli kyllä työläitä. Lähinnä siksi että meitä oli tusinan verran ja aina luettavana oli kaikkien toisten kaikki tehtävät.  Ja kaikki kirjat joita piti.

Voin vakuuttaa että lyhyen aikaa meni, enkä halunnut lukea yhtään mitään. Ei riviäkään. Ei edes ammattikirjallisuutta. Katselin tylsästi kun joku esitteli jotakin huippuhienoa. Vainottu mieli pääsi sitten hyvin varovaisesti alkuun. Hyvin hyvin.

Aivan samoin tapahtui kun musiikkiopinnot päättyivät. Halusin että on ihan h-i-l-j-a-i-s-t-a.

Sen takia toivon että kertoisitte vaikka vähänkin enemmän kuin pelkän nimen, jos jaksatte, koska virkoan tässä hitaasti ja kaipaan jo lukemista. Musiikki alkoi vaivattomammin lempisäveltäjistä ja noin, niistä läksyteoksista tapahtui jokin, olisiko ollut liikaa vähän samantyyppistä. Tuli oloksi että ei tätä, tai katsotaan uudestaan joskus.

Joissakin perheen lahjoittamissa filmatisointi on onnistunut kirjaa paremmin.  Kunnolla luin viimeksi Docensin  kaikki runot, oikein joka kiven kääntämällä ja samaa minä voin lämpimästi suositella.  Ne ovatkin huiman  paljon parempia kuin muistin. Ikävää että osa on kadonnut.

[Riitta-mummi]

Olen ottanut tavakseni silmäillä kirjojen arvosteluja netistä. Sieltä löytyy lukupiirejä moneen makuun, mutta myös korkeatasoisten kriitikkojen ääntä.

Yleensä jos kirja on hyvän tuntuinen, luen arvostelut vasta jälkikäteen. Näin testaan omaa näkemystäni ilman mitän ´painolastia´.
Jos lukeminen takkuaa tai on muuta epämieluisaa, katson arvosteluja. Joskus on käynyt niin, että vasta sitten saan ´juonesta kiinni´, ja innostun eteenpäin.

Siis, jos kirja tai kirjailija kiinnostaa, googlatkaa ja tutkikaa.
...
Minun kirjoitteluni kirjoista, elokuvista ym. kulttuuriin liittyvästä on kuin puhdistava pesu. Kun kotona ei tällaisista olla kiinnostuneita, paitsi herttoniemetär on, käytän foorumia ´ hoitoyksikkönä ´.

Parhainta on, että täältä saa myös vastakaikuja.

[Pena]

Fredrik Wislöff - Levähtäkää vähän, hartauskirja.

Tuo on tietääkseni käännetty pohjoisnamibialaiselle ndongan kielellekin. Olisikohan Heikki Saaren aikaansaannos?

[Leena]

Olen ottanut tavakseni silmäillä kirjojen arvosteluja netistä. Sieltä löytyy lukupiirejä moneen makuun, mutta myös korkeatasoisten kriitikkojen ääntä.

Yleensä jos kirja on hyvän tuntuinen, luen arvostelut vasta jälkikäteen. Näin testaan omaa näkemystäni ilman mitän ´painolastia´.
Jos lukeminen takkuaa tai on muuta epämieluisaa, katson arvosteluja. Joskus on käynyt niin, että vasta sitten saan ´juonesta kiinni´, ja innostun eteenpäin.

Siis, jos kirja tai kirjailija kiinnostaa, googlatkaa ja tutkikaa.
...
Minun kirjoitteluni kirjoista, elokuvista ym. kulttuuriin liittyvästä on kuin puhdistava pesu. Kun kotona ei tällaisista olla kiinnostuneita, paitsi herttoniemetär on, käytän foorumia ´ hoitoyksikkönä ´.

Parhainta on, että täältä saa myös vastakaikuja.

Ethän sinä kirjoita kirjoista kuin nimet. Ei sinun tarvitsekaan, viimeksi sen koit jollakin tapaa kielteisenä kun pyysin, mutta jos joku toinen. Kaipaisin jotakin josta lähteä ryömien eteenpäin.

Foorumilta olen monesti lähtenyt muutenkin ryömien eteenpäin, milloin mihinkin yritykseen. Kun ei lehtiä tule on paha googlettaa. En yksinkertaisesti tiedä, mitä on julkaistu noin kolmen kuluneen vuoden aikana paitsi fb-kavereiksi jääneistä opettajistani.

Sen kirjan Kiinan tyttölapsista  luen ilman muuta, siitä joku täällä kertoi. Se Katja Ketun kätilökirja saa toistaiseksi levätä rauhassa, siitä sinä kerroit.

Jotenkin se hyllyjen välissä selaaminen ei oikein tuo kotiin niitä kirjoja jotka sittenkään lukisin. Juuri siitä sen huomaa, että miettiessäni onko tästä sanottavaa, niin eipä. Ja mikä on ollut yllätys yllätys ei Finlandiapalkintokaan aina. Kilpailuun yltäneet täytyisi kerätä sillä jälleen yllätys, pidän useista paitsi en aina voittajasta.

Jokin lukupiiri voisi kyllä olla nyt hyvä. Niitä vain pitävät niin kaukana täältä maalta. Tuo on vain viidesosaltaan vitsi, sillä Helsingin haittana todella ovat matkat. Parannusta on tehty, täällä on katoksia, mutta mihinkään minne matkustetaan lähemmä tunti kokee itsensä vanhaksi lähtemään.

[1944]

Luin Selma Rainiosta kertovan kirjan - lähetyslääkäri Namibiassa. Kirjan nimi ei just nyt tulekaan mieleen. Oman aikansa rohkea ihminen, sai kutsun viimeiseen iltahuutoon v 1939  Ambomaalla. Perusti ensimmäisen sairaalaverkoston. Kirjassa oli asiallisia kuvauksia 1900-luvun alun afrikkalaisesta mielenlaadusta. Paikat olivat minulle tutut, koska olin koulutuksessa Namibian rauhanturvaoperaatiota varten.

[Pena]

Selma Rainiosta on kaksikin kirjaa. Toinen on 1947 ilmestynyt Inkeri Tauben 'Kuku, Ambomaan parantaja'. Uusi on Elina Heikkilän ja Maarit Nurmen 'Minä voin mennä! Ambomaan ensimmäinen lääkäri Selma Rainio 1873-1939'. Tohtori Rainion kunniaksi Selma on vieläkin erittäin yleinen naisen nimi pohjoisessa Namibiassa.

Äitini työskenteli aikoinaan farmaseuttina Selma Rainion perustamassa Onandjokwen sairaalassa. Minä synnyin siellä. Viimeksi kävin siellä melkein kolme vuotta sitten ja vierailin kuku Selma Rainion haudallakin. Kuku on nimitys, jolla kutsutaan arvostettuja vanhuksia.

'Minä voin mennä!' on vielä lukematta. Se kertoo tietääkseni Selma Rainiosta paitsi lähetyslääkärinä myös miehisessä tiedemaailmassa sinnikkäästi urallaan pyrkineestä kutsumustietoisesta naisesta.